Olen antanut itseni havaita, että yhteensopiva puherytmi on melkoisen tärkeää parisuhteessa, kuin myös ystävyyssuhteissa. Keskipitkähkön elämänkokemuksen ja viimeaikaisen eristäytyvän elämänmuodon innoittaman pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että sekä parisuhteessa että läheisimmissä ystävyyssuhteissa, suotavin asetelma on seuraava: minä puhun 70% ajasta ja toinen osapuoli 30%. Mikäli tästä vakiintuneesti poiketaan, seuraa yleensä jonkinlaista suhteen etääntymistä tai muuta hankaluutta, jos edes minkäänlaiseen läheisempään vuorovaikutussuhteeseen alunperinkään päästään.
Miten muut?
Puhuminen puheen ollen
Anonyymi
32
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Samat suhdeluvut, joten me ei ainakaan oltaisi pari.
- Anonyymi
Täällä myös yksi "pääpuhuja". Hyvä aihe muuten...
Sanoisin että ihanteellisessa tilanteessa liikutaan jossain 60/40 - 80/20 välimaastossa. Jos toinen vie liikaa puheaikaa, alkaa vähitellen käydä hermoille. Jos taas puhuu liian vähän, en saa tarpeeksi responssia ja alkaa vähitellen kyllästyttää. Pätee tosiaan sekä kumppanin että ystävien suhteen. Etäisemmissä ystävyyssuhteissa, harrastuskaverit jne, ei ole merkityksellistä, juurikin läheisimmissä suhteissa.- Anonyymi
Hyvä aihe, ideaalissa puhun vähemmän. Vuosikymmenet olen ollut suhteessa jossa toinen puhuu liian vähän ja reagoi hitaasti puheeseeni. On tuskaa.. Tuo 40 tai 30% minulle olisi mielestäni parempi ja näin jossain kaverisuhteessa on ollut. Ihanaa on kuunnella toista ja välistä sanoa omaakin näkökulmaa yms huomiota.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä aihe, ideaalissa puhun vähemmän. Vuosikymmenet olen ollut suhteessa jossa toinen puhuu liian vähän ja reagoi hitaasti puheeseeni. On tuskaa.. Tuo 40 tai 30% minulle olisi mielestäni parempi ja näin jossain kaverisuhteessa on ollut. Ihanaa on kuunnella toista ja välistä sanoa omaakin näkökulmaa yms huomiota.
Totta, ei aivan tuppisuutakaan jaksa. Vähintään täytyy säestää ja sopivasti "myötäillä".
- Anonyymi
Onpa hauska aihe, en ole tällaista koskaan edes miettinyt. Yksi hyvä syy taas siihen, miksi joidenkin kanssa paremmin ja joidenkin ei ollenkaan.
- Anonyymi
Kyllä se niin vain on ettei kaksi puheliasta onnistu keskenään. Itse puheliaana haluan johtaa puhepuolta parisuhteessa ja käy suorastaan uuvuttamaan, jos toinen hölöttää taukoamatta. Eihän siinä saa suun vuoroa ja jää itselle tärkeitä asioita juttelematta. Täysin puhumaton toinen ei saa olla, mutta välistä riittää jos kuuntelee aktiivisesti. Tästä esimerkkinä, jos tulee väsyneenä töistä ja haluaa vuodattaa päivän tapahtumat, siinä riittää jo kuunteleminenkin. Parempikin on ettei keskeytä jatkuvasti, eikä etenkään ole eri mieltä..
- Anonyymi
Juu, työpäivän jälkeen pitää tukea toista, kuunnella, olla ymmärtäväinen. Silloin on yleensä kaikilla nälkä ja väsy. Jos jotain suurempaa on sitten meneillään, niin niitä voi sitten pohtia myöhemmin yhdessä, jos on toisella vielä halua ja tarvis.
- Anonyymi
Voi tuo sopis mulle niin hyvin. En kestäisi itseni kaltaista. Itse tykkään esim tuosta suhteesta et ite olisin äänessä noin 30 % ja toinen 70 %.
- Anonyymi
Puhuminen on ihmisen tärkein perustarve. Itse huomaan että pinna alkaa kiristyä pahasti, jos menee useampi päivä peräkkäin ettei saa puhua riittävästi. Nyt korona-aikana ongelma on oikein korostunut.
- Anonyymi
Toi on niin totta ja sen takia mykkäkoulun pitäjät on pahimpia kumppaneita, kun ne pakottaa toisenkin hiljaisuuteen. Hermot menisi kyllä heti, jos pitäisi olla päiväkausia puhumatta. Yhdellä kaverilla oli kumppanina mököttäjä ja se on melkein henkistä väkivaltaa, ettei suostu puhumaan eikä edes kuuntele toista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toi on niin totta ja sen takia mykkäkoulun pitäjät on pahimpia kumppaneita, kun ne pakottaa toisenkin hiljaisuuteen. Hermot menisi kyllä heti, jos pitäisi olla päiväkausia puhumatta. Yhdellä kaverilla oli kumppanina mököttäjä ja se on melkein henkistä väkivaltaa, ettei suostu puhumaan eikä edes kuuntele toista.
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Erään tutun mies oli mykkäkoulussa kaksi vuotta..
- Anonyymi
Samaa mieltä. Olin suhteessa hyvin vähäpuheisen kanssa ja rasittavaa se oli.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä. Olin suhteessa hyvin vähäpuheisen kanssa ja rasittavaa se oli.
Siis tässähän oli kyse siitä että paljon puhuva ei jaksa toista yhtä paljon puhuvaa vaan haluaa hiljaisemman. Ei tietenkään täysin mykkää mutta radikaalisti vähemmän puhuvan kuin itse on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä. Olin suhteessa hyvin vähäpuheisen kanssa ja rasittavaa se oli.
On turhauttavaa jos toiselta joutuu kalastelemaan sanoja, kokonaisia lauseita tai on äärimmäisen hidas puhuja. Oli kyseessä parisuhde tai kaveruus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On turhauttavaa jos toiselta joutuu kalastelemaan sanoja, kokonaisia lauseita tai on äärimmäisen hidas puhuja. Oli kyseessä parisuhde tai kaveruus.
Varmasti. Ei kylläkään ole tullut koskaan vastaan. Itse olen päinvastoin kokenut, että monet puhuvat liikaa ja lisäksi itsekkäästi vain omista asioistaan. Se jos jokin estää tehokkaasti syvempää ystävyyttä tai muuta ihmissuhdetta kehittymästä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmasti. Ei kylläkään ole tullut koskaan vastaan. Itse olen päinvastoin kokenut, että monet puhuvat liikaa ja lisäksi itsekkäästi vain omista asioistaan. Se jos jokin estää tehokkaasti syvempää ystävyyttä tai muuta ihmissuhdetta kehittymästä.
Sama kokemus täälläkin. Parempi vähäpuheinen kuin liikaa puhuva. Muutenkin jatkuva pyrkimys hallita keskustelua on luotaantyöntävä tyyli.
Puhun paljon ja lapsuuden perheessä puheentahti on ollut eteläeurooppalaisen kiivas, joka nautinnollista silloin kun molemmat keskustelijat saman tahtisia, silloin ehtii ymmärtää ja kuulla toisen, eikä kumpaakaan haittaa että innokkaasti lauseet menee toistensa päälle. Tuttujen kanssa, ajatukset virtaa.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän haluan kuunnella ( myös sanatonta viestiä) ja olla hiljaa. Kehää kiertävä keskustelu tyyli on puuduttava, sellaiset keskustelijat jaksan haastaa vain hyvin syöneensä ja levänneenä :D- Anonyymi
Minä olen myös tottunut "päälle" puhumiseen ja kiivaaseenkin keskusteluun, olen kauan opetellut hitaampaan tyyliin, jossa jokaisen puheenvuoron jälkeen annetaan sekunti tai kymmenes.. Olen pitkässä parisuhteessani niukkasanaisessa ympäristössä kokenut, etten tule ymmärretyksi tai kohdatuksi hiljaisuuksissa ja vähemmässä verbaalisuudessa. Ehkä tästä syystä tai toisesta, olen alkanut viemään ja täyttämään enemmän puhetilaa toistamalla tarinan toisin sanoin. Ylläoleva lause niin kuin tämäkin alleviivaa tätä :D Tästä tavasta haluan irrottautua. Kovin nopeaksi en kuitenkaan itseäni kehu, ja tykkään usein myös kuunnella.
