Hiihtoa, mäenlaskua, yhdistettyä, ampumahiihtoa tulee nyt päivittäin ja samalla skandaalinhakuiset kirjoittelut mediassa kuka sanoi mitäkin kenestä ja kuka oli purkanut pettymystään millä sanoilla ja kuka raivoaa ketä vastaan. Laturaivo, röyhkeys ja voitto millä hinnalla hyvänsä näyttää olevan enemmän otsikoissa kuin varsinainen kilpailusuoritus.
Minä olen niin vanhanaikainen että minusta on mukavaa katsella hiihtoa/mäkihyppyä jne. vain urheilusuoritusten, kilpailun jännityksen ja urheilujuhlan tunnun takia. Ei kaunista katsoa taktikointia, toisten suksille hiihtoa, sauvan tökkäämistä toisen suksien väliin, kilpailijan ahdistamista laitaan jossa se törmää niihin möykkyihin jotka osoittaa radan reunaa, Törkeistä tapauksista tulee varoituksia tai jopa diskaamista, mutta ns. harmaa alue on suuri.
***
Mutta jos ja joskus vielä ennen kuolemaani saisin nähdä urheilukilpailut jossa on yleisö joka elää mukana niin olisihan se upeaa.
Ottakaa rokotus, käyttäkää maskia, kevät on tulossa .
Minä olen niin vanhanaikainen että minusta on mukavaa katsella hiihtoa/mäkihyppyä jne. vain urheilusuoritusten, kilpailun jännityksen ja urheilujuhlan tunnun takia. Ei kaunista katsoa taktikointia, toisten suksille hiihtoa, sauvan tökkäämistä toisen suksien väliin, kilpailijan ahdistamista laitaan jossa se törmää niihin möykkyihin jotka osoittaa radan reunaa, Törkeistä tapauksista tulee varoituksia tai jopa diskaamista, mutta ns. harmaa alue on suuri.
***
Mutta jos ja joskus vielä ennen kuolemaani saisin nähdä urheilukilpailut jossa on yleisö joka elää mukana niin olisihan se upeaa.
Ottakaa rokotus, käyttäkää maskia, kevät on tulossa .
Vastaukset 8
Vanhimmat
Urheilumaailmakin on muuttunut, mutta eikö enemmistö hiihtäjistä ole ihan tavallisia urheilijoita.
Nämä jotka tulevat sprinttikarsinnoissa jälkijoukoissa, laskevat mäet suksilla auraten, ovat uupuneita hiihdettyään 1.2 km..
Heihin voi itsekin samaistua ja miettiä pärjäisinkö edes tuolle hiihtäjälle.
Huiput on erikseen, niin se on monessa asiassa, myös nettikirjoittelussa.
Minäkin saatan tempautua mukaan suurten joukkojen juhlatunnelmiin, on kokemusta kuorojen suurkokoontumisista sekä itse laulajana että lasten huoltojoukoissa. Suurten urheilukisojen avajaiset ovat menneet showmaisiksi spektaakkeleiksi, välineillä ja niihin liittyvällä kaupallisuudella on entistä suurempi merkitys, ja saattoihan ennenkin pieleen mennyttä voitelua syyttää, kun suksi ei luistanut. Toista se oli ennen, kun Veikko Kankkonen hyppäsi 1960-luvulla Puijolla tyylikkäänä hiihtohousuissaan ja pipossaan, pääsin silloin mukaan ihastumaan tähän tyylikkääseen suoritukseen ja mieheen. Salpausselällä olen pari kertaa ollut ja monasti taitoluistelun katsomossa. Kilpaurheilijoille on tulinen temperamentti hyväksi, ja legendaarinen on Marjo Matikaisen huuto Obertsdorfissa hitaille huoltomiehille: havuja prkl!
Minäkin katselen jonkin verran talvikisoja, ja samalla tavoin tunnelmaan, maisemaan ja liikunnan iloon eläytyäkseni, reilun kilpailun ohella. En seuraa juurikaan näitä jälkipyykkejä enkä tuomaripeliä, eikä niistä mielenrauhani järky.
Kyllähän minä maanmiehiäni kannustan, se on selvää, mutta kun niin harvoin on viime aikoina palkintopalleille päästy, pitää oppia iloitsemaan vaikkapa pohjoismaalaisten hiihtomenestyksestä, Norjalla on kyllä kiintiö täynnä.
Juhani Peltonen on kirjoittanut mainion kuunnelmaksi sovitetun tarinan urheilun ihmemies Elmosta, joka voittaa melkein kaikki lajit ja jää aikaa filosofointiin ja piipunpolttoon.
https://areena.yle.fi/audio/1-4000131
Kainalniemeläisen Elmon valmentaja toimi hänen ystävänsä Reijo Rymy Petkelström. Elmo ei itse voitoistaan piitannut, hänen ajatuksensa olivat omenanviljelyssä ja nuoruudenrakastetussa Aliisassa, Porilaisten marssin sijasta hän halusi kuulla Järnefeltin kehtolaulun tai Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hurmioituneina selostajina toimivat Immo ja Lyly. Andien talvikisoissa Elmo voittaa 50 km:n hiihdon, vaikka ottaa torkut kesken kaiken Derwangassa hän tekee ME:n 100 metrin juoksussa vaikka kaatuu. Kuunnelmassa parodioidaan paitsi urheiluhurmaa, myös yltiöpäistä kansallismielisyyttä, joka näkyy esimerkiksi kuuluttajien väheksyessä kehittyvien maiden urheilijoita esitellessään.
Nostalgiaa ja tunnelmaa oli ennen enemmän, nyt on iso raha ja doping vallannut paljolti tilaa.
Tarjontaa eri lajeista on liian kanssa, mutta suomalaisen menestyessä kyllä tunnelmaa löytyy, vaikka ei enää samoin kuin 60-ja 70 -lukujen kultaisilla vuosina.
Meinasin unohtaa myöhemmät hiihto-ja mäkijuhlat Nykänen ja kump.
Kuuntelin tuota ja tutulta tuntui, aikanaan kunnellut sen. nuo selostajat niin tohkeissaan Suomea ylistämässä. Tulee Pekka Tiilikainen mieleen tuosta värikkäästä ja suorastaan hurmahenkisestä selostuksesta. Nykyiset selostajat on paljon vaisumpia, tosin eipä ole paljon ollut hehkuttamisen aiheitakaan. No äsken tuli pronssia Suomen naisille, onnittelut ja hurraahuudot !!! Menen keittämään mitalikaffeet.
Upea pronssi naisten viestissä, mahtava loppukiri Pärmäkoskella. Onneksi olkoon, suomitytöt!
Edellinen oli minun näppäimiltäni
t. Paloma
Entisaikoina tuli penkkiurheiltua.
On niin makunsa menettänyt dopingeineen, ettei tule juurikaan seurattua.
Noh jos jääkiekosta mm-kisoja näytetään, niin niitä varmaan katson.
Se vuosi 1995 on mieleen jäänyt, siellä minäkin mukana hilluin Tampereen keskustassa, kun se voitto tuli.
"Paloma01"
No mutta neito.
Mikäs nyt?
Eikös tarkoitus ollut venyttää tuota edellistä 500 kappaleen kommenteiksi?
Ja sitten alkaa kauheasti kehua aloittajan fiksua älykkyyttä. :)
Et sitten suutu.
Vaikka minä vähän kiusin.
Kiusi itseäsi.
En nyt ala halia.
Puhallan vaan pikkuisen lämpöä Korvasi juureen. :)
H.