Sodan kaiut jälkipolville

Anonyymi kirjoitti:

Kat­soim­me las­ten kans­sa pät­kiä vii­mei­sen Man­ner­hei­min ris­tin ri­ta­rin Tuo­mas Gerd­tin hau­ta­jai­sis­ta (28.11.2020). Hau­ta­jai­set oli­vat kun­ni­oi­tus­ta ja kii­tos­ta vä­lit­tä­vät.

So­ti­las­pap­pi Il­po Par­vi­ai­sen tul­kin­ta Ve­te­raa­nin il­ta­huu­dos­ta oli kos­ket­ta­va. Sen sa­nat "ker­to­kaa las­ten­lap­sil­le lau­luin, him­me­tä ei muis­tot kos­kaan saa" ovat eri­tyi­sen pu­hut­te­le­vat. Sota-ai­kaa on tär­keä muis­tel­la, et­tem­me it­se tai et­tei­vät lap­sem­me pi­täi­si suo­ma­lais­ta hy­vin­voin­ti­val­ti­o­ta it­ses­tään­sel­vyy­te­nä.

Sota nä­kyy meis­sä jäl­ki­pol­vis­sa­kin. Sen­kin vuok­si so­das­ta on tär­keä pu­hua. Olin muu­ta­ma vuo­si sit­ten mie­len­kiin­toi­sel­la lu­en­nol­la, jon­ka nimi oli "So­dan kai­ut jäl­ki­pol­vil­le". Lu­en­noit­si­ja pu­hui sii­tä, mi­ten so­dan ko­ke­neet van­hem­pam­me siir­tä­vät so­tat­rau­man­sa mei­dän jäl­ki­pol­vien kan­net­ta­vak­si. Mart­ti Sii­ra­la on luo­nut taak­ka­siir­ty­mä-kä­sit­teen, jon­ka hän mää­rit­te­lee näin: ”Se, mikä ei tule yh­des­sä ja­e­tuk­si, tu­lee jon­kun kan­net­ta­vak­si – taak­ka­siir­ty­mäk­si.”

Suo­men tal­vi- ja jat­ko­so­dat ai­heut­ti­vat trau­mo­ja so­ti­lail­le, mut­ta myös les­keyt­tä, or­pout­ta, evak­kout­ta, siir­to­kar­ja­lai­suut­ta sekä so­ta­lap­suu­den muis­sa Poh­jois­mais­sa. Me suo­ma­lai­set työs­täm­me edel­leen tätä so­dan tun­ne­pe­rin­töä.

Taak­ka­siir­ty­mäs­sä on kyse vai­men­net­tu­jen ja työs­tä­mät­tö­mien trau­maat­tis­ten ko­ke­mus­ten siir­ty­mi­ses­tä pe­rin­tö­nä su­ku­pol­ves­ta toi­seen. Ih­mi­sen iden­ti­teet­ti, per­he, kult­tuu­ri ja yh­tei­söt ovat ra­ken­ta­neet si­sään­sä eri­lai­sia käy­tän­tö­jä, toi­min­ta­ta­po­ja, mer­ki­tyk­siä ja mer­ki­ty­syh­teyk­siä, jot­ka si­säl­tä­vät myös näi­tä työs­tä­mät­tö­miä tie­toi­sia ja tie­dos­ta­mat­to­mia trau­maat­ti­sia ko­ke­muk­sia. Ne sää­te­le­vät huo­maa­mat­tam­me ih­mis­ten si­säis­tä mie­len­maa­il­maa ja ul­koi­sia vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­ta.

Lu­en­nol­la ver­rat­tiin so­das­ta pa­lan­nei­den koh­te­lua. Jos so­ti­las tuli ko­tiin jal­ka­puo­le­na, hän oli so­ta­san­ka­ri. Jos so­ti­las pa­la­si ko­tiin fyy­si­ses­ti va­hin­goit­tu­mat­to­ma­na, mut­ta hen­ki­ses­ti pa­la­si­na, hän­tä hal­vek­sut­tiin ja pil­kat­tiin. Mo­net upot­ti­vat mur­heen­sa al­ko­ho­liin. So­tat­rau­mois­ta vai­et­tiin, vaik­ka ne nä­kyi­vät pai­na­jai­si­na ja käy­tök­ses­sä.

