Menneisyydessäkö, johon liittyy mukavia muistoja ja hetkiä. Vai haluatko unohtaa menneet jostakin syystä?
Haluatko elää vain nykyisyydessä, hetken kerrallaan vai pyrähtelevätkö ajatuksesi usein tuleviin ja haaveisiin? Mitä aika, vuodet sinulle merkitsevät? Tunnetko eläväsi elämäsi parhainta aikaa?
Mikä on elämäsi tärkein asia? Onko niitä monta. Mikä on tärkeysjärjestys?
Haluatko elää vain nykyisyydessä, hetken kerrallaan vai pyrähtelevätkö ajatuksesi usein tuleviin ja haaveisiin? Mitä aika, vuodet sinulle merkitsevät? Tunnetko eläväsi elämäsi parhainta aikaa?
Mikä on elämäsi tärkein asia? Onko niitä monta. Mikä on tärkeysjärjestys?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ikävöitkö lapsuutta, elinympäristöä ja ihmisiä siinä? Vai onko joku tietty ihminen menneisyydessä, jota et voi unohtaa ja siksi mietteet usein palaavat eilisiin aikoihin.
Sunnitteletko pitkäksi ajaksi asioita tulevaisuuteen vai ajatteletko, että on turha suunnitella mitään, kun unelmat eivät kuitenkaan toteudu. Parempi elää vain tässä hetkessä.
Ikävöin edesmenneitä läheisiäni. Ikävöin aikaa jolloin vielä jaksoin uskoa tulevaisuuteen. Elämä on nyt vaan menemistä päivä kerrallaan, ei odota liikoja, ei toivo liikoja, eikä haaveile liikoja. Oppinut jo ettei voi kaikkeen itse vaikuttaa, vaikka haluaisikin. Tullut liikaa takkiin, lunta tupaan, ettei enää jaksa odottaa mitään hyvää kohdalle tulevaksi. Sitä on syntynyt epäonnisten tähtien alla. Muutamia valonpisaroita on matkan varrella ollut, liian vähän matkan pituuteen verrattuna. Aina ollut väärään aikaan väärissä paikoissa.
Kohtalotoveri.
Ajatukset on tässä päivässä. Ajan haaskuuta jäädä menneisyyteen, samoin jos miettii vaan huomista. Jää olemassa oleva puolitiehen. Eiköhän jokaisella ole joitakin mukavia muistoja monestakin asiasta mutta aika on nyt ja tässä.
Unelmat eivät toteudu, elän päivä kerrallaan standby -tilassa osana biologista ketjua, jossa perustarpeet pitävät hengissä. Tapan aikaa, kunnes se tappaa minut.
Koronako on vienyt ajatukset noin synkiksi? Kai elämässä jotakin iloa on?
Realiteetti ei ole synkkyyttä. Eilinen on mennyttä, huomista ei vielä ole. On tämä päivä. Ihminen hukkaa kallisarvoista aikaa eilisessä ja huomisessa.
Totta. Eilistä ja huomista ei ole olemassakaan, on vain tämä hetki.
Tekstarilla jaettiin asennetta, että katkerat katsoo taakseen ja toiveikkaat tulevaisuuteen. Ei kerrottu vaankaan kuinka kauas.
Jokaisella on omat mielipiteet. Sen sijaan että vääntelee muiden mielipiteitä ivallisesti voisi miettiä suvaitsevasti? Onhan se vaikeaa mutta ainahan voi yrittää kehittyä ihmisenä 👍
Ota ilo päivääsi mukaan, älä synkkyyteen vaivu. Valintoja kaikki elämässä on, toki elämä heittää haasteita tielle, mutta kaikessa löytyy valonpilkku, jos haluaa niitä elämään, kyllä niitä on saatavilla.
" collateral beauty", sanottiin eilisessä leffassa.
Olisi pitänyt pienenä mennä naimisiin yhden kivan tytön kanssa, tai siis sitten kun oltiin riittävän isoja siihen, ja pysyä vaan hänen vierellään. Tätä mietin joskus. En pakkomielteisesti. Paha ja inhottava maailma.
Elämästä selviää harvoin ilman virheitä (omia ja toisten) ja vielä harvemmin ilman vaikeita elämäntilanteita. Olen onnellinen, että olen vahvaa tekoa ja olen säästynyt ilman mielenterveyden haasteita. Siinä auttaa persoonallisuus tietysti, läheiset ihmiset ja tukiverkko ja se että intuitiivisenä persoonana katson aina eteenpäin. Olen ENFP (persoonallisuus), mutta akuutissa tilanteessa alan elää kuin INTJ ja persoonani myös tilapäisesti muuttuu eläväisestä tunteellisesta lievästi spontaanista, asiakeskeisempään suuntaan. Pidän arjen kasassa, ja jatkan elämää kuin höyryjuna.
En vaihtaisi kuitenkaan vanhoja haasteita pois. Niiden ansioista minulla on kolme lasta. Jos emme olisi ottaneet riskiä 32v, että ex haasteet palaavat (2 v oli mennyt aika hyvin), ja olisimme päättyneet yhdessä eroon lasten hankkimisen sijasta, olisin voinut jäädä lapsettomaksikin. Yleensä ensimmäistä lasta hankkivat 40-vuotiaat naiset on aika hankalassa tilanteessa... Vaikka itse sain lapsen yhdestä kerrasta 5-6pv ennen ovulaatiota vielä yli 40v, olisin ilman raskauksia luultavasti jo menossa kohti esivaihdevuosia.
Kaikki mitä on tapahtunut sitten kun olen ollut 32v, on ollut opettavaa ja siinä on joutunut kehittymään ja kirkastamaan omaa arvomaailmansa. Nyt tiedän harmonisemman elämän olevan edessä. Työura on mennyt siihen suuntaan mihin itse haluan, saan edelleen kehittyä ja kehittää. Lisäbonuksena taloudellinen tilanne on hyvä, raha ei aiheuta stressiä ja koen saavani riittävän korvauksen työstäni. Katson eteenpäin ja tiedän etten jämähdä tähän missä olen. Suunta on selvä.
Lapset voi hyvin. Saman tilanteen säilyttäminen on ykkösprioriteettini. Lasten kanssa ei voi tarpeeksi harrastaa ja tehdä yhdessä juttuja. Siinäkin voi petrata kun energiaa on vapautunut ja vapautuu lisää.
Sen sijaan ihmissuhteita ei voi suunnitella. En ota enää yhtään ihan kivaa miestä muuta kuin kaveriksi. En enää anna mahdollisuutta, että laimea ihastus muuttuu intiimin yhteyden myötä hormonipohjaiseksi rakastumiseksi. Minulla ei ole kiire, koska ei tarvitse kiirehtiä biologisen kellon takia. Vaikka ovulaatiot vielä tuntuu, silti harva enää tämän ikäistä ajattelee lastensa äidiksi. 😂 Eli en usko enää törmääväni tilanteeseen, jossa pitäisi edes harkita yrittämistä. Ja veikkaan, että kun alan seurustelemaan seuraavan kerran, ovulaatiot on jo historiaa. Oikeastaan aika vapauttava asia! 😁
Hänen suhteensa minulla ei ole katkeruutta tai huonoja muistoja. Hän kohteli minua inhimillisesti ja loppu on vaan elämää. Tunteilleni ei voi mitään, niiden kanssa on vaan tultava toimeen. Hyväksyn ja olen koko ajan hyväksynyt etten häntä saa. Se on asia, johon en voi vaikuttaa mitenkään itse.
Nyt en mieti miehen etsimistä. En halua, koska sydämeni ei ole vapaa löytämään ketään. Enkä ole valmis ottamaan riskiä koronan kanssa tapailun takia. Tottakai toivoisin vielä löytäväni toimivan parisuhteen ja suuren molemminpuolisen rakkauden. En tiedä vielä onko se vain toteutumaton haave. En tiedä koksa olen valmis edes yrittämään. Se ottaa sen aikaa minkä se ottaa.
Jos ei Jumala muistia tyhjennä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsensä.
Ei lahjaksi saatua elämää ihmisen pidä tuhota!
