Aikoinaan kun olin masentunut, isäni kommentoi että tuokin makaa itsensä hengiltä ja ei ihme ettei kelpaa kellekään kun on noin ruma ja läski. Silloin tosiaan nukuin paljon. Nyt isäni masentunut ja nukkuu päivät pitkät, välillä vessassa käyden, jotain syö ja juo. Joskus ruoka lämmittämättä, suklaa ja muu epäterveellinen kyllä menee. Lääkärin määräämiä jatkotutkimuksia ei ota vakavasti, jätti menemättä ja olisi tärkeää tutkia mutta kun masentaa. Siihen auttaisi ulkoilu mutta sänky kutsuu sen sijaan. Yleiskunto kärsii....
Auttaisitko itse..
Anonyymi
297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Masennus on mun mielestä vähän sellainen, että muitten on vaikea auttaa. Oon itse vähän masentunut. Lääkäri kyllä voi määrätä masennuslääkkeitä, mutta en ole kokenut niistä olevan apua. Psykologia odottelen saavani pian, mutta vuosia aiemmin en oikein kokenut että hänkään pystynyt auttamaan. Silloin olo sitten jotenkin itsestään koheni. Nyt koen, että mun pitäis auttaa itseäni, mutta en vain tiedä miten.
Suvussa kulkee. Asia itse asiassa tiedetään. Sosiaalinen asema periytyy, masennus periytyy. Itse olen entisen moniongelmanuoren lapsi. Olen saanut kaikki ahdistukset jo äidin maidossa. Ja eläkkeelle keski-iässä, en koskaan edes päässyt elämässäni alkuun.
No, sinä voit nyt antaa takaisin samalla mitalla. Älä vaan väsytä itseäsi sillä, että yrittäisit hoivata toista. Sano suoraan, mitä mieltä olet asioista.
Nuoremman ja vanhemman ihmisen masennuksessa on se ero, että vanhemmalla on jo kroppa rappeutumassa, ja on todennäköistä, että jotain (piileviä) sairauksia on, kuten diabetestä. Masennus ja hoitamattomuus heikentävät yleistilaa ja nopeuttavat rappiota ja jopa loppua. Jokainen tekee kuitenkin itse omat ratkaisunsa. Jos ihminen ei halua hoitoa, niin se oli siinä.