Lueskelin nimimerkin professori vanhoja kirjoituksia. Siinä missä hän aivan oikein arvostelee ilmastonmuutos-kohinan kummallisuuksia, jotka ovatkin hyvin outoja, hän esittää myös hyvin epätosia väitteitä.
Kieltämättä on aika kornia arvostella suomalaisia rasistikseiksi siksi, että käytimme aikoinaan orjatyöllä tuotettua puuvillaa ja ruokosokeria, mutta yhtä väärin on sanoa, että ne muka auttoivat meitä "osallistumaan globaaliin kehitykseen". Ne tosiaan globalisoivat meitä ja siitä maksettiin kova hinta omavaraisuuden puutteena ainakin kolmeen kertaan. Nimittäin nälkävuosina, 1918 ja 1940-45. Vasta jatkosodan kuluessa tajuttiin, että voimme kasvattaa kaiken tarvitemamme sokerin ihan itse, juurikkaina. Se on kalliimpaa ja työläämpää, mutta silloin ravintoa riittää pitämään kansa hengissä myös silloin kun kaikki yhteydet ovat poikki ja toisekseen ulkomaisia valuuttoja riittää tuoda jotain muuta, oikeasti sellaista, jota emme itse pysty tuottamaan.
Tuontipuuvilla ei koskaan aiheuttanut vastaavia kriisejä, mutta samoin sekin söi ulkomaisia valuuttoja, joilla olisi voitu kohottaa elintasoa vielä enemmän, sillä myös puuvilla olisi ollut korvattavissa hampulla, pellavalla ja villalla, joista olisi voitu jalostaa puuvillan veroista (mitä ne luontaisesti eivät ole). Oman tuotannon ja teollisuuden kehittäminen olisi ehkä pitänyt maassa osan siitä väestöstä, jotka jo 1700-luvulta eteenpäin matkasivat valtameren yli Amerikan mantereelle.
Itse asiassa vasta sota-aika opetti omavaraisuuden tarpeellisuuden ja Neuvostoliiton mustasukkaisuus, joka esti meitä integroitumasta liian kiinteästi globaaliin hyväksikäyttötalouteen mahdollisti nopean taloudellisen kasvun ja hyvinvointivaltion luomisen.
Kun Neuvostoliitto romahti, alkoi kehitys, joka näyttää johtavan omavaraisuutemme katoamiseen . Ensin kaupunkioikeistovetoinen, uusäärivasemmiston tukema ME VAADIMME-liike halusi ostaa halpaa, maailmanmarkkinahintaan, ja kun siihen yhdistyi perinteinen suomalainen sekopäisen heikko itsetunto ja naisten nousu yhteiskunnassa asemiin varsinkin tiedotusväleissä, jolloin koko tuohon soppaan saatettiin sotkea myös käsittämätön määrä kaikenlaista mielisairauden tasolle menevää "yhteisyyden kaipuuta", "ymmärtämistä" ja "myötätuntoa" (jotka kaikki kohdistuvat perin valikoiden), olemme tilanteessa, jossa ihmisiä voidaan lannistaa ja pelotella oman "kehittymättömyytemme" häpeällä ja "kelkasta tippumisen" pelolla. Tiedoksi kaikille noille ryhmille ja kaikille typerille globalisteille: Nokiat eivät synny vapaamatkustamalla orja- ja halpatyöllä vedetyissä kelkoissa eivätkä valmiita latuja hiihtämällä.
Perinteinen oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelu ei toimi enää tässä ajassa kuten aiemmin eikä toimi myöskään sen korvike maaseutu-kaupunki (eli tuottaja-kuluttaja) vastakkainasettelu, jonka piti Lipposen pääministerinä ollessa muodostaa uuden pyhän sodan eetos.
Me tarvitsemme tervettä kansallismielistyyttä ja me tarvitsemme tervettä itsetuntoa, joka luottaa itseensä häpeilemättä, mutta korjaa myös virheensä yhtä vähän pyrkimättä peittelemään virheitä kuin syöksymään itsesäälin ja itsesyytösten pohjattomaan suohon. Vastustajiamme, ei vihollisiamme, ovat globaalit hyväksikäyttäjät ja pikavoittojen tavoittelijat ja kaikenlaiset huolesta ja muista henkisistä ongelmistaan sekopäiset maailman-, lasten- ja milloin minkäkin muka "pelastajat". He eivät ole vihollisiamme, silä emme aio tuhota heitä, vaan löytää heille jotain hyödyllistä tekemistä, että he haitan tuottamisen sijasta tekisivät jotain hyvääkin elämässään.