Pyydä ennemmin apua siihen että pääsisit niistä asioista yli, etteivät ne enää hallitse sinua. Itselläni on paljon sellaisia muistoja joita häpeän. Ei Jumala ole ottanut niitä pois ja jos ottaisi tekisinkö pian uudestaan jotain mitä häpeäisin? Luultavasti tekisin. En halua palata niihin asioihin, mutta en myöskään halua sanoa tai tehdä mitään niin typerää enää. Jos uskot Jeesukseen, niin Jumala on sinut valinnut omakseen. Ja jos Jumala on sinut valinnut, niin kaikki yhdessä vaikuttaa sinun parhaaksesi. Sitä on vain ihmisen mahdoton nähdä etukäteen. Ihan sama mitä tapahtuu, se vaikuttaa parhaaksesi. Jumalan valituille hyvä ja paha elämässä ovat opetukseksi. Jos maailma ei olisi näin paha ja kiero, kaipaisinko minä olla siellä missä Jeesus on? Tuskin ainakaan yhtä innokkaasti.
Itsemurha on synti, ja siihen ei Jumala ketään johdata tai ohjaa, vaan saatana tekee sen. Pysy erossa hänestä.
...
Saatana vihaa sinua ja haluaa että teet pahuutta itsellesi. Hän on murhaaja ja valehtelija. Hän puhuu ajatuksin tai muiden ihmisten suulla, joskus myös meidän suullamme jos emme varo mitä sanomme.
Saatana myös viettelee ihmisiä tekemään asioita ja toimii ihmisten kautta. Mutta Jeesukselle hän ei mahda mitään.
Matteus 12.29
"Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää?"
Väkevä on tässä vertauksessa paholainen ja ihmiseen nähden hän on väkevä. Kuitenkin Jeesus voi hänet sitoa ja ottaa itsellensä hänen omansa. Jeesuksella on valta hakea meidät sieltä mihin paholainen on meidät kahlinnut.
Et nyt oikein ymmärrä kun ongelmani johtuu juuri siitä kun hain apua. Keneltä sitä apua nyt sitten täytyisi hakea?
Tappaminenkin on synti mutta sotilaspapinkin mielestä kyllä saa tappaa jos suomea puolustetaan.
Kuka tässä maailmassa on sellainen johon voi oikeasti luottaa jos papitkin puhuu paskaa?
Se joka on tämän maailman ja minut luonut on ainoa joka voi auttaa. Näyttää kuitenkin siltä että ei oikeasti pystykään vaan leikkii ihmisillä niinkuin lääkäritkin.
Mikä ihmeen lahja tämä on? Minähän olen vain pilkattava työkone en mitään muuta.
Kysyt: kuka tässä maailmassa. Ei kukaan. Tässä maailmassa ei ole ainuttakaan hyvää. Ei yhtäkään kuka totuudenmukaisesti haluaisi sinun parastasi. Ei edes yhtään uskovaa. Ainoastaan Jumala itse haluaa ihmiselle parasta.
Jumalan kohdalla se on useiten niin ettei Hän tahdo sitä mitä sinä tahdot ellet sitten ole ollut pitkään uskossa. Hänellä on oma tahtonsa ja aikataulunsa, johon ihmisten on tyytyminen, elleivät ole itsekkäitä. Jumalan hyvä on totuudenmukaista. Se "hyvä" mikä taas ei ole totuudenmukaista on valetta ja siksi todellisuudessa pahaa. Mutta sen sijaan että odotat vastausta kysymättä, Jumala odottaa sinun kysyvän kunnes saat vastauksen.
Luukas 18.2-7
"Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi:'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään:'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.' Niin Herra sanoi; 'Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?"
Valituillensa. Ja valittuja ovat ne ketkä uskovat Jeesukseen.
Vaihda työtä. Ei elämä ole tarkoitettu tuollaiseen.
En mieti menneisyydessä tapahtuneita asioita. Katselen ihan uusia kasvoja kulkiessani. Tärkein asia on vakituinen vähintään osa-aikainen työ. En jaksa ravata useammassa paikassa. Tarvitsen rauhallista työympäristöä. Kun työasia on kunnossa se parantaa vointia.
Minulla naisella tuntuu olevan aina uusi ihastus. Se vaihtuu joka kerran jälkeen, kun edellinen loppuu niin uusi alkaa.
Mielenkiintoa ja elämän sisältöä noin riittää.
Kukin tyylillään. Itse en toimi noin.
Kukapa toimisi, mutta jää fooliohatuille miätittävää kun provoja lukee🕵️♀️
En haikaile menneitä, exät ovat exiä ja sitten oli eräs, joka jäi kauniina saavuttamattomana muistona ja ystävänä mieleen. Erikoistapaus, mutta kuuluu vahvasti menneisyyteen