kuinka yksinäinen olen ja kuinka yksin mut jätit?
Tajuatkohan koskaan
Anonyymi
51<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
En???
Luulin että halusit sitä
🍬😇💖🍬
Lauluissakin lauletaan ”sä olet yksin, yksinäinen”
"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin." En muista runoilijan nimeä.
Muistele tarkemmin, kumpi jätti kumman yksin.
Lopulta kaikki ovat ihan yksin. Vaikka kuinka koittaisi takertua johonkin. Siitä saa olla kiitollinen, jos voi jakaa osan matkaa toisen kanssa. Kuten laulussakin sanotaan "... Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea..."
Ehkä ei kaikki kuitenkaan ole täysin yksin. Minulla tosin ei kokemusta muusta, kuin yksinäisyydestä ja tyhjyydestä, merkityksettömyydestä.
Luulen kuitenkin, että kaikkien elämä ei ole tälläistä. Olen aika varma,kun ihmisiä seurannut.
Kaikella on aikansa, sitä tarkoitan. Mikä on minun aikani, ei ole toisen aika täällä masnpäällusellä ajalla. Ja ihmisen pitäisi kuitenkin oppia tiettyjä juttuja, mitkä oppii vaan yksin ollessa. "Et voi kiivetä toisen kautta itseesi", eräässä toisessa laulussa sanotaan.
Niinpä. Itsekin olen totaallisen yksin, ei yhden yhtä ystävää. Olen liian tavallinen ja tylsä, en kiinnosta ketään. Välillä miettinyt ett olenko oikeasti olemassa, kun toisten keskellä kohdellaan kuin ilmaa, puhutaan ohitse. Olen sivustaseuraajan osassa ollut koko ikäni, katsonut, kun muut ovat keskenään ystäviä, minut on jätetty ulkopuolelle. Ei yrittämisestä ollut kiinni, yritin osallistua keskusteluihin, mutt mut ohitettiin, kukaan ei kuunnellut, jatkoivat keskenään keskustelua, tuli merkityksetön ja orpo olo.
Kannattaa kuitenkin yrittää. Välittämättä onnistuuko vai ei. Ei voi menettääkään.
Positiivista asennetta ja ajatatella niitä hyviä asioita elämässä.
Tehdä valintoja ja elellä elämää, kuin itsestä parhaalta tuntuu. Olla vertaamatta muihin.
On hyvä miettiä, mitä haluaisi elämässä ja pyrkiä siihen.
Jotenkin ei jaksa enää yrittää, hyväksynyt ettei mua kelpuuteta toisten seuraan. Ei kestä enempää hyljeksyntää. Masennus ottaa vallan, sisimmässä on keskellä pimeyttä, kaikki ovet ja ikkunat on suljettu multa. Läheisen poismeno viime kesänä oli rankka paikka, taas yks perheestä poissa. Suren ja murehdin hänen kohtaloaan, joutui kokemaan liian monia rankkoja juttuja, ei päässyt niistä yli ikinä. Ajattelen, ett hänellä on helpompi nyt siellä toisella puolella. Hirveä ikävä häntä ja muitakin läheisiä, siks vielä enempi tuntuu olo yksinäiseltä. Ei oikeasti ole ketään jolle puhua, ei ketään kiinnosta, joten vetäydyn syvemmälle kuoreeni. Mulla ollut aina vaikeaa tutustua ihmisiin ja kun dissataan, kynnys juttelemaan menolle nousee liian korkeaksi, vaikenen ja vetäydyn syrjään, ahdistun.
Ja mitä enemmän ajattelet sitä miten paljon itse saat tai jää sinulta saamatta, sitä onnettomammaksi tulet. Suuntaa ajatuksesi ja tekosi toisten auttamiseen, koska siitä tulee itsellekin hyvä olo.
Tuo oli vähänkuin omasta kynästäni kirjoitettu. Aika ulkopuoliseksi olen tuntenut itseni joka puolella. En kelpaa ystäväksi ja oma sukukin on aina hyljeksinyt. Olen vain sellainen hyvänpäivän tutuksi kelpaava, jolle voi puhua, kun parempaa seuraa ei ole tarjolla. En jaksa edes liikkua kotoa mihinkään muualle, kuin kauppaan.
Awwwwwww <3 "sanotaan" sitä ja tätä ..
Olen jeesannut muita, ollut tukena, kuunnellut heidän murheitaan, kun heillä on rupes menemään paremmin ja saivat parempaa seuraa, mut on heitetty pois. Tuli tosi hyvä olo sen jälkeen. Hyväksikäyttö lämmittää tosi kovasti. Olen nähnyt läheltä hyväntekeväisyysjärjestön toimintaa, olin pettynyt, lopetin heidän tukemisen kokonaan. Ei kiitos. Eipä muakaan kukaan ole autellut, pitänyt mun puolia ikinä, miks mun pitäis olla aina muita auttamassa, hyväksikäytettävänä, mäkin olen ihminen. Tarpeeksi ollut toisten kusettavana. Siks olenkin masentunut, kun olen ollut hölmö auttaessani muita. Ei jaksa enää.
