sillon seiskallahan tama(mika on tama, en tieda?) alkoi..
olin koko ala-asteen syonyt hyvin, paljon herkkuja ym. mutta ala-asteella aloin inhota itseani, koska olin hieman pullerompi.. 155/52. halusin laihtua, mutta en saanut mitaan aikaseksi.
seiskan lopulla viimein paatin tehda sen. aloin liikkua, lenkkeilin ja uin, tein lihaksia ja jatin syomiset sinne 200-1000 kaloriin. kylla se tuottikin tuloksia. kasin puolivalissa tai joskus siihen aikaan oli 158/45. enhan sittenkaan ollut kovin laiha, mutta kaikki olivat huolissaan, aiti eniten ja itki ja huusi ja pakotti syomaan. tutki roskista jos soin omassa huoneessa ja muuta kamalaa. myos terveydenhoitaja halusi ottaa minut painonseurantaan, mutta huusin ja sanoin et en tarvi sellasta, olen vain aloittanut terveellisemman elaman. niin minakin todella uskoin. ja painotavoite siirtyi alemman. ja tunsin itseni laskiksi ja huonoksi jos soin. menkat jai myos pois.
oli paljon ruokia mita en syonyt, kaikki rasva/sokeri/herkut jai automaattisesti pois, tilalle tuli kuivat salaatit/omenat/mandariinit. en ymmartanyt miten ihmiset soi niin paljon. en syony aamulla, koulussa, kotona illalla sitten 'ahmin' hedelmia etc. ja pahkinat oli suurin paheeni. mantelilastuilla mun paino sitten pysyikin kurissa. kun en syonyt muuta, soin niita taysin tietamatta kuinka paljon niissa on kaloreita.
joka tapauksessa ysilla tama helpotti ja kavereiden jatkuva toitotus kuinka laiha olen etc. ja aidin huolehtiminen sai mut syomaan taas 'normaalisti'. about 1200 kaloria, eika paljon urheilua. olin sitten 160/47-49. elama jatkui mutta koko ajan mieleni pyori kuinka laski olen ja kuinka allottava olen kun syon mutta ruuan himo voitti. halusin olla anorektinen, ihailin heita tai edes olisin halunnut oppia oksentaan.
ykkosella taas masennuin rakkaushuolista, viiltelin ym. ja luin yksin pimeydessani kirjoja syomishairioista ym. ja aloin syoda vahemman.
pitaa menna tunnille, jatkan myohemmin
olin koko ala-asteen syonyt hyvin, paljon herkkuja ym. mutta ala-asteella aloin inhota itseani, koska olin hieman pullerompi.. 155/52. halusin laihtua, mutta en saanut mitaan aikaseksi.
seiskan lopulla viimein paatin tehda sen. aloin liikkua, lenkkeilin ja uin, tein lihaksia ja jatin syomiset sinne 200-1000 kaloriin. kylla se tuottikin tuloksia. kasin puolivalissa tai joskus siihen aikaan oli 158/45. enhan sittenkaan ollut kovin laiha, mutta kaikki olivat huolissaan, aiti eniten ja itki ja huusi ja pakotti syomaan. tutki roskista jos soin omassa huoneessa ja muuta kamalaa. myos terveydenhoitaja halusi ottaa minut painonseurantaan, mutta huusin ja sanoin et en tarvi sellasta, olen vain aloittanut terveellisemman elaman. niin minakin todella uskoin. ja painotavoite siirtyi alemman. ja tunsin itseni laskiksi ja huonoksi jos soin. menkat jai myos pois.
oli paljon ruokia mita en syonyt, kaikki rasva/sokeri/herkut jai automaattisesti pois, tilalle tuli kuivat salaatit/omenat/mandariinit. en ymmartanyt miten ihmiset soi niin paljon. en syony aamulla, koulussa, kotona illalla sitten 'ahmin' hedelmia etc. ja pahkinat oli suurin paheeni. mantelilastuilla mun paino sitten pysyikin kurissa. kun en syonyt muuta, soin niita taysin tietamatta kuinka paljon niissa on kaloreita.
joka tapauksessa ysilla tama helpotti ja kavereiden jatkuva toitotus kuinka laiha olen etc. ja aidin huolehtiminen sai mut syomaan taas 'normaalisti'. about 1200 kaloria, eika paljon urheilua. olin sitten 160/47-49. elama jatkui mutta koko ajan mieleni pyori kuinka laski olen ja kuinka allottava olen kun syon mutta ruuan himo voitti. halusin olla anorektinen, ihailin heita tai edes olisin halunnut oppia oksentaan.
ykkosella taas masennuin rakkaushuolista, viiltelin ym. ja luin yksin pimeydessani kirjoja syomishairioista ym. ja aloin syoda vahemman.
