Mitenpolitiikko voi tekeytyä puolueettomaksi, eikai sellaista ihmettä edes ole olemassa.

Nähtiin Sipilän hallituksen aikaan, mitä poliittista peliä pitivät vasenjohtoiset valiokunnat, he oli kaukana puolueettomuudesta.
Ei yhtään hämmästytä että pääministeri löysi jo ihan muualta tahon joka on saanut tämän sotkun aikaan.

Kun puhutaan vaalien merkityksestä suomalaisuudelle, esiin kaivetaan yleensä Ilmari Kianto. Ensimmäisten eduskuntavaalien jälkimainingeissa vuonna 1909 julkaistu Kiannon Punainen viiva kuvaa, kuinka köyhillä salomailla innostutaan demokratiasta.

Kirjassa paikallista vaalilautakuntaa johtaa nuori opettaja, jonka ajatuksenkulkua Kianto kuvaa näin:

Puheenjohtaja korjaili rillejään, jotka eivät mitenkään ottaneet pysyäkseen viekkaanvärähtävien silmien peittona, ja tekeytyi niin puolueettoman näköiseksi kuin suinkin oli mahdollista poikamaisen parrattomilla kasvoilla. Olihan tämä Suomen kansan suuri uudestasyntymisen päivä, ja vaalilautakunnan puheenjohtaja tunsi olevansa yksi uudenajan historian tärkeimpiä henkilöitä.