Tavallisen Pulliaisen Junnu pääsee harvoin edes siihen isävalkkumafian sisäpiiriin...

Vaikea sanoa mistä nämä isävalmentajakommentit kumpuaa, mutta jos ilkeäksi haluaa ruveta niin sitten voi asian kuvata noinkin totuutta tietämättä. Enemmänkin olisin huolissani tuosta kuinka paljon "avustetaan" entisten nimimiesten jälkikasvuja nuorisomaajoukkueihin ja siitä eteenpäin. Prosenttiosuus on niin iso, että en ole vakuuttunut, että kaikki on mennyt tasapuolisesti. Lisäksi kun tiedän ainakin yhden sisäpiiritapauksen. Tällainen hyvävelitoiminta on melko monella elämän alueella jollain tasolla hyväksyttävää, mutta kun on kyse järjestöistä, jääkiekkoliitosta ja seuroista, jotka saavat yhteiskunnan avustuksia ja itse korostavat reilun pelin merkitystä.

Entisen ammattipelaajan lapsen etu on se, että iskän pelikaverit ovat miehittäneet melkoisesti toimipaikoista Sm-liigasta, mestiksestä, U20 SM ja U18 SM, eli kaikille niille reiteille ja resursseille, joista oikeasti pääsee suoraviivaisesti huipulle. Tiedän, että ne hemmot tietää aika hyvin kenen poika pelaa missäkin ja näitä sumplitaan ja otetaan toimintaan, jollei ihan lahjaton ole. Sillä ei ole väliä onko isävalmentaja laittanut pulliaisen pojan pikkujunnuna AA- vai AAA- joukkueeseen. Vasta C/B-ikäisenä tapahtuu todellinen erkaantumineen niihin joita viedään eteenpäin ja ne jotka ohjataan alemmille tasoille. Siinä moni AAA-kärkipelaajakin saa ihmetellä, kun monet asiat, jotka ei liity pelin osaamiseen alkavat nousta esiin. Kyllä junnujääkiekossa on paljon näitä tilanteita, kun entinen ammattipelaaja ottaa sen puhelimen käteen ja soittaa kaverille. En halua mollata näitä tiettyjä pelaajia, jotka olivat esim. U20 peleissä talvella. Ne nuoret sen varsinaisen työn tekee ja ei siellä lahjattomia ole. Kuitenkin tiedän sisäpiireitä, että tätä urapolun tasoittamista on ja nuoren kohtalohan on usein se, mihin heitä ohjataan.

Anonyymi kirjoitti:

Entisen ammattipelaajan lapsen etu on se, että iskän pelikaverit ovat miehittäneet melkoisesti toimipaikoista Sm-liigasta, mestiksestä, U20 SM ja U18 SM, eli kaikille niille reiteille ja resursseille, joista oikeasti pääsee suoraviivaisesti huipulle. Tiedän, että ne hemmot tietää aika hyvin kenen poika pelaa missäkin ja näitä sumplitaan ja otetaan toimintaan, jollei ihan lahjaton ole. Sillä ei ole väliä onko isävalmentaja laittanut pulliaisen pojan pikkujunnuna AA- vai AAA- joukkueeseen. Vasta C/B-ikäisenä tapahtuu todellinen erkaantumineen niihin joita viedään eteenpäin ja ne jotka ohjataan alemmille tasoille. Siinä moni AAA-kärkipelaajakin saa ihmetellä, kun monet asiat, jotka ei liity pelin osaamiseen alkavat nousta esiin. Kyllä junnujääkiekossa on paljon näitä tilanteita, kun entinen ammattipelaaja ottaa sen puhelimen käteen ja soittaa kaverille. En halua mollata näitä tiettyjä pelaajia, jotka olivat esim. U20 peleissä talvella. Ne nuoret sen varsinaisen työn tekee ja ei siellä lahjattomia ole. Kuitenkin tiedän sisäpiireitä, että tätä urapolun tasoittamista on ja nuoren kohtalohan on usein se, mihin heitä ohjataan.

Lue lisää

Ainakin jos junnut on taidoiltaan tasoissa niin joukkueeseen valitaan se valmentajan Junnu. Olisihan se typerää olla valitsematta kun isä valmentaa tai on toimihenkilö tai joku muu vastuuhenkilö joukkueessa.

Kyllä ne vanhemmat, jotka sanovat, ettei alle 15-v:na kannata treenata vielä tosissaan, ovat oikeassa. Lapsen oikeus on saada harrastaa vain ilokseen ainakin siihen asti. Senkin jälkeen ilon pitää säilyä; muuten homma loppuu.

Kyllä näitä ryppyotsaisia olympiaditreenauttajia on tässä katseltu riittämiin. Aniharvoin tuottaa muuta kuin ahdistuneen ja pettyneen nuoren, vaikka olisi kuinka vaikuttanut lupaavalta.
Punttitreenistä ennen kasvuiän loppua ei ole mitään pitkän ajan (kyllä hetkellistä) hyötyä; enemmän vain rasitusvammojen riskiä. Vuodesta toiseen alaselän rasitusmurtumat ja polvien Osgood-Schlatterit vaivaavat poikia ja aina ollaan niin hämmästyneen yllättyneitä.

Lajinomaisissa harjoitteissa, ilman lisäpainoja tulee ihan riittävästi voimaa ja oikeammassa suhteessa.
Vanha sääntö: Jos haluat oppia laulamaan, laula. Jos juoksemaan, juokse. Jos kiekkoilemaan,...

Höpöhöpö

Jääkiekko ei ole mitään rakettitiedettä ja jokainen normaalin järjen omaava voi selvittää sen, mitä huipulle pääseminen vaatii; väitämpä, että moni entinen lätkäjätkä ei edes osaa analysoida, mitä huipulle pääsy vaatii, eikä sotä kautta saa mitään etulyöntiasemaa lapselleen.

Etu tulee suhteista: entisen pelurin lasta suositaan pienestä pitäen eli hän on mukanan kaikissa extra treeneissä, peleissä yms, pelaa parhaiden kanssa, pelaa eniten jne jne jne

Anonyymi kirjoitti:

Höpöhöpö

Jääkiekko ei ole mitään rakettitiedettä ja jokainen normaalin järjen omaava voi selvittää sen, mitä huipulle pääseminen vaatii; väitämpä, että moni entinen lätkäjätkä ei edes osaa analysoida, mitä huipulle pääsy vaatii, eikä sotä kautta saa mitään etulyöntiasemaa lapselleen.

Etu tulee suhteista: entisen pelurin lasta suositaan pienestä pitäen eli hän on mukanan kaikissa extra treeneissä, peleissä yms, pelaa parhaiden kanssa, pelaa eniten jne jne jne

Lue lisää

Se on just näin ihan myös niissä joukkueissa joissa ihan tavis isä on valmentajana. Pojilla aivan ensimmäisestä kaudesta asti enemmän treeniä peliaikaa,kenttä rakennetaan hänelle sopivaksi. "Potentiaalin" vuoksi pääsee tietenkin myös eri ikäluokkien jäille jos tilaisuus ,tuuraamaan toiseen joukkueeseen pelissä yms. Aivan kaikki keinot käytetään ja kun ollaan siinä niin sisällä niin ei edes ymmärretä,ettei se ole OK

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne vanhemmat, jotka sanovat, ettei alle 15-v:na kannata treenata vielä tosissaan, ovat oikeassa. Lapsen oikeus on saada harrastaa vain ilokseen ainakin siihen asti. Senkin jälkeen ilon pitää säilyä; muuten homma loppuu.

Kyllä näitä ryppyotsaisia olympiaditreenauttajia on tässä katseltu riittämiin. Aniharvoin tuottaa muuta kuin ahdistuneen ja pettyneen nuoren, vaikka olisi kuinka vaikuttanut lupaavalta.
Punttitreenistä ennen kasvuiän loppua ei ole mitään pitkän ajan (kyllä hetkellistä) hyötyä; enemmän vain rasitusvammojen riskiä. Vuodesta toiseen alaselän rasitusmurtumat ja polvien Osgood-Schlatterit vaivaavat poikia ja aina ollaan niin hämmästyneen yllättyneitä.

Lajinomaisissa harjoitteissa, ilman lisäpainoja tulee ihan riittävästi voimaa ja oikeammassa suhteessa.
Vanha sääntö: Jos haluat oppia laulamaan, laula. Jos juoksemaan, juokse. Jos kiekkoilemaan,...

Lue lisää

Nämä rasitusmurtumat johtuvat suurimmaksi osaksi juuri siitä, ettei ole tehty voimaharjoittelun perusteita ja tekniikoita kuntoon ja aletaan sitten 15 vuotiaana ryskäämään liian isoilla painoilla. Osgood-Schlatter taas on kasvuikäisten urheilevien nuorten vaiva, johon paras ehkäisykeino on olla liikkumatta. Nykyään hoitosuosituskin on muuttunut liikuntakiellosta muotoon ”harjoittelu kivun sallimissa rajoissa.”

Anonyymi kirjoitti:

Höpöhöpö

Jääkiekko ei ole mitään rakettitiedettä ja jokainen normaalin järjen omaava voi selvittää sen, mitä huipulle pääseminen vaatii; väitämpä, että moni entinen lätkäjätkä ei edes osaa analysoida, mitä huipulle pääsy vaatii, eikä sotä kautta saa mitään etulyöntiasemaa lapselleen.

Etu tulee suhteista: entisen pelurin lasta suositaan pienestä pitäen eli hän on mukanan kaikissa extra treeneissä, peleissä yms, pelaa parhaiden kanssa, pelaa eniten jne jne jne

Lue lisää

Piiri pieni pyörii...

Anonyymi kirjoitti:

Se on just näin ihan myös niissä joukkueissa joissa ihan tavis isä on valmentajana. Pojilla aivan ensimmäisestä kaudesta asti enemmän treeniä peliaikaa,kenttä rakennetaan hänelle sopivaksi. "Potentiaalin" vuoksi pääsee tietenkin myös eri ikäluokkien jäille jos tilaisuus ,tuuraamaan toiseen joukkueeseen pelissä yms. Aivan kaikki keinot käytetään ja kun ollaan siinä niin sisällä niin ei edes ymmärretä,ettei se ole OK

Lue lisää

Nyt siellä on potentiaalia Jokipoikien ykköskentässä. Miltähän kokeneista Mestis hyökkääjistä tuntuu?

Anonyymi kirjoitti:

Nyt siellä on potentiaalia Jokipoikien ykköskentässä. Miltähän kokeneista Mestis hyökkääjistä tuntuu?

Ilmeisesti eivät vielä kehdanneet Kalpan liigamiehistöön laittaa. Vaikka voisivat.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne vanhemmat, jotka sanovat, ettei alle 15-v:na kannata treenata vielä tosissaan, ovat oikeassa. Lapsen oikeus on saada harrastaa vain ilokseen ainakin siihen asti. Senkin jälkeen ilon pitää säilyä; muuten homma loppuu.

Kyllä näitä ryppyotsaisia olympiaditreenauttajia on tässä katseltu riittämiin. Aniharvoin tuottaa muuta kuin ahdistuneen ja pettyneen nuoren, vaikka olisi kuinka vaikuttanut lupaavalta.
Punttitreenistä ennen kasvuiän loppua ei ole mitään pitkän ajan (kyllä hetkellistä) hyötyä; enemmän vain rasitusvammojen riskiä. Vuodesta toiseen alaselän rasitusmurtumat ja polvien Osgood-Schlatterit vaivaavat poikia ja aina ollaan niin hämmästyneen yllättyneitä.

Lajinomaisissa harjoitteissa, ilman lisäpainoja tulee ihan riittävästi voimaa ja oikeammassa suhteessa.
Vanha sääntö: Jos haluat oppia laulamaan, laula. Jos juoksemaan, juokse. Jos kiekkoilemaan,...

Lue lisää

Jääkiekkopojat on vaan nykyisin niin huonoja fyysisiltä ominaisuuksilta, että ne ei vaan kestä kovaa treeniä ja reenuttaa ei saa. Punttiharjoittelu ei vammoja tee (kokemuksesta voin sanoa) kun homma on hanskassa ja jääkiekkopuolella se ei ole hanskassa. Nuoria reenuttaa koulupojat mitkä ei asiasta ymmärrä.

Se harmittaa, että osaa junnuista kyykytetään ilman syytä.

Ei ole mielestäni mitenkään järkevää karsia joukkueesta porukkaa alle 10-vuotiaina. Kuten teki eräs joukkue jonkun aikaa sitten.

Ihan oudot kuviot.