Lukunurkka Kunniallinen Petkuttaja

Työkaveri sairastui alkuviikosta, olen joutunut tekemään paljon ylitöitä, joten kirja on saanut odottaa pöydällä. Vaikuttaa pieneltä ja helpolta lukea, kunhan alkuun pääsen ;)

TiuhtinWau kirjoitti:

Työkaveri sairastui alkuviikosta, olen joutunut tekemään paljon ylitöitä, joten kirja on saanut odottaa pöydällä. Vaikuttaa pieneltä ja helpolta lukea, kunhan alkuun pääsen ;)

Lue lisää

Kyllä se helppolukuinen oli, eikä liian vaikea. Sopivan yllättävä ja sopivan kerrokselliset persoonat. Ei tässä jäniksen selässä olla :-D luet sitten kun ehdit.

Tämän kirjan voisi lukea moneen kertaan! Oli sen verran moniulotteinen, että sain sillä kivasti nollattua pään työviikosta ;)

Katri on suojassa omassa kylmyydessä turkkinsa alla. Hän on joutunut pitämään itsestään ja veljestään huolta kuusivuotiaasta lähtien. Silloin epäluuloisuus on auttanut häntä tunnistamaan ihmisten vilpittömyyden. Hän vaistoaa asiat ja hänen tinkimätön luonteensa herättää arvostusta.

Anna elää naivistisesti ja se estää muita ihmisiä näkemästä luonteen todellisen juurevuuden. Veljen ja Annan sinisilmäisyys oli Katrille suojelun arvoinen asia. Siinä missä Katri nauroi naiviutta Anna vähätteli mielessään Katrin luomiskykyä. Katri välitti niin paljon Annasta, että auttoi häntä ottamaan silmälaput pois.

Kirjan loppu oli koskettava. Katri näki (ehkä ensimmäistä kertaa) kukkia. Katrin kukat tulivat esiin mustina kivinä jäiden keskeltä, joiden keskelle aurinko teki valollaan kultaisen polun. Annan kukat olivat lapsenomaisesti piirretty säikkyyn eläimeen, ne herättivät hölmistyneitä kysymyksiä. Katrin kukat olivat osa luontoa, joka herättää kunnioitusta.

Anna teki koirasta Nallen ja opetti noutamaan, hän meni näin Katrin ihon alle, kuin varkain. Kesytti kysymättä. Annan naivistisuus tapettiin kaniinin muodossa ja upotettiin jään alle. Kirja oli ihana ja rajukin kuvaus kahden erilaisen naisen sulautumisesta toisiinsa. Anna puolusti Katria ulkopuolisilta, heistä oli tullut omanlainen susilauma. Keskenään vahvempi, kuin kumpikaan yksin. Katri ei luopunut luonnonvoimistaan helposti, hän karjui ja huusi pettymystään tyhjään. Tämä putoaminen oli kuitenkin hänelle hyvä, nyt hän pääsi vihdoin eroon lapsuuden selviytymis keinosta, hän ei ollut yksin enään kaikkkein vahvin. Katri halisi ensimmäistä kertaa veljeään, hänet oli sulatettu. Annastakin oli viattomuus luopunut. Katri suri koiraa, mutta Anna lohduttu/ opetti ettei ehdottomuus johda mihinkään.

Mielestäni Anna löysi lopulta ehkä ensimmäistä kertaa todellisen luovuutensa. Värit ja varjot! Kukallisia kaniineja hän ei enään piirtänyt. Minusta tässä tarinassa molemmat naiset saivat, kumpikin voitti ja siitä alkoi jotakin ihanaa ja hyvää. Anna näki (ehkä ensimmäistä kertaa) kostean tumman maan, joka oli pakahtuakseen kasvun odotusta!

Ihana kuvaus heidän alkaneesta suhteesta, tai siitä kohtaa suhdetta joissa on kasvun lähtökohta, jossa kumpikin on nähnyt toisensa todellisina ja itsensä toisen kautta peilistä. Siitä mistä kaikki voi alkaa.

Amicitia_Pura kirjoitti:

Kyllä se helppolukuinen oli, eikä liian vaikea. Sopivan yllättävä ja sopivan kerrokselliset persoonat. Ei tässä jäniksen selässä olla :-D luet sitten kun ehdit.

Saat varmaan ajatuksesta kiinni, vaikka kirjoitinkin ärsyttävän monologisen vastauksen! Tein aluksi toisin ja se teksi hävis, niin nyt vaan nopsaan laitoin, että ajatus pysyi vielä päässä :D . Mistä sait tähän kirjaan idean? Oli niin hyvä ja just kerroksellinen ja mielenkiintoisella tavalla kuvaileva, hauskakin! Multa on varmaan jäänyt paljon muitakin Toven kirjoja huomaamatta, liikaa mieltänyt hänet vain muumeihin.

TiuhtinWau kirjoitti:

Tämän kirjan voisi lukea moneen kertaan! Oli sen verran moniulotteinen, että sain sillä kivasti nollattua pään työviikosta ;)

Katri on suojassa omassa kylmyydessä turkkinsa alla. Hän on joutunut pitämään itsestään ja veljestään huolta kuusivuotiaasta lähtien. Silloin epäluuloisuus on auttanut häntä tunnistamaan ihmisten vilpittömyyden. Hän vaistoaa asiat ja hänen tinkimätön luonteensa herättää arvostusta.

Anna elää naivistisesti ja se estää muita ihmisiä näkemästä luonteen todellisen juurevuuden. Veljen ja Annan sinisilmäisyys oli Katrille suojelun arvoinen asia. Siinä missä Katri nauroi naiviutta Anna vähätteli mielessään Katrin luomiskykyä. Katri välitti niin paljon Annasta, että auttoi häntä ottamaan silmälaput pois.

Kirjan loppu oli koskettava. Katri näki (ehkä ensimmäistä kertaa) kukkia. Katrin kukat tulivat esiin mustina kivinä jäiden keskeltä, joiden keskelle aurinko teki valollaan kultaisen polun. Annan kukat olivat lapsenomaisesti piirretty säikkyyn eläimeen, ne herättivät hölmistyneitä kysymyksiä. Katrin kukat olivat osa luontoa, joka herättää kunnioitusta.

Anna teki koirasta Nallen ja opetti noutamaan, hän meni näin Katrin ihon alle, kuin varkain. Kesytti kysymättä. Annan naivistisuus tapettiin kaniinin muodossa ja upotettiin jään alle. Kirja oli ihana ja rajukin kuvaus kahden erilaisen naisen sulautumisesta toisiinsa. Anna puolusti Katria ulkopuolisilta, heistä oli tullut omanlainen susilauma. Keskenään vahvempi, kuin kumpikaan yksin. Katri ei luopunut luonnonvoimistaan helposti, hän karjui ja huusi pettymystään tyhjään. Tämä putoaminen oli kuitenkin hänelle hyvä, nyt hän pääsi vihdoin eroon lapsuuden selviytymis keinosta, hän ei ollut yksin enään kaikkkein vahvin. Katri halisi ensimmäistä kertaa veljeään, hänet oli sulatettu. Annastakin oli viattomuus luopunut. Katri suri koiraa, mutta Anna lohduttu/ opetti ettei ehdottomuus johda mihinkään.

Mielestäni Anna löysi lopulta ehkä ensimmäistä kertaa todellisen luovuutensa. Värit ja varjot! Kukallisia kaniineja hän ei enään piirtänyt. Minusta tässä tarinassa molemmat naiset saivat, kumpikin voitti ja siitä alkoi jotakin ihanaa ja hyvää. Anna näki (ehkä ensimmäistä kertaa) kostean tumman maan, joka oli pakahtuakseen kasvun odotusta!

Ihana kuvaus heidän alkaneesta suhteesta, tai siitä kohtaa suhdetta joissa on kasvun lähtökohta, jossa kumpikin on nähnyt toisensa todellisina ja itsensä toisen kautta peilistä. Siitä mistä kaikki voi alkaa.

Lue lisää

Upea ja syvällinen analyysi romaanista, jonka viikko sitten nautinnolla luin. En ole proosaan moneen vuoteen syventynyt. Osasit avata selkeästi henkilöhahmojen menneisyyttä ja tulkita osuvasti tarinan symboleita, mm. takkia ja kukkia suhteessa tarinan juoneen. Tulkitsit lopun ihanan positiivisesti, nähden kasvun alun mahdollisuuden. Kiitos, kiitos, kiitos!

TiuhtinWau kirjoitti:

Saat varmaan ajatuksesta kiinni, vaikka kirjoitinkin ärsyttävän monologisen vastauksen! Tein aluksi toisin ja se teksi hävis, niin nyt vaan nopsaan laitoin, että ajatus pysyi vielä päässä :D . Mistä sait tähän kirjaan idean? Oli niin hyvä ja just kerroksellinen ja mielenkiintoisella tavalla kuvaileva, hauskakin! Multa on varmaan jäänyt paljon muitakin Toven kirjoja huomaamatta, liikaa mieltänyt hänet vain muumeihin.

Lue lisää

Kiitoksia vastauksesta, ei ärsytä yhtään, päin vastoin! Hauskaa kuulla toisen ajatuksia ja verrata niitä omiin.

Nostaisin esiin Matsin. Matsin rooli oli mahdollistaja, väylien avaaja. Katri oli ottanut Matsista ja Matsin veneestä itselleen mission ja pääsi käyttämään lahjakkuuttaan tehtävän suorittamiseen. (Anna teki aivan ihastuttavan korjausliikkeen, sen jälkeen kun oli vahingossa mennyt tilaamaan veneen omaan laskuunsa) Samalla kun tehtävä eteni, Katri kasvoi ja avautui suhteessa Annaan.

Anna oli ensimmäinen, joka kohteli Matsia tasaveroisena, seikkailukirjojen maailmassa ja teki Matsista rohkeamman. Samalla Anna löysi kaipaamaansa tasa-arvoista kommunikaatiota. Katrista siihen ei ollut.

Mats oli myös se, joka toi koiran sisälle, ison askelen lähemmäs Annaa.

Olen kanssasi eri mieltä siinä, että Anna olisi vasta lopussa nähnyt maaperän oikeasti ensimmäistä kertaa. Anna oli nähnyt sen koko ajan, mutta jostain syystä, ehkä muita miellyttääkseen tai halutakseen peitellä sisintään, kukalliset puput oli laitettava siihen päälle. Lopussa Pupuja ei enää tarvittu.

Amicitia_Pura kirjoitti:

Kiitoksia vastauksesta, ei ärsytä yhtään, päin vastoin! Hauskaa kuulla toisen ajatuksia ja verrata niitä omiin.

Nostaisin esiin Matsin. Matsin rooli oli mahdollistaja, väylien avaaja. Katri oli ottanut Matsista ja Matsin veneestä itselleen mission ja pääsi käyttämään lahjakkuuttaan tehtävän suorittamiseen. (Anna teki aivan ihastuttavan korjausliikkeen, sen jälkeen kun oli vahingossa mennyt tilaamaan veneen omaan laskuunsa) Samalla kun tehtävä eteni, Katri kasvoi ja avautui suhteessa Annaan.

Anna oli ensimmäinen, joka kohteli Matsia tasaveroisena, seikkailukirjojen maailmassa ja teki Matsista rohkeamman. Samalla Anna löysi kaipaamaansa tasa-arvoista kommunikaatiota. Katrista siihen ei ollut.

Mats oli myös se, joka toi koiran sisälle, ison askelen lähemmäs Annaa.

Olen kanssasi eri mieltä siinä, että Anna olisi vasta lopussa nähnyt maaperän oikeasti ensimmäistä kertaa. Anna oli nähnyt sen koko ajan, mutta jostain syystä, ehkä muita miellyttääkseen tai halutakseen peitellä sisintään, kukalliset puput oli laitettava siihen päälle. Lopussa Pupuja ei enää tarvittu.

Lue lisää

Matsista ajattelen melko samoin. Hän oli välimies, yhdistäjä, mutta kuitenkin sivuosassa. Mats teki Katrista Annalle helpommin lähestyttävän. Katrin suojelevuus hieman yksinkertaisena pidettyä veljeä kohtaan toi peitellysti Katrin lämpimän puolen esiin. Katri oli kasvanut Matsin kanssa yhteen, siinä missä hän oli vastuunkantaja, kykeni edes toinen lapsista säilyttämään lapsuutensa. Sen Katri itse menetti jo kuusivuotiaana. Ajattelen, että Mats oli Katrille osa häntä itseään ja suojelemalla Matsia hän suojeli heitä molempia. Tässä suhteessa ajattelen, että Mats oli Katrille motiivi ajatella vapaapäivänään numeroita, Mats oli motiivi edistää heidän molempien asemaa, hakeutua kanitaloon. Anna teki hienon eleen, Katri oli tehnyt samanlaisia taloon tullessaan, mutta pienempiä ja ehkä eri motiiveista. Kirjan edetessä naisten roolit vaihtuivat monelta tavalla, alussa Anna oli hermostunut, eikä saanut nukuttua, lopussa toisin päin. Valta-asetelma tasapainottui.

Ajattelen eritavalla Matsista tasavertaisena keskustelukumppanina Annalle. Mats ja Anna olivat tasavertaisen leikkimielisiä ja heidän oli helppo löytää toisensa seikkailukirjallisuudesta. Sille tasolle heidän suhde jäi, ei mitään muuta keskustelua aihealueen ulkopuolelta. Lopussa Anna turhautuu Matsiin ja usuttaa häntä kaunokirjoihin ( menemään eteenpäin ). Anna jopa epäilee, että yhden niistä parhaista on tainnut lukea myös Katri.

Koiran sisälle tuominen, enpä huomannut! Ihan totta, Mats rohkaisi Annaa lähentymään villiä koiraa tai Katria. Mats myös torui Annaa, kun Anna kesytti koiraa. Mats antoi ohjeita miten sitä pitäisi kohdella ja miten ei, mutta Anna piti päänsä ja jatkoi kesyttämisestä. Luin koko kirjan ajan Katrin ja koiran samaksi villiksi kesytyämättömäksi olennoksi. Koira kuvasti Katrin luonnetta. Lopussa koira katosi ja siitä tuli jalompi villimpi, mutta osa laumaa. Katrista ja Annasta oli tullut susilauma. Minusta anna ja Katri olivat kaiken yhdessä läpikäymässä jälkeen tasaveroiset. Annan ja Katrin keskustelu käytiin sanattoman valtataistelun kautta, se oli syvällisempää ja ihon alle menevää, ei niin tietoista. Katri toimi luontonsa mukaan ( kuin varkain luikertelemalla Annan taloon ja rahoihin) ja Anna antoi samalla mitalla takaisin viemällä Katrilta koiran ja veneen. Luontonsa ylväyden ja rakkauden osoituksen veljelle. Anna näki Katrin hyvän tahdon kaiken takana ja heltyi kostostaan... korjasi tilanteen. Annan kosto oli sisäsyntyinen halu tasata tilit. Nauroin niitä kohtia, kun Anna päättäväisen kiukkuisena käski koiran noutaa ja kopautti sitä pelkäämättämästi päähän.

Joo, muutan osittain mieleni maaperästä. Annalle maaperä oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, se oli se mistä hän välitti, eli hän oli nähnyt sen aina. Mielenkiintoinen ajatus pupuista ja kukista, samaa mieltä! Annalla oli kuitenkin ongelmia luovuutensa kanssa, mietin näkiköhän hän kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa maaperän ihan pohjaan asti, kosteaan mustaan multaan, pimeyteen asti. Annahan halusi nyt maalata vain aamuisin ja illoin kun valo teki väreistä ja varjoista voimakkaat. Kirjassa aikaisemmin Katrin ja Annan roolit vaihtuivat unettomuudesta ja valonmäärän sietämisessä. Annan naiviuden karistessa hän oppi näkemään varjoissa kauneutta, Katrissakin.

Minulla jäi mieleen kohta, jossa Katri nauroi, kun Anna puhui jotain murtovarkaista. Katri paljasti kauniit hampaansa ja nauroi estoitta. Silloin, kun puolustus rakoilee, varautuneisuus laskee ja ihminen vapautuu, hän näyttää kauniilta ja erilaiselta. Hampaat voisivat kuvastaa, jotain piilossa olevaa, sisintä, lujuutta ja harmoniaa, myös valkeutta... noh menenköhän jo liian pitkälle 😅

Anonyymi kirjoitti:

Upea ja syvällinen analyysi romaanista, jonka viikko sitten nautinnolla luin. En ole proosaan moneen vuoteen syventynyt. Osasit avata selkeästi henkilöhahmojen menneisyyttä ja tulkita osuvasti tarinan symboleita, mm. takkia ja kukkia suhteessa tarinan juoneen. Tulkitsit lopun ihanan positiivisesti, nähden kasvun alun mahdollisuuden. Kiitos, kiitos, kiitos!

Lue lisää

Kiitos! Millaisia ajatuksia sinulle jäi kirjasta?

TiuhtinWau kirjoitti:

Matsista ajattelen melko samoin. Hän oli välimies, yhdistäjä, mutta kuitenkin sivuosassa. Mats teki Katrista Annalle helpommin lähestyttävän. Katrin suojelevuus hieman yksinkertaisena pidettyä veljeä kohtaan toi peitellysti Katrin lämpimän puolen esiin. Katri oli kasvanut Matsin kanssa yhteen, siinä missä hän oli vastuunkantaja, kykeni edes toinen lapsista säilyttämään lapsuutensa. Sen Katri itse menetti jo kuusivuotiaana. Ajattelen, että Mats oli Katrille osa häntä itseään ja suojelemalla Matsia hän suojeli heitä molempia. Tässä suhteessa ajattelen, että Mats oli Katrille motiivi ajatella vapaapäivänään numeroita, Mats oli motiivi edistää heidän molempien asemaa, hakeutua kanitaloon. Anna teki hienon eleen, Katri oli tehnyt samanlaisia taloon tullessaan, mutta pienempiä ja ehkä eri motiiveista. Kirjan edetessä naisten roolit vaihtuivat monelta tavalla, alussa Anna oli hermostunut, eikä saanut nukuttua, lopussa toisin päin. Valta-asetelma tasapainottui.

Ajattelen eritavalla Matsista tasavertaisena keskustelukumppanina Annalle. Mats ja Anna olivat tasavertaisen leikkimielisiä ja heidän oli helppo löytää toisensa seikkailukirjallisuudesta. Sille tasolle heidän suhde jäi, ei mitään muuta keskustelua aihealueen ulkopuolelta. Lopussa Anna turhautuu Matsiin ja usuttaa häntä kaunokirjoihin ( menemään eteenpäin ). Anna jopa epäilee, että yhden niistä parhaista on tainnut lukea myös Katri.