Lap­sis­sa sota-ai­ka ai­heut­ti tur­vat­to­muu­den tun­net­ta. Ny­ky­tie­tä­myk­sen va­los­sa lap­sen pe­rus­tur­val­li­suu­den tun­ne ke­hit­tyy en­sim­mäis­ten ikä­vuo­sien ai­ka­na. Sota-ajan las­ten il­ta­toi­met ovat al­ka­neet sil­lä, et­tä lai­te­taan "Mo­lo­to­vin kar­tii­nit" kiin­ni, et­tei­vät pom­mi­ko­neet nä­ki­si ko­tia. Lo­pu­ton tur­vat­to­muu­den tun­ne saat­taa pur­kau­tua vuo­sien­kin myö­tä esi­mer­kik­si ma­sen­nuk­se­na.

Yle haas­tat­te­li nuor­ta su­ku­pol­vea täs­tä ai­hees­ta vuo­si sit­ten. So­ta­muis­tot ovat haa­lis­tu­neet, mut­ta sen seu­rauk­set nä­ky­vät edel­leen käy­tös­ta­poi­na, asen­tei­na ja hen­ki­si­nä taak­koi­na. Haas­tat­te­lun vas­tauk­sis­ta tuli esil­le vai­ke­ne­mi­nen ja pu­hu­mat­to­muus, ky­ke­ne­mät­tö­myys kä­si­tel­lä tun­tei­ta, an­ka­ruus ja ar­mot­to­muus heik­kout­ta koh­taan, tyt­tö­jen vas­tuu per­hees­tä lii­an nuo­ri­na sekä vah­vuu­teen sai­ras­tu­mi­nen.

Sota-ajas­ta­ko ovat pe­ru­ja ny­kyih­mis­ten suo­rit­ta­mis­pai­neet? Me edel­leen suo­ri­tam­me elä­määm­me ja täy­täm­me sen työl­lä kun­nes uu­vum­me. Me vaa­dim­me it­sel­täm­me ja lä­hei­sil­täm­me pär­jää­mis­tä, vaik­ka elä­mäs­sä oli­si han­ka­laa. Leh­det kir­joit­te­le­vat burn ou­tin ko­ke­neis­ta.

Ajat­te­len, et­tä so­das­ta pu­hu­mi­nen ei enää ole tabu. Nyt ai­kaa on ku­lu­nut jo tar­peek­si. Ve­te­raa­ne­ja ar­vos­te­taan ja kun­ni­oi­te­taan jul­ki­ses­ti, ku­ten vii­mei­sen Man­ner­hei­min ris­tin ri­ta­rin hau­ta­jai­set osoit­ti­vat. So­das­ta on jul­kais­tu usei­ta leh­tiä ja kir­jo­ja. Kir­jal­li­suu­del­la on tär­keä teh­tä­vä kan­sa­kun­nan muis­ti­na.

Tun­ne­taa­kois­ta voi­daan va­pau­tua, kun ne ha­vai­taan, tun­nis­te­taan ja ym­mär­re­tään, myös yh­tei­söl­li­ses­ti. Ja­et­tu­na trau­maat­ti­set ko­ke­muk­set tu­le­vat yh­tei­seen tie­toi­suu­teen. Sen kaut­ta nii­den vai­ku­tus hai­tal­li­si­na toi­min­ta­mal­lei­na pie­ne­nee ja ih­mi­sen ym­mär­rys omaa it­se­ään koh­taan laa­je­nee.

Vas­ta nel­jäs su­ku­pol­vi on so­ta­taa­kois­ta täy­sin va­paa. Se tar­koit­taa mi­nun lap­sen­lap­si­a­ni. Omien las­te­ni tie­tä­mys­tä voin li­sä­tä ker­to­mal­la heil­le muun mu­as­sa mum­mon Len­to-ni­mi­ses­tä suo­men­he­vo­ses­ta, joka oli so­das­sa. Osa­na tär­ke­ää muis­ta­mi­sen kult­tuu­ria on viet­tää it­se­näi­syys­päi­vää kiit­tä­mäl­lä Ju­ma­laa va­paas­ta isän­maas­ta.

Us­kon aar­ret­ta voim­me eri­tyi­ses­ti nos­taa esil­le ja ker­toa lap­sil­le, mi­ten us­ko on tuo­nut tur­vaa myös tais­te­lui­den kes­kel­lä. Us­kon lah­jaa ko­ros­ti myös kum­mi­se­

Suvi Myllymäki

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä