Luulen että mun pitää kirjoittaa tästä aiheesta. On vaan sellainen tunne. Luulen myös että tästä aiheesta lukeminen on kivuliasta sille jonka pitää lukea siitä. Mutta sitä omaa kipuaan pitää kohdata. Pienissä paloissa. Eikä se parane ellet päästä vähän valoa ja rakkautta siihen.
Se mitä ihmisten pitäisi muistaa aina on se, että kukaan ei näe sua samojen silmien läpi kuin itse näet. Ehkä oot itse itsesi pahin kriitikko. Tajusin tän joskus siitä kappaleesta Hei rakas. Se on kaunis kappale. Mutta sen videon katsominen oli mulle ihan sietämätöntä. Niin kuin katsoisi omia eleitään. Ymmärsin ettei joku toinen näe siitä itseään ja koe sitä samalla tavalla sietämättömäksi.
Oman itsensä näkeminen voi tuntua joskus sietämättömältä. Ei toisen näkeminen.
Me ollaan joissain asioissa hyvin erilaisia. Erilaisuus on helppoa hyväksyä.
Mulla on yksi syy miksen koskaan itse pitänyt juomisesta. Oon liian kontrollinhaluinen itseeni. En oikein pysty kuvittelemaan että antaisin ulkokuoreni rakoilla noin vaan tuolla ulkona. Sen kuoren alle pääsee vain harvat ja valitut. Ei koko maailma.
Mutta tästä samaisesta syystä mua viehähtää vastakkaiset ihmiset kuin itse olen. Joille ei ole niin väliä ulkokuoresta ja kontrollista. Tunnen lähes magneettimaista vetoa niihin piirteisiin.
Alkoholin juominen on eräänlainen ilmentymä siitä ettei välitä olla oman itsensä puikoissa täysin. Rohkeutta antaa mennä aika iisisti. Kun näen ulkona jonkun humalassa en tunne mitään negatiivista. Ehkä hymähdän sille kontrollintarpeettomuudelle. Näen sen aina niin. Se on omanlaiseni tapa nähdä se.
Ja tästä omanlaisesta näkemyksestä johtuen mulla on aina ollut aika hyvä tuuri humalaisten kanssa. Koska mun eleet on positiivisia, en tunne mitään huonoa automaattisesti. Hyvä tuuri tottakai lisää sitä positiivista tunnetta, kun kohtaamiset on olleet ihan ok. Oon huomannut varsin hyvin että moni ihminen juo koska ne on rikki. Ja ne on rikki koska niillä on sydän.
Muistan vuosia sitten yhden hetken, mikä oli varmasti tärkeintä mitä kukaan täysin satunnainen ihminen kadulla on mulle sanonut. Odotin kaverin kanssa jossain ja ehkä kuusikymppinen humalainen setä örisi vieressä itsekseen jotain. Hymähdin sille ja se sanoi jotain mikä oli sattumalta aika osuvaa ja tuli vähän kuin vahingossa esittäydyttyä. Se setä jotenkin silminnähden selkeni siitä örinästään ja jutteli ihan normaalisti. Kaverini halusi lähteä mutta halusin kuulla mitä sanottavaa sillä sedällä oli. Kannatti kuunnella, koska muistan vieläkin ja oon yrittänyt elää sen ohjeen mukaan. Piti kiinni mun käsistä ja vannotti etten saa koskaan kadottaa sitä mitä mussa on ja muuttua kun kasvan. Ajattelin silloin että se mitä sanoi kertoi enemmän itsestään ja omasta sydämestään kuin minusta. Mutta nykyään tajuan että ehkä mullakin on omanlaiseni suhtautumistapa jossa on varmasti lämpöä. Enkä aio kadottaa sitä. Mua on muistutettu kauniisti etten kadota.