Koiran sisälle tuominen, enpä huomannut! Ihan totta, Mats rohkaisi Annaa lähentymään villiä koiraa tai Katria. Mats myös torui Annaa, kun Anna kesytti koiraa. Mats antoi ohjeita miten sitä pitäisi kohdella ja miten ei, mutta Anna piti päänsä ja jatkoi kesyttämisestä. Luin koko kirjan ajan Katrin ja koiran samaksi villiksi kesytyämättömäksi olennoksi. Koira kuvasti Katrin luonnetta. Lopussa koira katosi ja siitä tuli jalompi villimpi, mutta osa laumaa. Katrista ja Annasta oli tullut susilauma. Minusta anna ja Katri olivat kaiken yhdessä läpikäymässä jälkeen tasaveroiset. Annan ja Katrin keskustelu käytiin sanattoman valtataistelun kautta, se oli syvällisempää ja ihon alle menevää, ei niin tietoista. Katri toimi luontonsa mukaan ( kuin varkain luikertelemalla Annan taloon ja rahoihin) ja Anna antoi samalla mitalla takaisin viemällä Katrilta koiran ja veneen. Luontonsa ylväyden ja rakkauden osoituksen veljelle. Anna näki Katrin hyvän tahdon kaiken takana ja heltyi kostostaan... korjasi tilanteen. Annan kosto oli sisäsyntyinen halu tasata tilit. Nauroin niitä kohtia, kun Anna päättäväisen kiukkuisena käski koiran noutaa ja kopautti sitä pelkäämättämästi päähän.

Joo, muutan osittain mieleni maaperästä. Annalle maaperä oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, se oli se mistä hän välitti, eli hän oli nähnyt sen aina. Mielenkiintoinen ajatus pupuista ja kukista, samaa mieltä! Annalla oli kuitenkin ongelmia luovuutensa kanssa, mietin näkiköhän hän kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa maaperän ihan pohjaan asti, kosteaan mustaan multaan, pimeyteen asti. Annahan halusi nyt maalata vain aamuisin ja illoin kun valo teki väreistä ja varjoista voimakkaat. Kirjassa aikaisemmin Katrin ja Annan roolit vaihtuivat unettomuudesta ja valonmäärän sietämisessä. Annan naiviuden karistessa hän oppi näkemään varjoissa kauneutta, Katrissakin.

Minulla jäi mieleen kohta, jossa Katri nauroi, kun Anna puhui jotain murtovarkaista. Katri paljasti kauniit hampaansa ja nauroi estoitta. Silloin, kun puolustus rakoilee, varautuneisuus laskee ja ihminen vapautuu, hän näyttää kauniilta ja erilaiselta. Hampaat voisivat kuvastaa, jotain piilossa olevaa, sisintä, lujuutta ja harmoniaa, myös valkeutta... noh menenköhän jo liian pitkälle 😅

Lue lisää

Mikä estää analysoimasta vaikka puhki :-D kauniit hampaat voi toki olla vaikka joku Toven salainen ihastus, joka on päässyt kirjaan Katrin hampaissa, kuka tietää.

Olet oikeassa, Mats ei ollut tasavertainen Annan kanssa millään muulla tavoin, kirjoitin huolimattomasti. Mietin, että jos Mats ei olisi ollut niin nöyrä ja kunnioittava Annaa kohtaan, olisiko Anna sietänyt Katrin röyhkeyttä niin pitkään.

Katria kävi jopa vähän sääliksi. Hän yritti niin kovasti ja niin turhaan. Pelasi ihan eri peliä kuin Anna, tai Annahan ei mitään peliä pelannutkaan ennen kuin alkoi kesyttää koiraa. Annan varakkuus oli tehnyt rahan hänelle yhdentekeväksi, mutta sitä Katri ei voinut ymmärtää. Ei ennen kuin koira lähti. Kun luopuu jostain, saa yleensä parempaa tilalle. Näin kävi sekä Annalle että Katrille.

Amicitia_Pura kirjoitti:

Mikä estää analysoimasta vaikka puhki :-D kauniit hampaat voi toki olla vaikka joku Toven salainen ihastus, joka on päässyt kirjaan Katrin hampaissa, kuka tietää.

Olet oikeassa, Mats ei ollut tasavertainen Annan kanssa millään muulla tavoin, kirjoitin huolimattomasti. Mietin, että jos Mats ei olisi ollut niin nöyrä ja kunnioittava Annaa kohtaan, olisiko Anna sietänyt Katrin röyhkeyttä niin pitkään.

Katria kävi jopa vähän sääliksi. Hän yritti niin kovasti ja niin turhaan. Pelasi ihan eri peliä kuin Anna, tai Annahan ei mitään peliä pelannutkaan ennen kuin alkoi kesyttää koiraa. Annan varakkuus oli tehnyt rahan hänelle yhdentekeväksi, mutta sitä Katri ei voinut ymmärtää. Ei ennen kuin koira lähti. Kun luopuu jostain, saa yleensä parempaa tilalle. Näin kävi sekä Annalle että Katrille.

