Ensimmäinen vuosi lukiossa vasta meneillään, silti olen miettinyt jatko-opiskelumahdollisuuksia jo pitkään. Mikään kiire päätöksillä ei siis vielä onneksi ole, mutta eipä pitkästä harkinnasta haittaakaan ole...
Olen parhaimmillani matemaattisissa aineissa, joista etenkin fysiikka tuntuu kiinnostavan. Kuitenkin lukeminen teettää mulle ajoittain todella suurta tuskaa, esim. viimeisimpään fysiikan kokeeseen en saanut luettua riviäkään, mutta nappasin silti kurssista kympin pelkkiä laskutehtäviä tekemällä... Tällainen ei taida ihan yliopistossa onnistua....?
Ihmeellistä kyllä, välillä lukeminen maittaa oikeinkin hyvin, ja fysiikan kirja muuttuu yhtäkkiä taas erittäin mielenkiintoiseksi.
Kuinka paljon silkkaa kirjojen pänttäämistä fysiikan opiskelu yliopistossa vaatii?
Sitten toinen vaihtoehto, joka on viimeaikoina noussut esiin. Vielä peruskoulussa mua ei kiinnostanut esim. yhteiskuntaoppi juuri lainkaan, mutta lukion aikana olen jossain määrin kiinnostunut lakiopinnoista. Kiinnostus tuntuu vain kasvavan koko ajan...
Ikävä kyllä oikiksessa pärjääminen taitaa vaatia vielä huomattavasti enemmän lukemista ja vaivannäkemistä kuin esim. edellämainittu fysiikan opiskelu. Tuleeko hommasta yhtään mitään, jos välillä on tuollaisia kausia, milloin lukeminen ei kertakaikkiaan kiinnosta...?
Eli siis tiivistettynä, tiedustelen, kuinka paljon lukemista kahden edellä mainitun alan opiskeleminen vaatii. Onko yliopisto minulle ollenkaan oikea vaihtoehto, vai suuntaanko suosiolla ammattikorkeakouluun?
Vielä on syytä huomioida sellainen opiskeluintoa toivottavasti kohottava seikka kuin raha. Jos päätyisin fysiikanopintoihin ja valmistumiseni jälkeen jäisin esim. omaan yliopistooni tutkijaksi, odotettavissa oleva palkka jäisi ilmeisesti aikalailla pienemmäksi kuin vaikkapa juristilla? Taitaa nimittäin olla jo lähes kuolettava isku motivaatiolleni katsella kolmen vuoden lukio- ja viiden vuoden yliopisto-opintojen jälkeen, kun muutama ammattikoulun aikanaan käynyt kaveri kuittaa selkeästi parempaa liksaa... Sen sijaan esim. yrityslakimiehen palkka on yleensä valtava...
Kiitoksia etukäteen vastauksista.:)
Olen parhaimmillani matemaattisissa aineissa, joista etenkin fysiikka tuntuu kiinnostavan. Kuitenkin lukeminen teettää mulle ajoittain todella suurta tuskaa, esim. viimeisimpään fysiikan kokeeseen en saanut luettua riviäkään, mutta nappasin silti kurssista kympin pelkkiä laskutehtäviä tekemällä... Tällainen ei taida ihan yliopistossa onnistua....?
Ihmeellistä kyllä, välillä lukeminen maittaa oikeinkin hyvin, ja fysiikan kirja muuttuu yhtäkkiä taas erittäin mielenkiintoiseksi.
Kuinka paljon silkkaa kirjojen pänttäämistä fysiikan opiskelu yliopistossa vaatii?
Sitten toinen vaihtoehto, joka on viimeaikoina noussut esiin. Vielä peruskoulussa mua ei kiinnostanut esim. yhteiskuntaoppi juuri lainkaan, mutta lukion aikana olen jossain määrin kiinnostunut lakiopinnoista. Kiinnostus tuntuu vain kasvavan koko ajan...
Ikävä kyllä oikiksessa pärjääminen taitaa vaatia vielä huomattavasti enemmän lukemista ja vaivannäkemistä kuin esim. edellämainittu fysiikan opiskelu. Tuleeko hommasta yhtään mitään, jos välillä on tuollaisia kausia, milloin lukeminen ei kertakaikkiaan kiinnosta...?
