Epäilen vahvasti ja uskonkin, että Suomessa mielenterveysongelmien hoidon osaaminen on ainakin Euroopan alinta kastia ellei sitten vielä isommassa mittakaavassa huonompaa. Miten voi olla? Miksei täällä osata antaa apua, eikö edes haluta vai mikä on syy. Uskallan väittää käsi sydämellä ettei Suomessa olisi niin paljon itsemurhia, jos terveydenhuolto ei sekaantuisi millään tavalla mielenterveyksien hoitoon. Olen vain niin pettynyt kaikkeen kokemaani, ei sitä oikein pysty sanoin kertomaan.
Onko joku koskaan kuullut jonkun saavan apua mielenterveysongelmissa Suomessa?
Anonyymi
2561842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 256
Vanhimmat
Hei,
Ikävä kuulla, että sinulla on huonoja kokemuksia mielenterveyspalveluista ja olet joutunut niihin pettymään.
Laitan tähän vielä tiedoksesi muutaman auttavan tahon, jos et ole tietoinen näistä. Näihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löydät mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
On varmasti hyvä, että erilaisia palveluita on tarjolla. En vain usko tämän maan yhdenkään mielenterveyspalvelun olevan hyväksi, näin ainakin itse koen asian olevan. Käytännössä omat kokemukseni kertovat jo niin järkyttävää kieltä siitä, että voin sanoa vastaavien palveluiden pilanneen elämäni täysin. Jos yksikin asia voi enää mennä elämässä huonommaksi, menee se lopulta mieleterveyspalveluiden kautta.
Ja samalaisia tarinoita näyttäisi olevan tämäkin koko palsta täynnä. Missä ovat ne kertomukset jotka ovat päättänyt positiivisesti? Missä ovat kertomukset, että joku on oikeasti hyötynyt näistä palveluista? Sellaisia ei ole olemassa ainuttakaan, ei yhtään ainoaa.
Olen eri kommentoija. Aloitukseen voisi sanoa paljonkin, mutta kommentoin nyt vaan tuota mt-järjestöjen puolta. Niiden ryhmissä ja tukipuhelimissa tehdään varmasti paljon hyvää työtä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Mieli ja MTKL (suurimmat mt-potilasjärjestöt) ovat nykyisin aivan liikaa viralliseen psykiatriaan päin kallellaan. Ne välittävät psykiatrian näennäislääketieteellistä käsitystä psyykkisistä ongelmista ja kärsimyksestä. Usein niissä myös neuvotaan avuntarvitsijaa kääntymään julkisen mielenterveysjärjestelmän puoleen. Hyvin vähän kritisoidaan psykiatrian perusteita, kuten lääkehoitoa ja diagnosointia. Minusta nämä isot, valtion tukea saavat potilasjärjestöt eivät aidosti edusta mielenterveyspalvelujen käyttäjiä ja -tarvitsijoita.
Olisi hyvä jos näiden isojen järjestöjen ohella olisi tarjolla enemmän erilaisia matalan kynnyksen tukimuotoja, joissa ihminen nähtäisiin kokonaisvaltaisemmin. Mielen tuska ja psykososiaaliset vaikeudet eivät ole sairauksia, joita voi hoitaa lääketieteellisen mallin mukaan. Useimmat ihmiset, jotka ovat saaneet jonkin psykiatrisen diagnoosin (psykoosi, skitsofrenia, masennus, ahdistus, pakkotoiminnot jne. jne.) pärjäisivät paremmin ilman lääketieteen antamaa leimaa, ja ilman psykiatrian muita apukeinoja kuten psykotrooppisesti vaikuttavia aineita. Enemmän hyötyä olisi aidosti kuuntelevasta avusta, psykososiaalisen kentän ja elämäntilanteen ongelmakohtien laajemmasta tarkastelusta.
On täällä yksi, ja tuskin olen edes ainoa.
Kauan sitten pyörin kunnallisissa mielenterveyspalveluissa, avopuolella ja osastoilla.
Voin sanoa, etten niistä saanut apua, muuta kuin valtavat määrät erilaisia lääkkeitä.
Eli ei ollut niinsanotusti minkäänlaista apua, päinvastoin, elämä meni kovalla vauhdilla vain huonompaan suuntaan.
Kunnes sattui ikävä tapaus, valitettavasti, josta seurasi reissu valtion mielisairaalaan.
Sieltä se apu loppujen lopuksi löytyi.
Siellä paneuduttiin kunnolla ihmiseen ja hänen ongelmiensa läpikäymiseen ja hoitoon.
Täytyy mainita sekin, että siellä ei lääkitty yhtään sen enempää kuin katsoivat tarpeelliseksi. Eli aika minimillä mentiin.
Siellä myös kohdeltiin ihmisenä, jota ei ihan kaikissa paikoissa ole saanut kokea.
Toki hoito kesti pitkään, useamman vuoden, mutta lopputulos oli/on sellainen, johon ei muualla olisi pystytty, ainakaan minun kohdallani.
Sain aloittaa uuden elämän ns. puhtaalta pöydältä. Oli loppujen lopuksi kaikki mahdollisuudet edessä, kaikki oli kiinni siitä miten itse jatkaisin.
Ja hyvinhän tämä elämä on sujunut siitä lähtien.
Eli kenenkään on turha väittää, ettei ole olemassa ihmistä, joka olisi hyötynyt jostain hoidosta.
Ja kuten kirjoitin, niin tuskin olen ainoa.
Sen verran vielä, että vaatii se paljon itseltäkin, että haluaa panostaa itseensä aidosti.
Näitä valtion laitoksia on Suomessa vain tasan kaksi, ja tämä oli toinen niistä.
Jääköön se arvailujen varaan, kumpi oli.
Hienoa.
Ensimmäisen kerran kuulin että joku on saanut apua jostain taholta.
Enemmän (kaikki) tarinat mitä näkee on näitä pillerireseptijuttuja.
Olisi mielenkiintoista tietää, saavatko mielenterveysjärjestöt rahaa lääketeollisuudelta ja jos saavat, niin kuinka paljon? Avoimuuden nimissä mielenterveysjärjestöjen pitäisi nämä tiedot julkaista. Muuten voi hyvin vetää johtopäätöksen, ettei näiden järjestöjen toiminta täysin kestä päivänvaloa.
Jos kertomuksesi pitää paikkansa, niin sairaanhoitopiireillä olisi nyt oppimisen paikka, miten mielenterveyspotilaita kuuluisi hoitaa.
Näin se vaan on. Sama tarina täälläkin, mutta pelkästään kunnallisella ja se on aivan sama mitä kertoo tilanteestaan niin ei kiinnosta, tai ehdotetaan ssri- lääkkeitä, joilla ei ole mitään tekemistä minkään terveyteen liittyvän asian kanssa. Toden totta unohdinkin, tarjottiin kyllä sydänvaivoihin Voltarenia, ettei ihan tutkimatta jäänyt. Tämänkin pikkukylän terveydenhuoltoa ei kyllä kiinnosta pätkän vertaa ihmisten mielenterveysongelmat. Lasku kyllä saa, myös yksityiseltä.
Kertomus kyllä pitää paikkansa, eli tavallaan ei ole kertomus vaan tosi asia.
Se jossa olin, oli valtion laitos, ja ymmärrettävästi valtiolla on enemmän varaa panostaa tuollaisiin hoitolaitoksiin.
Esimerkiksi jo se, että laitos on ihmiselle/potilaalle enemmänkin " koti " useamman vuoden, niin kertoo aika paljon siitä, että siellä pyritään parempaan tulokseen kuin näissä kunnallisissa paikoissa.
Kunnallisissahan eivät hoitojaksot ole kovin pitkiä, eli aikakaan ei riitä saamaan tulosta parhaimmaksi mahdolliseksi.
Vaikka näinhän ei saisi olla, kun asiaa kunnolla ajattelee.
Ajattelisin kuitenkin niin, että mielenterveysongelmia ei saa poistettua ihan lyhyessä ajassa, joten aikaa tarvittaisiin paljon enemmän kuin sitä nykyään on tarjolla.
Ole hyvä.
https://mieli.fi/sites/default/files/materials_files/toimintakatsaus_2019_liittokokous_30.8.2020.pdf
https://www.mtkl.fi/uploads/2021/02/b18d77e9-toimintakertomus-2019-mielenterveyden-keskusliitto.pdf
Oma valistunut arvaukseni on se, että silloin kun ihminen pyrkii elämässään eteenpäin, niin silloi ei voi hengailla negatiivisten tyyppien kanssa.
Oikein hyvä kirjoitus.
Osaisitko sanoa, positiivisuuden kautta yhdellä lauseella mikä olisi uusi tärkeä agenda/ tavoite, mitä tällaisen valtakunnallisen järjestön tulisi ajaa.
Ja sitten matala kynnys, siitä pitäisi varmaan tehdä oma ketjunsa, mutta tarkoitatko, että paikkakunnalla, tai jotenkin järjellisen matkan päässä ei ole tällaista matalan kynnyksen paikkaa, (tai eikö näiden paikkojen olemassa olosta tiedetä?) Eikö tarjolla ole riittävän monen eri järjestön ja katsontakannan paikkoja vai tarkoitatko että paikka pitäisi olla jotenkin selkeämmin "hoitovastainen"? Huono sana, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
Referenssiksi sanoisin, että tällä kylälllä missä itse asun, toimii noin 6-8 erilaista matalan kynnyksen paikkaa, joissa pääasiassa keskitytään ihmisen kuuntelemiseen, sellaisena kuin he ovat, ja missä opastetaan tavalla tai toisella hakemaan etuuksia, jne. Mutta sellainen periaatehan näissä yleensä on, että puolesta ei tehdä. (onko se yksi puute?)
Sitä en osaa sanoa, onko se asukasmäärään nähden riittävä luku, mutta se mikä harmittaa, niin heti maakuntaan mennessä tämä paikkojen määrä tai valinnan vapaus tippuu dramaattisesti.
Olen kanssasi samaa mieltä,
Kun menet hakemaan apua niin sinua kohdellaan kuin kakkosluokan kansalaista
Sinua ei meinata uskoa millään ja psykiatrit ovat minun kohdalla olleet hyvin kylmiä ja ylimielisiä.
Ihan kuin sinua ei edes haluta auttaa, vaikuttaa siltä että vain rahalla on merkitystä.
