Se tuli kutsumatta. Se tuli yllätyksenä. Sitä yritti kieltää. Ei siksi että rakkautta ei olisi halunnut, vaan koska elämäntilanne ei ollut otollinen. Moraalinen tuska oli kauhea. Sovinnaisuus härnäsi. Kiellettyä ei tapahtunut, mutta kiltin ihmisen
Olipa kerran Rakkaus
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Osa jäi kirjoittamatta lause kesken
Sammui kesken lauseen ajatus
Olipa kerran vaan sittenkään ei.
Kuoli kotonaan
Osaanotto
Kiltin ihmisen sielu meni rikki eikä eheytynyt. Rakkaus jäi mutta kiellettynä ja piilossa.
-täydennys sivusta
Jtk...
Kiltin ihmisen omatuntoa kaihersi. Miten tässä nyt näin kävi? Miten ihminen, joka on aina ollut yhdessä vanhempien ja samanikäisten kanssa, ja aina ajatellut ettei edes harkitse nuorempia yht’äkkiä rakastuu selkeästi nuorempaan. Onneksi toisin aikuiseen ja ei kovin kaukana keski-ikäisestäkään.
Se on käsittämätöntä miten tunne voi järkyttää. Se miten se voi ravistella kaikki auki mitä olet aina ajatellut. Ja miten sovinnaisuus voi kahlita mieltä, kunnes päästää siitä irti,
Kun sitä rakkautta ei saa. Kun elämäntilanteet ei helposti yhdistettävissä (tai onhan ne aina, jos olisi halua riittävästi). Ymmärrän sen toisen näkökulman erittäin hyvin, ja arvostan täysin sitä mitä hän haluaa valita. Hänen pitääkin tehdä omat valintansa! Juuri sitä toivoisin. Silti tai siitä huolimatta kiemurtelen oman tuskaani kanssa: tämä rakkaus ei lähde minusta, vaikka päälläni seisoisin. Se turhauttaa. Enkä voi muuta kuin surra sitä että tulen menettämään hänet elämästäni kaikilla tasoilla. Olen koko Jan tietänyt, että se hetki tulee. Silti se sattuu.
Ja samaan aikaan ristiriitainen tunne: kiitollisuus. Sain tuntea jotain mitä en tiennyt enää olevan olemassa. Tunne oli minulle täysin tosi, vaikkei se ollut millään tavalla konkreettista rakkaudellista elämää. Voin sanoa, että rakkauden vuoksi löysin kadonneen itseni. Elämäni on nyt paljon parempi kuin ennen ja ensimmäistä kertaa 13-14v voin elää myös itselleni. Onnellisuus vaikuttaa myös läheisiini.
Mutta silti. Suru. Tiedän, että joudun sanomaan lopulliset jäähyväiset. Tiedän etten voi muuta kuin hymyillä ja sanoa hyvää elämään. Silti sydämeni rakastaa hiljaa, hyvin hiljaa. ♥️ ja silmäkulmat valuu. Sille en voi mitään. 😞
Hän on kohdellut minua aina hyvin kaikesta sovinnaisuudesta huolimatta. En ole yhtään katkera ja tiedän etten voi, enkä edes halua, vaati sellaista mitä hän ei täysillä halua antaa. Tämä on vain elämää. Silti en usko koskaan unohtavani. En voi kuin toivoa, että ettei sydämeni jää vangiksi tähän rakkauteen, jota en voi saada. Se tarkoittaisi, että vietän yksin seuraavat 35-50 vuotta. Aivan kauhea ajatus. Voi sanoa, että ahdistava. Elämä on, ja siitä on vaan selvittävä.
Hyvä että olet viimein pääsemässä hankalien asioiden yli ja uudet unelmat voivat tulla elämääsi.
Siunausta ja voimia
Henki lähdössä.
Perässä tullaan.
Koputa puuta
Kenelle tää oli? Vähän tunnisteita nyt? Naiselle?
Eikö melkein aina epätoivoiset, kaipaavat surkuhupaisat kirjoittajat ole naisia?
Menee siis miehelle, nuoremmalle, eikä täysin tuntemattomalle. Miehelle, jota en saa, vaikka en mitään muuta halua. Miehelle, jota en ”saisi” haluta. Olen itse vapaa haluamaan, siis on kyse ihan muista syistä, Miehelle, jolle tiedän joutuvani sanomaan hyvästit. Mahdollisuus, että näkisin hänet muuten kuin vilaukselta enää on niin pieni, ettei ole realistista uskoa kuin surutyön todennäköisyyteen.
Pärjään elämässä, pärjää tunteideni kanssa. Olen selvinnyt paljon paljon vaikeammissa asioista, On pitänyt selvitä ja olen vahva. Elämässäni on kaikki muut asiat superhyvin ja monta hyvin läheistä ihmistä. Se auttaa selviämään. Rakkaus ei ole helppoa, eikä sen pitkään olla. Silti, silti suren, että tiedän hänen olevan se oikea, omalta puoleltani. Tiedän, vaikka meillä ei ole ollut mitään suhteeseen viittaavaa. Hullua, kahjoa, täysin käsittämätöntä. En edes itse ymmärrä. En ole kokematon, pitkiä parisuhteita on takana yli 20v (huomattavan pitkän ajan ikääni nähden). Eikä minulla ole koskaan ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta, vaikken ole lähellekään kauneusihanteiden mukainen. Se miksi minut on valittu, on ollut aivan muut syyt. Tiedän kyllä myös omat vahvuuteni, en siis väheksy myöskään itseni.
En oikeastaan koskaan valinnut itse, jos ensi rakkautta lukuunottamatta (kummatkin valitsi toisensa). Hänen on ensirakkauden jälkeen ainoa koko maailmaani ravistellut ja räjäyttänyt mies. Hävettää tunnustaa, että näin on, mutta niin vaan on,
Nyt ainakin tiedän mitä etsin, jos päädyn enää etsimään. En enää tyydy ihan kivaan, vaan sen on oltava rakkautta. Niin kauan kun hän on sydämessäni, en voi etsiä. Olen jumissa. En tiedä kumpi on parempi, etsiä lohduttajaa (hellyyttä ja seksiä)(on paljon miehiä, jotka ei halua muuta)(ketään en ala vedättämään), vai jatkaa tätä ikuista selibaattia. No onneksi on korona, ja koko asiaa ei tarvitse ajatella ainakaan puoleen vuoteen. Seksitön loppuelämä ei todellakaan houkuttele, vaikken halua fwb-suhdetta enkä ainakaan yhden yön seuraa. On vain huonoja vaihtoehtoja. Ikävää ja anteeksi vuodatus! Tänään vain iski totuus suoraan kasvoille. Se sattuu, vaikka tiesin jo ennalta mitä on tulossa. Tunne ei kuitenkaan pysty kuuntelemaan järkeä. AP-jumissa 😅😣😩😳😢♥️💔😬🔥📩🔚🔜
Mistä se totuus tänään iski?
Alkoholi osallisena asiaan.
No ei ole. Olen juonut viimeksi yli kuukausi sitten ja silloinkin yhden lasillisen.
Tunteita voi ja saa tuntea selvinpäin. Sitähän varten tämä palsta on luotu... Joskus on vaan pakko purkaa, ettei pakahdu. Se on osa selviämistä. Selviän kyllä, vaikka se tulee tekemään kipeää. Ei pettymyksen vuoksi, eikä sen vuoksi että pitää olla vaan joku (ei pidä, en aio ottaa ketä vaan!) vaan koska rakkaus on suurin, kaiken se kestää ja kaiken se kärsii. Sen kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen silloinkin kun sitä ei saa jakaa toisen kanssa. Itkut on itkettävä ja suru surettava, jotta tunteen saa käsiteltyä. Ap
Kiitos näistä sanoista! Juuri näin on myös mun kohdalla. Pakko päästää irti miehestä joka mullistaa koko elämäni. Suuri suru siitä etten voi häntä saada kun en ole hänelle sitä mitä hän minulle
Rakkaus löytää sydämen, jossa sen koti on
Se ei voi elää ilman sydäntä.
Ja rakkaus ei kuole