Mulla se on tapahtunut vastoin omia tunteitani, mutta sulla se etäällä oleminen on tarkoituksellista ja vastaa tunteitasi, joita siis ei ole. En hyväksy tilannetta, mutta pakko tunnustaa faktat. Kärvistelyä tämä tietää mulle, koska en haluaisi luopua.
Olemme etääntyneet ja se jatkuu
Anonyymi
104797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 104
Vanhimmat
Tieto lisää tuskaa.
Hyppää kaivoon.
Mistähän noita kaivoja löytyy. Heh
Lumen alta.
Eihän tuo ole totta. Tunteita, siis tunteitani häntä kohtaan, on liikaa.
Niin paljon tunteita, että äkkiä lipettiin. :-)
Vaikuttaa siltä, että vähät välität.
Mikä on liikaa? Harvoin ihmiset tuntee edes tarpeeksi ja silti menevät parisuhteeseenkin. - sivusta
Sepä, jos on liikaa tunteita niin parisuhde tuskin toimii kun tunteilua ja draamaa on muuten liikaa.
Henkistä kasvua kehiin, niin ei ole sitä tunteilua ja draamaa liikaa. Jos niin on, että tunteilet dramaattisesti niin kehitä omaa henkistä puoltasi. Kasva ihmisenä. Tämä on ihan kaikella kunnioituksella annettu neuvo joka auttaa sinua parhaiten tässä tilanteessa.
Muista että pelko on pahasta. Se on negatiivista energiaa ja tuhoavaa.
yxS
Ei. S.
Miksi etäännyt ja kenestä?
Miksi sitä etäännytään? Syy siihen on, esimerkiksi kylmyys.
Tai liian nopeasti päällekäyminen.
Tunteet kannattaa tunnustaa, jos tykkää tosissaan.
Ei aina ole vain hyviä vaihtoehtoja.
Helpottaa molempien kanssakäymistä jos kertoo tunteensa vaikka tietää että se ei johda mihinkään.
Juurikin näin.
Ja tämä kaikki on yksin miehen velvollisuus?
Ei tietenkään, molempien velvollisuus.
Jonkun vaan se pitää avata
Sen avaamisenkin kun voisi hyvin mies tehdä. Mutta jos toinen vain odotta nenä pystyssä, niin silloin kyse lienee miehen omista harhoista, eikä kannata edes lähteä keskustelua avaamaan? Eikö?
Koittaa tikulla jäätä
Vai jättää koittamatta? Jos toinen ei vaikuta mitenkään enää kiinnostuneelta, haluaa satuttaa vain?
Miltä ihminen joka ei ole kiinnostunut vaikuttaa? (Tekee, sanoo,viestii jne.)
Enää? Oletteko suudelleet?
Katoaa jonnekin, varmaan etätöihin. Jos yrittää keksiä jotain "asiaa" niin vastaa siihen mahdollisimman lyhytsanisesti, eikä halua ainakaan muuta jutella.. Miksi piti kuitenkin ennen katoamistemppuja vielä käydä härnäämässä rakastunutta, vaikka yritin unohtaa jo silloin.
Kasvotusten vai viesteissä on lyhytsanainen? Katoamistemppuja?
Ei olla. Enkä ole edes uskaltanut sellaisesta haaveilla.
Sekä että. En vaan häntä missään enää näe.
Enää? Siis se toinen on ollut kiinnostunut ja ehkä jopa kertonut sen kun käytät enää-muotoa?
Jos hän on tehnyt sen jo, miksi et voi kysyä vaikka kahville luoksesi ja tunnustella ilmapiiriä?
Nythän on niin, että vedellään harhoissa yksipuolisilla tulkinnoilla, joka ei varmasti ole absoluuttinen totuus. Siihen varmaan riitti se, että hän jutteli joskus kanssani, mutta enää ei jutella edes. Eikä mitään sellaista ole kertonut. Näillä perusteilla ei varmaa kannata lähteä kahville pyytelemään, jos muutenkin välttelee?
