Kun rakastaa miestä/naista, joka on naimisissa, saa osakseen paljon paheksuntaa ja neuvoja unohtaa ja "mennä eteenpäin". Kehotukseen sisältyy ajatus, että tunne on enimmäkseen fyysistä vetovoimaa ja toinen vetovoimainen, joka on vapaa, löytyy suhteellisen helposti.
Mutta, jos tunne on niin ainoalaatuinen, että sellaisen löytyminen tuntuu aivan mahdottomalta, on myös mahdotonta "mennä eteenpäin".
Olenko vastuussa suuren tunteen olemassa olosta. Mistä aidot rakkauden tunteet tulevat? Itse en pysty sellaista luomaan, enkä lopettamaan.En ole tehnyt mitään väärää. Olen vain, vuosien jälkeen, ilmaissut rakastamalleni -en muille- tunteistani, Ymmärsin, että hänellä on myös tunteita minua kohtaan. Olenko syyllinen?
Mutta, jos tunne on niin ainoalaatuinen, että sellaisen löytyminen tuntuu aivan mahdottomalta, on myös mahdotonta "mennä eteenpäin".
Olenko vastuussa suuren tunteen olemassa olosta. Mistä aidot rakkauden tunteet tulevat? Itse en pysty sellaista luomaan, enkä lopettamaan.En ole tehnyt mitään väärää. Olen vain, vuosien jälkeen, ilmaissut rakastamalleni -en muille- tunteistani, Ymmärsin, että hänellä on myös tunteita minua kohtaan. Olenko syyllinen?
Vastaukset 123
Vanhimmat
Ei kai tunteiden ilmaisu kiellettyä ole. Vastapuoli päättää mitä tekee sillä tiedolla.
Olen itse tosin samassa tilanteessa ja pohtinut samaa asiaa jo muutaman vuoden ajan, siis en ole tunteitani ilmaissut. Jokin pakottava tarve olisi kertoa tunteista, ilman mitään odotuksia. En koe sitä rikolliseksi, mutta muista syistä epäröin.
Mistä syistä epäröit? Sivusta kyselen
Sama tilanne täällä.
Yksipuolinen rakkaus ei ole mitenkään ainutlaatuista. Voihan yksin rakastaa vaikka puupölkkyä. Jos molemmat rakastaa toisiaan, silloin se voi parhaimillaan olla ainutlaatuista.
Näin. Usein nämä yksipuolisesti varattuun rakastuneet rakastavat haavekuvaa ja fantasioitaan siitä,millaista olisi olla yhdessä. Siitä puuttuu realismi ja toisen todellinen tunteminen hyvässä ja pahassa. Ei se rakkautta ole, huumaa lähinnä.
Tähän aiheeseen tuskin tulee kovin kummoisia vastauksia kun suurimmalla osalla ihmisistä ei ole sellaisia kokemuksia jotka auttaisi ymmärtämään tuota asiaa. Se mielellään yksinkertaistetaan juuri tuoksi mitä sanoit. Vaikkei se olisi sellaista vaan paljon syvempää.
Sellainen tunne on niin merkittävä asia omassa elämässä ja olemassaolossa että olisi kai jollain tavalla väärin itseä kohtaan tukahduttaa sitä. Jos se tukahduttaminen on edes mahdollista, tuskinpa edes on. Ja koska se on niin merkittävä asia pitää huolehtia hyvin siitä. Huolehdi että sulla itselläsi on aina ok olla ja että osaat sanoa mikä sulle itsellesi on hyvä.
Mun mielestä ei oo väärin puhua toisen kanssa siitä jos tilanne on sellainen. Niin syvä. Joku muu voi olla eri mieltä ja tuskin siihen on edes absoluuttista vastausta. Et voi sille tunteelle mitään etkä oo valinnut tuntea niin joten oot saanut sotkussa olevan lankakerän. Se ei katoa sillä että uskottelee itselleen ettei sitä ole. Joten kai on parasta selvittää se.
Kirjoitat hyvin ja asiaa.
Toisten avioliittoon ei saisi sotkeutua. Tunteelle ei ehkä mitään mahda, mutta tekona se on väärin.
Periaatteessa ei, mutta väärin kai se on elää omien tunteiden vastaisestikin. Yksi ja ainoa elämä täällä jokaisella elettävänä. Pitäisi elää niinkuin sydän sanoo.
Pitää elää nii kuin sydän, entäpä jos kaikki ihmiset tekisi niin. Sydän eli tunteet voi niin monesti olla vain oman sisäisen vajeen aikaansaannosta. Elämäntilanteen tuotosta.
Totta myös se että voi rakastua ihmiseen jolla on jo joku, mutta silloin lyödään jarruja päälle, ainakin normaalisti.
Sydämellä ajatteleva ihminen ei riko ketään.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja ottaa vastuulleen sen myötä seuraukset.
Yhteenkään toimivaan avo- tai avioliittoon ei pääse väliin. Jos pääsee, on virhe tapahtunut jo paljon aiemmin. Pari ei ole pitänyt toisistaan ja suhteestaan huolta! Taustalla voi olla tietoisesti tehtyjä valintoja, jotka on ajanut parin erilleen:
- toinen torjuu läheisyyden tai/ja seksin, jos taustalla on joku syy joka aiheuttaa haluttomuutta, ei sitä syytä ole haluttu selvittää ja tietoisesti haluttu toinen taas lähelle
- jompi kumpi tai molemmat ei tule kuulluksi tai arvostetuksi suhteessa
- tunneyhteydestä ja läsnäolosta ei ole huolehdittu
- yhteistä aikaa ei ole järjestetty tai kotityöt ja lastenhoito on jaettu epätasaisesti niin, että toinen joutuu kantamaan kaiken yksin, eikä siksi aikaa jää.omalle eikä yhteiselle ajalle.