En luota enään psykiatreihin ja terapeutteihin,
Toitotetaan että hae apua mene hoitoon, mutta kun hoito on tätä luokkaa niin parempi vain antaa asian olla.
Lääkärikäynnit eivät sisällä oikeastaan mitään.
Lääkäri kyselee vointia, miten on mennyt, mitä on tehnyt.
Onko tapahtunut mitään erikoisempaa.
Oletko tyytyväinen lääkitykseen.
Jos et ole tyytyväinen lääkitykseen, niin äkkiäkös tuo vaihdetaan toiseen tai annetaan rinnalle lisäksi jotain muuta.
Tavataan taas vuoden päästä ( sittenkin jo taas eri lääkäri ).
Mitä sen lääkärissä käynnin pitäsi olla, jos hän ei saa kysellä vointia, tai määrätä lääkettä?
No tuotakin, tietysti.
Mutta kun on puhe psykiatriasta, niin kenties olisi tärkeää ottaa vastaanotolla asioita puheeksi pikkuisen laajemmin.
Jos haluaa vain lääkettä ja voinnin kysymistä, voi käydä ihan yleislääkärillä.
Eikös psykiatrit ole mielen hoitamista varten, eli luulisi kyllä, että jutellaan muustakin kuin sen hetkisestä voinnista.
Toipuminen vaatii omaa halua ja kykyä toipua ja hoidon ja avun vastaanottamista. Tarkastele tätä omaa osuuttasi, että miksi et hyödy hoidosta ja yritä muuttaa asennettasi myönteisempään suuntaan.
Tätä ei voi tehdä puolestasi muut, vaan sinun on tehtävä päästös ja työ itse.
Hoitoa on tarjolla ja suomalainen terveydenhoito on kaikilla mittareilla mitattuna laadukasta ja tuottaa onnistumisia.
Hah hah haa. Tuossa on jo esimerkki sellaisesta, minkä vuoksi en menisi ikinä julkiseen mielenterveyshoitoon.
No, eikö SSRI maistu?
Apaattinen katse tuijottaa kaukaisuuteen ja kuola lorahtaa suunpielestä. Mutta ei masenna, ei ahdista eikä muutenkaan ota päähän.
Miten tämän nyt sanoisi, ja esittäisi pähkinänkuoressa. Sanotaanko, että jos ihminen on ahtaassa pähkinänkuoressa niin ei ihmistä voi auttaa pähkinänkuoressa. Mielenterveystiede yrittää auttaa ihmistä pähkinänkuoressa, kun ongelma on pähkinänkuori.
Edellinen asia pähkinänkuoressa, ongelmaa ei korjata puuttumalla sen seurauksiin, vaan puuttumalla syihin, ja ne syyt ovat yksilöstä riippumattomia.
Sehän on todellakin vapaaehtoista se hoitoon meno muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Kaikille varmaan sopii hyvin, että pystyt poissa sieltä terveydenhoidosta, etkä kierrä lääkäriltä toiselle valittamassa milloin mitäkin vaivaa. Lääkärit kyllä tunnistavat tyyppisesi potilaan, mutta alkuperäistä syytä ei voida hoitaa monialaisen ja laajan jälkeenjääneisyytesi vuoksi ts. sille ei ole mitään tehtävissä.
"alkuperäistä syytä ei voida hoitaa monialaisen ja laajan jälkeenjääneisyytesi vuoksi ts. sille ei ole mitään tehtävissä."
No ei sullakaan kaikki näytä olevan aivan kohdillaan... Anonyyminä on helppo huudella pahaa oloaan julki maailmalle.
Tuota tilannettahan voisi hyvin verrata nykyiseen korona-tilanteeseen. Jos mielenterveystiede olisi vastuullinen hoitamaan korona-tilannetta keskityttäisiin ainoastaan koronaan sairastuneiden hoitamiseen ja unohdettaisiin "iso kuva".
Tarkoitetaanko tässä nyt korona-tilannetta.
Ei edes tarvitsisi olla lääkäri, kun pystyy tämän diagnoosin tekemään kirjoitustesi perusteella.
Ehkäpä alat panostaa omaan hyvinvointiisi syyttelyn sijasta.
"Hoitoa on tarjolla ja suomalainen terveydenhoito on kaikilla mittareilla mitattuna laadukasta ja tuottaa onnistumisia."
Onko tämä mielestäsi kaikilla mittareilla mitattuna laadukasta ja onnistumisia tuottavaa hoitoa? -->
https://marjattamakela.blogspot.com/2021/01/marjatan-paivakirja-paavon-matkasta.html
No, jokaisella on tietty omat käsityksensä.
Mä olen ymmärtänyt tuon pointin vanhemmiten.
Mulla oli aikoinaan suurin ongelma se, etten ottanut apua vastaan, vaikka olisin sitä saanut.
Jälkiviisaus on kyllä jokseenkin turhaa.
Onneksi kävi kuitenkin parhain päin sitten myöhemmin.
"Lääkärit kyllä tunnistavat tyyppisesi potilaan, mutta alkuperäistä syytä ei voida hoitaa monialaisen ja laajan jälkeenjääneisyytesi vuoksi ts. sille ei ole mitään tehtävissä."
Kaikenlaiset ihme imbesillit tänne kirjoittelee. Huhhuh!
Kauhea tarina joka varmaan on toistunut muillakin samantyyppisenä. Se alkaa siitä että ensin on hankala elämäntilanne. Ne hankaluudet elämässä ei välttämättä tosin ole mitään verrattuna siihen millaiseksi psykiatrian hoito AbilifyZyprexaOpamoxSeronilDiapamOptiparVenlafaksinlyödäänvähänkaikenlaistasekaisin - lääkekuurien jälkeen ne hankaluudet muuttaa. Elämästä alkaa tulla lääkehaittojen- ja vieroitusoireiden sekaista taistelua, jossa olo on kokoajan outo ja saattaa alkaa voida huonosti haittojen takia.
Voi olla hätä niiden kaikkien oireiden takia mitä lääkkeet aiheuttaa.
Ja lääkkeet voi aiheuttaa kaikenlaista sisäisestä levottomuudesta, sekavuustilaan, kognitiivisiin ongelmiin ja jopa hallusinaatioihin. Vieroitusoireet on lähestulkoot kuin jossain huumeissa jossain lääkkeissä tärinöineen.
Kaikki eivät siedä lääkkeitä hyvin ja saattavat kokea ne haitallisiksi, mutta silti homma vaan jatkuu samanlaisena ja lääkettä määrätään lääkkeen päälle. Lopputuloksena lääkinnästä on ihmisraunio, mutta psykiatrian mukaan se on vain ihmisen mielenterveys mikä on ihmisen ihmisraunioksi ajanut. Kun vaan ottaa hoitoa vastaan niin kyllä se siitä. Ainoa vaan että hoito on päämäärätöntä roiskintaa lääkkeillä mikä voi suurella todennäköisyydellä tehdä olon kurjemmaksi. Mutta psykiatria ei näe sitä niin. Se näkee aina uuden mahdollisuuden uudessa OpamoxSeronilAbilifyZyprexa-valmisteessa.
Läheiset voi nähdä tilanteen vähän toisin. He näkevät oikeasti lääkkeiden aiheuttamat muutokset läheisissään, negatiivisetkin. Osastolla nähdään vaan psykoottinen potilas jonka ongelmien syvin olemus on lääkkeiden puute, läheiset saattaa nähdä että hei, ei tämä meidän läheinen ollut läheskään tämmöinen ennen tämän lääkepinon aloittamista että voisiko hyvinkin olla että meidän läheinen on muuttunut tällaiseksi lääkkeiden takia?
Veikkaan, että monissa tapauksissa ihmisten paremminvoiminen lääkkeissä on todellisuudessa sitä että ihmisen kroppa on jotenkin sietänyt sitä ainetta (ei se välttämättä hyväksi silti ole) ja psykiatria on lopettanut jatkuvat lääkevaihdokset ja pitänyt samaa lääkettä jonkun aikaa. Sähköhoidossa olen nähnyt kuinka ihmisiä otetaan lääkekoktaileilta irti ennen tuota hoitoa ja lääkkeitä vähennetty. Kuinkakohan monessa tapauksessa sähköhoidon hyötykin todellisuudessa tulee tuosta sen sijaan että aivoihin johdetaan sähköä.
Älkää antako psykiatrian tuhota läheistenne elämää, vaan luottakaa intuitioonne. Ja psykiatria: Enemmän lääkkeitä ei ole parempi, se on hyvin suurella todennäköisyydellä huonompi.
"Hoitoa on tarjolla ja suomalainen terveydenhoito on kaikilla mittareilla mitattuna laadukasta ja tuottaa onnistumisia."
Ei kuitenkaan näin onnistunutta (paitsi ehkä Keroputaalla):
http://www.bbc.co.uk/news/amp/stories-56097028
Norjassa psykoosipotilaalla on valinnanvapaus. Suomessa ei. Revi siitä.
Natsien teot punnitaan taivaan portilla.
Se että ollaan mittarin yläpäässä, ei tarkoita etteikö parannettavaa löydy, vaan sitä että mittarin alapäässä ei tuollaiset tarinat pääse julkisuuteen.
Parannettavaa olisi ollut jo kymmeniä vuosia. Miksei mitään ole tehty, jotta tuokin tarina olisi ollut onnellisempi?
Voin ihan hyvin, kiitos vaan kannustuksesta.
Olen lisäksi eri kirjoittaja kuin tuo, jolle aloit päätäsi ensin aukomaan.
Pisti vaan silmään se, että herjaat toista ihmistä, siitä ettei hän ole kunnossa. Tulee väkisin mieleen tuosta toiminnasta se, ettet ole itsekään kenties aivan balansissa.
Vai onko mielestäsi anonyyminä, tai muutenkaan, ihmisten herjaaminen tasapainoista toimintaa?
Jaa, miksi maailma on niin epäreilu?
Mitä itse olet tehnyt jotta "nuokin" tarinat olisivat onnellisempia? Yksi ihminen ei tietenkään pysty muuttamaan maailmaa, mutta asioiden eteen voi tehdä muutakin kuin valittaa.
Minulla ei ole valtaa muuttaa asioita mihinkään suuntaan, eikä se ole minun tehtävänikään.
