Tapasin tässä joitain viikkoja sitten todella mukavan oloisen miehen tuttavapiirin kautta josta olen kovasti kiinnostunut ja jonka olen sittemmin huomannut vastaavan kyllä viesteihini kun olen niitä uskaltautunut laittamaan hiukan yksitoikkoisista asioista mutta vastaa aina hyvin lyhyesti ja asiallisesti. Minun suuntaani hän ei kuitenkaan viestejä oma-aloitteisesti laita ollenkaan eli onko sitten vain kohtelias..
Meillä on siis yhteisiä tuttavia ja jossain iltaa istuessa hän kyllä katsoo aina kauempaa hymyillen (on selvää että katsoo juuri minua) mutta lähempänä vaikuttaa sitten kuitenkin välttelevän sekä katseellaan kuin sillä että ei oikeastaan hakeudu seuraani lähes ollenkaan, silloin kun sattuukin itse tulevan juttelemaan niin ilme on jotenkin kovin ahdistunut tai jokin kaveri on sitten siinä mukana ja nämä tuokiot päättyvät lyhyeen kun jotain on saanut soperrettua tai on keskittynyt alkamaan juttelemaan tälle kaverilleen. On vaikeaa rentoutua heittämään juttua takaisin reippaasti kun katsoo niin jurosti. Olen huomannut myös että hänen kätensä saattavat täristä ja hän on ajoittain hyvinkin hermostunut seurassani mikä on kylläkin minusta entisestään mahdottoman viehättävää. Huomaan myös että hän on todella avoin ja rento muualla muiden seurassa, aivan kuin olisi eri ihminen. Se puoli johon haluaisin tutustua vaikka tästä ei tulisikaan yhtään mitään.
En omaa paljoakaan mitään kokemusta miehistä ja vaikuttaa myös siltä etten yksinkertaisesti osaa elekieltä edes tulkita mutta ei tämä mies taida olla kiinnostunut, lähinnä kokee minut epämiellyttäväksi ja pakolliseksi koska samoja tuttuja ja olen vain kuvitellut näitä piirteitä ns. omaksi eduksi?
Olisihan se tietysti yksinkertaista kun vain kysyisin suoraan mutta alkanut käydä se perinteinen että olen vetäytynyt tästä viestinnän puutteesta jo takaisin kuoreeni ja olisi tietysti kiva saada edes jotain varmistusta tai rohkeutta kannattaako lähteä enää edes onneaan kokeilemaan tutustumisen merkeissä. En itse asiassa ole vielä edes varma onko hän on varattu tai mitään, näin aikuista ihmistä sekin jotenkin hävettäisi että menee siinä tapauksessa mitään yrittämään vaikka ei olisikaan lähtökohtaisesti tiennyt. Tätäkin voisin toki tuttavilta tiedustella mutta onpa sekin niin hermoille raastavaa että turvaudun palstalaisten monenkirjavaan sakkiin.. Voi kunpa olisin kokeneempi.
Meillä on siis yhteisiä tuttavia ja jossain iltaa istuessa hän kyllä katsoo aina kauempaa hymyillen (on selvää että katsoo juuri minua) mutta lähempänä vaikuttaa sitten kuitenkin välttelevän sekä katseellaan kuin sillä että ei oikeastaan hakeudu seuraani lähes ollenkaan, silloin kun sattuukin itse tulevan juttelemaan niin ilme on jotenkin kovin ahdistunut tai jokin kaveri on sitten siinä mukana ja nämä tuokiot päättyvät lyhyeen kun jotain on saanut soperrettua tai on keskittynyt alkamaan juttelemaan tälle kaverilleen. On vaikeaa rentoutua heittämään juttua takaisin reippaasti kun katsoo niin jurosti. Olen huomannut myös että hänen kätensä saattavat täristä ja hän on ajoittain hyvinkin hermostunut seurassani mikä on kylläkin minusta entisestään mahdottoman viehättävää. Huomaan myös että hän on todella avoin ja rento muualla muiden seurassa, aivan kuin olisi eri ihminen. Se puoli johon haluaisin tutustua vaikka tästä ei tulisikaan yhtään mitään.
