Olen kiitollinen siitä "tunteesta", jota vois luonnehtia/kuvata niin, että se ei ollut tästä maailmasta. Mutta sitä kyllä kadun, että aloin joskus kirjoittamaan tänne.
En kadu erään henkilön kohtaamista
Anonyymi
35<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Minä kadun joitakin ihmisiä jotka olen kohdannut.
Minä en kadu mitään. Mitä se auttaa jälkikäteen katua asioita, jotka jo on tapahtunut.
Yleensä katumuksen kautta oppii.
Jos ei kadu niin kohta toistat saman uudelleen
Kyllä virheistä oppii. Se on ihan eri asia kuin katumus. Katumus on jotain asian märehtimistä ja jossittelua.
Itse kadun sitä että olisi ollut täydellinen paketti käsieni ulottuvilla ja se henkilö olisi minut halunnut.
Sekaannuin sitten ihan vääränlaiseen henkilöön.
Nyt jälkeenpäin kaduttaa.
Aika surullista, että noin kävi, mutta itse kuitenkin asiat teit. Ja ehkä vähääkään välittämättä siitä toisesta osapuolista. En oikeastaan pysty hyvin ymmärtämään, että noin voi toimia. Mielestäni se jokseenkin kertoo tunnekylmyydestä ja suuresta välinpitämättömyydestä. Eikä ole mukava sanoa näin.
Katumuksen sijasta voisit ehkä selvittää asioita sen toisen kanssa? Tai jos olet niin tehnyt, se on oikein toimittu.
Mitenhän selität tämän valinnan?
En tiedä siihen vastausta. Olin tyhmä ja olisin saanut fiksun ja rakastavan henkilön.
Jäin roikkumaan johonkin täysin päinvastaiseen.
Niin, olisihan tuokin kiva kuulla. Mutta jokaisella on oikeus valita oma tie ja kumppani itselleen. Halusit hänet ja hänet sait.
Ilmeisesti et rakastanut tätä fiksua ja rakastavaa? Toinen oli tuttu ja turvallinen vai sellainen älyttömän kaunis?
Niin, en osaa sanoa. Toinen oli ”vaarallisempi ja jännittävämpi”. Eikä mulle jäänyt yhtään mitään. Pelleili vaan 😔
Oletko koskaan ajatellut, kuinka surulliseksi se toinen tuli valinnastasi, siitä että halusit toisen?
Ja kuinka paljon seurauksia tuollaisella asialla saattaa olla? Eikä särkynyt sydänkään helppo asia ole, ei ollenkaan.
Tuo oli kuitenkin täysin oma valintasi ja vapaa tahtosi. Ihan syystä siis menetti sen toisen. Ja särjit hänen sydämensä.
Torjuntaa on hankala korjata
Ei sitä tarvikaan korjata. Se on mulle ihan ookoo että torjui mut.
Niinhän itsekin tein sille toiselle.
ainoa selitys on, omavalintainen roolivalinta minkä omaksuin, kaikkea kammoksuin. laitoin lämmityksenkin poispäältä, olen jäässä........
t.vika ei ole lusikka, kun kauha on jäässä, kaikki päässä jäässä, auringko sulattaa, seuraa säätä......
https://www.youtube.com/watch?v=YtEWoavDlcM
Et siis halua kumpakaan? Eihän ongelmaa sitten ole?
Naisen tyhmyys
Vaikkapa niin. Tunteita nyt ei vain voi valita.
Millä tavalla hän pelleili?
No, miten se toinen? Onko vielä vapaa?
Ihan ymmärrettävää jos tekee sipulikeittoa. Hyvää yötä.
Kyllä kadun monenkin ihmisen kohtaamista. Olisin varmasti päässyt elämässäni helpommalla ja saanut paremmat lähtökohdat ja itsetunnon ilman heitä. Mutta toisaalta ovat kaikessa kivullisuudessa kasvattaneet tietysti myös rikkoneet ja kovettaneet tätä maailmaa kohtaan. Onneksi löytyi oikea henkilö joka osasi nähdä sen kaiken pelon ja epävarmuuden sisään ja hyväksyi .
Ihmisethän ovat vittumaisia toisiaan kohtaan. Siksi pysy etäällä.
Suksippa sinä kuule vaikka v.. uun. Ketään täältä ole koskaan aikonut lähestyä mitenkään. Enkä ole halunnut saatikka pyytänyt että minua lähestytään.
Minulla on kaikki ne ihmiset elämässäni joita pitääkin
Joskus silmät avautuu hetkessä, ja kaikki näyttääkin aivan toiselta. Katuminen voi johtaa muutokseen, tai kyynistymiseen, ajatukseen että kaikki muutkin samanlaisia. Harhapolut voivat olla hedelmällisiä.
Robert Musil, mies vailla ominaisuuksia. Päähenkilö Ulrich pohtii katumuksen voimaa motivoida hyviin tekoihin leikittelemällä ajatuksella tekemästään murhasta, jota katumalla saisi voimaa kirjoittaa runon, joka "antaa tuhansille sisäisen elämän".
Kaikella on tarkoituksensa. Olen tänään lievässä viinikännissä muitellut menneitä ja ihmissuhdetta, joka oli ystävyys irl ja jotain vähän enemmän netissä. Vuosikausia. Kauan sitten kuopattu juttu, mutta tuli yllättäen mieleen. Emme ole tavanneet yli 10 vuoteen
Elämään kuuluu epämiellyttäviä asioita, kuten tälle palstalle skriivaaminen..
I love my Job. Tuskin tämäkään tästä maailmasta enää muistuttaa.
Katuminen ei paljon auta, tietysti opiksi on hyvä ottaa asioista mitkä kokee kämmänneensä.
Katuminen kannattaa aina.
Kaduilla tuulee
Ansion mukaan
Minäkään en kadu mitään. Virheitä tehnyt monta ja silti vielä elossa.
Minä kadun, Beta miehiä nähty jo muutamia.
Hei täältä seattlesta https://youtu.be/AdenEfJd53E