Saako masentunut ihminen jonkinlaista nautintoa siitä kun saa pompottaa läheisiä.. Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan kun mitään omaa rauhaa ei ole. Ja jos sattuu vaikka oma selkä olemaan kipeä niin masentunut ei huomioi sitäkään. Kenenkään ei tarvitse tanssia masentuneen pillin mukaan. Yrittää estää elämästä vedoten kun masentaa ja ollaan niin huonossa kunnossa kaikin puolin. Apua olis tarjolla mutta masentunut ei saa aikaan mitään. Nyhjää neljän seinän sisällä valittaa päivät pitkät ja nukkuu perse homeessa. Kohta kirjaimellisesti kun monta viikkoa peseytymättä.
Vetoaa masennukseen
Anonyymi
892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä,
Katso julkimasentujat.
Sinun kanssa eläminen on takuu varmasti pmasentavaa, ja joka ikinen masentuu jos joutuu kielenkäytöstä päätelleen tuollaisen psykopaatin kanssa elämään.
Ans ku mä ny arvaan. Sä olet se parisuhteen sisäänpäin kääntyny narsisti, joka vaipuu masennukseen, jos ei saa kokoajan taputuksia selkään, tai koe muuten ylemmyyden tunnetta.
Ja ainoo syy miks sä et ota lusikoitas ja lähde, on se että jossain sisimmässäs sä tiedät, että yksin sulla ei ole ketään josta imeä nautintoa.
Menikö arvaus sinne päinkään?
Meistä jokainen tekee elämässään valintoja. Kuka niihin valintoihin voi vaikuttaa?
Ei se siitä nautintoa varmaan saa mutta kun jos on niin pohjalla ja paha olla ei pysty ottamaan muita huomioon. Ja jos siltä tuntuu että itseäkin alkaa masentaa niin lähde ja jätä yhteyden pito minimiin. Jokainen on vastuussa itsestään ei kenenkään muun onnesta tai muusta.
Ja lisään vielä että lähtemällä motivoitat varmasti hänetkin hakemaan itselleen apua. Masentuneen lähipiirillä elävällä on aina hankalaa. Ja se on todella raskasta kun ihminen muuttuu niin itsekkääksi, ja vetoaa omaan pahaan oloon että on siksi etuoikeutettu huonoon kusipäiseen käytökseen. Mutta ihminen selvästi kärsii älä lyö enää lyötyä
Itse sairastanut teini-iästä masennusta ja mulla myös ahdistuneisuushäiriö. Olen aina esittänyt ettei mua mikään vaivaa, ja oikeastaan kukaan läheisiäni tiedä kuinka pohjalla olen käynyt. Olen sinnitellyt ja pystynyt elämään päällisin puolison normaalisti. Olen esim. työelämässä nyt pystynyt olemaan useamman vuoden, mutta en koe olevani täysin terve mieleltäni. Aika usein vaivun synkkyyteen ja elämä perseest, mutta pakotan itseni toimimaan. Päätin jo teininä etten koskaan tule hankkimaan parisuhdetta. Yksi iso syy tähän päätökseen on, se etten halua pilata toisen elämää sillä, että joutuu elämään mun kanssa. Tämä päätös pitänyt, olen 34v. Eli ei me kaikki masentuneet rääkätä muita.
Saatko jonkinlaista nautintoa siitä kun uliset täällä asiasta päivät pitkät?