Jos sulla on mustia ajatuksia niin yritä ymmärtää että ne on vain sun päässä. Päästä lämpöä sisälle, anna toisten rakastaa sua. Mikään siitä ei koskaan parane ellet opettele rakastamaan itseäsi. Sä et voi katsoa itseäsi mun silmien läpi. Joten sun pitää opetella rakastamaan itse itseäsi. Mutta voit katsoa sitä heijastusta jos vaan avaat silmät. Ehkä se auttaa, edes vähän.
Se mitä ihmisten pitäisi muistaa aina on se, että kukaan ei näe sua samojen silmien läpi kuin itse näet. Ehkä oot itse itsesi pahin kriitikko. Tajusin tän joskus siitä kappaleesta Hei rakas. Se on kaunis kappale. Mutta sen videon katsominen oli mulle ihan sietämätöntä. Niin kuin katsoisi omia eleitään. Ymmärsin ettei joku toinen näe siitä itseään ja koe sitä samalla tavalla sietämättömäksi.
Oman itsensä näkeminen voi tuntua joskus sietämättömältä. Ei toisen näkeminen.
Me ollaan joissain asioissa hyvin erilaisia. Erilaisuus on helppoa hyväksyä.
Mulla on yksi syy miksen koskaan itse pitänyt juomisesta. Oon liian kontrollinhaluinen itseeni. En oikein pysty kuvittelemaan että antaisin ulkokuoreni rakoilla noin vaan tuolla ulkona. Sen kuoren alle pääsee vain harvat ja valitut. Ei koko maailma.
Mutta tästä samaisesta syystä mua viehähtää vastakkaiset ihmiset kuin itse olen. Joille ei ole niin väliä ulkokuoresta ja kontrollista. Tunnen lähes magneettimaista vetoa niihin piirteisiin.
Alkoholin juominen on eräänlainen ilmentymä siitä ettei välitä olla oman itsensä puikoissa täysin. Rohkeutta antaa mennä aika iisisti. Kun näen ulkona jonkun humalassa en tunne mitään negatiivista. Ehkä hymähdän sille kontrollintarpeettomuudelle. Näen sen aina niin. Se on omanlaiseni tapa nähdä se.
Ja tästä omanlaisesta näkemyksestä johtuen mulla on aina ollut aika hyvä tuuri humalaisten kanssa. Koska mun eleet on positiivisia, en tunne mitään huonoa automaattisesti. Hyvä tuuri tottakai lisää sitä positiivista tunnetta, kun kohtaamiset on olleet ihan ok. Oon huomannut varsin hyvin että moni ihminen juo koska ne on rikki. Ja ne on rikki koska niillä on sydän.
Muistan vuosia sitten yhden hetken, mikä oli varmasti tärkeintä mitä kukaan täysin satunnainen ihminen kadulla on mulle sanonut. Odotin kaverin kanssa jossain ja ehkä kuusikymppinen humalainen setä örisi vieressä itsekseen jotain. Hymähdin sille ja se sanoi jotain mikä oli sattumalta aika osuvaa ja tuli vähän kuin vahingossa esittäydyttyä. Se setä jotenkin silminnähden selkeni siitä örinästään ja jutteli ihan normaalisti. Kaverini halusi lähteä mutta halusin kuulla mitä sanottavaa sillä sedällä oli. Kannatti kuunnella, koska muistan vieläkin ja oon yrittänyt elää sen ohjeen mukaan. Piti kiinni mun käsistä ja vannotti etten saa koskaan kadottaa sitä mitä mussa on ja muuttua kun kasvan. Ajattelin silloin että se mitä sanoi kertoi enemmän itsestään ja omasta sydämestään kuin minusta. Mutta nykyään tajuan että ehkä mullakin on omanlaiseni suhtautumistapa jossa on varmasti lämpöä. Enkä aio kadottaa sitä. Mua on muistutettu kauniisti etten kadota.
