Edelleen niin

Joskus tajusin mies sen miksi ilman sua mulla on rikkinäinen olo. Ollaan monessa asiassa samankaltaisia mutta joissain asioissa kuin yö ja päivä.

Kun kaksi ihmistä on pitkään yhdessä ne alkaa muistuttaa toisiaan. Tunnen että ehkä oli jokin versio jossa me oltiin lapsista asti yhdessä. Ei erossa kuten nyt. Ja sun piirteet oli just se mitä mä tarvitsin. Se mitä musta puuttui ja sai paremmaksi. Kokonaisemmaksi ihmiseksi. Se osa musta, joka oli sinä, oli se josta itsessäni eniten pidin.
11<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Kaikkein tärkeintä on yrittää tehdä oikein. Joskus hoksaaminen on tärkeää ja joskus jokin kipeä kohta meissä ei toimi koska vuorovaikutuksessa on klikki. Siinä missä itse ei kaikkeen pysty, voivat muut jouhevasti jatkaa. Jokainen voi olla parempi ihminen kun ottaa vastuuta itsestään ja pitää toisestakin huolta. Jos kaikki pitävät itseään jäävinä tärkeissä asioissa emme kehity jne. Jos emme usko että jokin on inhimillistä, ajaudumme vain syyttelemään toisiamme. Se tie on huono.

Äänestä
  • Onpa hyvin ja kypsästi oivallettu. Olen itse joutunut paljon miettimään, mikä meni pieleen hänen kanssaan. Jonkinlaista rakkautta on ollut alusta asti, mutta ei kykyä ymmärtää toista, eikä kypsyyttä toimia oikein. Erossa olon kärsimys on saanut jotain muuttumaan. Olisiko kasvua tapahtunut niin, että voisi kasvaa vaikka yhdessä? Sitä toivoisin. - en ap

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Onpa hyvin ja kypsästi oivallettu. Olen itse joutunut paljon miettimään, mikä meni pieleen hänen kanssaan. Jonkinlaista rakkautta on ollut alusta asti, mutta ei kykyä ymmärtää toista, eikä kypsyyttä toimia oikein. Erossa olon kärsimys on saanut jotain muuttumaan. Olisiko kasvua tapahtunut niin, että voisi kasvaa vaikka yhdessä? Sitä toivoisin. - en ap

    Mikä meni pieleen?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Mikä meni pieleen?

    Ymmärrys, kommunikointi.. Nyt ainakin. Tuntuu pahalta, kun tajuaa että on loukattu toisiamme. Liian pahalta.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Onpa hyvin ja kypsästi oivallettu. Olen itse joutunut paljon miettimään, mikä meni pieleen hänen kanssaan. Jonkinlaista rakkautta on ollut alusta asti, mutta ei kykyä ymmärtää toista, eikä kypsyyttä toimia oikein. Erossa olon kärsimys on saanut jotain muuttumaan. Olisiko kasvua tapahtunut niin, että voisi kasvaa vaikka yhdessä? Sitä toivoisin. - en ap

    "Erossa olon kärsimys on saanut jotain muuttumaan." Tää on tosi hienosti sanottu ja se miltä mustakin tuntuu.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    "Erossa olon kärsimys on saanut jotain muuttumaan." Tää on tosi hienosti sanottu ja se miltä mustakin tuntuu.

    Mitä aiot tehdä sen eteen ettette enää olisi erossa.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Mitä aiot tehdä sen eteen ettette enää olisi erossa.

    Hyvä kysymys johon mulla ei ole vastausta. Eikä se kyllä itsestäni vain ole kiinni. Tässä on aina kyseessä yhtä paljon myös toisen halut ja ajatukset. Haluaako hän jotain vai ei. En voi yksinäni päättää mitään.

    Se mikä ainakin on tässä muuttunut on se että haluaa antaa toisen tunteille tilaa olla. Aiemmin oli niin vaikeaa omien tunteideni kanssa että oon varmasti ollut häntä kohtaan välillä todella hankala. Se on jäänyt häiritsemään. Nyt on sellainen kivun kasvattama olo että hyväksyn hänen tunteensa ja ajatuksensa sellaisina kuin ne on ja haluan että hänen on rauhallinen ja hyvä olla. Ja vaistoan samaa itseänikin kohti. Ei siis väliä sillä mitä on ja miten kunhan hänellä on hyvä olla omien tunteidensa kanssa. Jos hän ei pidäkään minusta, hyväksyn senkin. Ei enää mitään sekoilua vaan kaikki sellaisena kuin se tulee.

    Minun pitää antaa hänelle tilaa päättää itse haluaako jotain vai ei? Mietin kyllä koko ajan sitä pitäisikö yrittää sanoa hänelle jotain. Tulee niin outo olo kun katson hänen kuvaansa. Ikävä vyöryy takaisin todella kovalla voimalla ja samaan aikaan tulee olo että entä jos oon vaan ihan sekaisin ja hän on jo unohtanut mut. Sellainen todellisuudesta irrallinen olo. Tiedän jossain sisälläni ettei ole unohtanut mutta tuntuu oudolta uskoa se. Hän näyttää niin ihanalta edelleen ja kaipaan tosi paljon. Kuvan näkeminen tekee lähes tuskaisan olon kun ei voi koskea.

    Ap.

    Äänestä

Mäki voisin tällaiseen samanhenkisten ketjuun kuitata että rakastan sua edelleen mies..

Äänestä

Niin, jotku ajattelee että eri versioista tihkuu muistoja, niiden palasia muihin. Ja ihmisten tuttuuden tunne selittyisi tätä kautta. Ajatus on oikeastaan kaunis, että olisi useampi mahdollisuus saada se oikea, jonka ansiosta parempi ihminen. Jos ei tässä niin jossain toisessa.

Äänestä
  • Ajattelen juuri tuolla tavalla koska mikään muu ei tunnu selittävän näitä asioita. Ja huomaan sen käytännössäkin että joskus tulee vaikka vahva fiilis että kohta kahvi kaatuu. Sit siirrän kupin ja hetken päästä lentää jokin pallo joka osui siihen kohtaan pöydällä jossa kuppi oli ennen kuin siirsin. Mutta mistä se tunne siitä kahvin kaatumisesta tulee ellei myös se ole oikeasti olemassa. Jos valintojen seuraukset on olemassa, hän ja minä ollaan varmasti myös olemassa ja se tieto tulee sieltä. Että tätä henkilöä rakastat enemmän kuin mitään, pidä kiinni. Se versio jonka kahvi kaatui haluaa kertoa että siirrä kuppi. Ja se versio joka on hänen kanssaan huutaa koko sielunsa voimalla että älä ikinä hukkaa häntä.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ajattelen juuri tuolla tavalla koska mikään muu ei tunnu selittävän näitä asioita. Ja huomaan sen käytännössäkin että joskus tulee vaikka vahva fiilis että kohta kahvi kaatuu. Sit siirrän kupin ja hetken päästä lentää jokin pallo joka osui siihen kohtaan pöydällä jossa kuppi oli ennen kuin siirsin. Mutta mistä se tunne siitä kahvin kaatumisesta tulee ellei myös se ole oikeasti olemassa. Jos valintojen seuraukset on olemassa, hän ja minä ollaan varmasti myös olemassa ja se tieto tulee sieltä. Että tätä henkilöä rakastat enemmän kuin mitään, pidä kiinni. Se versio jonka kahvi kaatui haluaa kertoa että siirrä kuppi. Ja se versio joka on hänen kanssaan huutaa koko sielunsa voimalla että älä ikinä hukkaa häntä.

    Sinä olet tyhmä, älä kuule sekaannu mielikuvituksissa toisten elämään. Sua nyt ei huoli kukaan, ku tietää susta todellisuuden...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Joskus tajusin mies sen miksi ilman sua mulla on rikkinäinen olo. Ollaan monessa asiassa samankaltaisia mutta joissain asioissa kuin yö ja päivä.

Kun kaksi ihmistä on pitkään yhdessä ne alkaa muistuttaa toisiaan. Tunnen että ehkä oli jokin versio jossa me oltiin lapsista asti yhdessä. Ei erossa kuten nyt. Ja sun piirteet oli just se mitä mä tarvitsin. Se mitä musta puuttui ja sai paremmaksi. Kokonaisemmaksi ihmiseksi. Se osa musta, joka oli sinä, oli se josta itsessäni eniten pidin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu