En olisi koskaan uskonut sen olevan. Kun tarkastelee muutamia vuosia takaisin havaitsee kaiken huonon tulleen terveydenhuollon kautta. Uskoin todella tämän alan ihmisten olevan kiinnostunut auttamisesta ja se olisi työnkuvan ykkös prioriteetti, sitä se ei ollut. Kukaan ei tiedä mistään eikä ketään kiinnosta mikään. Tuli sellainen olo, että voiko mihinkään enää uskoa ja luottaa, ja lopulta se siihen menikin etten luota enää yhteenkään toiseen ihmiseen missään asiassa. En voi luottaa lääkäriin, poliisiin, ystäviin, perheeseen, en mihinkään. Kova hinta sille, että joskus arvosti suuresti eri ammattiryhmiä ja tiedettä. Entä mitä enää on jäljellä? Ainoa mihin enää oikeasti voi luottaa ja uskoa on pieni hetki vapauden tunnetta vetämällä pään sekaisin. Pienikin hetki kuittaa kaiken sen väärin ymmärretyn maailmankatsomuksen pois, sen oletetun hyvän mitä ei koskaan ollut olemassa.
Voiko elämä oikeasti olla näin huonoa?
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On niitä hyviäkin ihmisiä, kuulostat ehkä vähän masentuneelta? Ei ole tarkoitus loukata, mutta silloin tuntuu että jokainen täällä tallaava on jotenkin sinua vastaan tai ajattelee vaan pahaa sinusta. Älä vaivu epätoivoon, hyvät ajat ovat edessä.
En tosiaan usko enää hyviin ihmisiin, se ei ole uskon asia vaan täyttä totta. Hyviä ihmisiä ei vain ole olemassa. Mielestäni masennus ei liity siihen miten ajattelee luotettavuudesta eri aloja tai ihmisiä kohtaan.
Mielestäni tässä maassa terveydenhuoltoa ei vain kiinnosta mikään asia, oli se sitten masennus tai mikä tahansa. En muista koskaan saaneeni edes keskinkertaista palvelua tässä maassa ja silloin kun sitä edes saa tulee vastaan luottamuspula. Aina mainostetaan kuinka hienoa tässä maassa kaikki on ja mielestäni tämä koko maa on täysin paska ruokakulttuuri ilmastoa myöden, puhumattakaan hinnoista. Ehkä se on pakko suunnata jonnekkin muualle katsomaan mitä heillä on tarjota elämälle, täällä sitä ei ainakaan ole.
Kannattaa olla aina mahdollisimman törkeä. Itsekin tiedän kokemuksesta että ne käy töissä vaan kahvitaukojen takia. Siksi on hyvä loukata heitä ettei niille jää liian hyvä mieli turhasta päivästä.
Taisit ymmärtää väärin? Se että ei tiedetä asioista eli käytännössä ei osata hoitaa ei ole loukkaamista. Ihmettelen vain suuresti miten kaikki voi olla niin surkeaa. Ei se varmasti kenekään yksilön vika ole, toimintatavat ja tietotaito ovat vain täysin vääränlaisia.
Mitä? Kyllä sielä ollaan ihan yksilöinä ja porukassa turhia ja haluttomia tekeen rahansa eteen mitään
Minäkin olen pettynyt terveydenhuoltoon, sekä fyysiseen että psyykkiseen puoleen. Olen joutunut hoitovirheiden uhriksi molemmissa. Suomalainen julkinen terveydenhuolto ei tunnu toimivan niin hyvin kuin pitäisi. Alalla on ammattitaidotonta ja luonteeltaan soveltumatonta porukkaa. Näitä sitten pitää suojella viimeiseen asti, eikä puututa mitenkään, vaikka hoitotulokset olisi tosi huonoja. Sitä se on se kollegiaalisuus terveydenhuollossa.
Tee kantelu. Ei se johda mihinkään mutta onpahan jollain jotain tekemistä.
Hoitajat varmaan hiukan yrittää mutta kun sitten on nämä lääkärit jotka suurten yritysjohtajien tavoin ovat enemmän bisneksistä kiinnostuneita kuin varsinaisesta auttamisesta. Kaikessa mietitään pillereiden myyntiä auttamisen sijaan.
Näin juuri. Yleensä tämä laiskuus ja ylimielisyys esiintyy niissä ketkä eniten tienaa ja ovat kouluja käyny. Kuokuttaa ihmisiä lääkkeisiin ja jopa pilaa niillä terveyden.
Yhteisöllisyys on liian arvokasta ja yhteyteen pyrkiminen vahingollista. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2bb029f1-68ca-4ed4-9475-3cdf1a53b497
Kunniotuksen ja kainouden puutetta.
https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/60f672a1-69e7-412f-9404-49610bce5943
Samaa mieltä, luotto on mennyt terveydenhuoltoon. Vain muutamaan hyvään lääkäriin olen törmännyt, joista huokuu kiinnostus alaan ja ihmisiin. He eivät ole olleet töissä egonsa takia. Monelta unohtuu antamansa lääkärivala. Sama asia hoitajissa, ei kohdata potilasta ihmisenä vaan ollaan muka yläpuolella.