Suomessa on väkilukuun nähden suuri joukko virkamiehiä sekä vaaleilla valitut päättäjät, joiden kuuluisi puuttua epäkohtiin. Siksihän täällä käsittääkseni veroja maksetaan?
Jos sinä puhut demokratiassa tuolla tavalla vallasta, niin sinun tehtävä on miettiä, miksi vain koko maailma äänestää väärin? Ja se mikä on sinun vallassa, on asettua juuri tänään kunnallisvaali ehdokkaaksi, tarjota ihmisille mahdollisuus äänestää oikein.
Kirjoituksestasi näkee, ettei kouluja ole hirveästi käyty. Heh! :D
Ootkohan itse lääkäri ?
Jos näin on, niin nämä mielestäsi " jälkeenjääneet " kyllä tunnistavat kaltaisellasi tavalla ajattelevat lääkärit ( ajattelehan, näinkin päin voi tapahtua ! ).
Valitettavasti tuollaisiakin lääkäreitä löytyy jonkin verran.
Lääkäreiden ei tarvitse tunnistaa ketään, he näkevät koneiltaan vastaanotolle tulevan ihmisen tiedot, ja valitettavasti muokkaavat esitietojen perusteella päässään käsityksen pian huoneeseen tulevasta ihmisestä.
Se käsitys voi kyllä joskus mennä aika pahoin pieleen, mutta eihän sellaiset lääkärit välitä lainkaan siitä, miten huono kohtelu vaikuttaa ihmiseen, miltä se tuntuu myös henkisesti.
Pakkohan se on valitella " milloin mitäkin vaivaa ", kun harvaa lääkäriä kiinnostaa, onko mt-taustaisella oikeasti jotakin vaivaa vai ei.
Miten se eroaa, kuka siellä kiertää valittelemassa, onko mt-taustaa vai ei ole ?
Vaikka se valitettavasti näyttää vaikuttavan tosi paljon avun ja ylipäänsä minkäänlaisen hoidon saantiin.
No henkinen väkivalta ja kiusaaminen ei paranna.
ppoiiuuyyy
Noita on paljon Suomessa ja luultavasti myös mielenterveysavussa kuten muuallakin.
ppiuyyy
Ainakin enemmistö kriisipuhelinvastaajista käytännössä hyväksyi monen muotoisen kiusaamisen. Ainoastaan jos oikein tivasi että hyväksytkö henkisen väkivallan, vastattiin yleensä ei, mutta ainakin ajoittain ikäänkuin oakon edessä kun tuohon suoraan kysymykseen on pakko vastata ei .
popoiiiuiui
mutta jos vain kuvaili kiusaavia puheita taI tekoja, ne lähes aina hyväksyttiin kritiikittä.
ppoiuuyyy
Jotkut vastaajat nähdäkseni myös itse kiusasivat, etenkin erittäin totaalisata mitätöintiä.
poiuuuuyu
Ikävää, että voit näin huonosti. Vain otettu lääke auttaa, tiesithän sen?
Vain ne sanovat noin jotka haluavat pelkästään toisille vielä huonomman olon.
Tietenkin jos itsesi ihmiseksi, joka ei tajua enää mistään mitään, menetät kaikki kykysi mitä oli, muutut suoraansanoen aivokuolleeksi loppuelämäksi vaikka lopettaisit lääkkeet, jos sitä haluaa niin otettu lääke varmasti auttaa.
Mihin se auttaa? Perustele vastauksesi, oppikirjan sivu X.
Noin sanovat empatiapuutteiset trollit.
Minäkin luulin kauan sitten, että lääkkeet auttaa, huhhuh...
Eniten auttoi kun pääsin niistä eroon.
Enkä ole muuttunut millään tavalla aivokuolleeksi, vaikka lääkittynä silloin ennen en ollut läsnä missään, edes omassa elämässä.
Paljon menetinkin, mutta olen silti tyytyväinen, että vähän on vielä jäljelläkin.......
Mä väitän ettei mielenterveyteen lopulta auta kuin terveellinen elämä, hyvät tunteet, empatia ja looginen järkevä ajattelu, kohteliaisuus, ystävällisyys ja henkisesti ylevät harrastukset
poiuyyttt
Juupas jaapas ei auta mihinkään. Lain muuttaminen ja vallan vieminen psykiatrialta auttaa.
Minäpä jouduin pakkohoitoon ja mulle sanottiin ettei me tuohon puututa.
Ei kukaan tuohon puutukkaan.
Epäilen tätä että Suomessa mt-ongelmien osaaminen olisi merkittävästi alempaa kuin muualla maailmassa. Ongelmat ovat syvemmällä, nykyisessä psykiatrisessa biologiaan obsessoituneessa paradigmassa mikä on oikeastaan vallitseva paradigma tällä hetkellä ihmisten mielenterveyden hoidossa ympäri maailmaa. Ihmisten mt-ongelmat nähdään aivojen ongelmina näin kärjistetysti, vaikka psykiatria haluaakin antaa kuvaa kuin se ymmärtäisi asiat laaja-alaisemmin, mutta käytännön hoidossa se ei juuri näy. Hoito on biologia- ja lääkekeskeistä ja keskittynyt ihmisten aivokemioiden muokkaamiseen uuteen uskoon, usein ensimmäisenä keinona hoitaa. Psykiatrit eivät lääkitse potilaitaan vain yhdellä lääkkeellä vaan usein yhdistelmillä lääkkeitä yrittäen löytää oikeanlaisen "koktailin" mikä ei välttämättä edes täytä kovin hyvin näyttöön pohjautuvan lääketieteen kriteereitä, mutta lääketieteilijöinä nämä ihmiset haluavat toki esiintyä vahvasti :)
Suomessahan on toisenlaiseen näkökulmaan perustuvaa hoitoakin, esim. Tornion avoimen dialogin hoito. Vaihtoehtoisia tapoja käsittää hoitoa löytyy maailmalta, esim. Britannian psykologiliiton
The Power Threat Meaning Framework , jossa kyseenalaistetaan se että ihmisiä voidaan auttaa vain diagoosin kautta. Suosittelen tutustumaan molempiin malleihin. Myöskin ns. "trauma informed care" tyyppinen hoitotapa tuntuu ihmisläheisemmältä, jossa keskitytään kysymään ihmiseltä mitä hänelle on tapahtunut sen sijaan että mietittäisiin mikä hänessä on vialla.
Nykyinen mt-hoidon malli on hyvin diagnoosi- ja lääkekeskeinen, ja ihmisten henkisiä ongelmia katsotaan lääketieteen medikalisoituneen linssin läpi. Hoidon "ylipappeja" ovat psykiatrit ja "raamattu" heidän tautiluokituksensa, jonka pohjalta ihmisille voidaan tarjota apua. Apua saa usein vasta diagnoosilla. Myös yleislääketieteen puolella psykiatrian lääkkeitä jaetaan massiivisesti. Siellä yleislääkärit antavat mielenterveysapua potilaille joka usein on lääkkeitä. Näen kyseisen mallin riskialttiina potilaalle, koska resurssien puute yhdistettynä lääkekeskeiseen hoitoon voi johtaa typeryyteen lääkityksissä, jotka ei tosiaankaan ole niin haitattomia miten niihin tunnutaan suhtautuvan, vaan esim. lopetus on riskaabelimpaa hommaa kuin on annettu ymmärtää.
Kyllä varmaan ne sanoo, että on saaneet mt-ongelmiinsa apua, joille ei ole tullut lääkekeskeisestä mt-hoidosta vielä haittaa eli lääkkeet eivät ole kääntyneet vielä itseä vastaan tai haitat on olleet jotenkin kohtuullisia hyötyihin nähden. Jotka uskoo siihen, että mt-diagnoosit ovat luotettavia tekeleitä ja lääkehoito on jotenkin "kemiallisia epätasapainoja" korjaavaa aivojen hyvinvointia parantavaa ym. Joilla on käynyt tuuri, että hoitosuositusten mukainen hoito on tehonnut. Todennäköisesti veikkaan että nämä samaiset tyypit on varmaan päässeet tehokkaasti terapiaan mitä psykiatria lääkehoidon lisäksi suosittelee eikä psykiatria ole vielä osoittanut millaista valtaa se voi potilaisiinsa käyttää, huonossa mielessä. Samaisille tyypeille tuskin on esim. jäänyt lääkkeiden jälkeen huonommat kortit käteen, jos ovat niistä päätyneet vieroittautumaan kuten esim. pitkittyneitä vaikeita vieroitusoireita, pakkoliikkeitä tai PSSD mitkä on ihan mahdollisia seurauksia siitä kun välittäjäaineita sotketaan psykiatrian tarjoamilla aineilla. Usein näistä ei ole mainittu yhtään mitään määrätessä lääke.
Aina kun joku kehuu lääkkeitään jossain mediassa että vau mahtavaa nää pelasti mun elämän hei, käytän näitä lopun elämääni niin ajattelen että lycka till! Tulepa kertomaan ajatuksiasi hiukan myöhemmin, vuosia myöhemmin jos jatkat tuolla linjalla..
Veikkaan että pidemmän kaavan psykiatrian potilailla (lue: pidemmän ajan lääkkeitä käyttäneillä) alkaa olemaan enemmän kriittisiä ajatuksia lääkkeitä ja hoitoa kohtaan. Alkaa olla haittavaikutukset ja vieroitusoireet jo suht tuttuja.
Sitten jos joutuu psykiatrian vallan alle tai pakkotoimien tai kontrollin kohteeksi jollain tasolla niin silloinkin alkaa hieman suhtautuminen joillakin alkaa muuttumaan. Saattaa olla myös kokenut tunteen jossa ulkopuolinen esiintyy elämäsi asiantuntijana ollen vastuussa sinusta kirjoitetuista asioista ja esittää tietävänsä mikä sinulle on parasta, vaikka oikeasti olisi saattanut aiheuttaa sinulle jollain tavalla harmia.
Itse asiassa on aika ihanaa seurata kuinka maailmalla tällaiset ns. "pehmeät" hoitomuodot saa jalansijaa. ja en voi toivoa kuin parasta näille kokeiluille.
Itse pelkään, että avoimen dialogin leviemisen esteenä on ollut asenteiden lisäksi työvoima kustannukset. Kaikki helposti (saa lukea "halvasti".) toteutettavat osuudethan siitä on jo siirretty käytäntöön ajat sitten. Mutta kärjistettynä, maksettu juttukaveri 24/7 jokaiselle psyykoosi sairaalle, ei tule tapahtumaan. Tarkennukseksi vielä sanottakoon, että se ei ole multa pois, jos saavat tuon systeemin toimimaan ja leviämään.