- itsekkyys, empatian puute
Pettäminen on väärin, siitä kaikki on samaa mieltä. Kuitenkaan kenenkään ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, josta ei saa mitään muuta kuin huonoa mieltä ja yhteisen asuntolainan. Jos suhde ei toimi, eikä toisella tai molemmilla ei ole ollut halua saada siitä tyydyttävä molempia osapuolten tarpeita ajatellen, ei yhdessä jatkaminen ole itse tarkoitus.
Kun menee parisuhteeseen, on velvollisuus pitää suhteesta huolta ja kertoa omista tarpeistaan ja kuunnella ja arvostaa puolison tarpeita. Jos laiminlyö velvollisuuden, ja toinen lähtee, kannattaa katsoa peiliin. Asia ei ole mustavalkoinen kumpaankaan suuntaan.
Joopa. Se on just tuo minäminäminä ja minä saan tehdä mitä minä haluan koska minä. Kyllähän sitä omista haluista lähtöisin olevat teot selitellään ihan millä tahansa joka sopii siihen omaan tilanteeseen.
Eiku, nää jotka haluaa särkee toisen elämän ei ne ota mitään vastuuta omasta käytöksestään. Se on ulkoistettu jollekin muulle. Aina pystyy syyttämään jotain muuta ku itseään. Heille on aina olemassa joku oikeutus omalle toiminnalle. Ja tarvittaessa sellainen keksitään
Sä et sitten osannu hoitaa omaas? Ehkei sun siinä tapaukses kannattaisi neuvoo muita
Yksin tänne tullaan ja yksin lähdetään. Jos suhde ei toimi , ei siinä voi väkisin olla. Rääkkää itseään ja rääkkää toista.
Täsmälleen. Vaikuttaa omassa elämässään epäonnistujan neuvoilta.
Tälläisessä asiassa täytyy laittaa järki tunteiden edelle. Tunne toki saa olla olemassa, mutta ei tunteen vuoksi pidä mennä rikkomaan kenenkään parisuhdetta. "Sellainen voi ajanmyötä osua omaan nilkkaan"
Asiat eivät ole noin yksinkertaisia. Entäpä jos toisen "joku" on vain tapa ja hän ei halua lyötävän mitään jarruja. Tunteita ei ole nykyisessä suhteessa, tai ne ovat negatiivisia. Tavan vuoksi ollaan yhdessä, kun ei ole tultu muutettua erilleen. En kehota ketään "pettämään", vaan edellisestä suhteesta on tietenkin erottava ennenkuin uutta aloitellaan.
Tuo niin totta
Näin se menee
Nimenomaan kehoitat. Et vain ota vastuuta sanomisistas.
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi.
- Se vapaa, jota useampi varattu on lähestynyt.
Tunteita voi hallita ja järki hyväksyy tosiasiat.
Ei voi kun rakastuu syvästi ja vahvasti. Ihastusta tai pikkurakastumista (alkaa vasta fyysisestä kohtaamisesta halaamisesta, suutelusta ja seksistä)voi hallita. Varattu ei voi ajautua pikkurakastumiseen, jos ei halaa muita, ei tanssi hitaita eikä harrasta seksiä muiden kanssa (petä). Pikkurakastumisen estää helposti omalla toiminnallaan.
Kun kohtaa sen oikean, tunne on aivan eri luokkaa ja se alkaa ilman fyysistä kontaktia tai oman tietoista iskemistä. Tunne on vahvempi jo ennen suhteen alkua ja ennen tapailun alkua kuin mitä pikkurakastumisessa on yhteen muuttaessa. Ei noita voi verrata! Jos ei ole kohdannut sitä oikeaa, ei asiaa vaan pysty ymmärtämään (tai ainakin se vaatii vahvaaa empaattiaa). Tuota tunnetta ei voi hallita. Ihastuminen sen sijaan loppuu, kun vaan päätät että menet eteenpäin.
Se on just noin mutta joka ei oo sitä itse kokenut tuskin uskoo.
Tiedän tän niin, mutta mitä siitä on iloa, että tuntee syvästi, kun toinen vihjailee lähinnä kammarin puolelle.
Voimakas yhteenkuuluvuuden tunne voi olla siis täysin yksipuolista.
Luulin kanssa pitkään niin, että olimme jotenkin samoilla leveleillä tunnemaailmaltamme, mutta tod.näk oli vain helpon sexin perässä, mitä ei kylläkään koskaan multa saanut.
En itse pääse tästä "the one" fiiliksestä eroon vieläkään, vaikka tiedän ettei edes törmätä enää missään.
Hän on mulle se oikea nyt ja aina, mutta mä en selkeästikkään ollut hänelle, kun ei musta taistellut vaan antoi kävellä pois.
Jäi erittäin bitter sweet jälkimaku kaikesta josta voin ajoittain pahoin.
Nyt oon kuitenkin kohdannut todella ihanan miehen, joka tekis vuokseni mitä vaan.
Olen niin hämilläni, että en osaa vastaanottaa hänen rakkautta tämän kokemuksen jälkeen.
Tuntuu, että ajan häntä pois vaikka en näin todellakaan halua tehdä. Järki sanoo, että nauti nyt, mutta sydän laahaa edelleen tämän edellisen kokemuksen perässä.
Neuvokaa mua etten menetä tätä hyvää miestä nyt.
Miten päästä irti tästä typerästä tunteesta mahdottomaan, joka ei varmasti johda mihinkään.
Valetta.....