En omaa paljoakaan mitään kokemusta miehistä ja vaikuttaa myös siltä etten yksinkertaisesti osaa elekieltä edes tulkita mutta ei tämä mies taida olla kiinnostunut, lähinnä kokee minut epämiellyttäväksi ja pakolliseksi koska samoja tuttuja ja olen vain kuvitellut näitä piirteitä ns. omaksi eduksi?
Olisihan se tietysti yksinkertaista kun vain kysyisin suoraan mutta alkanut käydä se perinteinen että olen vetäytynyt tästä viestinnän puutteesta jo takaisin kuoreeni ja olisi tietysti kiva saada edes jotain varmistusta tai rohkeutta kannattaako lähteä enää edes onneaan kokeilemaan tutustumisen merkeissä. En itse asiassa ole vielä edes varma onko hän on varattu tai mitään, näin aikuista ihmistä sekin jotenkin hävettäisi että menee siinä tapauksessa mitään yrittämään vaikka ei olisikaan lähtökohtaisesti tiennyt. Tätäkin voisin toki tuttavilta tiedustella mutta onpa sekin niin hermoille raastavaa että turvaudun palstalaisten monenkirjavaan sakkiin.. Voi kunpa olisin kokeneempi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikuttaisi että on kiinnostunut, mutta hyvin ujo, ei ehkä kokenut mies näissä. Jos ei olis kiinnostunut, ei loisi pitkiä katseita ja hymyä. Käsien tärinä kertoo että jännittää, se että avoin muiden kans, kertoo että jännittää sinun seurassa koska ihastunut.
Näin naisena tulkitsisin.
Entäs jos laitat viestiä, että moi, ajattelin että tutustellaanko toisiimme paremmin vaikkapa kahvikupposen äärellä? :)
Tuolla selviää, varmasti fiksu mies kertoo tuossa vaiheessa jos on varattu. Kyllähän miehet on otettuja, jos nainen lähestyy. Moni mies arvostaa, jos nainen tekee aloitteen.
Tuon viestin jälkeen todennäköisesti meette kahville, olet ihan rento ja hymyilevä, mieskin rentoutuu pikkuhiljaa ja siitä se lähtee... :)
En osaa suoranaisesti auttaa sinua. Itselläni on ollut samantyyppinen ongelma erään miehen kanssa. Hän katseli minua, huomioi minua, valitsi minut joukosta ja tuli viereeni istumaan, selitti minulle omia asioitaan, joista puhuminen ei todellakaan ollut tilanteessa välttämätöntä jne. Hän jopa istui viereeni usein asentoihin, joita minun oli hyvin vaikea tulkita muuksi kuin kiinnostuksen osoitukseksi. Sitten seuraavassa hetkessä otti etäisyyttä. Hän vastasi aina kohteliaasti vieteihini ja viestittelimme välillä pitkiäkin juttuja, mutta aina juuri aiheessa. Itse hän ei ikinä ottanut minuun yhteyttä. Jossain kohtaa päätin vaan lakata pohtimasta ja antaa asian olla. Nyt en ole nähnyt häntä yli vuoteen, kun niitä tilaisuuksia, joissa aina tapasimme, ei ole ollut. Päätin tuossa joku aika sitten, että jahka näen hänet seuraavan kerran, niin katson tämän loppuun. Jos hän antaa syytä olettaa, niin kysyn suoraan ja jos ei, niin ihan oikeasti unohdan koko jutun ... saahan sitä aina uhota, mutta katsotaan kehtaanko.
Joillain sytyttää hitaasti tai muuten vaan ovat hitaasti syttyvää sorttia. Kannattaa vääntää homma ihan rautalangasta, aloitehan ei tunnu olevan sulle ongelma. Jään murtamiseen joku yhteinen puuhailu ehkä sitä kahvittelua parempaa.
Samaa kuin ap miettii tääkin nainen. En merkinnyt siis enempää...