Mitä englantiin tulee, niin se on iso maa ja siellä on huipulla paljon hyviä asioita, tieteen, taiteen tai vaikka kulttuurin saralla. Mutta samallla se on myös ISO maa, eikä se keskiarvo niillä "Mittareilla" mitattuna aina yllä samaan kuin suomessa. Eli ihan kaikkea ei sieltäkään kannata tänne tuodea. Yksi konkreettinen esimerkki voisi olla ne kodittomat MT ihmiset. Lontoo on tosi kiva paikka käydä matkoilla, mutta aika syvältä asua.
Eli näissäkin ulkomaiden kokeiluissa olisi olennaista, kuinka niistä saisi nimenomaan ne hyvät kokemukset siirrettyä meille toimivaksi järjestelmäksi ilman järjestelmän huonoja puolia.
No enpä usko että tuo kodittomuus liittyy Power Threat Meaning frameworkiin joka on valitettavasti vain pieni marginaalisesti käytetty hoitomalli kuten Suomessa avoin dialogi on. Kodittomuus liittyy yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja poliittisiin päätöksiin. Englannissa asiat ei tässä suhteessa ole toteutuneet parhaimmalla mahdollisella tavalla, esim universal creditin toimivuusesta on ollut maassa paljon keskustelua. Tärkein lähtökohta mt hoidolle on se että ihminen ei joudu kärvistelemään epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa, hänellä on katto päällään ja ruokaa. Kelläpä olisi hyvä olla äärimmäisessä köyhyydessä? Sitä ei ratkaista lääkitsemällä ongelmia pois. Mt ongelmat tulisi ymmärtää myös yhteiskunnallisina ongelmina jotka voi heijastua ihmisten pahoinvointina, ei vain yksilöstä lähtevänä etenkään biologiskeskeisenä pahoinvointina. Koronan kohdalla nähdään miten yhteiskunnalliset maailmaa koskevat ongelmat voi myös heijastua yksilön hyvinvointiin. Samalla tavoin myös ihminen voi reagoida pahoinvoinnilla esim hoitomalliin joka riistää hänen vapauksiaan ja laittaa hänet poikkeavaan tilanteeseen ja painostaa häntä ja esim pakkolääkitsee häntä.
Suomessa epäkohtia on myös. Epäilen joidenkin kärsivän suuresti pakkolääkinnästä ja psykiatrisesta vallasta mistä esimerkki on tuo yksi blogikirjoitus. Kaikkein heikompiosaiset joutuvat tuon vallan , kontrollin ja painostuksen alle eikä heillä ole valtaa enää siinä vaiheessa kun sana sairaudentunnoton otetaan esille ja on tietty hoitohistoria ja tietyt diagnoosit. Heidän valtansa on nolla verrattuna psykiatreihin.
Mitä heikommassa asemassa on, sitä syvempi ote psykiatrialla on potilaasta pahimmassa tapauksessa ja se ote tarkoittaa biologisten hoitojen painostamista ja pakkolääkintää. Tätä tehdään myös kun ihminen ei ole enää pakkohoidossa esim asumiskuntoutuksessa tai avohoidossa
Tässä YKn lähettilään haastattelu jossa hän erittelee ongelmia nykyisessä mt hoidossa. https://madinfinland.org/ihmisoikeudet-mielenterveyden-hoitoon-ykn-lahettilaan-dainius-puraksen-haastattelu/
On järkyttävää että kaikille psykoosipotilaille painostetaan samaa hoitotyyliä vaikka osa voi reagoida lääkityksiin huonosti ja se voi olla jopa toipumisen este. Norjassa on avattu lääkkeettömän hoidon osasto vaihtoehtona nykymallille missä ihmisiä autetaan purkamaan lääkkeitä hitaasti. Epäilen että joissain tapauksissa missä psykiatria näkee että kun potilas on lopettanut lääkkeensä niin hänen ongelmansa johtuu lääkkeiden puutteesta oikeasti hänen ongelmansa johtuvat oikeaoppisen lääkepurun puutteesta mikä voi tarkoittaa psykiatrian suosituksia hitaampaa lääkepurkua esim 10 pros kuukaudessa. Tällaisesta mahdollisuudesta on puhuttu esim Britannian Royal College of Psychiatristin Stopping Antidepressants materiaalissa ja tutkimusta hitaasta lääkepurusta on tehnyt Mark Horowitz niminen tutkija. Vastuullinen lääkepurun mahdollisuus ei ole arkipäivää Suomessa osastoilla. Itse halusin purkaa lääkettäni niin esim osastolla ilmaistiin että Ei me aleta sun pilleriä pilkkomaan ja vaihtoehtona oli siis heti joko laskea annos pienempään pilleriin tai ottaa isompi annos.
Psykiatriassa kyllä osataan laittaa ihmisiä lääkkeille mutta vieroituksesta ei ollakaan niin kiinnostuneita ja sen ongelmista potilaalle. Jossain tapauksessa ihmisten vieroituksessa kokema kärsimys kumpuaa lääkkeistä ja niiden vieroitukseen liittyvistä oireista ja ongelmista.
Muistan lukeneeni tuin yhden artikkelin jossa puhuttiin tuosta Norjan mallista. Siinä yksi potilas kuvasi vuosien lääkesumuista elämäänsä antipsykooteissa minkä vuoksi oli päätynyt lääkkeettömään hoitoon. Itse olen nahoissani saanut kokea psykiatrisen hoidon pahimmillaan ja se muutti maailmankuvani pysyvästi. Tämä Suomi ei ole niin lintukoto kuin luullaan ja veikkaan että psykiatrialla ei juuri kiinnosta kuulla ihmisiä jotka ovat oikeasti saaneet merkittäviä haittoja hoidoistaan.
Jos on kiinnostunut seuraamaan hyvää kriittistä keskustelua Britanniassa mt hoidosta, suosittelen seuraamaan esim sos mediassa (esim twitterissä) psykologi Lucy Johnstonea (On yksi Power Threat Meaning Frameworkin puolestapuhujista), psykologian professori ja tutkija John Readia(tehnyt esim kriittistä masennuslääketutkimusta), psykiatri Joanna Moncrieffia(kirjoittanut lääkekriittisiä kirjoja), James Daviesia (joka on kirjoittanut aiheesta myös suomennetun kirjan Hajalla - onneton totuus psykiatrian nykytilasta). Britanniassa on myös Drop the Disorder tapahtumia jossa käydään kriittistä keskustelua nykyisen psykiatrian diagnoosi ja lääkekeskeisen hoitomallin ongelmista ja tilalle niissä on tarjottu juuri tällaista trauma informed care mallia. Britanniassa on virkistävän kriittistä keskustelua aiheesta Suomeen verrattuna.
Minulla oli, ja minulle tuli lääkekeskeisestä hoidosta haittoja reilusti.
Lääkittynä lähes 15 vuotta ne elämäni vuodet suoraan sanoen " meni ohi ", eli olin jatkuvassa aivosumussa, ja tavalla tai toisella sekaisin, psykooseissa, maanisena, oli pakkoliikkeitä ym. Puhumattakaan ylipainosta ja yleisesti huonosta kunnosta.
Lääkkeistä jäi myös loppuelämäksi haittoja, niin hermostoon kuin myös kognitiivisiin taitoihin.
Mutta minut on oikeastaan pelastanut se, etten elä nykyistä elämääni surkutellen menneitä.
Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut, ja haitoille joita on jäänyt, en voi mitään.
En koe, että voittaisin sillä mitään, jos pitäisin jatkuvasti yllä " vihaa " ja katkeruutta menneistä. Päinvastoin, elämäni olisi varmaankin tosi negatiivista negatiivisen ajatusmaailman takia.
Eihän eläminen ole nykyisin helpoimmasta päästä, mutta niillä on mentävä, mitä vielä on jäljellä.
Ehkä tämä on sitä jonkin verran puhuttua positiivisuutta.
En takerru eiliseen, vaan elän tätä päivää tänään ja hyvällä onnella näen vielä huomisenkin.
Tosi paljon hyvää infoa, kiitos:)
Kysymyksenhän vois kääntää myös muotoon, onko kukaan kuunnellut?
Kuluneelta talvelta tulee mieleen noin puolentusinaa positiivista tarinaa.
Kaksi ihmistä pääsi tasan niin hyvään työpaikkaan, kuin näinä poikkeus aikoina voi. 2-3 ihmistä pääsi opiskelemaan, osa muuttaen toiselle paikkakunnalle.
1-2 ihmistä on tullut julkisuuteen kertomaan omasta tarinasta ja mielenterveydestä.
Kaikkia heitä yhdistää se että he ovat tavalla tai toisella löytäneet itsensä, ja ottaneet "vastuun" elämästään.
Psykiatria lääkitsee kapitalismin eloonjäämiskamppailun häviäjiä paremmiksi kapitalisteiksi ottamaan vastuuta elämästään.
Voihan sen näinkin sanoa, niin pitkään kun eletään markkinataloudessa, niin sen viitekehyksessähän meidän on toimittava. Toki haaeilen jostain "paremmasta", mutta siihen tuskin minun elinaikani riittää.
Olen myös kymmenen vuotta kärsinyt masennuksesta, lapsenakin enempi vähempi syystä ja toisesta ollut masentunut, mutta teinivuosien pitkä parisuhde pelasti paljolta - ja joka tosin päättyi ikävällä tavalla. Siitä seurasi nyt vuosikymmenen kestänyt kotioloissa viettäminen, puhekyvyn rapistuminen ja smalltalk-taitojen häviäminen. Mt-palveluissa suositellaan ulkoilua, joten olen jättänyt mt-palveluiden käyttämisen. Jotenkin lannistanut vielä enemmän kun mielen vallannut ajatus siitä, että tämä taisi hyvin pitkälti olla tässä. Tiedän mikä tekisi onnelliseksi, mutten jaksa pettyäkään enää, ja onko minulla enää edes mitään tarjottavaa kenellekään naiselle tällaisena yhdenlaisena ylipainoisena dropoutina. Onneksi masennukseen tottuu.
Älä totu. Hae terapiaa, joku terapeutti joka ymmärtää sinua. Kelasta saisit kuntoutuspsykoterapiakorvauksia ja lähetteen saa yksityisen kautta helposti. Edellinen sanoi että meni avautumaan väärässä paikassa saadakseen terapiaa; se on varma tuhon tie...
Myös työterveyshuollossa ulkoilu ja vedenjuonti ovat se juttu. Ja tietysti SSRI-lääkkeet. Lievät aivovammat jäävät samalla diagnosoimatta.
Mun mielestä mielen ongelmat jakautuu kahteen ryhmän:
1. Aivojen ongelmat , siis esim. aivosolut jumittaa sähköimpulssit ei etene normaalisti, niinku mulla halvaustyyppisissä oireissa, jotka aiheutui kemiallisesta syystä (lääkeainereaktio)
2. Aivoissa pyöritetyt liian tyhmät ajatukset
Mä soitin kriisipuhelimeen ensimmäisen sattuessa ja sain sieltä toista.
poiuyttyty
MInä mua hämmästyttää on se etytä voidaan pyörittää aivan järjetöntä mielen manipulointipeliä, eikä yksikään siitä kuulija suhtaudu siihen kriittisesti, vaan jokaikinen hujahtaa siihen mukaan. Yksikään ei sanoo: "Haloo, tämä on aivan älytön peli johon on tultava stoppi" (paitsi minä)
poiouuyyty
Ihmisille on vaarallista kertoa jonkun typeriä manipulaatioita. Samalla kun mä oletan että he itsestään selvästi pitävät niitä kriittisesti typerinä, he alkaakin uskoa oikeesti niihin ja pyörittää niitä tosissaan ja manipuloida mua itseäni niillä.
ppoiuuyuy
Jumala ja henkinen rakkaus on aina olleet mun juttuja (niihin kiinnostuksiin ei ole syövistäkään haittaa), ja ne narsistit joille nuo aiheet eivät kelpaa saavat yksinkertaisesti mennä menojaan, en voi ottaa heitä enää vastuulleni kun heilä itsellän ei vastuunkantoa ole,
Minäkin kokoajan peloissani menettäväni vastuunkantokykyni narsistijengi niskassani. Menköön menojaan ilman rakkautta.
poiuyyyyy
Henkinen kiusaaminen kiertoteitse hitaasti jopa fyysisesti sairauksien kautta tappaa kuten ilmeisesti mulle on käymässä ja mä en hyväksy sitä...Jumala tietää...
poiuuyyuyuy
Minä ja äitikin hiljalleen menetämme kehomme tähän paskan jauhantaan vaikka kauniiseenkin elämään olisi ollut mahdollisuus mutta kukaan ei arvosta kuunnella.
Uskomattoman idioottia elämä maallisessa maailmassa !
poiuuuyu
Paha tulee ihmisiltä hyvä Jumalalta (myös joidenkin ihmisten kautta)!
popiiuuuyuy
Maallisesta elämästä ei jää käteen kuin tomua. Ja se on sitä paitsi fakta.
poiuyyyy
siksi mua ei millään jaksa kiinnostaa maalliseen elämään suuntautuminen, ei oo ikinä kiinnostanut, kiinnostaa ikuisemmat asiat...
poiuuuu
maallinen elämä on kuin huijaus, siitä jää kåteen vain tomua katseltuaan jotain katoavia kuvajaisia,.
ppoiiuiuu
En meinaa jaksaa isäni "lääkäriuskovaisuutta". Kaikkeen sanoo: "Vain lääkäri voi tietää".
Tuskaa kunnella sitä.
poiuyyyyu
hänellä on itelläänkin kaveri lääkäri, luulis hänen jo oppineen ettei lääkärit mitään jumalia ole ja muiolla ihmisillä voi olla ihan vastaavia tietämisen kykyjä
ppoiiuuuu
Mulle tosin nuorena jotkut kaverit sanoi välillä_ "Ooksä muka joku lääkäri" heh
Kyllä olen varmasti oikein diagnosoinut ihosyöpäni valitettavasti vasta kun olin kaivanut sitä vaarallisesti. Ja nyt pelottaa.- Olis kandennut uskoa mua kun sanoin ennen kaivamista että se on syöpä etten ois huolettomasti kaivellut tosi pahoin.
poiuuyyy
alko samasta jalasta joka halvaantu tunnottomaksio siitä lääkeainereaktiosta, joten eipä ole helppo hoitaa näiden lääkeainereagointien takia
ppoiiuiuu
mut näköjään hitaasti tapetaan näillä idioottipyörityksillä.
En puhu enää kenellekään joka ei puhu mulle todella sivistyneesti.
ppoiuuyy
En pysty pitään näitä enää sisälläni oon totuudentorvi elämäntehtäväkseni.
Ja olen erittäin pettynyt siihen, että eräs korkeasti oppinut henkilö, kun tarjouduin jakamaan kanssaan arvokkainta henkistä sisältöäni jotaolen elämäni ajan varjerllut ja jalostanut, hän torjui minut väittämällä minua pelkäksi nettihäiriköksi.
Usko maalliseen maailmaan on todellakin mennyt.
popiuyyytyy
Alan tarjota sisältöjäni enemmän Jumalalle kuin ihmisille.
ppoiuuyuy
Kuitenkin arvostan todella niitä jotkla ovat arvostaen ottaneet sisältöäni vastaan.
ppoioiuuuuu
Ja kiitoksen suomi24 palstalle. Pahoitteluni ettei ollut laadukkaammassa kirjoitusasussa, jolloin sisältöni olisi ollut hyvä.
pooiiii
mä koitan nyt keskittyä hoitamaan muunmuassa syöpiäni pitkittääkseni elinikääni.
ppoiuuyyyy
kummallista että mielenterveyteen suuntautuneita palveluita ei kiinnostan ihmisten henkissä pysyminen tai eliniän pitkittäminen millään muulla keinoin kuin itsemurhien ehkäilyllä tai koronaa torjumalla. Miksi muulla tavoin kuolevilla ihmisillä ei ole arvoa ?
ppiiuuuuuu
Suurin osa ihmisiä kuitenkin kuolee muista syistä. Mihinkään muuhun kuoleminen ei ole kriisi eikä mikään kuin itsemurha tai korona ?
ppiuuuu
miten voi olla nöin yksinkertaista ajattelua. Ajattelun liiallinenyksinkertaisuus on mun mielestä vakava mielen ongelma.
ppiuuyyyy
kaipaan jakaa monimuotoista moniulotteista ajattelua....mutta ei siihen kiinnostus riitä juuri kellään muilla kuin yliopisto-opettajilla
ppoiiuuuu
En mä varmaan kauheen tyhmä ole kun mä en voi jakaa mitään aitoa missään muualla kuin yliopistoesseissä.
ppoiiuuuu
kaikkialöla muualla joutuu puhuun jotain aiiivan idioottijuttuja tuskissaan
ppoiuuuu
Mutta esseeni mä kyllä mapitan ja jos hengis pysyn voin kirjoitella lisääkin.
pooiuuuyyu
harva mun halveksijani pystyy samaan.
ppiuuyy
mä laitan ne kyllä ennen kuolemaani nettiin sitten aikanaan. ..jos Jumala suo
ppiiuuuu
Lue raamattua sillä on positiivinen vaikutus mielenterveyteen eikä maksa mitään.
Kyllä ja muitakin pyhiä kirjoja :)
Mä haluan vakavamielistä henkistä elämää.
Yksi mies niissä auttavissa puhelimissa, vaikka hänkään ei ihan selkeästi tilannetta ymmärtänyt hän ymmärsi sen verran että sanoi puhuttuísin puheenaiheisiin. "Tää on ihan paskaa, paskaa".
Siis joo kyllä manipuloitua paskaa onollut keskustelut. Mä haluan jotain todellista.
poiuuyy
Paskan puhuminen ON vaarallista. Siinä sivussa voi kuolla keho huomaamatta paskaa puhuessa.
poiiuuyyy
Se että haluaa puheen olevan sisällöksekästä ja perusteltua. Oli aivan sairasta, että yksinkertaisten ihmisten taholta mua vuosia kohdeltiin tosiaan ikäänkuin pitäen sitä aspergeroireena. Sairasta ! Kyllä se on myös ihan vain fiksunihmisen piirre että pitää sisällöksekkäästä ja perrustellusta puheesta.
popiuuuyu
Mua on vainottu tuon piirteen takia koko elämäni ajan. Siksikin hyväksyin aspergerdiagnoosin että ajattelin että jos edes sislloin mun hyvälksyttäisiin rakastavan sisällöksekästä ja perusteltua puhetta. Mutta ei tilanne vain huononi siitä, hyväksyttiin vielä huonommin syvällistä ajattelua liitettynä aspergeriin. Elikkä en esittele enää tuota ominaisauuttani aspergerpiirteenä vaan kuten ensimmäisetkin 30 vuotta että mä vaanolen syvällinen henkinen ihminen.
ppiuytyytyt
Mä ajattelin että jos tuo ominaisuus annettaisiin mulle paremmin anteeksi aspergerina kun en voi sille mitään jakiusattaisiin vähemmän, mutta onhan se järjetöntä että pitää saada anteeksi jolain konstilla se että on syvällinen henkinen ihminen,
ppoiuuyyu
En jaksa enää puhua ihmisille, mitä vaan heille kertoo hyviä tai huonoja uutisia vaikka kuinka paikkansapitäviä he vastaa aina ettei he usko, fiksumpia poikkeuksia lukuunottamatta,
Tommonen jatkuva ei uskominen tekee pahaa.
Miks aina semmosta.
ppoiuuyuy
mulle niin kummallista ku mä itse näöen faktat silmieni edessä ja niin että voi valokuvankin ottaa, niin aina vastaus ettei usko,,,
popiiuu
koko elämä vaan tota ei usko ei usko ei usko ja se oli siinä...mitä järkeä ?
ppoiuuu
ONKO PAKKO TUHOTA HYVÄ KESKUSTELU TYÖNTÄMÄLLÄ SE TÄYTEEN SKEIDAA
ALOITA OMA KETJU JA PAASAA SIELLÄ JUTTUJASI
kaikki syvällinen henkisyys on nykyään skeidaa on jo tullut selväksi
ppoiuuuu
voisiko ihmisrt jossainouhua kauniisti ? No rumat sanat sattuu sieluun
popiuuyhuy
Miten maailma voi olola nöin ruma . Mä aina unohdan sen
ppoiuuu
Missä kaikkiki todellinen sielun jalostus ?
pooiuuuy
Mä kuulen tän viestinb monesta suunnasta että mun syvin sielu on skeidaa. Ihan eri maailmoissa eletään.
poiuuyyyy
mut siis mä en luovuta siitä ikinä mistään hinnasta enkä minkään maallisen asian takia
ppioiuiui
Tämä on oikeastaan aika hyvä esimerkki. "avoimesta dialogista." Tietyllä tapaa pitäisi ymmärtää ja käydäkkin sitä, mutta jossain vaiheessa se vaan ei toimi. Vähän kuin se pikkuveli tai sisko, jonka kanssa oli pakko leikkiä, mutta se vaan tallo kaikki leikit kumoon.
Ota vinkistä vaari nimimerkki p..., ja usko mitä sinulle on sanottu monta kertaa eri ketjuissa. Käytöksesi on todella ikävää. Voit perustaa aiheellesi oman ketjun, jos on noin paljon sanottavaa etkä viitsi odottaa että muut saavat sanoa jotain välillä.
Heti kun minulle puhutaan kauniisti lempeästi ja arvostavasti
ppiiuuuu
Toki saa sanoa jotain väliin...mutta pitääkö minun hidastaa aivotoimintaa ? Haluaisin että se olisi tehokkaampaa koska kärsin suunnattomasti tehottomista aivoistani...
ppiuuuu
Mut ihan tosi mua sattuu niin kovaa toi tyyli jolla te puhutte mule että mä en pysty kuuntelemaan sitä siksi mä pölötän yksikseni sen kivun pois...siitä on kyse tietenkin.,.
ppiuiuuu
Jos mä kuuntelen 50 vuotta loukkaavaa puhetta mun aivo ei kestä sitä tulee jo rajuja fysiologisia reaktioita....mun on pakko puhua päälle etten kuule sitä puhetta...
popiuuu
Odotan että tulee se älykäs ihminen vastaan joka puhuu niin ettei tule tätä tunnetta sitä mä odotan vaikka lopunikääni,.,.
poiuuyy
munon pakko puhua päälle niinkauan kuin kommentit satuttaa liikaa...
poiuyyy
heti kun on riittävän herkkää puhetta tää pölötys menee ohi,.
ppiuuuyu
Ei tää ole mä tää on mun itsesuojelureaktio ei mun luonne..
ppioiuiuu
Pölötän intensiivisesti niin henkiset iskut ei pääse syvälle...siksi tää juttu yltyy aina kun tulee semmonen isku...
ppiuyyy
Mä en kohdista heniisiä iskuja kehenkään mulla on vaan pölötysturvakilpi...
poiiuuuu
Ei pölötys on muhn luonne...se on turvakilpi jonka takana oon mä...tietenkin...
ppiuuyuuy
iskut kovenee..pölötys yltyy...
ppoiuuu
tää on suht kiltti tapa käsitellä asia ja kiltteyden aikaansaama käsittelym,uoto
poiuuuyuy
Koska mä muuten empaattina tavallaan vastaanotan kaiken mitenkään puolustautumatta täyty mulla ola joku puolustuskilpi
poiuuyyyy
Ollaan sydämellisiä ja kohteliaita niin ei tarvitse pölöttää
ppoiuuuyu
En mä pölötä kelleen kenenkä kanssa on muodostunut kommunikaatio asiasta...
ppiiuuuu
voi olla ihan rauhassa hiljaa kun tuntuu että sinnepäin on kaikki kunnossa.,,,
popiuuuu
mutta jos jostain suunnalta tulee outoa energiaa alkaa pölötyttää
ppoiuuuuy
kun joku luulee, että tämä olisi minun luonteeni se loukkaa niin hirveesti että tulee kauhee pölötys...Miten voi luulla ?
ppoioiuiuu
mä olen todella herkkä sielukas ihminen....
kuinka sellainen vois selvitä hengissä tässä maailmassaa ?????
ppiuyyyy
Mä rakastankaikkea niin hienosyistä ja herkkää että sen tuskin aistii....seon osin tämän maailman tuollapuolen....
ppoiuuyyy
Kun sitä munkanssa jakaa saa todellista kommunikaatiota....huomioivaa sydänjuuria myöden...
popiuyuuyyu
Kyllä kiitos. Hidasta vähän.
Vastasivat itse näin on tehty ilmoitus 20.5.2019, 14.6.2019, 5.9.2019 sekä 2.10.2019. Tässä ei ole kaikkia.
Mikä ilmoitus ? Liittyykö tämä jotenkinminun kirjoittamaani vai muuhun ?
ppiuuyyy
Mullaon memossa prosessi että haluan takaisin minulta ryöstetyn henkisen rakkauden...
josta kaikki taiteenikin kumpuaa...
ppiuuu
Piilotin rakkauteni salakielen taakse, mutta nyt on sen aika tulla takaisin ilman verhoa...
ppiuyyytyt
Tauluni saivat paljon erilaisia nimiä, muttaoikeastaan jokaisen nimi onj Rakkaus
ppiuuuyuy
tuon sanan käytöstä saatetaan tehdä ilmoituksiakin....mutta Rakkaus-sanan käyttökieltoa minä uhmaan taiteellani...
popiuuyyy
Rakkautta kuvaavia taiteitani onb hyökätty jo monta kertaa,
Kymmeniä vuosia sitten äitini jopa tuhosi tauluni minulta kysymymättä toisen henkilön vaatimuksesta. Henkilä koki saavansa pöönsärkyä tauluistani. Toiset rakkautta kuvaavat tauluni eräs suomalainen tohtori ehdotti heitettäväksi menemään. Ja eräs oppinut henkilö on saanut jonkun oudon hepulin taiteestani. Mistä on kysymys ?
ppoiuuyuuy
Mä olen tehnyt taiteeni vilpittömästi sydämestäni ja niin tulen väittämään elämäni loppuun asti...
ppoiuuu
Se on aitoa, autenttista ja syvää...kopioimatonta...
ppoiuiuuu
Oikeestaan mä en edes ole voinut varsainaisesti itse päättää mikä kuva ilmestyy...
ppoiiuuuu
Mä en halua muuta kuin henkistä rakkautta enkä usko siinä olevanmitään pahaa.,.,,.
ppouuyyyy
Mitä on henkinen rakkaus ?
Siihen vastaukseen tarvitaan filosofian kirjat, mystikkojen kirjat, pyhät kirjat, tieteet ja taiteet...
ppiuuuu
aihe on mun elämän alkuperäinen erityiskiinnostus...
ppouuyyy
Kaikki tämä taistelu on ollut sitä'...voiko hermostovaurio, halvaus, kauhukohtaukset, henkinen väkivalta, syöpä...
sen tuhota ?
ppoiuuyyy
Mä haluaisin kyetä osoittamaan, että ei voi, ei mikään....paitsi jos Jumala ei sitä halua...
popoiuuyy
Mä haluan elää henkisesti intohimoisesti...
ppiuuyyy
Ja syvästi...
en ole minkään pilipalijuttujen kannattaja...
popiiuuu
sielullani on menossa kamppailu tämän nuorena tyttönä löytämäni rakkauden säilyttämiseksi...
poiuuyyy
Se on mulle tärkeimpiä asioita tässä maailmassa...
ppoiuuuu
Tuo näkymätön on mulle arvokkaampaa kuin näkyvä...
poiuyy
en vaihtaisi sitä mihinkään maailman mammonaan...
ppiuuuu
keho muuttuu tomuksi, mutta tuo rakkaus jää...
poiuuuy
Tuon näkymättömän takia mua vaivaudutaan jopa hyökkäilemään, joten se arvo näkyy siitäkin.,..
ppiuuu
Se onjotain todellista mikä on olemassa.,..
poiuuu
Aihe on sillätavoin abstrakti että kaikkien ajattelu ei sitä tavoita.
ppoiiuuu
Tässä tavoite on abstrakteissa merkityksissä ei varsinaisesti konkreettisempaa tavoitetta.
ppoiuuyy
kyseessä on tavoittelemani henkinen tila...
poiuuuy
vaikea sitäå ymmärtää miksi jotkut ihmiset hyökkäävät tätä asiaa...
sitä en kykene käsittämään...
ppiiuuuu
hyökkäävät tavoittelemaani näkymätöntä korkeahenkistä tilaa vastaan ikäänkuin...,
Miksi ?
ppoiuuyyu
Varsinkin nyt kun on syöpää...haluan sitä tilaa...
ppoiuuu
Elämänvoimat tulee mahdollisimman henkisistä energioista...
poiuuyy
joista mä jäin paitsi aivovauriossa,,,
ppoiuuuy
Yksi outo juttu....joitain miehiä jotenkin pelottaa minun henkinen rakkaus...olen jopa joutunut pikkusen ikäänkuin juksaamaan, ettei sitä olisi olemassa...
Mä en ollenkaan ymmärrä mikä siinä voi pelottaa...
ppoiiuu
kun se on vielä ihan vaan tuommosta henkistä...ilmanmitään fyysisen maailoman tavoitteita...mä en keksi siitä mitään pelättävää
ppoiuiuu
vaan on kyseessä hyvä henkinen tila...ikäänkuin...
ppiuuuuyu
miksei sen voi vaan antaa olla...
ppiuuu
Koska mä en suutu mistään mä jään väkisinkin vähän ikääkuin rakastavaan tilaan...
No suuttumalla sen saisi pois, mutta ei suuttumistakaan suositella missään.,.
poiuuyyyy
taikyllä mä jostain suutun, mutta en mä halua mitään sotaakaan sytyttää...
niinmitä sitä muuta voi kuin vain rakastaa...
ppoiuiuu
mutta rakastaakaan ei saa...eli ei pitäis tuntea mitään ? Pitäisi olla turta ?
poujuyyy
Mä mieluummin rakastan voimakkaasti henkisesti yksinäni kuin ryhdyn turraksi kenenkään miehen takia
ppiuuuu
siinä on kyse luovasta ja henkisestä energiasta, jos mä joudun tukkiin sen ihan mun keho muuttu kalpeeksi,.,,
ppiuuu
mä annoin silloin halvaantumiseni alussa periksi kun mut syyllistettiin rakkaudesta,,,¨
mutta mun mielestä se on väärin ,.,.,.
oli kai joku Buddhan ajatus Älä anna kenenkään kohdella sionua huonosti vain siksi että rakastat heitä...
ppiuuu
tai buddhaleisten ajatusten joukossa tuo esitettiin..
ppoiuuu
mä aina rakastin tuota henkistä rakkautta halvaukseen asti...hermosto vaurtioitu sen ajaksi niin pahoin etten täysinkyennyt kokeen sitä kuten ennen...niinä vuosina...siksi kaikesta tuli pimeä helvetti...
ppoiuuyuyy
mä kirjotan tänne hirveesti koska mä tunnen outoa itseeni kohdistuvaa energiaa jossain selän takana.,.,mä en tiedä kuka ja missä puhuu minusta ja mitä...
ppiuiuyuy
kukaan ei ole ollut yhteydessä...
pouyyy
jotain stressaavaa energiaa...
ppuiuuyyu
stressit sais vähän loppua että vois keskittyä tän syövän kanssa hengissä pysymiseen
popiiuuu
mutta siis kuten sanottu se hyökkäävä energia provosoi minua ja kyllä ne hyökkääjät sen tietää että oon herkkis...
ppoiuyy
mulla on se käsitys että tätä henkistä energiaa halutaankin minusta vaikka sanottaisiin toisin...siksi se sanotaan niin rajusti...etten voi rauhoittua..
pouyyyyy
koska jos ne sanois, okei kaikki on hyvin...koko show loppuis siihen...
ooiuuyu
mun halutaan reagoivan...ei niin leppoisasti ettei mun tarttis reagoida.,,.,
tätähän tää on ollut kaikkien kanssa jo 8 vuotta..
popuuuuu
tai siis kyllä just osa ihmisiö kommunikoi mun kanssa leppoisasti niin ettei munmiträän tarvii ylimääräisesti reagoida
popiuuyyy
oikeesti minähän se oon joka sitä hyökkäilyä pelkää...
ppiiuuu
täytyy vaan pysyä vahvana ja pölöttää...
ppiuiuuuy
Kuten sanottu pölötys on suojakilpi....se on se mitä siitä joku (minä) saa...
ppiuyyyy
mä en ollut alunoerin edes kiinnostunut kirjallisesta ilmaisusta vaan vain tanssista ja maalauksesta...kielen käyttö mun piti oppia lähinnä itsesuojelutarkoituksiin.
ppiuuyyyy
tanssi ja maalaus on aika hiljaista ja sanatonta ja alkuperäisempää minua, mutta hiljaisena ja sanattomana tässä maailmasdsa käy äkkiä köpelösti,.,.
popiuuyy
Eli pölöätyskielto mulle on ikäänkuin itsepuolustuskielto ja määräys vain alistua,,,
popuytyt
että mua saisi hyökkäillä emotionaalisesti ja mä en edes saisi sanoa siihenmitään...
poiuuyy
sitähän tää on ollut ....jo mun vanhammat hyökkäili ...ja myönsi hyökkäilevänsö ilman syytä tuoden esiin ettei hyökkäilylle vain voi mitään vaikkei se olekaan mun syy...
poiuuuu
en mä voi vcaan hiljaakattoo kun kasvava joukko tolleen hyökkäilee ilmanmitään perustelua..
pouuyuy
Mitä vaan voin muuta tehdöä kuin tuoda vain rauhallisesti esiin..että no mä vaan rakastan hyökkäilystäö huolimatta,
ppoiuyyy
pakkohan jonkun tätä tilannetta on rauhoittaa tämmöisellä pehmeämmällä energialla,.,.,
popiuuyy
Jos ei aiheuta mulle kokemusta emotionaalisesta hyökkäyksestäå mun ei tarvitse pölöttää..
ppiuyyy
tämäö on tällainen kumoi oli ensin muna vai kana juttu:
Emotionaalinen hyökkäys, vai pölötys...
mulla on se käsityus että emotionaalinen hyökkäys, mutta sehän ei ole näkyvä kuten pölötys siihen reaktiona
ppoiuiuuu
Pölötyksen alullepanija on naistenmies nuoruudestani, joka aina antoi minulle osoitteensa että voit kirjoittaa minulle tänne ja tänne mutta en sitten ehdi paljon vastaamaan, ja sit taas että jos hakuat voit kirjoittaa mulle mutta sunpitää tietää että mä oon kiireinen...
Siitä tuo tapa alunoperin lähti...
ppiuuuyuy
Mies sai tuolla konstilla itselleen matkalaukullisia kirjeitäni
pouyyy
Tuo alkoi kun olin 17 vuotias
ja mies oli reilusti vanhempi.
poiuuyy
heille oli siitä sosiaalista hupia kavereidenkanssa sitten luettiin filosofisia kirjeitäni..
pouiuyyyy
Aihe oli tietysti henkisestöä rakkaudesta,,,
poiuuuy
Olin mä kutsuttu seuraansakin ja kävinkin jokusen kerran mutta kustannuksellani vähän pelleiltiin. Vietiinkut keskelle metsää ulkomaille ja häipättiin ...ja huutelin sitten että mis oot
pokjujjhjhj
siitä se lähti monologi jhota kirjoitin 10 vuotta...
käsittelinkirjoissäni noita outoja kokemuksiani...
ppiuuyuy
Sain ideani kääntää nuo kokemukset kauniiksi taiteeksi,,,
moska mulla oli niissä metsissä joihin mut vietiin mielenkiintoisia henkisiä kokemuksia,,,
mulla siis ei ollut tuon miehen kanssa koskaan mitään fyysistä...vain outoja seikkailuja ympäri maailmaa...
poiuuyyyy
Kun halvaannuinmies pistui välit poikki
pouuuyu
ja kaikenlaista juttua ne ihmiset keksiikin
popuuyyy
siis toi kokemushan oli tosi turhauttava...meni matkustusrahat hukkaan , kuten aika vaiva ja kaikki tuo energia.,..mutta päätin hyötyä siitä hyödyntämällä kokemuksini taiteessa,
poiuyuyy
taiteella käännän kurjat kokemukset kauniiksi...
ppouuyyy
Ja mä vaan en malta olla tekemättä kääntämättä kaikki aina lopulta henkisesti kauniiksi...
jotkut ei pidä siitä...
ppoiuuuu
mutta mulle on tärkeää aina kääntää henkinen tila siihen kauniiseen..
popuiuuyuy
tuostakin tarinasta tulee kaunis näin: Mies vei mnut näkemään kauniita metsiä eri maissa houkutellessaan minut niihin... heh....
Mulla oli siellä upea kokemus...kun meinasin purskahtaa metsässä itkuun,,,,samalla sekunnilla alkoi sataa ja taivaalle ilomestyi sateenkaari....se oli erittäinmystinen kokemus jota olen hyödyntänyt taiteessani
popuiuyy
Mies nimitti upeita kokemuksiani minun hulluksi mielikuvituksekseni
ppoiuuyy
Sain idean että tuo kyynelistäni metsässä taivaalle ilmestynyt sateenkaari on minun taulujeni maalauspaletti.,.
ppiuuyyy
Tällä tavoin taiteeni on hyvin autenttista juuri minun kokemuksiini liittyvää
ppoiuyuyy
Siis että minun elämässäni on oikeesti ollut sellaiset purskahtavat kyyneleet sateenkaari ja metsä,,,
ppoiuuuu
Josta tuli minulle hyvin esteettinen kokemus taiteeseen...
ppoiuuuy
että en maalaa jotain vaan kuvia...
ppuuyuyu
Haluan jatkaa aitoa taidettani...nyt riittää pölötys...
ppioiiuuu
Nytkun tämä rakkaus-motiivi on julkisesti paljastettu varmaan kaikki voivat pääosin päästä viesteistäni
ppoiuuyyy
Mutta siis tässä rakkaudessa on enemmänkin tarkoitus taiteella muuttaa asioita kauniiksi kuin mitkään suhteet tms
ppiuuuyu
Katsoa tapahtumia vikkelistä jossa niistä tulee esteettisiä
ppoiiuuu
Esim on ihmisiä joita pystyn katsoon niin että he näyttää kauniille ja niin että he näyttää pelottaville. On rakkautta maalata kaunis versio,,,
ppoioiii
MENE JOHONKIN MUUALLE PILAAMAAN NÄITÄ KETJUJA
Joskus on vaikeaa päättää kumpi versio pitäisi ottaa omaksi mielen sisäiseksi kuvaksi,,,
ppoiiii
sitä haluaisi valita sen kauniin, kun siitä pelottavasta kuvasta tulee niin hirvee olo...
ppiiuuuu
Lopettavat vaan kaiken minun hyökkäilyn niin minusta ei ole kenellekään mitään häiriötä
ppoiuyuy
mun kinnostuksetkin on tämmösiä rauhallisia yksinäisiä henkisiä harrastuksia
ppiuyyyy
mua ei oikeesti edes kiinnosta seura joka ei voi näitä mun harrastuksia kanssani jakaa
popuyuyy
mä olen voinut joskus kiinnostua luulosta yhteisistä kiinnostuksista, Kun niitä ei ole ei ole.
ppoiuiuu
Mutta mulle on hirveen tärkee arvo säilyttää mun henkisen kokemuksen henkinen arvo
ppoiiuuuuu
se on mulle tärkeimpiä asioita elämässä joten siinä mä en voi joustaa, se onmulle kunnia-asia
ppiuuuyuy
Melkein mikä tahansa muu asia on helpompi joustaa
ppoiuuyyy
Pahoittelunu tuossa henkisen kokemuksen asiassa en voi joustaa koska se liittyy mun elämäntehtävään joka menisi myttyyn jos joustaisin, ihan siitä on kysymys
ppiuuyyy
Jos joku muu ei ymmörrä mun tunnekokemuksiani joiden rakentamiseen mä käytän luovuutta, niin mö en oikeen voi sille mitään jos paraskaan perustelu ei auta
popiuuuyuuy
Jos jonkun mielestä mun henkinen rakkaus on jotain hirveää, en mä voi sen takia luopua siitä...En mä voi semmosta valtaa antaa kelleen..
ppiiuuu
Mun elämästä tulee aivan pimeää ilman henkisen rakkauden kokemusta sydämessäni, se pitää mut hengissä...
popiuuyyy
Se että mun ympärillä on ihmisiä äitiäni myöden jotka eivät pidä tuosta rakkaudesta...valitettavasti mä en voi sen takia luopua siitä omana tunnekokemuksenani
ppiuyuyuy
Mä aion sen ihan kunniakkaasti tunnustaa ja säilyttää tuon henkisen rakkauden...
ppiuuyu
Mä oon periaatteen nainen säilytän sen jo ihan pelkästään periaatteen vuoksi
poiuuuyuy
Ei voi tehdä autenttista taidetta jos pitää pelata jotain peliä eikä voi kokea ja ilmaista tunteitaan ihan luonnolisesti
popuuyuy
ja mä haluun palauttaa runsaan rakkaus-sanan köytön kuten mulla oli nuorena minkä takia mua nimitettiin rakkaus-professoriksi kun aina höpöttelin rakkaudesta teorioita...
ppoiuuuu
Ei mikään muu paranna kauhusta varsinkaan syöpäklöntti ihon alla reidessä..ja sääressä jne
poiuyyy
Sanoin kymmenen vuotta sitten nuoruuden tutulle miehelle että kun täytän 50 vuotta minäkin voin paljastaa napani ja sitten ota synttäri kuvan napa paljaana.
Jos mulla on myöhemmin joskus iho syöpyneenä kun nyt vielä pääosin valokuvausakelpoinen. Niin ehkä menen lähitulevaisuudessa ottamaan napakuvia. ..vaikka jossain napatanssiasussa...kun vielä saa nuorekkaita ja ok näköisiä vähän aikaa,,,
ppiuuuyuu
heippa hei
ppuyyy
Niin ja olisiko mun rakkaus jo hyväksyttävän hyvin perusteltu ?
Vai vieläkö tarvii lisää perustella ?
Jos ei tarvi niin ei oo niin tarvetta pölöttää.
ppiuuuu
Et ole ainoa.
Aloitukseen vastaten: En nyt tiedä, onko mt-ongelmien hoito ja sen osaaminen Euroopan alinta, tai huonointa laatua. Suurin osa ongelmista on etenkin julkisella puolella ja psykiatriassa toimivien asenteissa ja suhtautumisessa potilaisiin. Ja psykiatria ylipäätäänkin on väärillä raiteilla. Koska se ns. hoito ei perustu tasa-arvoiseen suhtautumiseen ja kohteluun. Ja koska psykiatriassa ei potilaita kunnioiteta. Myöskään hoito ei perustu avoimeen dialogiin hoitoa tai apua tarvitsevan ja hoitohenkilöstön välillä. Ja koska alalla vallitsee potilaita kohtaan autoritäärinen asenne ja potilaita kuuntelematon asenne, niin ei sitä ymmärtämystäkään oikein synny.
Useimpien ihmisten mt-oireilun taustalla on sosiaalisia vuorovaikutusongelmia, esim. oman perheen, tai yhteisön keskuudessa. Samoin moni ei välttämättä löydä omaa paikkaansa yhteiskunnassa, koska keskinäinen kilpailu on niin kovaa oli kyse sitten opiskelu, tai työelämästä. Jos ei ole tukiverkostoa, tai hyviä ystäviä, yksinäisyys kestää liian kauan, ja mitä vähemmän on kontakteja ulkopuoliseen maailmaan, niin syrjäytyminen on aika todennäköistä
Aloituksessa mainittiin tai tuotiin se ihmettely, että eikö täällä osata antaa apua, vai eikö edes haluta. Kyse on oikeastaan molemmista. Jos asia ei esim. itseä kosketa, niin siitä on helpompi olla piittaamatta. Ja itse asiassa mt-potilaiden ihmisoikeudet ja ihmisarvo ovat aika huonolla asemassa ainakin meissä maassa. Niin juridisesti, kuin muutenkin. Voi sanoa näinkin, että mitään asemaa ei mt-ongelmista kärsivillä ole. Oikeastaan voisi sanoa näin, että terveydenhuollossa on myös tapana nähdä asiat vähän kauniimmassa ja valheellisessa kuvassa. Eli uskotellaan, että kyllä mt- ongelmia hoidetaan, tai että terveydenhuolto on korkealaatuista. Niin no, psykiatriassa ei ainakaan olla kyetty useampaan vuosikymmeneen auttamaan vaikeuksissa olevia ja elämässään ongelmista kärsiviä ihmisiä. Ja koska keskinäistä keskustelua, tai laajempaa keskustelua esim. mediassa ei synny, ja alalla ei niitä vikoja nähdä ja myönnetä, niin ne psykiatriassa olevat puutteet, viat ja väärät hoitometodit taitanevat jäädä pysyviksi. Mutta samalla se tarkoittaa sitä, että myöskään psykiatria ei tieteenä tule koskaan kehittymään eteenpäin ja edistymään. Puhumattakaan ihmisten todellisesta ja oikeasta tavasta hoitaa, josta puuttuu täysin inhimillisyys ja empaattinen kyky ja oikea tapa kohdata vaikeuksissa ja ongelmissa olevia ihmisiä.
Jostain luin kerran näin:
" Psykiatrinen diagnoosi ei ole lääketieteellinen yksiselitteinen ilmiö, vaan muuttuu yhteiskunnassa tilanteen, ajan, paikan ja ajattelutavan mukaan. "
Psykiatriassa pitäisi mielestäni ottaa kaikki elämään, ja elämiseen vaikuttavat asiat huomioon kokonaisvaltaisesti, eikä ainoastaan lääkitä mahdollisia oireita.
Psykiatriassa ja julkisella puolella, etenkin perusterveydenhuollossa ja sairaaloissa suurimpia ongelmia on se, että potilaan elämässä kohtaamat ongelmat ja vaikeudet nähdään mt-sairauksina ja perussyynä kaikkeen. Joten jo tästä vääristyneestä perusasetelmasta kaikki lähtee vikaan ja väärään suuntaan ihmisten hoitamisessa ja auttamisessa. Ja siihen päälle potilaita hoidetaan vain lääkkeillä, ja terapia on vain pintaa raapaisevaa, ja tavallista jutustelua, smalltalkkia, eli ns. "hoito" ei perustu avoimeen dialogiin ja keskinäiseen rakentavaan ja tasa-arvon pohjalta lähtevään keskusteluun.
Ihmisten elämän taustalla olevat ongelmat ja vaikeudet jäävät täysin selvittämättä. Ja siihen päälle suurin ongelma on medikalisaatio. Eli se, että heikoimmassa asemassa olevilla tekevät lääkeyhtiöt pelkkää bisnestä.
Nämä ovat karuja totuuksia. Ihmisten hätä, huolet ja kärsimys eivät merkitse mitään alalla olevilla. Vain se, että saadaan annettua joillekin sinisilmäisille ja systeemiin luottavilla heidän elämää ja heidän kohteluaan stigmatisoiva diagnoosi. Jonka perusteella heitä voidaan kohdella ihan miten vaan. Tärkeintä on vain tienata hyvää palkkaa, ja nauttia arvostusta kollegoiden parissa. Ja saada lisää uhreja medikalisaatiolle ja lääketeollisuudelle.
Psykiatria ei ainakaan perustu mihinkään ihmisarvoa, hänen elämäänsä, kokemuksiaan ja näkemyksiään kunnioittavaan ja arvostavaan lähtökohtaan.
Terveydenhuollossa toimivilta puuttuu ihmisten oikea, inhimillinen, empaattinen ja ymmärtävä tapa lähestyä ihmisiä ja heidän ongelmiaan. Milloin sitten tapahtuu mitään muutosta parempaan? Jos alalla ei aleta kuunnella heidän palveluitaan käyttäviä, tai jo pettyneitä käyttäjiä. Ja ei synny mitään keskustelua, tai ei uudistusta hoitometodeissa ja asenteissa, niin ei varmaan koskaan. Valitettavasti näin on asia.
Ei sieltä apua saa. Suomessa myrkytetään sillä mentaliteetilla, että kärpästä lätkitään härälle tarkotetulla aseella ja ihmisten terveys menee ja useat kuolevat ennen aikaisesti näistä 'lääkkeistä' aiheutuviin sairauksiin: diabetes, aineenvaihdunta, sydän ja ihmekyllä syöpään.
Jos ihminen jostain syystä joutuu mielenterveyden ongelmiin tai katsotaan sellaiseksi niin hän menettää omat oikeutensa, ei saa enää hoitoa, hankala potilas.
Yleensäkin Suomessa lääkärit on auktoriteetteja, joita ei voi syyttää, kuten poliisi.
Meistä on tehty orjia.
Olin kerran ohikulkumatkalla arvarissa Mikkelissä, odotusaulassa kuulin, kun jossain huudettiin pitkän aikaa, mies ääni kuului olevan. Kohta aulan ohi kulki pieni mummeli, joka valitti asiastaan meille paikalla olijoille, 'kun lääkäri tekee virheen, syyttää lääkäri potilasta, ei voi tehdä mitään...'. Tuota oli ikävä kuulla. Minulla ei ollut rohkeutta puolustaa tuota vanhaa naista. Hänelle oli huudettu siellä vastaanottohuoneessa.
Samaan tilanteeseen joutuvat kaikki mielenterveyspalveluihin turvautumaan joutuvat. Itsekin olen kuullut huutamista, kun olen kyseenalaistanut lääkärin toiminnan. Lääkkeillä 'halnkalista' potilaista tehdään 'yhteistyökykyisiä', tuhotaan elämä. Debiilin tasolle vedetään lääkkeillä. Jos kyseenalaistaa, joutuu tuohon lääkäreiden suosimaan käsittelyyn. Huudetaan ja haukutaan, eikös ääntä koroteta silloin, kun loppuu järki???
Ensi kerralla olen rohkeampi ja aion puolustaa vääryyttä kärsineitä. Jos olette itse, tai tiedätte tuttavan, joka on joutunut tuohon pyöritykseen, menkää auttamaan. Tuohon yksin joutunut on avuton, ei pysty yksin. Kyseenalaistakaa lääkitykset ja hoito, kuunnelkaa huutoa, huutakaa takaisin.
Minusta tämä viesti pitäisi saada tuonne THL:n korruptoituneeseen johtosakkiin.
Mennään kaduille ja mt-toimistoihin, arvareihin ja näytetään, että mekin heikot ihmiset, orjat, osataan HUUTAA.