Ja jälleen odotit saavasi jotain toisilta kun autoit. Eikö sulle tullut siitä hyvä olo siinä hetkessä kun käyttäydyit hyvästi toiselle? Niinkuin eikö tullut ajatusta itsellesi että olisit hyvä? Tarviiko toisten määritellä sut ja kehua jotta saat hyvän olon? Eikös ne silloin saa sulta sen hyvän olon vietyäkin jos olosi riippuu toisten käytöksestä eikä omastasi?
Etkös sinä valinnut whiskypullon ennen kuin minua? Ja taisitpa välillä nauraa minulle muiden kanssa? Se sai minut tuntemaan itseni yksinäiseksi parisuhteessamme.
Huomasin ettei voi luottaa hädän hetkellä. Silloin pitää kääntää katse muualle.
Ihminen on aina pohjimmiltaan yksin. Onneksi on edes netti ja vertaistuki. Pää hajoaisi muuten
Suomi24 palstoille vois ehdottaa hengenpelastusmitalia
Minäkin yksinäinen, mutta ei kiinnostanut lukea teidän muiden yksinäisten valituksia. Ihaninta kun ei tarvitse tuhlata aikaa tällaiseen palstahölynpölyyn. Siispä poistun taas, ennen kuin joku kehottaa.
Kenenkään yksinäisyys ei ole toisen syytä. Siitä vaan lähdet ulos ja harjoittelet avaamaan suutasi. Ei kenenkään tarvitse seutustella kanssasi vain siksi että olet yksinäinen. Seurusteluun tarvitaan tunteitakin.
Koronarajoitusten poistuttua esimerkiksi seurakunnilla on tilaisuuksia missä on helppo jutella muidrn kanssa. Ensin voi käydä ihan tuppisuuna katsomassa.
Sen kun menet sitten sinne, kun sulla on niin helppoa tutustua ihmisiin. Kaikilla ei ole helppoa mennä ventovieraille puhumaan, jos on aiemmin saanut tylyä kohtelua muilta osakseen. Jos se noin helppoa olis, ei yksinäisyyttä olis olemassakaan. Ihmiset on paskoja toisille, hakevat hyötysuhteita, jos sut katsotaan hyödyttömäksi, kukaan ei edes halua puhua sun kans, sulle käännetään selkä, porukka kohtelee sua ilmana.
Jotenkin toivon että sairastut ja ystävät kaikkoavat. Et jaksa käydä ulkona tai puhua tuntemattomille. Ehkä silloin mietit mitä typeriä kommentteja kirjoitat. Eikä varsinkaan kannata seurustella kenenkään kanssa joka lakkaa täysin välittämästä edes ihmisenä ja läheisenä sen jälkeen kun erotaan. Oikein pitkää ja yksinäistä vanhuutta sinulle!
No ei ihme että olet yksin jos vieraallekin ihmiselle toivotat noin huonoa kohtelua. Samat vaan sullekin pöljä.
En ole yksin minulla on paljon ihmisiä elämässäni.
Olen kokenut yksinäisyyden vaikka oli paljon ystäviä kellään ei ollut aikaa . Ketään ei saa syyllistää omasta yksinäisyydestä on miljoona eri syytä miksi ihminen voi olla yksinäinen. Esimerkiksi. Vanhukset. Senkin tollo.
Taisin sitten ymmärtää aloituksen väärin, kun luulin että siinä valitettiin yksinäisyydestä. Vanhusten yksinäisyydestä vouhkataan ihan liikaa. Useimmat ovat yksin omasta halustaan. Kolottaa sieltä ja täältä niin ei tule lähdettyä mihinkään. Ei haluta läpättää turhanpäiväisiä nuorempien kanssa. Jossakin geriatrisessa tutkimuksessa todettiin, että kun ihminen täyttää 72 niin hän viihtyy kotosalla yhä enemmän.
Ihmisen ei tarvitse olla yksin ollakseen yksinäinen.
Ei ihmiset välttämättä kerro kenellekään vaikka olisivat yksinäisiä. En minäkään kertonut. Ei se ole asia mistä puhutaan avoimesti. Mieluummin esitettään reipasta kyllä pärjään tyyppiä ja viihdyn yksin Jne. Itsekin viihdyn omissa oloissa mutta se on eriasia kuin yksinäisyys. Se että kukaan ei esimerkiksi. Käy kylässä tai soita ketään ei todella kiinnosta. Onko elossa vai ei. Vanhat ihmiset tekevät jopa itsemurhia yksinäisyyden takia.
On sulla turhia toiveita
Niin on. Onneksi en provosoi yhtään. Vaikka totuuden siemen sieltä pilkistää.
Mun mielestä vanhusten yksinäisyydestä ei mouhkata liikaa. Vanhuksissa on paljon yksinäisiä, eivätkä heistä lähellekkään kaikki halua olla yksin. Oma mummoni eli yli yhdeksänkymppiseksi, hyvin liikkuvana ja pääkin suht toimivana ja kyllä hän ainakin puhui kuinka on ikävää, kun kaikki tutut ja työkaverit on kuolleet ja tottakai arvosti meidän nuorempien seuraa, mutta ei se sama asia ollut, eikä olekaan. Kyllä itseäni huolettaa ja aiheuttaa suruakin vanhusten yksinäisyys.
No joo. Ymmärrän. Välillä vaan tekee mieli sanoo tai kirjottaa kaikkee mitä ei välttämättä tarkota, mutta tarkottaa silti
Toinen yksinäinen ei voi tietää haluatko sinä puhua, jos et avaa suutasi ja sano. Ensin voi keskustella vaikka säästä ja sitten kuulostella mistä toinen haluaa puhua tai valita itse aiheen.
Tuo luottamus on mielenkiintoinen asia. Olen törmännyt siihen, että syytetään luottamuksen pettämisestä ja ei sanota syytä, miksi henkilö näin ajattelee.
Ei saisi luulotella, asioista pitäisi puhua suoraan, elämä olisi helpompaa.
Toisen häpäiseminen on täydellinen deal breaker
Kannattaa miettiä mitä tämä tarkoittaa. Ei ole aina niin selvää. Puhukaa, ymmärtäkää ja tehkää selviksi toisillenne mitä tahdotte. Anteeksiantoa ei ole liikaa näinä päivinä.
Pitää aina muistaa että mikään ei yleensä ole vain toisen osapuolen syytä kun on kyse kahdesta ihmisestä, sinulla on oma osasi kaikkeen, myöskin siihen miksi hän lähti.
Sekään kuinka yksinäinen olet ei ole hänen syytään.
Se ei ole syy satuttaa ja loukata toista.
Minunkin sydän tuntee yksinäisyyttä
Kannattaa pitää päätelmät minimissä. Silloin liikutaan terveellä pohjalla.
Tämä ei ole minulta nainen. Ei ole sinun syytäsi että olen yksinäinen. Kenen syytä se on? Täysin omaani? Muiden? Jumalan? Paholaisen? Elän sen kanssa, en valita. Luotan Jumalaan. Ehkä sinä minun maallinen lohduttajani tulet vastaan.
Näin moni vastaili sitten puoliunessa tehtyyn pohdiskeluuni. Tarkennan vielä pohdintaani: epäilen, ettet olisi halunnut tutustua minuun ollenkaan, jos olisit alusta asti tiennyt kuinka yksinäinen olen. Ja entistä yksinäisemmäksi jäin, kun jatkoit matkaasi.
Miksi yksinäisyys olisi kenellekään minkäänlainen este?
Voithan puhua hänen kanssaan oikeassa elämässä.
Yllättävän monen suhtautuminen muuttuu, kun kertoo. En tiedä miksi.
En voi. Eikä enää ole mitään syytäkään.
Riippuu varmaan siitä miten sen kerrot, lisäksi toinen voi pelätä, että odotat hänestä yksinäisyydestä pelastajaa, joka on aikamoinen lasti. Muutoin sanoisin, että eihän tuommoinen mikään este ole.
On se kun tarpeeksi syvälle mennään
no etsi uusia ystävii
Jos teillä on ollut tai on ystävälliset välit niin varmasti voit ottaa yhteyttä häneen ja puhua kaikista asioista. Sinä keksit nyt tekosyitä. Rohkeutta sinulle.
Ei yksinäisyyttä voi ulkoistaa toisen harteille.
Niin se on. Yksin tänne synnytään ja yksin elämästä lähdetään. Ei ole ketään seurana tai. Jos enkeli olisi rinnalla kun täältä maailmasta on aika lähteä.
Toivottavasti tässä aloituksessa ei nyt syyllistä joku yksinäinen toista ihmistä, jonka hän ihan itse on ajanut elämästään pois ja nyt katuu sitä. Eihän toinen voi varmuudella tietää, tälläisen palstan välityksellä kenenkään yksinäisyydestä, ei etenkään jos siitä ei suoraan hänelle edes kerrota. Hän vaan pysyttelee ikuisesti hienotunteisesti poissa, koska haluaa kunnioittaa toisen toivetta. Eikä halua tyrkyttää seuraansa enää.
Jos kadut, että ajoit jonkun pois elämästäsi ja jos elämästäsi on nyt tullut entistäkin yksinäisempi. Pyydä anteeksi menettämältäsi ainoalta ystävältäsi ja kerro, että kadut sitä mitä teit. Niin hän palaa luoksesi ja eikö sen jälkeen kaikki ole taas hyvin.