Jutteletko sinä hänelle?
Toki yritän jos vain jotain saan sanottua. Änkytän ja tuijotan lähinnä.
No jos hakeudut hänen seuraan, juttelet ja laitat hänelle omatoimisesti viestejä, oli sisältö sitten mitä tahansa, niin luulisi hänen tulevan vastaan jos mielenkiintoa on?
Ehkä yritän hakeutua, jos joskus edes näen häntä ja sen perusteella mietin kannattaako kysellä missään muodossa yhtään enempää.
Ei ole. On pelkästään noloa jos toista ei kiinnosta
Se on sinun mielipide mutta älä yleistä. Yleensä se puhdistaa ilmapiiriin ja kanssakäyminen sen jälkeen helpompaa.
Itse ajattelen että jos toinen ei koskaan kysele mitään en vaan kiinnosta häntä ihmisenä. En tiedä tilannettasi mutta itse menen joko täysin lukkoon tai puhun kuin papukaija kun hän on lähelle. Korjailen asentoani, unohdan perussanoja ja vaikutan varmaan silmiinnähden vaivautuneelta tilanteessa kun tulen liian tietoiseksi omasta olemassaolostani. Todellisuudessa haluaisin hänet vaan lähelle. Katse sen paljastaa mutta sen takia välttelen katsekontaktia vaikka haluaisin vaan uppoutua niihin silmiin. Äärimmäisen hankala tilanne.
Hyvin sanottu, eihän siinä mitään noloa ole jos tulee jokin juttu, vaikka nopeasti päättyisikin. Mutta tuo että esitetään kiinnostunutta ja jos lähestyt, niin tehdäänkin heti selväksi, että sinä olet se viimeinen ihminen maailmassa kenellä olisi mitään saumoja ollut. Toistuessaan ja vallannäytösluonteisena se alkaa ottaa koville, varsinkin jos joutuu olemaan vielä tekemisissä sen jälkeen.
En tiedä missä ympäristössä näette ja mikä on suhteenne, mutta en itse pahemmin utele toisten elämästä, jos ei itse halua kertoa. Niistä asioista sitten voi kysellä, joista hän on aikeisemmin kertonut tai yrittää puhua omista asioista.
Jos kirjoittelen palstalla niin se kertonee jo itsessään minkälainen suhde on.. ymmärrän sinua siinä mielessä että jotkut utelee asioita liiaksi ja aiheuttavat siten ahdistusta toisessa, sorrun siihen itsekin. Jos muistat mitä olette joskus puhuneet ja keskustelu sujuu luontavasti niin varmaan annat ihan oikean vaikutelman mutta jos keskustelu ei koskaan etene vaan alkaa aina joka kohtaamisella alusta niin.. ymmärrät varmaan?
En oikeastaan ymmärrä, koska tuskin tiedän tilanteestanne mitään. Miten keskustelu alkaa aina alusta? Jos toinen on joskus mennyt liian pitkälle, niin ei varmaan halua tehdä sitä enää uudestaan. Itse olen oppinut, että naisten flirttailuun voi vastata samalla tasolla kohteliaasti, mutta mitään selkeitä etenemisaskelia ei kannata yksin lähteä ottamaan, vaikka toinen yrittäisi niin antaa ymmärtää.
Itse kokeilen ne rajat ihan vaan nähdäkseen toisen reaktion ja hyvä tietää missä ne rajata menee. Itse kokeilin niitä rajoja liikaa ja nyt en uskalla enään sanoa tai kysellä mitään. Häpeä taitaa kuvata tilannetta parhaiten.
