Seurassasi, mies, sanat juuttuvat kurkkuun. Niinä hetkinä kun voisin esittää sinulle enemmän kysymyksiä, jutella tai kertoa miten arvostan asioita joita teet, en vain saa niitä sanoja tulemaan ulos. En tiedä miten kestäisin jos reagoisit huonosti, käyttäydyt kuitenkin toisinaan niin ristiriitaisesti. Vastaisitko kysymyksiin, kertoisitko edes minulle itsestäsi, kokisitko kyselyni vastenmieliseksi, ärsyyntyisitkö? On vaikeaa olla lähelläsi täysin oma itseni, pääset lähes kaikkien vahvuuksieni alle. Olenhan tietysti ymmärtänyt jo sanoistasi, lauseiden väleistä lukien, että olisin vähän kuin pakollinen paha. Yhdentekevä, ei millään tavalla erikoinen. Sinulla on kiire pois. Ei siinä pitäisi olla mitään epäselvää, yritän sisäistää tämän lopullisesti. Olisi tietysti helpompaa jos voisin vain lakata välittämästä, tuntemasta, sormia napsauttamalla mutta siihen asti kun tämä vääränlainen tunne elää, teen sen palveluksen jonka voin ja vedän naamion tiukemmin kasvoille. En vaivaa sinua.
On asioita joita ei voi sanoa
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En oikein ymmärrä sinua. Kun on muita paikalla, uskallusta ei puutu ja tämä ärsyttää minua. Kahden kesken häivyt paikalta.
Ei sun tarvis muuta kuin jäädä olemaan, kyllä minä hoidan loput. Mutta sinä et taidakaan olla hän.