Jos sulla on mustia ajatuksia niin yritä ymmärtää että ne on vain sun päässä. Päästä lämpöä sisälle, anna toisten rakastaa sua. Mikään siitä ei koskaan parane ellet opettele rakastamaan itseäsi. Sä et voi katsoa itseäsi mun silmien läpi. Joten sun pitää opetella rakastamaan itse itseäsi. Mutta voit katsoa sitä heijastusta jos vaan avaat silmät. Ehkä se auttaa, edes vähän.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aika paljon on kyse armollisuudesta itseään kohtaan. Ei tarvitse olla täydellinen kelvatakseen itselleen. Ja kun kelpaa itselleen, on muidenkin helpompi nähdä se sisin ihminen.
Kontrolli luo turvallisuutta. Tiukka treeniohjelman. Tiukka ruokavalio. Tiukka vartalo ehkä myös. Pitkät työpäivät ja hyvä tulos liiasta työmäärästä riippumatta. Tunteiden hallinta ja omien tunnereaktioiden peittely. Ahkeruus, sinnikkyys, kiltteys, joustavuus, periksiantamattomuus. Ankaruus itseä kohtaan. Nuo kaikki on erittäin hyviä piirteitä, mutta liian pitkälle vietynä ne syö ihmistä. Se minkä tarkoitus on hakea hyvinvointia, tuokin päinvastaista. Kun liian tiukasta raamista alkaa päästää irti ja nähdä sen sijaan lämpöä, kohtuullisuutta ja armollisuutta, elämän laatu paranee huimasti. Tuo vaatii arvokeskustelua itsensä kanssa ja omien valintojen tekoa arvojen mukaan. Kun löytää armollisuuden itseään kohtaan, on paljon helpompi myös avata oikeaa minää toiselle. Se ettei ole täydellinen ei enää pelota, ei tarvitse olla täydellinen kelvatakseen.
Kun ihmissuhteet ei jää vain pintaraapaisuun ja ihmiset näkee aidon haavoittuvan minän kuoren alla, ei synny tyhjiöitä ja elämällä on tarkoitus, rakkaus (kaikissa muodoissaan).
Tää oli vastaus jota en todellakaan odottanut mutta taitaa olla hyvä asia että vastasit juuri noin 😊 kiitti.
Halusin vielä kommentoida tuohon, että ehkä kyse on siitä että vahvojen piirteiden kanssa on vähän vaikeaa löytää se balanssi. Menee päästä päähän ja edelleen etsii. Miksi on niin vaikeaa löytää keskitie. Mulle on sanottu vaikka siitä töihin uppoutumisesta joskus ihan tosissaan että sen on muututtava. Ja itse en vielä edes mielestäni ollut syvässä päässä sen suhteen. Sitten meen toiseen ääripäähän mutten oo itse tyytyväinen. Pitäisi löytää keskitie mutta pomppii vaan ääripäissä. Miksi se menee niin, en tiedä. Välillä tuntuu että jotain piuhoja meni sekaisin kun mut tehtiin. Ehkä oma kokemukseni keskitiestä on erilainen kuin muilla. Luulen olevani keskellä mutta muiden mielestä olen ääripäässä. Korjausliike on vaikea suhteuttaa kun skaala on erilainen. Eli oikeasti on vähän hukassa eikä löydä sitä missä haluaa olla.
Lainatakseni sua; "Oon huomannut varsin hyvin, että moni ihminen juo, koska ne on rikki. Ja ne on rikki, koska niillä on sydän.
Tää on totista totta, mutta myös niin haavoittavan haurasta, että toisinaan toivoisi ettei sitä sydäntä olisi....
En ole mikään juoppo (ihan edustava rva ihminen), mutta tissuttelen toisinaan.
Ja tämä johtuu siitä, etten ole onnellinen liitossani.
Mieheni on täysin erilainen kuin minä ja vuosien saatossa tämä kuilu vaan kaventunut. Hänen seurassa olo suorastaan ahdistaa mua..
Aina pahalla päällä enkä koskaan kuule mitään kaunista hänen suusta.
Muut miehet kehuu sitten senkin edestä, joka tuntuu toki väärältä, kun haluaisi näitä asioita kuulla omalta puolisoltaan, mutta ei pelkoa.
