Mä olen sairaalloisen mustasukkainen ja omistushaluinen leijonanainen. Onko se yhtään merkkityypillistä vai oonko mä vain pipi yksilö? ; ) Onneksi mulla on niin vahva ja sitoutunut kumppani, että se on ymmärtänyt ja rakastanut mua palavasti ainakin tähän päivään asti.
Mustasukkaisuus merkkityypillistä?
Jelou
102216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sen olevan; ja se on mielestäni leijonassa niitä merkin parhaita ominaispiirteitä, koska se viestii että "haluan luottamusta" ja yleensä leijonat osaavat olla itsekin luottavia.
Poikkeuksiakin toki on olemassa...
Sulla oli positiivinen näkökanta tähän asiaan. Ihan totta, että ainakin minä koen olevani 98% luotettava kumppanilleni ja samaa vaadin häneltä, en tippaakaan vähempää. Kuitenkin käytännössä mustasukkaisuus ja omistushalu ilmenee yleensä ahdistavina hetkinä.
Itse olen huomannut olevani todella mustasukkainen kumppanistani. Epäilen, että tämä juontaa osittain juurensa aikaisempien suhteiden pettymyksistä, mutta kai siinä leijonan luonnettakin on osittain.
Yritän kaikin tavoin hillitä tätä ominaisuuttani ja pitää pääni kiinni, miehelläni kun on paljon naispuolisia kavereita ja tuttuja. Syvällä sisimmässäni tiedän hänen olevan uskollinen, mutta silti pikkupirut välillä pääkopassani kuiskuttelevat...
niin kuules minäkin ja melkein kaikki tuntemani jellonat...!!! mutta olet erikoinen leijona siinä mielessä että pystyt ylipäänsä myöntämään asian..
Helpottavaa kuulla, että näissä syvissä vesissä kahlaa muitakin kuin minä. Itselleenhän tässä hallaa tekee eniten.
minä olen myös jellonanainen ja todella omistushaluinen ja mustasukkainen. mieheni sentään onneksi ymmärtää välillä oikkujani:) et ole ainut:)
Mä oon kans hirveän helposti mustasukkainen naarasleijona, luottamus on tosi vaikea saada kehenkään. Vaikka tietäisin toisin, tieto ei auta tunteeseen yhtään, itseään on niin vaikea järkevästi kontrolloida. Johtuu varmaan myös pettymyksistä mullakin.
Olen miettinyt, että se mustasukkaisuus vielä menisi, mutta olen lisäksi niin omistuksenhaluinen, suorastaan takertuva, että itseänikin tympäsee. Tuntuu, että se karkaa, jos en vähän roiku. :) Tiedän, että se on tosi rasittava piirre, varsinkin, ku on itsellänikin paljon vastakkaista sukupuolta olevia kavereita ja en tykkää jos mua rajoitetaan liikaa. Tyhmää. Jospa tämä menisi ohi joskus.
semmonen vielä että en mä sitä kellekkään myönnä että olen mustasukkainen:) mutta näin kun kukaan ei sitä periaatteessä selville saa niin voin sen myöntää:)ikinä en miehelleni sitä tule myöntämään:) vaikkakin hän sen minusta näkee:)
kyllä se varmaan on näin ois upeaa olla sellainen leijonamies joka viihtyisi leijonanaisensa kanssa
Mä olen kyllä huomannut itsessäni saman piirteen... Mustasukkaisuuteni on välillä aivän sanoisinko hävettävää laatua... Kuvittelen mielessäni asioita mitä kumppanini tekee, vaikka mitään sellaista ei ikinä tapahtuisikaan... Sairasta mutta totta..