Viittasin sinun tilanteeseen. Jos keskustelu on jatkuvasti hankalaa ja kukaan ei kysele tai muista toisesta mitään niin sillon se alkaa joka kerta ikäänkuin alusta. Tilanne ei etene. Kumpikaan ei ilmeisesti pidä toisesta millään tasolla näin tuollaisen tilanteen tulkitsisin. Kannattaako siihen flirttiin sitten vastata jos toinen ei nappaa?
Millä tavalla sinä olet kokeillut niitä rajoja ja miten siinä kävi? Omassa tilanteessani nainen on myös varattu, joten en viitsi siksikään kysellä kuin kuulumisia.
Tarkoitan että peruskaavalla nainen flirttailee epämääräisesti (tavoilla, jotka hän voi esittää miehen väärinymmärryksenä) ja odottaa miehen tekevän sitten todellisen aloitteen. Jos mies menee tähän vipuun, niin nainen kuitenkin torjuu hänet näytösluonteisesti. Flirttiin toki voi vastata samalla tasolla, mutta selkeitä aloitteita ei kannata sen perusteella lähteä yksinään tekemään. Jos nainen on oikeasti kiinnostunut niin päämäärään mennään pariaskelin. Oikeasti kiinnostuneita vain on aika vähän, sulkahattuihin verrattuna.
Tällä palstalla yleisin hokema on että pitää hampaat irvessä yrittää jotain henkilöä jonka on nähnyt (tai jutellut) muutamia kertoja. Toinen on hymyillyt kohteliaasti vaihtaen kuulumisia tai heittäen muutaman lauseen säästä tai muusta. Ettei synny kiusallista hiljaisuutta.
Että jotkut muut täällä yleistää. En minä 😂
Kokeillut ja todennut rajat.. sitten ylittänyt ne rajusti ja toistuvasti kuten esim. asioiden toistelu koska se kävi hänen hermoille. Vähemmälläkin toisen tunteet saa tapettua ja tämä on minulla eräänlainen itseni suojelukeino.
Sinä luotat naisiin vielä vähemmän kuin minä miehiin.. on se hyvä olla varuillaan mutta olet kyllä vetänyt tämän ihan omiin ulottuvuuksiin. Olen sitä mieltä että jos miestä tai naista oikeasti kiinnostaa hän osoittaa tämän jollain tavoin, jos ei tule vastakaikua niin se on sitten siinä. Vaikutat siltä että et vaan ole oikeasti kiinnostunut kenestäkään?
Joo, ei ole yhden eikä kahden kokemuksen myötä tähän päädytty eikä lopputulos ole edes mikään vapaaehtoinen valinta. Jos jotain menetän niin tiedän, etten olisi muuhunkaan pystynyt. Tosin vähitellen uskon jo siihen, että saattaa olla kunnollisiakin naisia tässä maailmassa.
Miten tarkoitat että "omiin ulottuvuuksiin" onko liikaa vaadittu, että edetään yhdessä askel kerrallaan, jos on edetäkseen ja ollaan tosissaan? Pitäisikö omien harhojen varassa lähteä yksinään sekoilemaan esim. suolipalstan pohjilta?
Edelleen ollaan tyypillistäkin tyypillisemmissä lähtöasetelmissa; annetaan epäselviä signaaleita, jotka ovat helposti mitätöitävissä/kiistettävissä, ja sitten teen yksin itsestäni harhojeni kanssa naurunalaisen. Kokeiltu on, en vain enää pysty siihen.
No hyvä että usko naisiin on palautumassa. Kokemukset ajaa siihen että uskaltaa vain hetkellisesti näyttää minkälainen olen ja sitten suojamuurit alkaa rakentumaan ja alan epäillä kaikkea mitä toinen sanoo tai tekee. Elämäntilannekin sen vaatii että pitää pitää etäällä jos pääsee liian lähelle.
Sain vaan sen kuvan että imitoit mitä toinen tekee. Hän tervehtii, sinä tervehdit, hän ottaa askeleen lähemmäksi, sinä otat askeleen lähemmäksi.. ei tulta tai tunnetta. Kyllä hyvät suhteet rakentuu hitaasti mutta vaatii se tunnetta toimiakseen.