pitaa menna tunnille, jatkan myohemmin
Vastaukset 3
Vanhimmat
siis soin vahemman taas ja liikuin enemman. aloitin myos kasvisruokavalion. valilla sain pahoja ahmimiskohtauksia etta soin karkkia ja suklaata. vietin paljon viikonloppuja yksin kotona ja se oli tuskaa koska pyorin koko ajan keittiossa etsien ja kosketellen ruokia ja yritin hillita itseani syomasta niita. lopulta joulun aikoihin viimein ahmin ja tyonsin sormet kurkkuun. ja oksensin. olin kuin pieni lapsi joka oli oppinut jotain uutta ja hienoa. en kuitenkaan alkanut oksentelemaan kuin sillon talloin kun todella soin suklaata tai jotain ja en halunnut niita kaloreita. no, en juuri laihtunut taman aikana, olin n. 47kg, mutta mieleni oli todella 'vaaristynyt'. keksin ratkaisun, lahden vaihtariksi ja paasen pois kaikesta ja saan uuden puhtaan alun ja voin vaikka vahan laihtuakin kun ei ole kukaan pakottamassa ja vahtimassa syomisia. kuinka vaarassa olinkaan.
lahdin sitten viime kesana ja ensin laihdutus alkoikin hyvin, en syonyt viikkoon juuri mitaan, laihduin muutaman kilon. sitten loysin 'amerikan herkut' ja aloin lihoa. syksyn myota sain ahmimiskohtauksia, jotka pidin salassa. odotin hetkia jolloin olin yksin kotona ja sitten juoksin keittioon ja soin akkia kaikki herkut mita loysin ja sydan hakkas kuin hulluna innostuksesta. ostin myos paljon suklaata kaupasta ja joskuskin soin 6 snickers normaalikokoista patukkaa kerralla tai pellillisen suklaakekseja, tai puoli pakettia leipaa, pari lautasellista muroja, oikeastaan mita tahansa hyvaa mita loysin. tietenkin olin todella itseinhon vallassa noiden hetkien paatyttya. monesti loysin itseni vessasta, mutta yhta monesti en pystynyt menemaan. joskus tekeydyin sairaaksi ja en mennyt kouluun vain jotta voisin syoda yksin paivalla. toki yritin ottaa itseani niskasta kiinni ja menna lenkilla ja sanoa et nyt riittaa mutta en pystynyt tekeen mitaan.
nyt viimein vahan aikaan sitten, kun olin 160/55 (tai enemman) viimein lopetin ja aloin kirjaamaan kaikki ylos mita liikun ja syon. nyt kayn joka paiva urheilemassa tunnin kaksi. juoksen, teen vatsoja ym. syon aamupalan 100-200 kaloria ja iltaruuan perheen kanssa 100-300 kaloria. syon hulluna salaattia, porkkanoita, omenoita, juon vetta. tuijotan itseani joka ikisesta peilista ja tokin mahaani ja jenkkakahvoja, reisiani jotka holskyvat ja jotka ovat taynna selluliittia ja raskausarpia.
olen nyt 52,5 ja yritan epatoivoisesti saada painoni alas. luen taas kaikki jutut syomishairioista, saan vielakin ahmimiskohtauksia, mutta olen muuttanut ne porkkanoihin ja jopa yksin kotona ollessani en enaa ahmi. toki pyorin siella keittiossa ruuan ymparilla, mutta en suostu syomaan.
menkkoja ei oo ollu sitten kasin jalkeen.. en enaa oksenna, ainakaan kovin usein (pahimpina aikoinakaan vain muutama kerta kuukaudessa, valilla taas pari kertaa paivassa) nyt vain jos todella sorrun ahmimiseen. en halua et hiukseet lahtee (puolet on jo lahtenyt, vaikka en ymmarra syyta) hampaitakaan en halua huonoiksi (vaikka ovat jo keltaiset, en ymmarra sitakaan..!)
minun tarinani.
tavoitepaino nyt 47 ja sitten jos sen saan.. en tieda.
mulla on suurinpiirtein sama tarina...paitsi minun vanhempani eivät välittäneet..tai ei kukaan....olin yksin asian kanssa....mutta kun vaihsoin koulua olin päättänyt pikku hiljaa alkaa syömään normaalisti..se onnistui pikku hiljaa...nyt taas tuntuu että se onnistui liiankin hyvin on niin lihava olo...koitan kovasti laihduttaa terveellisesti...välillä ahmin ja sitten koitan kovasti lenkkeillä...joskus tekisi taasmieli oksentaa...koitan kuiten olla oksentamatta...minulla on tällä hetkellä poikaystävä ja hän ei ilmeisesti tiedä mitä tehdä kun oksennnan..hänkin periaatteessä antaa sen olla...välillä tekisi mieli poistaa kaikki peilit ja ei tahtoisi mennä ulos katsomaan niitä kaikkia kauniita ihmisiä....
mul on melkeenpä samanlainen tausta.nyt meen syksyl vaihtoon ja toivon et saisin painon pudotettuu mahdollisimman ales,ja sit ku tuun sielt takas nii kaikki näkee kuink laiha oon