Lue lisää

En tiedä mitä Tove ajatteli, ehkä veli oli suhteen alun mahdollistaja. Matsin paikka talossa oli väliaikaisesti palvelijan komerossa, ehkä tulevaisuudessa veli muuttaisi veneeseen. Kirjan miehet olivat kuvattu latenttesesti, venepaikat neljä veljestäkin kaikki naimattomia vanhoja poikia.

Anna tunsi ristiriitaista vetoa Katria kohtaan. Anna oli viehättynyt Katrin suoruudesta. Anna sanoi: ”Merkille pantava nainen, lukee kaunokirjallisuutta ja ymmärtää matematiikkaa”. Anna tunsi Katrissa jotakin tuttua ja tajusi, että Katri muistuttaa Punahilkka sadun isoapahaa sutta, tämän perusteella ajattelen, että viehtymys oli myös seksuaalista. Kun Katri nauroi Anna katsoi häntä hyvin kiinteästi. Kyläläiset juorusivat kanitalon tapahtumista, siinä vaiheessa Katri otti Annaan henkistä etäisyyttä, johon anna reagoi pyytämällä Katria vielä jäämään, esitteli taloa ja paljasti itseään kertomalla vanhemmistaan. Silloin Katri oli ystävällinen hymyili ja laski kätensä Annan kädelle.

Annan sydän takoi ja hän oli kuumeinen odottaessaan Katrin, koiran ja Matsin tuloa taloon. Heidän asettuessaan talo heräsi henkiin, Katri teki pieniä huomion osoituksia ja kun Anna järjesti kynttilä kiitos juhlan Mats tunsi kiusallisuutta, tuntuikohan hänestä, että on kolmaspyörä.

Tunsin myös sääliä Katria kohtaan. Tunsin myös helpotusta Katrin romahduksesta, nyt hänen yksinäisyytensä oli murtauduttu, vaikka se vaati itkua ja öistä ulvomista. Olihan hänellä nyt Anna, tämä vahvistettiin monessa kohdassa, kun Anna puolusti Katria ja häntä, heitti karkit lasten eteen ja huusi, siitäs saitte. Tarkastin sen maapohja jutun kirjasta... Anna menetti hetkeksi kyvyn nähdä maanpohjan, kun makasi vaan ja oli masentunut. Katri ei osannut vielä lähestyä Annaa, kuin veljensä kautta, jonka käski mennä lohduttamaan.

Jäi hiertämään mitä kismaa kauppiaan ja Katrin välillä oli, ehkä se oli sivuseikka.

TiuhtinWau kirjoitti:

En tiedä mitä Tove ajatteli, ehkä veli oli suhteen alun mahdollistaja. Matsin paikka talossa oli väliaikaisesti palvelijan komerossa, ehkä tulevaisuudessa veli muuttaisi veneeseen. Kirjan miehet olivat kuvattu latenttesesti, venepaikat neljä veljestäkin kaikki naimattomia vanhoja poikia.

Anna tunsi ristiriitaista vetoa Katria kohtaan. Anna oli viehättynyt Katrin suoruudesta. Anna sanoi: ”Merkille pantava nainen, lukee kaunokirjallisuutta ja ymmärtää matematiikkaa”. Anna tunsi Katrissa jotakin tuttua ja tajusi, että Katri muistuttaa Punahilkka sadun isoapahaa sutta, tämän perusteella ajattelen, että viehtymys oli myös seksuaalista. Kun Katri nauroi Anna katsoi häntä hyvin kiinteästi. Kyläläiset juorusivat kanitalon tapahtumista, siinä vaiheessa Katri otti Annaan henkistä etäisyyttä, johon anna reagoi pyytämällä Katria vielä jäämään, esitteli taloa ja paljasti itseään kertomalla vanhemmistaan. Silloin Katri oli ystävällinen hymyili ja laski kätensä Annan kädelle.

Annan sydän takoi ja hän oli kuumeinen odottaessaan Katrin, koiran ja Matsin tuloa taloon. Heidän asettuessaan talo heräsi henkiin, Katri teki pieniä huomion osoituksia ja kun Anna järjesti kynttilä kiitos juhlan Mats tunsi kiusallisuutta, tuntuikohan hänestä, että on kolmaspyörä.

Tunsin myös sääliä Katria kohtaan. Tunsin myös helpotusta Katrin romahduksesta, nyt hänen yksinäisyytensä oli murtauduttu, vaikka se vaati itkua ja öistä ulvomista. Olihan hänellä nyt Anna, tämä vahvistettiin monessa kohdassa, kun Anna puolusti Katria ja häntä, heitti karkit lasten eteen ja huusi, siitäs saitte. Tarkastin sen maapohja jutun kirjasta... Anna menetti hetkeksi kyvyn nähdä maanpohjan, kun makasi vaan ja oli masentunut. Katri ei osannut vielä lähestyä Annaa, kuin veljensä kautta, jonka käski mennä lohduttamaan.

Jäi hiertämään mitä kismaa kauppiaan ja Katrin välillä oli, ehkä se oli sivuseikka.

Lue lisää

Mutta sehän oli ihan selvää! Kauppias oli yrittänyt lähestyä tai jopa lähennellä Katria, mutta oli tullut tylysti torjuttua, kuinkas muuten.

Jotain pitää mennä rikki, jotta uutta voisi rakentua tilalle. Sekä Anna että Katri ovat lopussa uuden edessä, ja huomaan, että näet heillä yhteisen tulevaisuuden. Se on kaunis ajatus, mutta ei kuitenkaan ainoa vaihtoehto. Annalle voi riittää taiteensa, Katri voi lähteä pois, ehkä Mats pyytää hänet veneeseensä, tai mitä vain.

Huomaan eron meidän tulkinnoissa, ehkä se on luonteenomaista. Sinä huomaat yhteyden ihmisten välillä, minä erillisyyden.

Mitäs sitten luettaisiin? 😊

Amicitia_Pura kirjoitti:

Mutta sehän oli ihan selvää! Kauppias oli yrittänyt lähestyä tai jopa lähennellä Katria, mutta oli tullut tylysti torjuttua, kuinkas muuten.

Jotain pitää mennä rikki, jotta uutta voisi rakentua tilalle. Sekä Anna että Katri ovat lopussa uuden edessä, ja huomaan, että näet heillä yhteisen tulevaisuuden. Se on kaunis ajatus, mutta ei kuitenkaan ainoa vaihtoehto. Annalle voi riittää taiteensa, Katri voi lähteä pois, ehkä Mats pyytää hänet veneeseensä, tai mitä vain.

Huomaan eron meidän tulkinnoissa, ehkä se on luonteenomaista. Sinä huomaat yhteyden ihmisten välillä, minä erillisyyden.

Mitäs sitten luettaisiin? 😊

Lue lisää

No niinpä olikin selvä juttu, tuo kauppias homma. Ajattelin vaan koko kirjan ajan, että se kauppias oli nainen (nais yrittäjyys) , niin sitten mun pää ei osannut yhdistää sitä kohtaa missä Katri käski miestä kuin koiraa. Olen lukenut huolimattomasti.

Samaistuin jossain määrin Annaan ja aluksi ajattelin, että hänelle voisi riittää taiteensa. Ei kuitenkaan, Annan kaipuu läheiseen suhteeseen, jolle voi puhua mistä vaan oli todellinen. Anna sai pettyä ystäväänsä Sylviaan, jolle oli uskoutunut. Annan ongelma oli liika kiinnittäminen lapsuuden perheeseen ja siihen aikaan. Katri muutti koko kanitalon ja upotti historiaa jäihin. Annan identiteetti muuttui, sanoi suorat sanat, ettei häntä saa kutsua pikkuiseksi Annaksi tai tädiksi. Lapset rupesivat huutamaan hänenkin perään noita-akkaa.

Katrin kasvutarina ottaisi takapakkia, jos lähtisi merille, ehei ei ei. En niin osaa samaistua Katriin, joten enpä tiedä mitä tekisi, mutta ihmettelisin miksi lähtisi laumastaan, nyt kun häneltä on riisuttu vastuunkantajana rooli.

Nyt väitän vastaan :D huomaan. Omista lähtökohdista luen ja väritän kirjaa. Mulla taitaa olla yhteiden ja läheisyyden tarve ja sulla ehkäpä eritymisen kaipuuta.

Hmmm, mitäs kirjaa sitten, löytyisikö sieltä sun kultakaivoksesta joku kiinnostava?

TiuhtinWau kirjoitti:

No niinpä olikin selvä juttu, tuo kauppias homma. Ajattelin vaan koko kirjan ajan, että se kauppias oli nainen (nais yrittäjyys) , niin sitten mun pää ei osannut yhdistää sitä kohtaa missä Katri käski miestä kuin koiraa. Olen lukenut huolimattomasti.

Samaistuin jossain määrin Annaan ja aluksi ajattelin, että hänelle voisi riittää taiteensa. Ei kuitenkaan, Annan kaipuu läheiseen suhteeseen, jolle voi puhua mistä vaan oli todellinen. Anna sai pettyä ystäväänsä Sylviaan, jolle oli uskoutunut. Annan ongelma oli liika kiinnittäminen lapsuuden perheeseen ja siihen aikaan. Katri muutti koko kanitalon ja upotti historiaa jäihin. Annan identiteetti muuttui, sanoi suorat sanat, ettei häntä saa kutsua pikkuiseksi Annaksi tai tädiksi. Lapset rupesivat huutamaan hänenkin perään noita-akkaa.

Katrin kasvutarina ottaisi takapakkia, jos lähtisi merille, ehei ei ei. En niin osaa samaistua Katriin, joten enpä tiedä mitä tekisi, mutta ihmettelisin miksi lähtisi laumastaan, nyt kun häneltä on riisuttu vastuunkantajana rooli.

Nyt väitän vastaan :D huomaan. Omista lähtökohdista luen ja väritän kirjaa. Mulla taitaa olla yhteiden ja läheisyyden tarve ja sulla ehkäpä eritymisen kaipuuta.

Hmmm, mitäs kirjaa sitten, löytyisikö sieltä sun kultakaivoksesta joku kiinnostava?

Lue lisää

Linkitit Katrin koiraan, joka sekin lähti. Samoin Katrin isä oli lähtenyt jo, kun Katri oli pieni. Miksei Katri voisi tuntea samaa kaipuuta tien päälle varsinkin, kun Matsin asiat oli jo hoidettu kuntoon? Tästähän riittäisi spekuloitavaa loputtomiin 😄 Hauskaa kyllä, kun pääsee näkemään saman tarinan toisen silmin.

Heitit pallon minulle uuden kirjan suhteen... Josko vielä yritettäisiin saada lisää väkeä meidän lukupiiriin, ja tultaisiin 2000-luvun best sellereihin? Ei siinä, että sinussa on mitään vikaa, päin vastoin, mutta uudet näkökulmat on aina mielenkiintoisia. Ehdotan Sofi Oksasen Baby Janea. Sen on moni varmaan jo lukenutkin ja/tai nähnyt leffan. Tuttu kirja minullekin, mutta kestää useamman lukukerran.

Amicitia_Pura kirjoitti:

Linkitit Katrin koiraan, joka sekin lähti. Samoin Katrin isä oli lähtenyt jo, kun Katri oli pieni. Miksei Katri voisi tuntea samaa kaipuuta tien päälle varsinkin, kun Matsin asiat oli jo hoidettu kuntoon? Tästähän riittäisi spekuloitavaa loputtomiin 😄 Hauskaa kyllä, kun pääsee näkemään saman tarinan toisen silmin.

Heitit pallon minulle uuden kirjan suhteen... Josko vielä yritettäisiin saada lisää väkeä meidän lukupiiriin, ja tultaisiin 2000-luvun best sellereihin? Ei siinä, että sinussa on mitään vikaa, päin vastoin, mutta uudet näkökulmat on aina mielenkiintoisia. Ehdotan Sofi Oksasen Baby Janea. Sen on moni varmaan jo lukenutkin ja/tai nähnyt leffan. Tuttu kirja minullekin, mutta kestää useamman lukukerran.

Lue lisää

Katri tuli löydetyksi, miksi hän lähtisi pois, sellaisen naisen luota jolle hän on todellisena ihmisenä kaikkine puolineen huolen pitämisen arvoinen. Sitähän tarina ei kerro, jos Katrilla ei löytynyt kykyä vastaanottaa sitä mitä Annalla oli hänelle antaa. Kirjassa Anna tai Mats (en muista kumpi) sanoi Katrille, että koiralle kuuluu osoittaa lämpöä. Katri oli kylmä ja armoton itseään kohtaan, hänellä oli vaativa yliminä. Ajattelen, että kirja kertoi kahdesta naisesta. Koira ja Mats molemmat osa Katrin roolihahmoa. Ajattelen että, Katrin eri puolet tuotu tarinan muodossa esiin kolmelta kannalta, Mats kuvasti eriytynyttä Katrin sisäistä lasta, haaveita ja haluja, leikkiä ja seikkailumieltä, joka ei kuitenkaan saanut olla täysipainoisesti olemassa (asui palvelijan komerossa) ja oli laitettu yksinkertaisen veljen rooliin. Koira Katrin sielun kipuja ja ankaruutta itseään kohtaan ja lopussa hänessä tapahtunutta muutosta, sudeksi muuttumista. Alistettu osa persoonaa (koira) jalostui (hävisi kuvasta) ja vapautui osaksi laumaa.

Olen ihan innoissani tälläisestä lukupiiristä ja sitä parempi mitä enemmän erilaisia näkökulmia, siispä kaikki mukaan Baby Jane kirjan viestittely ketjuun! Kiva lukea kirjana, leffaan olin silloin lievästi pettynyt. Ja tosi kiva, että viitsit nähdä vaivaa ja ehdottaa. Itsellä intoa lukea, mutta ei yhtään jaksamista miettiä mitä... niin järjetön elämäntilanne menossa, näin pääsen helposti pääsen hetkittäin sitä näihin kirjoihin. Kiitos kirjasta!