Jatkuva pelko ei ole hyvästä vaikka varuillaan on hyvä olla. Kyllä sen tietää onko sitä tunnetta vai eikö ole. Itse ainakin reagoin vahvasti kaikkiin signaaleihin ja jos vastassa on esim. vähäsanainen, eleetön kivikasvo niin aika nopeasti siinä naama menee peruslukemalle, ymmärtää olla puhumatta ja mielusti poistun tilanteesta vähin äänin.
Juu on oikeasti jo pyydetty kahville ja lähetetty muutakin turhaa meiliä tms. eikä se aiheuta muuta kuin etääntymistä ja lisää väärinymmärrettäviä signaaleita.
Olen sitä mieltä, että on kyseessä sitten face to face tai meili, niin keskustelua voi molemmat vuoron perään viedä pidemmälle mutta jos toinen aina päättää keskustelut lyhyeksi, niin ei siitä mitään tule. Ilmeisesti pitäisi rohkeasti lähestyä valokeilassa tyyliin sormuksen kanssa, ja silloin tulee se vedätys mieleen, jos asioista pitää väkisin tehdä mahdollisimman hankalaa sen sijasta, että sen saisi diplomaattisesti hoidettua.
Toki muutenkin pitää torjua lähestymiset, jos on varattu tai ei ole valmis etenemään mutta omalla kohdallani tuo lähestyminen ei ainakaan tapahdu kovin helpolla. Mikä tahansa pieninkin negatiivinen ele riittää, etten varmasti lähesty. Nämä vedätykset taas ovat sellaisia keissejä, jossa nainen kaikin tavoin antaa kaikki mahdolliset signaalit pitkän aikaa, ja sitten suunniltaan järkyttyneenä torjuu, aivan kun olisi ollut elämääkin suurempi ihme.
Jos päättää keskustelut lyhyeen, ei ota yhteyttä ja muutenkin on nihkeä kaikkeen? Sillon hän ei ole kiinnostunut. Sinä lähestyt hän etääntyy ja ahdistuu. Varattu on aina varattu.
Kannattaa avartaa katsettaan myös muihin. Katsoa ottaako hän enempää etäisyyttä kun saa olla rauhassa. Kaikki naiset ei ole pahoja ja huonoista kokemuksista oppii.
Alkaa heti vähentämään etäisyyttä, kun annan hänen olla rauhassa. Sehän tässä on ongelma että en koskaan pääse yli, vaikka hän ei mitään halua. Siksi palsta on oikea paikka harhailla nyt, ja pitääkin harhat palstan sisällä.
Oon kanssa erittäin tyytyväinen kun päädyin palstalle. Nyt tiedän kuinka epäonnistunut yksilö oon. Täälä kun lukee niin voi todeta että ei vittu. Onneks se toinen oli asiallinen, muuten olisin käräjillä seksuaalisesta häirinnästä. En edes ymmärtänyt ennen palstaa omaa käytöstä!
Kaikesta pääsee yli mutta selkeästi se että annat hänen olla rauhassa toimii teillä. Jos on varattu niin tiedosta että on vaan ystävyyttä tarjolla. Haluat kuitenkin olla väleissä hänen kanssaan?
Älä nyt suutu! ootko tosissas? Peräti se oikea???
Vähän kiusallista on rakastuneena olla väleissä.. Harhailen täällä nyt rauhassa ja joskus jos satutaan puhumaan irl ja keskustelu ajautuu sopivasti niin voisi kysellä mutta en usko.. :)
En sanoisi että kiusallista vaan haastavaa. En voi sanoa onko se helpompi poistaa hänet kokonaan elämästä vai pitää hänet osana sitä jollain tavalla? Mutta näitä saa miettiä ihan omassa päässä ja välillä sekoilla palstalla. Ehkä pääsette vielä keskustelemaan asiasta kasvotusten.
No nyt ollaan näköjään etätöissä/kertymävapailla kaikki, joten ehkäpä joskus syksyllä nähdään. Olen itse jo ottanut sen verran monta kertaa yhteyttä, että enää en viitsi, ja hän nyt ei ainakaan sitä tee.
Tavalla tai toisella aina sen verran etäisyyttä, että ei pääse koskaan keskustelemaan. Siitäkin tuli huutia, että "poistaisin" hänet elämästäni ja yrittäisin päästä yli. Saa nyt nähdä pääseekö tästä vihdoinkin jaloilleen, jos ei puoleen vuoteen näy eikä kuulu. Toivottavasti sinä (naisena?) et harrasta päämäärätöntä vitkuttamista, jonka tarkoituskaan ei ole koskaan edetä mihinkään.
No jos yhteydenotto toimii vaan toiseen suuntaan niin ymmärtää siitä tyhmempikin. Minäkin ymmärsin mutta olen silti yhdeydessä tiettyjen asioiden tiimoilta. Yritin välttää ja vältellä kokonaan mutta ei sekään oikein toiminut.
Sinänsä helpompi olla kun tietää ettei meidän välille koskaan tule mitään vakavaa. Pelisäännöt on meillä hyvinkin selkeät. Poistaako se omat tunteet? Ei tietenkään, mutta oppii elämään niiden kanssa ja pitää toisen sopivan etäällä. Kyllä miesten kanssa olen rehellinen kun tunteita ei ole, tunteiden kanssa ei leikitä.
Kuten sanottu, yhteydenpito aktivoituu silloin kun itse luovuttaa. Mutta eiköhän tämä tästä kesän aikana helpota. Täytyy juurikin opetella ymmärtämään, ettei sillä mitään tarkoita, vaikka itsellä olisi mitä tunteita.
Mielenkiintoista.. ei oikeen halua päästää irti? mulla se onneksi toimii vaan yhteen suuntaan niin ei jää kysymyksiä. Kohteliaita, lyhyitä vastauksia ja muuten hiljaisuutta. Kun itsellä on vahvat tunteet niin tilanteen tulkinta saattaa vaikeutua. Kesällä onneksi on enemmän harrastusmahdollisuuksia niin ei tarvi palstalla koko päivää päivystää :) kuten minulla, tämä päivä, vaikka tietää ettei palstailu auta mihinkään.
Kaipa täällä päivystän lopun elämääni, säästä riippumatta. Niiin sekaisin hän pään pisti, toivottavasti sai siitä edes itselleen jotain pisteitä.
Onko sinun kaivattusi täällä?
Mitä enemmän yrität mielessäsi torjua ajatuksen hänestä sitä enemmän hän sinne takertuu. Selkeä torjunta on helpoin käsiteltävä ja voi jatkaa eteenpäin.. voi jatkaa muutenkin, ei se tunne sitä estä vaan sinä itse. Mene ulos ja tee asioita, mitä nyt koronarajoitusten aikaan voi tehdä, mutta älä jää asumaan palstalle. Täällä olosta ei taida saada kuin säälipisteitä.
Tuskin on palstalla, oletan että hänellä on parempaa tekemistä elämässään. Vaikka olisikin niin ei hän minun takia täällä ole, en tehnyt niin suurta vaikutusta häneen että olisin sen vaivan arvoinen. Enpä minäkään pelkästään hänen takiaan täällä vietä aikaa mutta hän on suurin syy siihen että tänne taas ajauduin.
Onko sinun kaivattusi täällä?
Sellaiset tunnisteet kerran tuli, että joku tuttu on ja asioita mitä tuskin muut tutut edes tietäisivät. En tiedä onko enää, mutta ei itsellä muuta syytä ainakaan täällä ole pyöriä.
