Tiken ja Mantin roadtrip. Korona-aikana voimme vain haikeana muistella matkailua

Tämä on muisto ennen koronaa, kuin saimme olla ja elää vapaasti. Muistot lohduttaa.
Tässä faktan ja fiktion sekoituksessa muistelen elämäni rakkautta ja yhteistä aikaa, joka valitettavasti erilaisten sattumusten seurauksena on nyt takanapäin.
Vaikka muu jää, Tampere pysyy, jonne on aina hyvä palata.

Heinäkuun 16 oli kaunis lauantaipäivä vuonna 2016, vaikkakin hiukan epävakainen, koska pieni sateen uhka tunki ilmoille. Kuitenkin lämmintä riitti.
Viikonloppu oli lapsivapaa, koska Tiken tytär meni isälleen. Mantti oli Tiken uusi miesystävä ja nyt he saivat yhteistä aikaa. Mantti hoiteli ensin lennonbuukkauksia tulevan viikon työmatkalleen, mutta kun ne oli viimein tehty, noin kymmenen aikaan aamupäivästä Lukonmäen kaupunginosassa pärähti uuden kesäautoksi hankitun audin moottori käyntiin ja suuntasi kohti valtateiden 3/9 yhdistelmää ja edelleen kohti Helsinkiä, tosin sinne asti he eivät menneet.
Ohitettiin Lempäälä, sitten valtatie 9 ristesi Turkuun, mutta auton nokka ei, vaan jatkoi Ohi Toijalan, Iitalan, parolan, Hämeenlinnan ja edelleen valtatie 10 risteyksen ohi. Tästä olisi ollut mahdollisuus Turun tai Lahden suuntaan, mutta niihin ei menty. Jos roadtripin lauantain tie olisi vienyt Turkuun, olisihan sinne jo käännytty ennen Toijalaa. Nyt paukutettiin vielä ohi Riihimäen ja Hyvinkään, kunes Järvenpään ja Nurmijärven rajamailla alkoi loistaa valtatie 25 viitat, Hanko-Porvoo. kello lähenteli kahtatoista ja alkoi olla lounasaika, joten auton nokka kääntyi kohti hankoa ja niin kävi, että vähän ennen pysähdystä Nurmijärven golfkeskuksen ravintolaa, otettiin yhteiskuva facebookiin, jossa kerrottiin olevan vain arvoitus, minne matka jatkuu. Eipä aikaakaan, kun facebookiin ilmestyi toinenkin kuva herkullisista toasteista, jotka umpirakastunut pariskunta nautti ennen matkan jatkumista.

Kello oli suunnilleen 13:00, kun audin moottori käynnistyi ja alkoi kiitää kohti Hankoa. Mutta mitähän olisi matkan varrella? Ei kuin googlemaps esiin. Pistäytyisikö Fiskarsin tai Billnäsin ruukeilla?
Ehkä ei, paremmalla ajalla sitten. Tike oli joskus käynyt Faces festareilla Billnäsissä ja muisteli, että sinne saa varata koko päivän, jos ruukkimatkalle meinaa ja sinne kannattaa tulla jo ajoissa aamusta. Mutta Raaseporin linnanrauniot, sinnehän me menisimme.
Ja sinne tuli poikettua.
Ja taas valokuvattiin ja lisättiin niitä facebookiin. Kuvia raunioista ja niiden pihalla olevista keskiaikaisesta turnajaisnäytöksestä. Mukavaa oli. Kaunissa kesäpäivän oli hyvä juoda punaisessa linnantuvassa iltapäiväkahvit/teet.
Ja matka jatkui, mutta minne?

Tammisaari häämötti edessä, jossa olisi mukava viettää lauantai-iltapäivää meren rannalla, mutta alkoi sataa. silloin sillä ei olisi kiva olla, vaikka haluaisikin, joten matka jatkui edelleen hankoon, josta on se laulukin olemassa, Vadelmavenepakolainen, josta taas päivitys faceen, että Hankoon sadetta pakoon, eikä Helsinkiä pakoon.
Hankoo saavuttiin, hieman täälläkin vielä ripotteli, mutta ei niin pahasti, joten ajeltiin rannoilla, käynti Tulliniemessä ja sieltä vanhaan satamaan. Aloi ollakin taas ruoka-aika ja sitten eteen tuli legendaarinen ravintola Origo, josta Mantti oli kuullut. Sinne siten lohikeitoille ja taas kuva facebookkiin tunnelmallisesta ravintolasta ruusuineen ja kynttilöineen. ja lukijat kadehtivat, muta oikeaa totuutta tietämättä. Lohikeitot syötiin ja mietittiin, mitä seuraavaksi. olisi kiva jäädä yöksi, mutta Tiken tytär tulisi huomenna kotiin ja maanantai olisi yöpäivä, joten paras palata takaisin Tampereelle, mutta ei samaa reittiä. Kuitenkin paluu Tammisaareen ja siitä kantatie numero 52 johtaisi Salon ja Someron kautta Jokioisiin, lähelle Minkiön kylää, joka tuli tunnetuksi emmaus-liikkeestään. Siitä pääsisi Forssaan ja Humppilaan, josta paukutettaisiin valtatie yhdeksälle ohi urjalan takaisin valtatie 3/9 yhdistelmälle ja edelleen kotiin Lukonmäkeen. Ympyrä sulkeutui.

Ja niin jatkui yhteiselon viimeiset kuukaudet.
Kesäloma alkoi. Yhdessä matkailtiin ukomailla Ameriikassa asti ja käytiin siellä Fiskarsin ruukeilla, mutta jotain tapahtui, kun liekki alkoi sammua ja hiillos hiipua. Eräänä aamuna Tike halusi etäisyyttä ja mantti Päätti muuttaa uuden tarjotun työmahdollisuuden perässä pääkaupunkiseudulle. Espoon Kuulloonmäki opli uusi paikka kodille, mutta ikävä kalvoi. Lähellä meni tie, josta pääsi hankoon ja samalla roadtripin reitille, jossa oli yhdessä matkailtu ja Kuuloonmäki muistutti Lukonmäkeä nimeltään. Ikävisään mantti kuunteli kerrasta toiseen J. Karjalaisen kappaletta Stindepinde ja katseli valokuvia, mutta ahdistus kasvoi ja Mantti halusi kokonaan eroon Suomesta ja lähti ulkomaille. Siellä Mantti eleli yli vuoden ja tuli takaisin Tampereelle. Nyt elämä on tasapainoisempaa, mutta se mitä yhdessä koettiin, ei unohdu. Pakko jatkaa vaikeuksista ja ikävästä huolimatta. Uittotunnelin päässä näkyy jo valoa.
463
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Voi sua Mantti

Äänestä

Kyllähän korona-aikanakin noissa kohteissa voi matkustaa. Senkun menee vaan

Äänestä

Nyt ei pääse kun tulee sulku

Äänestä

Eilen ajelin Fiskarsin ohi, ei vaan kyseisiä henkilöitä näkynyt

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Tämä on muisto ennen koronaa, kuin saimme olla ja elää vapaasti. Muistot lohduttaa.
Tässä faktan ja fiktion sekoituksessa muistelen elämäni rakkautta ja yhteistä aikaa, joka valitettavasti erilaisten sattumusten seurauksena on nyt takanapäin.
Vaikka muu jää, Tampere pysyy, jonne on aina hyvä palata.

Heinäkuun 16 oli kaunis lauantaipäivä vuonna 2016, vaikkakin hiukan epävakainen, koska pieni sateen uhka tunki ilmoille. Kuitenkin lämmintä riitti.
Viikonloppu oli lapsivapaa, koska Tiken tytär meni isälleen. Mantti oli Tiken uusi miesystävä ja nyt he saivat yhteistä aikaa. Mantti hoiteli ensin lennonbuukkauksia tulevan viikon työmatkalleen, mutta kun ne oli viimein tehty, noin kymmenen aikaan aamupäivästä Lukonmäen kaupunginosassa pärähti uuden kesäautoksi hankitun audin moottori käyntiin ja suuntasi kohti valtateiden 3/9 yhdistelmää ja edelleen kohti Helsinkiä, tosin sinne asti he eivät menneet.
Ohitettiin Lempäälä, sitten valtatie 9 ristesi Turkuun, mutta auton nokka ei, vaan jatkoi Ohi Toijalan, Iitalan, parolan, Hämeenlinnan ja edelleen valtatie 10 risteyksen ohi. Tästä olisi ollut mahdollisuus Turun tai Lahden suuntaan, mutta niihin ei menty. Jos roadtripin lauantain tie olisi vienyt Turkuun, olisihan sinne jo käännytty ennen Toijalaa. Nyt paukutettiin vielä ohi Riihimäen ja Hyvinkään, kunes Järvenpään ja Nurmijärven rajamailla alkoi loistaa valtatie 25 viitat, Hanko-Porvoo. kello lähenteli kahtatoista ja alkoi olla lounasaika, joten auton nokka kääntyi kohti hankoa ja niin kävi, että vähän ennen pysähdystä Nurmijärven golfkeskuksen ravintolaa, otettiin yhteiskuva facebookiin, jossa kerrottiin olevan vain arvoitus, minne matka jatkuu. Eipä aikaakaan, kun facebookiin ilmestyi toinenkin kuva herkullisista toasteista, jotka umpirakastunut pariskunta nautti ennen matkan jatkumista.

Kello oli suunnilleen 13:00, kun audin moottori käynnistyi ja alkoi kiitää kohti Hankoa. Mutta mitähän olisi matkan varrella? Ei kuin googlemaps esiin. Pistäytyisikö Fiskarsin tai Billnäsin ruukeilla?
Ehkä ei, paremmalla ajalla sitten. Tike oli joskus käynyt Faces festareilla Billnäsissä ja muisteli, että sinne saa varata koko päivän, jos ruukkimatkalle meinaa ja sinne kannattaa tulla jo ajoissa aamusta. Mutta Raaseporin linnanrauniot, sinnehän me menisimme.
Ja sinne tuli poikettua.
Ja taas valokuvattiin ja lisättiin niitä facebookiin. Kuvia raunioista ja niiden pihalla olevista keskiaikaisesta turnajaisnäytöksestä. Mukavaa oli. Kaunissa kesäpäivän oli hyvä juoda punaisessa linnantuvassa iltapäiväkahvit/teet.
Ja matka jatkui, mutta minne?

Tammisaari häämötti edessä, jossa olisi mukava viettää lauantai-iltapäivää meren rannalla, mutta alkoi sataa. silloin sillä ei olisi kiva olla, vaikka haluaisikin, joten matka jatkui edelleen hankoon, josta on se laulukin olemassa, Vadelmavenepakolainen, josta taas päivitys faceen, että Hankoon sadetta pakoon, eikä Helsinkiä pakoon.
Hankoo saavuttiin, hieman täälläkin vielä ripotteli, mutta ei niin pahasti, joten ajeltiin rannoilla, käynti Tulliniemessä ja sieltä vanhaan satamaan. Aloi ollakin taas ruoka-aika ja sitten eteen tuli legendaarinen ravintola Origo, josta Mantti oli kuullut. Sinne siten lohikeitoille ja taas kuva facebookkiin tunnelmallisesta ravintolasta ruusuineen ja kynttilöineen. ja lukijat kadehtivat, muta oikeaa totuutta tietämättä. Lohikeitot syötiin ja mietittiin, mitä seuraavaksi. olisi kiva jäädä yöksi, mutta Tiken tytär tulisi huomenna kotiin ja maanantai olisi yöpäivä, joten paras palata takaisin Tampereelle, mutta ei samaa reittiä. Kuitenkin paluu Tammisaareen ja siitä kantatie numero 52 johtaisi Salon ja Someron kautta Jokioisiin, lähelle Minkiön kylää, joka tuli tunnetuksi emmaus-liikkeestään. Siitä pääsisi Forssaan ja Humppilaan, josta paukutettaisiin valtatie yhdeksälle ohi urjalan takaisin valtatie 3/9 yhdistelmälle ja edelleen kotiin Lukonmäkeen. Ympyrä sulkeutui.

Ja niin jatkui yhteiselon viimeiset kuukaudet.
Kesäloma alkoi. Yhdessä matkailtiin ukomailla Ameriikassa asti ja käytiin siellä Fiskarsin ruukeilla, mutta jotain tapahtui, kun liekki alkoi sammua ja hiillos hiipua. Eräänä aamuna Tike halusi etäisyyttä ja mantti Päätti muuttaa uuden tarjotun työmahdollisuuden perässä pääkaupunkiseudulle. Espoon Kuulloonmäki opli uusi paikka kodille, mutta ikävä kalvoi. Lähellä meni tie, josta pääsi hankoon ja samalla roadtripin reitille, jossa oli yhdessä matkailtu ja Kuuloonmäki muistutti Lukonmäkeä nimeltään. Ikävisään mantti kuunteli kerrasta toiseen J. Karjalaisen kappaletta Stindepinde ja katseli valokuvia, mutta ahdistus kasvoi ja Mantti halusi kokonaan eroon Suomesta ja lähti ulkomaille. Siellä Mantti eleli yli vuoden ja tuli takaisin Tampereelle. Nyt elämä on tasapainoisempaa, mutta se mitä yhdessä koettiin, ei unohdu. Pakko jatkaa vaikeuksista ja ikävästä huolimatta. Uittotunnelin päässä näkyy jo valoa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu