Terve! Olen vasta 19 vuotias nuorukainen ja tullu tässä huomattua että vaikka vastustan alkoholin juontia lähtökohtaisesti, niin silti tekee mieli päästä humalassa avautumaan/riehumaan henkisistä traumoista. Jo ensimmäisen kerran kun olin pahassa humalassa 18 vuotiaana, niin silloin jo kävi selväksi itelle että pahassa kännissä purkaudun asioista. Tullu senkin jälkeen myöhemminkin oltua kans pahassa humalassa, mutta opin hillitä tunteeni humalassa, koska puheitani pidettiin ainakin joidenkin kaverien, varsinkin tyttö puoleisten kaverien osalta hyvin "pelottavina". Tällöin en ollut millään tavalla aggressiivinen muita kohtaan, vaan kannoin tosi huonoa itsetuntoa ja sattui äärettömän paljon ku kokee olleen hyväksikäytetty "rakkausasioissa" saamatta mitään takaisin. Sekä samalla tajuttua ihmisluonnon muutamia epäempaattisia piirteitä, jotka peitetään moraalivalheeseen... Rehellisesti sanottuna en ees uskalla kirjoittaa tähän sitä mitä olen humalassa tehnyt tai millaisia asioita mielessä liikkunut, koska tiedän että nettiin ei kannata totuutta kaikesta kirjoittaa.
Yksinkertaisesti olen tosi mukavan ja kivan oloinen miehenalku, vaikka itse sanonkin. Huomaan kuinka tosi monen ihmisen kohdalta saan tosi paljon positiivista palautetta ja mielestäni jopa poikkeuksellisen positiivista palautetta. Osa opettajistakin tuntuu pitävän minua "normaalia parempana tyyppinä".
Kuitenkin tullu huomattua että tietyssä mielessä tekisi oikeasti paljon päästä pahaan humalaan, jotta pääsisi päästämään kaiken irti siitä millaista tuskaa on kokenut. Itseä vain pelottaa ajatus siitä että en tiedä mitä kaikkea tulee sitten tehtyä jos liian agressiiviseksi mieliala muuttuu vahvassa humalassa. Viime kerralla kun kaveri vahingossa leikillä löi kasseille niin muutuin jo aika agressiiviseksi. Tosin en ollut edes pahassa humalassa mutta silti annoin tiukkaa palautetta kaverille ja muut kaverit alkoi heti sen jälkeen kysellä että onhan kaikki hyvin ja jne.
Ja tietysti joo tiedän älä juo mitää nii ei tule ongelmaa. Enkä varmaa tule juomaankaan näillä näkymin, mutta toisaalta tuntuu melkein pakolliselta tarpeelta päästä avautumaan näistä henkisistä "traumoista". Se tuntuu kuin saisi avautua itsestä sen synkän sisimmän. Ja täysin selvänä näitä ei ainakaan tutuille voi sanoa...
Nyt vasta olen ymmärtänyt syvemmin miksi osa ihmisistä, etenkin vanhat keskiikäiset örveltää niin kännissä... Se on tapa purkaa elämäntuskaa.
Ja tosiaan itsellä on elämässä käynyt aika paljon kaikenlaista, joten turha puhua pelkästä teiniangstista. Jätän vain sen mainitsematta
Onko muilla vastaavaa?
Yksinkertaisesti olen tosi mukavan ja kivan oloinen miehenalku, vaikka itse sanonkin. Huomaan kuinka tosi monen ihmisen kohdalta saan tosi paljon positiivista palautetta ja mielestäni jopa poikkeuksellisen positiivista palautetta. Osa opettajistakin tuntuu pitävän minua "normaalia parempana tyyppinä".
Kuitenkin tullu huomattua että tietyssä mielessä tekisi oikeasti paljon päästä pahaan humalaan, jotta pääsisi päästämään kaiken irti siitä millaista tuskaa on kokenut. Itseä vain pelottaa ajatus siitä että en tiedä mitä kaikkea tulee sitten tehtyä jos liian agressiiviseksi mieliala muuttuu vahvassa humalassa. Viime kerralla kun kaveri vahingossa leikillä löi kasseille niin muutuin jo aika agressiiviseksi. Tosin en ollut edes pahassa humalassa mutta silti annoin tiukkaa palautetta kaverille ja muut kaverit alkoi heti sen jälkeen kysellä että onhan kaikki hyvin ja jne.
Ja tietysti joo tiedän älä juo mitää nii ei tule ongelmaa. Enkä varmaa tule juomaankaan näillä näkymin, mutta toisaalta tuntuu melkein pakolliselta tarpeelta päästä avautumaan näistä henkisistä "traumoista". Se tuntuu kuin saisi avautua itsestä sen synkän sisimmän. Ja täysin selvänä näitä ei ainakaan tutuille voi sanoa...
Nyt vasta olen ymmärtänyt syvemmin miksi osa ihmisistä, etenkin vanhat keskiikäiset örveltää niin kännissä... Se on tapa purkaa elämäntuskaa.
Ja tosiaan itsellä on elämässä käynyt aika paljon kaikenlaista, joten turha puhua pelkästä teiniangstista. Jätän vain sen mainitsematta
Onko muilla vastaavaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole mitenkään ikäkysymys, liittyy luonteeseen ja myös tunnepuolen traumoihin. Sitä ikään kuin hautaa kaikki mieltä vaivaavat asiat ja loukkaukset ja muut jonnekin syvälle sisimpäänsä. Ulkopuolinen ei voi nähdä asioita normaalisti, mutta humalassa padot niinsanotusti avautuvat. Ja se vuosien tuska, joka silloin pääsee päivänvaloon, voi johtaa ihan äärimmäisiinkin tekoihin. Ole varovainen . Itselläni yksi itsariyritys humalatilassa kerran.
Hienoo että jo noin nuorena tunnistat näitä juttuja itsessäsi! Yritä löytää jokin keino purkaa traumoja ja aggressiota selvinpäin.
Auttavia puhelimia löytyy monenlaisia, soitin itse kerran erääseen akuutissa kriisissä kun ei ollut ketään sellaista ystävää , jolle olisi voinut avautua. Helpotti hetkeksi. Pari kertaa kokeillut käydä työterveyspsykologilla, mutta sattuneet olemaan jotenkin niin hienohelmoja ja kokemattoman oloisia, että ei mitään varsinaista apua löytynyt sieltä suunnalta.
Juu kiitoksia paljon vastauksista! Ja ensimmäiselle vastaajalle niin huomaan että sinä nostit esille asian tosi hyvin miten itsekkin koen tilanteeni. Ja auttavista puhelimista niin rehellisesti sanottuna en halua ottaa mitään riskejä, sillä en halua että sitä kautta tieto tulisi julki. Voi olla harhaluuloista ehkä mutta en itse pysty suoraan sanoa tuntemaani puhelimen kautta, jos ymmärrätte mitä meinaan. Eiköhän tästä ajan kanssa joskus selvitä. Ainakaan hautaa pidemmälle ei joudu tätä kokemaan 😉