Tuleehan tässä jo käytyä kävelyillä luonnossa ja ihan harrastefoorumeillakin, eli helpottaa vähitellen, vaikka tuskin kokonaan loppuu.
Olen minäkin lukenut monta osuvaa tunnistetta mutta huteja kaikki. Aika moni asia osuu moneen ihmiseen pitää vaan antaa sen olla sekoitamatta päätä.
Ei se vältäämättä kokonaan lopu mutta toinen kohde voi kolahtaa paremmin.
Tunnisteissakin on montaa sorttia, joku voi tarkoituksella laittaa osan asioista väärin, ettei olisi liian selkeää. Ja vaikka oikea henkilö tunnisteineen jotain kirjoittaisi palstalle, niin irl ei välttämättä mitenkään ota vastuuta mistään sanoistaan ja käyttäytyy täysin päinvastoin. Se että joku osaa vain yhdistellä palstakeskustelujen perusteella asioita tiettyyn kirjoittelijaan, ei ole kovinkaan vahvaa tunnistautumista.
Kolahtaa, mutta jos kolahtaa, niin paljon huonommin. Eteenpäin jotenkin on jaksettava, vaikka tuota asiaa tuskin koskaan pääsee ottamaan tapetille.
Laitan itse vähän virheellisiä tai yleisiä tunnisteita jotka pätee moneen. Joskus jonkin vinkin saataan piilottaa niihin. Tunnistan että olet kirjoitellut palstalla ennenkin mutta en sen tarkemmin sinusta tiedä. Tai sen että olet ihan sekaisin tästä naisesta ja pienessä toivossa elät että hän olisi täällä.
On minullakin kaksi kertaa kolahtanut kunnolla joten ei se ole asia joka tapahtuu elämässä vaan kerran. Toivottavasti saat selvyyden tai uskallat pyytää vaikka kahville uudestaan niin ainakin tietäisit tilanteen.
Millon näit hänet viimeksi?
Mistä pisteitä jaettiin? Ja mitäs jos oot ite aiheuttanu toiselle sekavan pään?
Mä tykkään susta!
En itse pyri piilotelemaan itseäni häneltä. 24.2 nähtiin viimeksi. Ehkä kesällä tai syksyllä näkee taas, jos koronatilanteet on saatu hallintaan. Sitten voi katsoa kahville pyytämistä, jos keskustelu eskaloituu joskus sellaiseksi.
Eikai sitä kannata piilotella jos haluaa että hän sinut tunnistaa? Ehtii tässä varmaan tapahtua paljon ennen kesää ja syksyä. Teillä ei ole koskaan ollut mitään niin sinällään tilanne on pysynyt samana.
Se on Pågen
Ei varmaan miehet halua piilotella mutta naiset ehkä. Itse en kuitenkaan mitään henkilötunnisteita itsestäni tai muista laita. Kyllähän ihmiset elävät normaalisti elämäänsä eteenpäin sen sijasta, että jämähtäisivät vuosiksi paikoilleen. Tilanne on etääntynyt, jäätynyt ja muurautunut niin pahasti, että uskon ennemmin mihin tahansa muihin vaihtoehtoihin kuin koskaan yhteisille kahveille.
Kyllä sitä vähän yrittää suojella identiteettiään tai ainakin minä. Johtuen varmaan yllä mainitsemistani asioista.. tämä on sellainen ajatusten purkupaikka. Ikävä että tilanne on mennyt niin huonoksi välillänne, tilanteen kanssa kuitenkin pärjää vaikka se jäisi noin. Saa sitä aina yhteisistä kahvihetkeä toivoa mutta ennen sitä pitäisi tilanne muuttua parempaan suuntaan. Älä jää sinäkään vuosiksi paikoilleen..
Juu, aloituksen otsikon mukaan on tapahtunut ja kynnys kasvaa koko ajan. Surkeaa on se, että sitten kun asiat on lopullisesti taputeltu niin hänellä onkin pokkaa ihan mihin tahansa. Toivon että itse osaan tulevaisuudessa käyttäytyä vähän fiksummin vaikka jäljellä olisi pelkkää vihaa.
Katsoo mitä tulee vastaan mutta en mitenkään aktiivisesti mitään hae. Jos tästä nyt yli pääsen niin koronan jälkeen yritän pysytellä kokonaan poissa, ettei käy enää uudestaan näin.
Ei tämän perusteella ole missään vaiheessa taputeltu.. pokkaa ihan mihin tahansa? Fiksummin sinua kohti ilmeisesti ja en usko että kokee vihan tunteita.
Onhan se helpoin silloin itse ottaa etäisyyttä. Pahinta on kun luulee että on ohi ja sitten hänet näkee taas ja tajuaa ettei se tunne mihinkään ole kadonnut. Huijasi vain itseään.
Tarkoitan että vaikka tuntisinkin itseni toisen käyttämäksi leikkikaluksi leikissä, minkä ei ole tarkoituskaan päätyä koskaan parisuhteeseen niin silti pitäisi osata käyttäytyä, jota en ehkä ole aina osannut.
Turhauttavaa se kuitenkin on, että kuumaa rautaa ei voi hipaistakaan mutta kylmänä sitä voi takoa kuinka paljon tahansa. Tuota olen jo aikaisemminkin miettinyt vaihtoehtona, ettei kannattaisi edes nähdä kun etenemismahdollisuuksia ei ole, mutta tunteet herää kuittenkin uudelleen. Pitäisi siis osata puhua eikä kadota, mutta jos puhuminen jää yksin minulle niin ei sellaista koskaan tule tapahtumaan.
Eli et suutu hänelle raivopäisesti jos tunteet ei kohtaa.. kyllähän kaksi aikuista ihmistä osaa kohdata toisensa arvostuksella vaikka erimielisyyksiä on?
Varattuna se eteneminen on vain ja ainoastaan ystävyyssuhteeseen. On tässä aika paljon kaikkea ihmeellisyyksiä ja jos ihan kaverillisesti osaat suhtautua häneen niin en tiedä miksi ette voisi olla kuten työntekijät keskenään yleensäkin? Sitten se että pystytkö siihen..
"Meidän" tarinassa ei ollut edes mahdollisuutta edetä koska sitä aikaa puhumiselle ei vaan löytynyt. Eikä uskallettu/osattu sitä järjestää niin näin oli tarkoitus. Rauta taitaa olla umpijäässä tai heiteytty menemään.
Kyllä tilanne selviää aina tavalla tai toisella.
En suutu, edes pilkkaamisesta enää. Aika tekee tehtävänsä ja pääsen asiasta vähitellen yli kun ei enää nähdä. Jos joskus haluaa jutella niin varmaan järjestää siihen mahdollisuuden. Rauta on hänen käsissään ja tekee miten lystää. Itse yritin jo viestiä laittaa eikä ollut kiinnostunut juttelemaan. 🙂
No onhan se jos vastassa on syvä hiljaisuus niin tuskin on mitään sanottavaa silloin..
Kuten sanottu, yritin jo keksiä asiaa eikä hän ollut kiinnostunut juttelemaan. Hänen olisi paljon helpompi muutenkin tehdä niin ja katsoa ottaako tuulta purjeisiin mutta ei halua niin ei.
Vastaa kuitenkin?
Kyllä sen tietää mikä on kyseessä jos torppaa kaiken..
Ei vastannut viimeiseen höpönlöpö-viestiini koska työasia oli saatu hoidettua. Harvinaisen selkeä torppaaminen mutta samalla täysin asiallinen, kuten aikuisen ihmisen kuuluu olla, ja myös ymmärtää asiallista viestintää ilman rautalangan taivutusta. Vaikka siitä, tai mistä vaan muusta on hyvä jatkaa, jos joskus niin haluaa.
Eikai siihen vastaa jos ei koe tarvetta siihen. Kyllä ihminen osaa tehdä tikusta asiaa jos toinen kiehtoo jollain tavalla. Harmillista mutta tiedätpä nyt mikä tilanne on.
Sinäpä sen sanoit. Ne tikkuasiat on jo hänelle valmiiksi meilattuna toimestani, mutta kysymys ei ole osaamisesta vaan siitä, ettei kunnollisena ihmisenä tee tikusta asiaa, jos ei ole kiinnostunut eikä mitään halua (varsinkaan antaa vääriä signaaleita itsestään).
Niin, ei sitä kuulukkaan antaa vääriä signaaleja mutta yrittää vaan olla olematta töykeä.
Juu siis juuri näin kävi. Asiallinen torjunta mutta jos tuosta välittämättä vielä itse jatkaisin sönköttämistä, niin se töykeyskin varmaan olisi ihan paikallaan. Vähän otti aikaa hyväksyä asia mutta nyt voin jo paremmin eikä tarvitse miettiä "entä jos".
Ja kyllä monesti naiset antaa vääriä signaaleita, jotta saavat huomiota. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin.
Tähän keskusteluun ei näköjään niin vaan tulla
Ihan samoin sanoin, miehelle. Olen tosin hyväksynyt. Mutta en unohtanut.
Ei voi tietää toisen tunteiden hiipumisesta, jos asioista ei ole puhuttu. Etäisyyttä voi ottaa, vaikka tunteita olisikin.
En minäkään haluaisi luopua miehestä.
Pysähdytkö koskaan juttelemaan hänelle? Niin että olette suoraan toisianne kohti. Vai ohitatko nopeasti jotain kevyttä heittäen?
Tietenkin juttelemme. Mutta itse asia vain jää ottamatta esille.
Milloin edellisen kerran?
et varmaan voi puhua toisen tunteista koska et ilmeisesti niitä tiedä,vaan itse niin päättelet.
Mielestäni ulkoisella käyttäytymisellä on oma viestinsä. Jos sillä haluaa sanoa jotain.
Ulkoinen käytös voi myös peittyä epävarmuuteen, sovinnaisuuksiin tai siihen, että kuvittelee ahdistelevansa kiinnostuksella.
Noinkin se voi olla.
Milloin ollaan nähty viimeksi?
Joo, ihan miten vaan, voit sä kyllä ihan suoraanki sanoo, et nyt ei vaan natsaa. Et ei tartte sitä mun syyksi lukee, omaa kiinnostumattomuuttas minuun heijastaa. En hajoo tuollasesta, olen tottunut pakkeihin, iso ihminen jo.
Et voi ikinä tietää tarkasti toisen sisällä olevista tunteista vaikka se tekisi mitä.
Tule lähemmäksi
Niin sinä joskus mulle sanoit
Tää on totta. Ihmisen sisäiset, omat tunteet ovat kyllä hänen omia. Ihastus näkyy ulospäin, joo. Rakastuminen ja rakastaminen on tekoja, sanoja ja sen tuntee, kun on ihmisen iholla ja jokapäiväisessä arjessa. Toisen tunnetiloja ei saa selville kuin yhdessä olemalla ja ei aina silloinkaan.
Hyvin herkät ja empaattiset ihmiset kyllä vaistoavat tunteita herkemmin kun ne ovat voimakkaat.
Teot voivat olla aivan eri kuin todelliset tunteet. Voidaan halata, antaa lahjoja, olla kiinnostuneita ilman että on edes ihastunut. Toisaalta joku voi burottaa hiljaaja olla sairaan ihastunut. Ota siitä selvää.
Jurottaa
Kenelle tämä mahtaa olla. Minä en ole moneen vuoteen halunnut lähestyä kenenkään kanssa. Ei ole ketään kuka kiinnostaisi niin paljon. Omanikäiseni kiinnostavat ja heitä katselen.