Tosielämää täysin👍
Tämä on täysin totta. Tuntuu kuin olisin ensimmäistä kertaa elämässäni rakastunut, ollut jo kauan, vaikka mitään ei ole välillämme varsinaisesti tapahtunut enkä ole kertonut hänelle tunteistani (koska hän on varattu). En muista tunteneeni mitään vastaavaa aiemmissa parisuhteissa, avoliitossa tai kihlauksissa.
Puhu jollekin ulkopuoliselle. Älä loukkaa ainakaan sinuun ihastunutta miestä.
Vain tyhmä päästää itsensä rakastumaan naimisissa olevaan ihmiseen. Harvoin näille rakastumisille tulee onnellista loppua...ja lähtökohtaisestikin on väärin yrittää itsekkäästi tunkeutua toisten avioliiton väliin. Ihan oikein, että jää luu kouraan ja särkynyt sydän...
"Päästää", ei siinä kysytä päästämisiä, jos oikein kohdalle tosirakkaus osuu. Itsellesi ei selvästikään ole osunut.
Mä en tiennyt, että oli aviossa rakastuessani.
Jos tietää, että toinen on naimisissa, niin kyllä siinä sillon tasan tarkkaan tietää mitä tekee...ja jos ei tiedä avioliitosta, niin olet rakastunut kusettavaan idioottiin, mikä ei tietysti ole oma vika, mutta tyhmä pitää olla jos ei mitään merkkejä asioiden todellisesta laidasta ja valehtelusta ole nähnyt. Mutta tapailemalla varattua ihmistä päästää itse ne tunteet syntymään. Toivottavasti karma näyttää kaapin paikan jokaiselle...
"päästää itsensä rakastumaan" - et siis ole koskaan oikeasti rakastunut!
Kyllä olen, mutta en varattuihin. Kunnioitan muiden suhteita. Ensisilmäyksellä kukaan ei rakastu, vaan kyllä se vaatii sen varatun kanssa tapailua ja silloin voi sanoa että päästät itsesi rakastumaan varattuun. Ei se vahingossakaan tapahdu...
Tuo totta se kakkonen" jää rannalle ruikuttamaan
Juuri näin. Sitten kun kopsahtaa omaan nilkkaan että joutuu pettämisen kohteeksi niin yllättäen ne omat mielipiteet muuttuukin. Jos vonkaa varattua itse niin silloin selitellään millo milläkin pas*alla sitä omaa käytöstä. Karma on kyllä kiva kaveri 👍
Kyllä on me rakastamme toisia aina, siihe ei kolmatta pyörää tarvita...
Ei rakastuminen vaadi tapailua! Rakastua voi työssä tai harrastuksessa ihan arkisen puuhan äärellä tai vaikka kaveriporukassa, joka viettää aikaa paljon yhdessä.
Jos lähtee treffeille tai menee Tinderiin, se on oma valinta. Työssä käyntiä ei useimmat voi valita, ja harrastuksetkin on normaalia elämää.
En ole pettänyt, olen tullut petetyksi. Olen sitä mieltä, ett useimmiten juurisyy pettämiseen on molemmissa. Suhteesta ei ole huolehdittu kuten pitäisi. Se ei tee pettämisestä oikeutettua, mutta silti myös petetyn kannattaa omalta osalta katsoa peiliin, muuten sama toistuu seuraavassa suhteessa. Juurisyy on sama.
Työssä tai harrastuksessa näet vain osan siitä ihmisestä, loput korvaat mielikuvituksella. Toista voi oikeasti rakastaa vasta kun hänet tuntee kokonaan.
Pitää elää niin kuin sydän sanoo ja jos on hyvä sydän, niin ei riko ketään eikä mitään.
Hankalahan tuo tilanne on. Paheksunta on ymmärrettävää, sillä eihän se nyt kovin hyväntahtoista ja hyväkäytöksistä ole, jos pyrkii jonkun toisen elämää hajottamaan. Osa paheksujista on ehkä jopa itse ollut siellä "vastaanottavana" osapuolena tai ainakin ymmärtää sen vastapuoken tunteet. Itse en varsinaisesti paheksu. En ymmärrä, mutta jokainen tekee miten parhaaksi katsoo.
Sen ymmärrän, että rakastuminen voi olla toisille harvinainen tunne. Itsekin ihastun harvoin ja vielä harvemmin rakastun. Siltikään en lähtisi, enkä ole lähtenyt, mukaan kolmiodraamaan. En vain siksi, että se on väärin. En myöskään vain siksi, koska tunnen empatiaa sitä kolmatta osapuolta kohtaan. Eniten siksi, koska en halua pistää itseäni alttiiksi sille paskamyrskylle, joka noista oikeastaan aina syntyy. Minä ajattelen, että vanhat asiat pitää hoitaa kuntoon, ennen kun alkaa virittää uusia virityksiä. Jos todella tuntisin, että tunne on molemminpuolinen, niin sanoisin miehelle tuon. Jos olisin yksin tunteineni, niin poistuisin paikalta.
Tuollaiset kehoitukset ovat niin ajattelemattomia "fraaseja", joihin helposti turvautuu, jos ei tunne asiaa tai ajattele sitä monipuolisesti.
Toisinaan voi olla kyse kovin syvistä tunteista. Ei ole pikkujuttu, ei todellakaan. Voi todellakin olla mahdotonta mennä eteenpäin. Etkä tietenkään ole vastuussa tunteistani, ei rakkautta päätä itse. Rakkaus on niin aito ja voimakas.
Ja on ehdottomasti oikein ilmaista tunteensa sille toiselle. Ei valheellisuus ja teeskentelyä ole niitä asioita, joille elämän tulisi perustua. Etkä ole syyllinen, ja sinun pitäisi olla onnellinen, että hän vastaa tunteisiin. Kyllä se on kaunista, vaikka se toinen tai molemmat on varattuja. Kyllä se rakkaus välillämme syntyi jostain syystä, ettekä itse voineet sille yhtään mitään. Ei tähän syyllisiä ole, tai sellaisia voi etsiä.
Toki siitä, mitä teette, olette enemmän vastuussa, sillä se on jo teidän valintanne. Ei ole pikkujuttu satuttaa niitä toisia osapuolia, se on kovinkin rankkaa. Mutta voiko elämää elää luopumalla rakkaudesta, joka ei kuitenkaan sydämestä lähde? Eihän sekään ole oikein niille toisille, nykyisille puolisolle. Ei ole, jos ajatukset ovat toisen luona.
Varmasti tiedät, mitä se rakkautesi kohde tästä kaikesta ajattelee, kun olet kertonut hänelle. Ja onhan se paljon ja kunnioitettavaa, että olet kertonut hänelle ja kohdannut asian. Sillä kirjoittelu tänne ei ole asian kohtaamista, asiat tulee tehdä jollakin itselle sopivalla tavalla henkilökohtaisesti.
Et ole syyllinen, ja toivoisin että unohtaisit tuon turhan syyllisyyden. Et ole tehnyt mitään väärää. Minun mielestäni olet tehnyt oikein, aivan varmasti olet ( monestakin syystä).
Kumanhan se varattu "oikeasti" on, hänen ketä rakastaa lujasti sydämessään, vai sen kenen sormus hänellä on sormessaan? Veikkasin ensimmäistä kuitenkin . . .
* kummanhan
Jos asiat olisi näin, niin eiköhän se avioliitto päätyisi eroon. Ei ole lähtökohtaisestikaan mikään hyvä saalis sellainen ihminen, joka on avioliitossaan pettänyt...
Ja+90%+valitsee+sen+jonka+kädes+sormus+on.+Jännä+juttu
Ei avioliittoa aivan turhaan kannata rikkoa, jos siinä ei ole väkivaltaa tms. Ja jos ei ole voinut mennä sen toisen luo jota rakastaa (se toinen on vaikka torjunut hänet monella tapaa), niin on kyllä vaikea paikka miettiä, jos jää avioliittoon. Ja toki voi olla että sitä puolisoaan rakastaa, mutta vain kovin eri tavalla.
Jos jonkun mielestä toinen ei ole hyvä saalis, kun on pettänyt avioliitossaan, voi vapaasti ajatella niin. Itse olen, tietystä syystä, ja minulle riittää se että tiedän miten asiat ovat. En todellakaan puolustele, että niin voisi tehdä, kun on hyvä syy. Se on aina väärin. Mutta pystyn elämään sen valintani kanssa. Ja toki olisin halunnut muutakin hänen kanssaan, kuin rakastella.
Eikä elämä tai ihmisen teot ole virheettömiä, vaikka kuinka yrittäisi elää hyvin ja ajatella toisia. Mutta myös itse on elettävä ja tehtävä ratkaisuja, jotta se elämä toteutuisi mahdollisimman hyvin. Ja rakkaus on kuitenkin se tärkein.
Tuosta olen eri mieltä, eroprosentit ovat kovin korkeita. Itselleni avioliitto merkitsee paljon enemmän, että heti ensimmäisten vastoinkäymisten tultua olisin valmis luovuttamaan.
Ainoastaan syvä rakkaus toiseen ihmiseen kuin siihen omaan puolisoon, voisi saada minut eroamaan. Koska se rakkaus ei vain lopu, eikä tilanne ole silloin oikein ja hyväksi kenellekään.
Eikä itselleni ole kyllä helppoa särkeä toisia ihmisiä omien tarpeiden vuoksi, joten turha syyllistää siitäkään. Mutta kun vain ajattelee ja haluaa olla sen rakastamansa ihmisen kanssa, se on todella suuri asia. Ja rakkaus on niin kovin tärkeä ja voimakas asia.
Ikävä kyllä ihmiset on itsekkäitä! Viis siitä miten muille käy kunhan MINÄ saan haluamani. Onneksi aika usein nämä tyhmät kakkoset jäävät vain lopulta varatun panoiksi...mitään muuta ei kouraan jää
Ja ajattelen kyllä niin, että kun on jo henkisesti niin hänen, sen toisen, pitäisi voida olla fyysisestikin hänen luonaan kokonaan.
Ikävä kyllä hän ei halunnut kun panna sinua! Mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruho. Avioero kannattaa silloin jos rakastaa jotain toista. Se on palvelus molemmille osapuolille ja niin siinä yleensä silloin käykin. Varmasti jokainen haluaa olla sen ihmisen kanssa, jota rakastaa, eikä siinä ole silloin esteitä. Jos selityksiä löytyy, niin silloin on kyse vain panemisesta...
Ja niin haluaisinkin olla.
Ei, ei ole näin on suurempiakin syitä panna, kuin pelkkä halu. Esimerkiksi kuin toista rakastaa ( ja voi, miten syvästi voikaan rakastaa), ja silloin kyllä kutsuisin sitä rakasteluksi. Ja se on kaunista.
Eikä kaikki ajattele niin, että viis miten muille käy, ei todellakaan aina mene noin. Mutta onko sinusta noin vaarin haluta olla syvästi rakastamansa ihmisen kanssa? Itsestäni ei. Ja haluaisin rakastella hänen kanssaan, voi kyllä haluaisin. Mutta haluaisin toki muutakin.
Ja jos hän haluaisi rakastella kanssani, todennäköisesti tekisin niin. Eikö se muuten aina mene niin, että jää varatun panoksi. Toista ei kohtele huonosti, jos häntä oikeasti rakastaa. Voipi vaikka päätyä vielä yhteen. 🥰❤️🥰
Vaarin = väärin
Niin, tuo yksipuolinen rakkaus on säälittävää ja epätoivoisen ihmisen hommaa! On väärin haluta olla naimisissa olevan ihmisen kanssa...itsekkäistä syistä olet sekstaillen yrittänyt uida varatun liiveihin ja päästänyt itsesi rakastumaan yksipuolisesti. Jälleen kerran tulemme siihen, että tyhmästä päästä kärsii koko ruho. Jos tämä varattu sinua rakastaisi, olisi hän jo sinun kanssasi. Tyhmimmät jää roikkumaan tuohon unelmaan, että joskus voidaan päätyä yhteen ja tuhlaavat sellaiseen paskaan koko elämänsä....mutta sitä se epätoivo teettää. Omapahan on elämäs...ja ihan oikeinkin, että tyhmyydestä sakotetaan
Voihan olla että hän halusi vain panna kanssani. Ja oikeastaan kertoikin sen " se on sitten vain tämä yö". Kyllähän tuo kertoo paljon. Itse kuitenkin olin jo kovin rakastunut.
Eikä minulle ole uusi asia, että miehet nyt vain haluavat panna. Mutta itse kyllä olen erilainen. Mutta jostain syystä hieman myöhemmin jokin sisälläni vain kertoi että hän välittää. Mutta se ärhäntely ja ilkeys sai taas ajattelemaan toisin.
Nykyisin ajattelen, että ainakin jossain vaiheessa alkoi välittämään, mutta silti teki ne isot satuttavat valinnat, joista maksoin enemmän kuin osani.
Nyt ajattelen,vettä rakastaa kyllä, mutta ei ole sitä kyllä minulle kertonut ( itse koen sen vääräksi, mutta en voi pakottaa tai vaikuttaa häneen). Ehkä täällä on jotain kertonut, mutta eihän se ole sama asia, eikä siihen voi luottaa. Miten nimttömyyteen tai tällaiseen täällä voisikaan. Ja jos hän ei voi tai halua puhua kanssani 😢, en silläkään voi yhtään mitään.
Koen kyllä, etten tälle rakkaudelle mitään voinut, eikä se ollut oma valintani. Kovin rehellisesti olen yrittänyt sen kanssa elää, ja kuitenkin sitä kunnioittaen. Se on vain niin paljon voimakkaampi kuin minä, tai mikään muu.
Emme tätä rakkautta halunneet, eikä ole väärin haluta olla naimisissa olevan ihmisen kanssa. Ei aviossa olon pitäisi olla vankila, vaan perustua vapaaseen tahtoon.
Se mitä pitäisi tehdä, selvitellä omia asioitaan, asioita ja haasteitaan asian suhteen. Pitäisi voida puhua asioista, ehkä vähän kaikesta sen toisen osapuolen kanssa, ja tehdä sitten ratkaisujakin. On vaikee päästä mitenkään eteenpäin, kun tietää sen toisen ajatuksista niin kovin vähän.
En voi vastata hänen puolestaan halusiko vain panna vai muutakin. Toki se mitä sinä iltana ennen panemista sanoi, viittasi että haluaa vain sen yön. Ja kai hänen oikeutensa on sekin, että halusi vain panna. Itse siihen kaikkeen suostuin ja sitä halusin. Toki minulla oli se rakkaus.
Siinä olen samaa mieltä, ettei rakkauden edelle saisi päästää kaikkia esteitä. Rakkaus on suurempi kuin esteet. Toki esteet ovat todellisia, mutta pitäähän ne nyt olla voitettavissa, jotta pääsisi sen rakastamansa syliin ( tavalla tai toisella).
Mitä puhumista on panon kanssa? Yksipuolinen "rakkaus" joka toiselle oli vaan hyvä tilaisuus tyhjentää pussit. Tuuhan alas sieltä pilvestä ettei satu tuon enempää 😂
En sanonut että se oli sille toiselle vain pano. En voi tietää sitä. Kyllähän hän selvästi panemisesta tykkää 😁 Itselleni se vain oli niin paljon enemmän. Ai,nyt kyllä unohdin, en ymmärrä miksi ( nämä tunteet saa minut aivan sekaisin), että on hän kertonut minulle, että siinä oli muutakin.
Eikä tämä rakkaus taida yksipuolinenkaan olla. Tosin hän ei oikein kerro minulle itselleni tunteistaan. Ei ole oikein sekään, mutta minkäs teet.
Mutta ei ole yksipuolinen rakkaus, nyt olen siitä varmempi kuin koskaan ennen, vaikka sydämeni on tuon tavallaan tiennyt jo aiemminkin.
Äläkä sinä siellä häijyile, jos et rakkaudesta mitään tiedä 🤨
Eikä hän tainnut edes tyhjentää siinä tilaisuudessa niitä pussejansakaan 😁🤭😅
Ja kaipaan yhä kovasti hänen lähelleen ja syliinsä. Ja haluaisin myös rakastella hänen kanssaan, voi kyllä haluaisin! ❤️
Niinpä. Kannattais erota, jos puoliso ei enää miellytä ja sitten vasta ruveta hakemaan uutta ihmistä elämäänsä. Voi käydä niinkin, ett salasuhteen toinen osapuoli ei pysty luottamaan siihen, joka pettää puolisoaan hänen kanssaan, epäilee, ett käykö samoin sitten, jos puolisoaan pettävästä tuleekin puolisko hänelle.
Näin valitettavan usein 😞
Ei ihmisiä kannata satuttaa ihan huvikseen. Suuresta syystä kyllä. Kyllä, salasuhteena toinen osapuoli voi hyvin ajatella, että toistuuko pettäminen sitten kuntoinen on puoliso hänelle. Ja hyvähän tuota onkin miettiä, ihmiset ovat toisinaan kovin petollisia, itsekkäitä ja jopa pahoja toisilleen (😥).
Omalla kohdallani riittää, kun tiedän, miten asiat on, enkä tee asioita suinpäin vaikka joku niin ajattelisikin. Ja joskus on vain kyse jostain suuremmasta, ei ihan pikkujutusta. Koko elämä menee aivan sekaisin, eikä silloin mitkään valinnat ole ihan yksinkertaisia, kun koko rakkaus on hajoittanut jopa itsesi, periaatteesi ja sen, mihin olet uskonut ja turvautunut, pieniksi palasiksi.
Se nimenomaan on yksipuolinen, kaheli Han sä olet!!
Se miten toimii tilanteessa tekee siitä hyvin nopeasti väärän, puhun teoista ei sanoista. Kun tunteensa pitää sisällään se voi aiheuttaa kahden ihmisen välille ristiriitaa joka voi aiheuttaa ongelmia kanssakäymisessä. En näe sitä pahana asiana jos tunteistaan kertoo kunhan tiedostaa että toinen tai molemmat on suhteessa ja asia ei sen takia voi edetä mihinkään vaikka tunteita olisi molemminpuolin. Tunteita saa olla mutta älä mene pettämään.
Vastaan aloittajalle olen nainen ja naimisissa.
Ihastunut yhteen mieheen en usko että välillemme mitään koskaan tulee koska ei ole tähän mennessäkään tullut. Olen yrittänyt tietoisesti unohtaa.
Ja tulemisella tarkoitan sitä että hänestä ja minusta tulisi pari mutta niin kuin sanoin yritän unohtaa.
Ei ikinä!!!!!
Petetyksi tuleminen laukaisee pitkän tuskaisen prosessin ihmisessä joka vielä rakastaa puolisoaan.
Ja se joka väittää ettei väliin voi tulla ei tiedä mitään. Psykopaatit oikein nauttii toisten välien rikkomisesta. Manipulointi, mustamaalaus ym. keinonaan he etenevät päämääräänsä ja rikkovat perheitä ja parsuhteita. Ovat tunteettomia oman edun asialla. Näitä tyyppejä on suomipalsta täynnä.
Ei oikeasti vahvan liiton väliin kykene kukaan pääsemään. Jos ollaan rehellisiä, niin yrittäjiä on oikeastaan aina. Tuskin sellaista liittoa löytyykään, jonka väliin ei joku joskus olisi yrittänyt tulla. Vahvassa liitossa molemmat tiedostavat tämän. Liitosta pitää pitää huolta, molemmin puolin, positiivisen kautta ei pakottamalla. Kun molempien on aidosti hyvä olla, niin ei siihen väliin pääse, vaikka kuinka yrittäisi.
Tämä 👍ja tää palsta on tosiaan täynnä näitä tyyppejä. Luulevat vielä et valtaosa olisi samanlaisia. Ei ole
Vastaus 10.46
Asiassa on monta puolta.
Ihminen rakastuu vain, kun on vaille jotain. Joskus tunne on yksipuolinen, joskus se tyhjä tila löytyy samaan aikaan molemmilta, vaikka toinen tai molemmat olisi varattuja. Jos iso tyhjä tila löytyy, on alkuperäinen suhde epäonnistunut. Hyvissä suhteissa ei ole täyttämättä olevia mustia aukkoja.
Jos rakastuminen tapahtuu vahingossa esim. arjessa iskemättä ja ilman tarkoituksen mukaisuutta, ei sille voi mitään. Sen sijaan, jos varattuna baarissa tanssii hitaita, pussailee ja etsii yhdenyön juttuja, rakastuminen on osaksi itseaiheutettua. Siis valinta.
Ihminen ei vii valita: ”Tuossapa sopiva ehdokas, rakastun”. Vaikka toinen olisi täydellinen, silti ei tunteet aina syty. Sama koskee suurta rakkautta. Oli toisen tai oma tilanne mikä vaan, joskus tunteet syttyy roihuun ilman suunnittelua. Sillon kun roihu on iso, ei eteenpäin pääse, etäisyys ei auta (vaikkei olla nähty 5.5kk, silti tunteissa ei ole mitään muutosta). Tunne ei vaadi edes vastarakkautta, se säilyy myös ilman ruokintaa. Se ei lopu päättämällä eikä perustelemalla, eikä katso elämäntilanteita.
Suuren rakkauden kohtaaaminen ei ole koskaan väärin. Miksi rakkaus olisi väärin? Moraalinen pohdinta alkaa teoista. Koska olen ollut rakastuessani suhteessa (rakkaudeton, seksitön, ei yltänyt edes ystävyyden tasolle, koska vuorovaikutus oli olematonta), olen joutunut punnitsemaan asiaa. Olin päättänyt erota jo 1.5v ennen kuin tapasin rakkauteni ekaa kertaa. Odotin vain lasten kasvamista ja yritin vielä kerran, vielä kerran ja vielä kerran saada suhdetta toimimaan. Ei onnistunut. Silti kerroin Hänelle tunteistani, vasta kun olin kertonut ex haluavani erota. Siinä vaiheessa olin ollut ainakin 9kk voimalla rakastunut.,. Minun oli kerrottava, sisäinen pakko oli voimakas. En siis toiminut harkitsematta tai odottamatta, jos tunne menisi ohi. Odottaminen on myös riski, koksa toinen voi tulkita ajan kulumisen kiinnostuksen puutteeksi. Tässä suhteessa kyllä suuri rakkaus tarvittaessa odottaa, ihastukset menee ja tulee...
Tunteista kertominen ja niistä keskustelu varattuna tai varatulle ei ole mielestäni väärin. Moraali astuu kuvaan siinä mitä tunteiden kanssa tekee. Aina paras ratkaisu on erota ensin, siitä tuskin kukaan on kovin eri mieltä. Elämä ei kuitenkaan ole aina niin mustavalkoista kuin nuorena tai suojattua elämää eläneenä luulee. Ainoa ehdoton sääntö on, että vastapuolen ei-kiitos on kunnioitettava.
Niin, vaikka vastasin ketjuun, ei kumpikaan meistä ollut naimisissa. Itse en ole enää edes parisuhteessa. En erottele moraalisesti parisuhteita naimisiinmenon, avoliiton, suhteen tai kaukosuhteen perusteella. Kaikkia koskee sama moraali suhteen laadusta riippumatta.
Tätä kommenttia ei tarvitse lukea alkua pidemmälle, koska jo siinä on oleellinen virhe "Ihminen rakastuu vain, kun on vaille jotain" -VÄÄRIN
Hyvä kirjoitus, hyviä ajatuksia.
Kevät tulee ja hormonit hyrrää. Valitkaa kohteenne tarkasti, niin se on avain onnellisuuteen. Onnetonta rakkautta on tarjolla paljon jos toisen parin väliin menee. Vapaitakin on. Hyvää kevättä.
Kiusaajia ja mielikuvituksissa olevia, asioilla ei mitää todellisuuden kaa.......
Et tajunnut kaikkein tärkeintä pointtia.
Tiedät että tuo on kiellettyä ja koet sen omassatunnossani. Miksi yrität keksiä tekosyytä sille että voisit sallia väärin tekemisen itsellesi?
En yritä keksiä mitään tekosyytä, mutta haluan vain sanoa, että tunteilleni en voi mitään. Enkä ole "sallimassa" mitään. ap
Suomessa on paljon sinkku miehiä joista voi valita! Itseä sinkkuna ärsyttää että naiset pyörivät varattujen miesten ympärillä mutta yksikään ei näytä kiinnostuvan minusta!
Olet myös mies, eikö vain.
Vapaita miehiä/naisia maailma täynnä.Miksi pitää takertua naimisissa olevaan.Ajan myötä tunteet katoaa
Ei pidä "takertua", jos tunne on katoavaa sorttia.
Niin, osalle kielletty rakkaus on ilmeisesti SE juttu, se mitä ei voi saada kiinnostaa enemmän kuin se jonka kanssa kaikki olisi helppoa
Se, että jonkun kanssa on helppoa, sitäkö elämältä hakee?
Eikö se rakkaus ole kuitenkin se tärkeämpi ja tärkein?
"Mitä ei voi saada" - ei mikään ole tuollaista, jos tunteita on puolin ja toisin. Kyllä se on itsestä ja heistä molemmista kiinni, voiko saada!
Ja jos haluaa ja tyytyy siihen, kenen kanssa elämä on helppoa, niin siitä sitten vaan!
Itse taas koen, että rakkaus on elämän tärkein asia.
Aivan. Ja sillä tekosyyllä sulle on kaikki sallittu. Voi hyvää päivää 😂
Onko minulle ollut kaikki sallittu? Ei todellakaan, tulen hulluksi näitä asioita miettiessäni, enkä kyllä ole ollenkaan ajatellut vain itseäni. Mutta kerrankin (sen yön lisäksi) haluaisin nyt ajatella eikä sekään minulle helppoa ole.
Elämä on arvaamatonta. Joskus vain osuu kohdalle ihminen joka sekoittaa kaiken totaalisesti. Kohtaaminen oli täysin suunnitelematonta puoleltani.
Nyt joudun miettimään jätänkö pitkän avioliittoni jossa ei ole enää muuta kuin yhteinen talovelka ja omaisuuden tuomaa turvaa.
Ehkä olin myös ohimenevä ihastus toiselle mutta hänen kanssaan viestittelyt ovat saaneet minut tajuamaan että ehkä tässä elämässä täytyy rakastaa häntä kenen kanssa elät? Vai täytyykö, onko rakkaus kuitenkin jotain muuta kuin himo, tunteet ja vetovoima toiseen?
Näin on, itselläni samanlainen tilanne. En mitenkään halunnut rakastua tässä tilanteessa , mutta niin vain kävi ja tuo mies on mielessäni joka päivä. Väljähtynyt avioliitto ja yhteistä omaisuutta sekä tuttu ja turvallinen "helppo" elämä mietityttää nyt, kun voisi olla paljon parempaakin, suurta rakkautta, intohimoa ja täydellistä yhteenkuuluvuutta, jos uskaltaisi irroittautua nykyisestä elämästä. Ei tämä elämä ole niin mustavalkoista, kuin näissä kommenteissa näyttää monikin ajattelevan. Toisten satuttaminen vaakakupisssa painaakin niin paljon, ettei voi hätiköityä ratkaisua tehdä.
Niin ja kun varsinkaan et ole edes varma toisen tunteista.
Näinpä!
Yksinkertaisesti EROA! Yksinkertaista
Mitä tulisi ajatella tälläisestä. Mies on antanut ymmärtää että haluaisi olla kanssasi mutta sanoo kuitenkin että ilmoittaa sitten kun ei ole varattu. Voiko toista oikeasti rakastava sanoa noin. Onko kyse vain pelaamisesta? Kumpa tajuais?
Anteeksi virheeni. Ilmoittaa sitten kun on varattu. Että siihen asti on toivoa
"suurta rakkautta, intohimoa ja täydellistä yhteenkuuluvuutta" Et varmaan ymmärrä, että tuo kaikki on vain sinun höperön mielikuvitusta.
Pelaamista tuollainen on...
Elämä ei ehkä ole mustavalkoista, mutta valinta oikean ja väärän välillä on. Näissä kohdissa se punnitaan, mikä ihmisenä olet.
Minä ainakin haluaisin tietää onko hänellä Tunteita vaikka se olisi kiellettyä. Itse pohtii tunteeko hänkin samoin ja ei vaan uskalla sanoa. Epätietoisuus on tuskaa, ajattele sitä hänenkin kannalta, hän itse valitsee jos tietää olevan vaihtoehtoja t
Samoin täällä! Tämä epävarmuus on kamalinta. Helpompi olisi kuulla totuus, oli se sitten mikä tahansa. Nykyinen tilanne on kuin löyhässä hirressä roikkumista.
Täälläkin vielä yksi joka on samalla linjalla. Vaikka mitään ei tulisi olemaankaan niin olisi todella huojentavaa saada asiaa sen toisen kanssa käsiteltyä, saisi myös sen varmuuden. Yleensä myös ne pahimmat jännitteet katoavat sen myötä jos on pystytty juttelemaan puolintoisin hyväntahtoisesti. Luulisin että kyllä siitä toisesta ihmisestä huomaa jos tälläisestä voi lähteä keskustelemaan rauhassa kunhan rohkaistuu.
Omakohtaisesti olen ainakin arvostanut niitä joita kohtaan itsellä ei tunteita ole ollut mutta jotka ovat halunneet ottaa samoin tavoin selvän olisiko niitä ollut, varsinkin nämä ihmiset jotka ovat olleet oikeasti kykeneviä asialliseen ja hyvillä mielin käytyyn keskusteluun. En näe siinä yhtään mitään noloa vaan se on sitä aitoa rohkeutta mikä on aivan mahtava piirre ihmisessä. Onpa kerran käynyt jopa niin että olen jälkikäteen ihastunut. Eri asia sitten nämä henkilöt jotka vetävät herneet nenäänsä tai vastaavaa.
Juuri näin ❤️
Tommy Helisten näki rakastumisen ja rakkauden syntymisen jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa olevan eron paikka. Pettämistä hän ei nähnyt välttämättömänä syynä eroon. Mielenterveystalon mukaan pettäminen tai ihan pelkästään valehteleminen ( oma kumppani valehdellut) tuhoaa toisen mielenterveyttä ja tällöin pitää olla varuillaan eli hyviä ja luotettavia ihmissuhteita parisuhteen ulkopuolella ja oman pään kirkkaana pitäminen. Valehtelu ylipäätään nakertaa ihmissuhteen olennaisen perustan eli luottamuksen ja sitä kautta läheisyyden ja turvallisuuden tunteen. Tommy Hellsten oli sitä mieltä, että jos suhde voi hyvin a siinä on hyvä ja turvallinen olla niin rakastumisia ja pettämisiä ei tule.
Tommy saa pitää mielipiteensä. Jokaisella on oma, perustuen omiin kokemuksiin.
Joo, monella on omansa, mutta Tommy on terapeutti ja hänellä saattaa olla hieman laajempi perspektiivi asioihin kuin tavallisella, omiin jäykkien mielipiteisiinsä kiinni jääneellä pulliaisella. Ja nuo kommentit mitkä kirjoitin ylipäätään valehtelusta niin ne on ihan suomen mielenterveysliiton asiaa. Jospa itse kokisit semmoista useamman vuoden niin voisi aukaista silmiäsi.
Ainahan ihmiset haluaa toteuttaa mielihalujaan ja "rakkauksiaan", mutta mitä siihen sanoo suurin viisaus Jumala joka näkee ja tietää ihmisen elämän sen loppuun asti.
Kun kiusaus käy kovaksi, rukoile! Rukoile että Jumala ottaa pois kiusauksesi jos se on hänen tahtoaan vastaan ja jos rikot sillä jotakin. Se riittää, tulet saamaan vastauksen.
Rukoile että Jumalan tahto tapahtuu tässä asiassa, se on jokaiselle parhain.
Otahan ne iltalääkkees jo...
Minkä kiusauksen? Olet tulkinnut väärin. En halua numero numero kakkoseksi. Se olisi kauhistus.
Tuli mieleen, että kuinkahan näiden täällä ärhentelevien "varattujen" suhteet voi. Kuinka hyvin ne suhteet vois, jos kaikki tuo energia siirrettäisiin niihin suhteisiin...
Pidä housut ylhäällä ja Jumala mielessä.
Osalle se Kielletty rakkaus on SE juttu. Sama asia kuin suklaa herkkulakkolaiselle. Tai alkoholi alkoholistille. Kun tietää että ei pitäisi niin sitä enemmän se juuri kiinnostaa.
Rakkaus ja helppo suhde voivat olla samassa paketissa. Ei helppous sulje pois syvää rakkautta.
Ei kannata yleistää, osalle varmasti on, mutta vain osalle. Mutta se, että niputat ihmiset samaan vain sen takia, että osalle se on vain seikkailua niin samalla lyttäät heidän tuntemuksensa ja voiko pahempaa ihmisille tehdä. Miksi muuten on niin vaikea uskoa, että jos toinen rakastuu tai pettää toista, että suhteessa on vikaa, meillä ei mene hyvin, ollaan tai olen mokannut, toiminut väärin ja mahdollisesti rakkaus rikkoutunut ja ero voi tulla.