Eli siis tiivistettynä, tiedustelen, kuinka paljon lukemista kahden edellä mainitun alan opiskeleminen vaatii. Onko yliopisto minulle ollenkaan oikea vaihtoehto, vai suuntaanko suosiolla ammattikorkeakouluun?
Vielä on syytä huomioida sellainen opiskeluintoa toivottavasti kohottava seikka kuin raha. Jos päätyisin fysiikanopintoihin ja valmistumiseni jälkeen jäisin esim. omaan yliopistooni tutkijaksi, odotettavissa oleva palkka jäisi ilmeisesti aikalailla pienemmäksi kuin vaikkapa juristilla? Taitaa nimittäin olla jo lähes kuolettava isku motivaatiolleni katsella kolmen vuoden lukio- ja viiden vuoden yliopisto-opintojen jälkeen, kun muutama ammattikoulun aikanaan käynyt kaveri kuittaa selkeästi parempaa liksaa... Sen sijaan esim. yrityslakimiehen palkka on yleensä valtava...
Kiitoksia etukäteen vastauksista.:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yhteiskuntaoppi lukiossa on täyttä scheissea, vaikka siitä koko lukion arvosanoista ainoan kerran kybän nappasin. Nyt luen valtio-oppia, filosofiaa, kansantaloustiedettä ja muuta kivaa. Ja voin sanoa, ei kannata verrata noita kahta. Yhteistä on kuin mädäntyneellä varpaankynnellä ja irtaimen kaupalla.
Yliopisto on varsin teoriapohjainen. Minulle sopii varsin mainiosti, ammattisurkeakouluissa kaippa käytännönläheisempää.
Ja pieni elämänkerta, yliopistossa kolmosia tippuu helpommin kuin lukiossa kymppejä ikänä. Ainoa rationaalinen syy: motivaatio. Oman alan valinta pistää kiinnostumaan, kirjoja tulee luettua ilman tenttejä, enkä ollut lukioon mennessä (ja sen loppuessa) lukenut kuin muutaman viisikon.
Eli teoriapohjaista tulee varmasti fysiikkakin olemaan, muutapa en osaa sanoa. Varmasti mielenkiintoista, harmittaa tuo oma kykenemättömyyteni matemaattisten aineiden suhteen, olisi hienoa tukea filosofialle joku luonnontieteellisesti niinkin vahva aine kuin fysiikka (olipa sitten kuinka naiivia empirismiä tahansa).
Mielestäni lukiossa ei juurikaan kannata ajatella jatko-opintoja. Ainakaan sillä kannalla mitä kannattaa lukea ja mitä ei. Oikeastaanhan se on vain hyvin yleissivistävä oppilaitos, ja ne varsinaiset ammatissa vaadittavat tiedot opitaan vasta sitten jatko-opinnoissa.
Kuitenkin yliopisto-opiskelu vaatii hieman enemmän kuin pelkkää edellisenä iltana opiskelua. Useimmille tämä ei ole ongelma, motivaatio asioiden oppimiseen eikä pelkästään ulkoa opetteluun on yleensä kasvanut. Karu fakta on, että tenteissä ei yleensä pärjää pelkillä tärpeillä.
Pieni näppituntuma on, sekä oikis- että fysiikkatieteisiin. Ne ovat hyvinkin erilaisia: kun oikislaiset pänttäävät tuhansia sivuja (kuivaa) lakitekstiä, tulevat fyysikot hikoilevat laskudemoissaan. Kumpaakin joutuu siis lukemaan, mutta hieman eri tavalla. Kumpikaan ei varmasti ole niitä "helpoimpia" oppiaineita yliopistolla.
Jos raha on tärkeä seikka, suosittelisin ennemmin lakiopintoja. Vaikka hyvin palkattuja fyysikoitakin löytyy, keskipalkkoja vertaamalla juristit vievät pitemmän korren. Kyllä kummallakin toimeen tulee, eikä kannata unohtaa tehtävien muitakin puolia. Eikä tutkinto loppujenlopuksi mikään "kaikkea merkkaava" kuitenkaan ole.
Tsemppiä lukio-opintoihin, siellä kannattaa opiskella kaikkea vain mahdollisimman kattavasti ja itseä kiinnostavasti. Erikoistumaan ehtii sitten myöhemminkin.