Kieltämättä on aika kornia arvostella suomalaisia rasistikseiksi siksi, että käytimme aikoinaan orjatyöllä tuotettua puuvillaa ja ruokosokeria, mutta yhtä väärin on sanoa, että ne muka auttoivat meitä "osallistumaan globaaliin kehitykseen". Ne tosiaan globalisoivat meitä ja siitä maksettiin kova hinta omavaraisuuden puutteena ainakin kolmeen kertaan. Nimittäin nälkävuosina, 1918 ja 1940-45. Vasta jatkosodan kuluessa tajuttiin, että voimme kasvattaa kaiken tarvitemamme sokerin ihan itse, juurikkaina. Se on kalliimpaa ja työläämpää, mutta silloin ravintoa riittää pitämään kansa hengissä myös silloin kun kaikki yhteydet ovat poikki ja toisekseen ulkomaisia valuuttoja riittää tuoda jotain muuta, oikeasti sellaista, jota emme itse pysty tuottamaan.
Tuontipuuvilla ei koskaan aiheuttanut vastaavia kriisejä, mutta samoin sekin söi ulkomaisia valuuttoja, joilla olisi voitu kohottaa elintasoa vielä enemmän, sillä myös puuvilla olisi ollut korvattavissa hampulla, pellavalla ja villalla, joista olisi voitu jalostaa puuvillan veroista (mitä ne luontaisesti eivät ole). Oman tuotannon ja teollisuuden kehittäminen olisi ehkä pitänyt maassa osan siitä väestöstä, jotka jo 1700-luvulta eteenpäin matkasivat valtameren yli Amerikan mantereelle.
Itse asiassa vasta sota-aika opetti omavaraisuuden tarpeellisuuden ja Neuvostoliiton mustasukkaisuus, joka esti meitä integroitumasta liian kiinteästi globaaliin hyväksikäyttötalouteen mahdollisti nopean taloudellisen kasvun ja hyvinvointivaltion luomisen.
Kun Neuvostoliitto romahti, alkoi kehitys, joka näyttää johtavan omavaraisuutemme katoamiseen . Ensin kaupunkioikeistovetoinen, uusäärivasemmiston tukema ME VAADIMME-liike halusi ostaa halpaa, maailmanmarkkinahintaan, ja kun siihen yhdistyi perinteinen suomalainen sekopäisen heikko itsetunto ja naisten nousu yhteiskunnassa asemiin varsinkin tiedotusväleissä, jolloin koko tuohon soppaan saatettiin sotkea myös käsittämätön määrä kaikenlaista mielisairauden tasolle menevää "yhteisyyden kaipuuta", "ymmärtämistä" ja "myötätuntoa" (jotka kaikki kohdistuvat perin valikoiden), olemme tilanteessa, jossa ihmisiä voidaan lannistaa ja pelotella oman "kehittymättömyytemme" häpeällä ja "kelkasta tippumisen" pelolla. Tiedoksi kaikille noille ryhmille ja kaikille typerille globalisteille: Nokiat eivät synny vapaamatkustamalla orja- ja halpatyöllä vedetyissä kelkoissa eivätkä valmiita latuja hiihtämällä.
Perinteinen oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelu ei toimi enää tässä ajassa kuten aiemmin eikä toimi myöskään sen korvike maaseutu-kaupunki (eli tuottaja-kuluttaja) vastakkainasettelu, jonka piti Lipposen pääministerinä ollessa muodostaa uuden pyhän sodan eetos.
Me tarvitsemme tervettä kansallismielistyyttä ja me tarvitsemme tervettä itsetuntoa, joka luottaa itseensä häpeilemättä, mutta korjaa myös virheensä yhtä vähän pyrkimättä peittelemään virheitä kuin syöksymään itsesäälin ja itsesyytösten pohjattomaan suohon. Vastustajiamme, ei vihollisiamme, ovat globaalit hyväksikäyttäjät ja pikavoittojen tavoittelijat ja kaikenlaiset huolesta ja muista henkisistä ongelmistaan sekopäiset maailman-, lasten- ja milloin minkäkin muka "pelastajat". He eivät ole vihollisiamme, silä emme aio tuhota heitä, vaan löytää heille jotain hyödyllistä tekemistä, että he haitan tuottamisen sijasta tekisivät jotain hyvääkin elämässään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taas tulee sitä samaa vanhaa paskaa, menneisyyteen hautautuneen "palsta-älykön" historian havinasta, nykypäivään sopimattona kaskuna.
Mithän persut siis taas tuohonkin . . . .
Kiitos ikiteinille mielipiteistään. Onko kenelläkään mitään asiallista kommentoitavaa?
Mitäs siihen sanoo punikit ?
Heilläkään ei näytä olevan sen enempää kommentoitavaa kuin persuilla.
Kuten arvelinkin, kiistattomia tosisasioita vastaan ei ala kukaan väittämään.
Avauksessa huokuu vanha kunnon kommunistinen meno, oikea marxilainen teoreettinen kommunismi.
Hienoa ettei taito ole unohtunut!
Jeesus ristiinnaulittiin se on Suomalaisten vika maksakaa.