Olen hyvin kouluttautunut . Omaan useita tutkintoja. Ikää on 56v. Jäin 3v sitten työttömäksi, sen jälkeen olen hakenut yli 150 työpaikkaa tuloksetta , vaikka käynyt myös monissa haastatteluissa. Usko alkaa loppua. Kokemusta ei arvosteta. Arkipäivät menee stressatessa minne laittaa taas
uutta hakemusta. Jokainen ei vastaus laskee itsetuntoa entisestään. Kaikki taidot valuu hukkaan...
Usko alkaa hiipua tulevaisuudesta työllisenä. Eläkkeellekin on vielä pitkä aika.
Kun ei ole työtä se valtaa koko mielen ja synkistää ajatukset. On varmaan monia muitakin samassa tilanteessa. Työttömyyttä ei voi oikein ymmärtää, jos ei sitä omalla alalla ole ja ennen kuin se tulee omalle kohdalle. Yrittäjyys ei sovi kaikille...
Kannattaako 56- vuotiaan enään kouluttautuakaan uudelleen kun se kestää 3,5 vuotta? Mistä silloin rahat elämiseen, jos ei löydy edes osa-aikatyötä? Entä jos ei saa töitä toisellakaan alalla...
Entä jos menee työkokeiluun auttaako sekään? Luovutanko jo? Entä tuleva eläke kuinka sille käy?
Onko ideoita miten sietää työttömyyttä paremmin?
uutta hakemusta. Jokainen ei vastaus laskee itsetuntoa entisestään. Kaikki taidot valuu hukkaan...
Usko alkaa hiipua tulevaisuudesta työllisenä. Eläkkeellekin on vielä pitkä aika.
Kun ei ole työtä se valtaa koko mielen ja synkistää ajatukset. On varmaan monia muitakin samassa tilanteessa. Työttömyyttä ei voi oikein ymmärtää, jos ei sitä omalla alalla ole ja ennen kuin se tulee omalle kohdalle. Yrittäjyys ei sovi kaikille...
Kannattaako 56- vuotiaan enään kouluttautuakaan uudelleen kun se kestää 3,5 vuotta? Mistä silloin rahat elämiseen, jos ei löydy edes osa-aikatyötä? Entä jos ei saa töitä toisellakaan alalla...
Entä jos menee työkokeiluun auttaako sekään? Luovutanko jo? Entä tuleva eläke kuinka sille käy?
Onko ideoita miten sietää työttömyyttä paremmin?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.