- Anonyymi
Teikäläiset ilmestyy aina yön hämärtyessä. Tiedät jo miksi. Onko se todella sen arvoista?
- Anonyymi
Siis mitä tarkoitat? 🥺
- Anonyymi
Puheen lisäksi sanaton viestintä on tärkeää. Tai oli ennen koronaa. Saa nähdä miten koronan jälkeisessä maailmassa kommunikoidaan. Huomaa että ilmeet ovat jo jääneet ainakin itseltä pois, koska vuoteen ei ole tavannut ketään ilman maskia.
- Anonyymi
Sama täällä, perusilme naamalla mennään koko ajan. Mitäpä ilmeillä tekisi, kun ei kukaan niitä näe eikä itse näe kenenkään ilmeitä. Maskiin olen tottunut, joskus kun vahingossa meinaa astua ovesta ulos ilman sitä, aivan säikähtää kuin olisi alasti. Tuskin enää osaisin olla kenenkään seurassa ilman maskia, aika kiusalliseksi menisi luultavasti.
Jos tästä vielä joskus normaaliin palataan, tullaan tarvitsemaan useampi vuosi totutteluun. Ihmetyttää kun lukee netistä joidenkin luulevan, että palattaisiin entiseen tuosta vain. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama täällä, perusilme naamalla mennään koko ajan. Mitäpä ilmeillä tekisi, kun ei kukaan niitä näe eikä itse näe kenenkään ilmeitä. Maskiin olen tottunut, joskus kun vahingossa meinaa astua ovesta ulos ilman sitä, aivan säikähtää kuin olisi alasti. Tuskin enää osaisin olla kenenkään seurassa ilman maskia, aika kiusalliseksi menisi luultavasti.
Jos tästä vielä joskus normaaliin palataan, tullaan tarvitsemaan useampi vuosi totutteluun. Ihmetyttää kun lukee netistä joidenkin luulevan, että palattaisiin entiseen tuosta vain.Tämä on hyvä aihe. Itse olen viimeksi nähnyt jonkun ilman maskia viime kesänä ja silloinkin vain osan tapaamisajasta. Aikaa on kyllä vaikea enää hahmottaa, kun kaikki päivät on yhtä ja samaa robottimaista puuroa. Sen muistan että olen viimeksi hymyillyt lokakuussa. Toisaalta ei ole ollut mitään hymyilemisen aihettakaan, joten on aika vaikea arvioida hymyileekö jos siihen aihe vielä joskus tulee.
Yleensä ajatellaan, että kriiseistä selviämiseen menee kolme kertaa se aika minkä kriisitilanne on kestänyt. Joten jos korona saataisiin hallintaan esim. kahdessa vuodessa, voisi ajatella että jonkinlaiseen uuteen normaaliin päästäisiin kuudessa vuodessa.
Entä kuunteleminen? Olen itse voinut pahoin suhteessa, jossa en saanut puheenvuoroa. Keskustelen kyllä ja osaan ilmaista itseäni, mutta joissain asioissa ajatusten muotoilu sanoiksi vie aikaa. Sitä ei entinen puolisoni jaksanut odottaa vaan ryntäsi puhumaan itse omasta puolestaan ja tunsin itseni sivuutetuksi. En siis ole vähäpuheinen, mutta tärkeissä asioissa tyylini on harkitseva. En myöskään usko, että jaksaisin enää kotioloissa kuunnella puhumista puhumisen vuoksi.
- Anonyymi
Todella raskasta, jos ei saa puheenvuoroa. Mitä on puhuminen puhumisen vuoksi? Entä sitten, jos on sekä puhelias että hyvä kuuntelija?
- Anonyymi
Kuuntelutaito on vähintään yhtä tärkeää kuin puhekin. Ihannetilanteessa toinen olisi se puheliaampi, muttei mikään mahdoton kälättäjä. Aivothan siinä alkais helistä äkkiä. 😅
Naiset joihin olen todella tykästynyt tai ihastunut on ollut hyviä kuuntelijoita. Olen itsekin tosin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuuntelutaito on vähintään yhtä tärkeää kuin puhekin. Ihannetilanteessa toinen olisi se puheliaampi, muttei mikään mahdoton kälättäjä. Aivothan siinä alkais helistä äkkiä. 😅
Naiset joihin olen todella tykästynyt tai ihastunut on ollut hyviä kuuntelijoita. Olen itsekin tosin.Vai voisiko kuitenkin olla niin, että kuunteleminen olisi tärkeämpää. Kaksi korvaa, mutta vain yksi suu😉
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai voisiko kuitenkin olla niin, että kuunteleminen olisi tärkeämpää. Kaksi korvaa, mutta vain yksi suu😉
silentium est aureum
- Anonyymi
Niin, usein ihmiset puhuvat vain omista asioista. Ei synny dialogia. Helposti on vain ihmisiä, jotka puhuvat toistensa ohi, esittävät kysymyksiä, vain päästäkseen kertomaan oman juttunsa. Tämän olen saanut huomata työpaikalla, kaikilla kiire sanoa oma mielipide ja kertoa arjen tai viikonlopun tapahtumista. Keskustelun kulku on välillä niin päätöntä, että harmittaa, etten ole kouluttautuneempi, josko lukeneemmat osaisi keskustella paremmin, eikä vain puhua ohi?
Puhumista puhumisen vuoksi, toi on niin todellista ja turhauttavaa. Tykkäisin keskustella, mutta töissä olen nykyään enemmän vain hiljaa, kun on tota yleistä löpinää ja omien ajatusten ääneen sanomista. Ärsyttävää on myös toisesta olettamuksiin tekoa, joka tehty yhtään kuuntelematta ( tähän törmännyt, just uudessa työssä ). Olen nykyään ottanut vaan sen asenteen, että antaa olla. Teen työni olen ystävällinen, olen suorasanainen tarvittaessa, mutta käyn keskustelut vain hyvien ystävien kanssa. Sääli sinänsä, kun työkavereita näkee päivittäin ( ja he ovat muuten ihan hyviä tyyppejä vaikka keskustelun taito olematon) ja ystäviä harvemmin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuuntelutaito on vähintään yhtä tärkeää kuin puhekin. Ihannetilanteessa toinen olisi se puheliaampi, muttei mikään mahdoton kälättäjä. Aivothan siinä alkais helistä äkkiä. 😅
Naiset joihin olen todella tykästynyt tai ihastunut on ollut hyviä kuuntelijoita. Olen itsekin tosin.Tykkään puhua ja kuunnella, se missä suhteessa kumpaakin riippuu vasta puolesta. Fiksun tyypin kanssa on helppo olla enempi kuuntelijan roolissa, vaikka luontaisesti tykkään omasta äänestäni😅
- Anonyymi
Itse kukin haluaa tulla kuulluksi asioissaan. Sellaista ihmistä ei löydy, joka täyttäisi kaikki toiveet ja juttelisi aina passeliin aikaan sopivan määrän. Kuunteleminen ja kyky kertoa toiselle ymmärrettävästi tunteistaan ja ajatuksistaan on silti parisuhteen elinehto.
Hyvän kuvan yhteensopivuudesta saa, kun tutustutaan rauhassa ajan kanssa ennen yhteen muuttoja ja kihlautumisia. Siinä molemmat ehtivät puhua moneen kertaan ja välillä on hiljaisiakin hetkiä. Ne vasta tärkeitä ovatkin, ne tauot.- Anonyymi
Kyllä, tauot kertoo paljon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664449Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142219- 251744
- 121478
- 251411
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51288- 101217
- 131126
- 221076
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911004