Hän toteaa vain, että parannettavaa varmasti olisi tekemättä koskaan millekkään mitään. Ei jaksa enää sanoa, kun vuosia asioista yrittänyt rakentavia keskusteluja avata tuloksetta.
Niinpä iltaisin ( en nyt ihan joka ilta, mutta kuitenkin) ruokaa laittaessani rentoudun viinin kera. En ota määrällisesti välttämättä paljoa ( maksa-arvot jopa erinomaiset), mutta otan kuitenkin, koska haluan edes hetkeksi lievitystä henkiseen ahdistukseeni.
Tiedän, että toimintatapani on väärä, mutta olen tähän jo niin tottunut, että suorastaan odotan iltaa& seuraani viinin kanssa.
Viini tekee olostani hetkellisesti paremman toisin kuin aviomieheni.
Allekirjoitan tosiaan ensimmäisen lauseen jolla aloitin.
Ihminen juo sisäiseen tuskaansa/säröisyyteensä, joka ei näy päällepäin.
Harvemmin sitä hirveässä onnen hekumassa hakee mitään päihtyneisyyttä, en ainakaan minä.
Ehkä joskus saan vielä katkaistua tämän noidankehän (välillä siinä olen onnistunutkin, mutta sitten taas...), mutta se vaatii varmastikkin miehestäni eroa, mihin juuri nyt ei voimia.
Alkoholi on lääke siinä missä muutkin. Niin kuin vaikka tuossa aiemmin mainitut liialliset työnteot ja muut. Kun itseen sattuu sitä on hoidettava aina jotenkin jottei se kurista. Se alkoholi kertoo vaan siitä ettei just sillä hetkellä ole parempaakaan keinoa. Eikä ongelma oikeasti ole se juominen, vaan se kaiken alla oleva kipu jota sillä yrittää hoitaa. Siihen pitää päästää valoa.
Täysin oikeassa tässä👍
Kaikki kipu ei kyllä poistu edes oikeilla- terveellisillä keinoilla.
Se on niin syvällä ettei sitä näe, kuule, mutta tuntee joka solulla.
Nyt alkoi tehdä mieli ihan kirkasta viinaa, sillä tämä pumpulinen kirje sai laattaamaan jo valmiiksi.
😂😂😂😂😂 Ap
Toteaa varmaankin tapaus, jolla pahasti henkinen kehitys kesken.
Alkoholi on vakava aihe.
Toiset osaa säilyttää siihen sen verran väliä, ettei liian arkinen tuttu ja toisilla taas paras kaveri joka päivään.
Joka tunnetilaan- tapahtumaan löytyy syy kilistää🍾🥂( ei meillä suomalaisilla lopu aiheet)
Itse olen juonut erilaisiin menetyksiin, pettymyksiin, ahdistukseen, tylsyyteen, mutta myös onneen, erilaisiin kinkereihin, palkankorotuksiin, illan päätteeksi, viikonlopun alkajaisiksi ym.
Kun näitä alkaa listaamalla listaamaan, niin mehän suomalaiset rakastamme päihtymystilaa ja jopa elämme sille.
Alkoholi ei ole ongelma, silloin kun voi tehdä suunnitelmia, mihin tämä kuningas ei yksinkertaisesti mahdu joukkoon.
Ikävä vaan todeta, että aika monen arkea nämä litkut pyörittää....
Hieno kirjoitus aloittajalta! Fiksu ja älykäs ihminen.
Alkoholi turruttaa ja pehmeyttää tunteita. Joitain se voi myös vihastuttaa, eli vbiinisieppoja yleensä alkoholi ei sovi vbiinin juomareille.
Alkoholi on ihan uusi harrastus ikäväfoorumin rinnalla kun ei jaksa muuta nyt tehdä.
Ongelmat pitää ratkaista muulla tavalla kuin päihteitä käyttämällä.
Elämä ei ole helppoa mutta aina on erilaisia vaihtoehtoja, ne pitää vain löytää joko yksin tai yhdessä jonkun toisen kanssa.
Jokainen saa elää elämänsä juuri niin kuin haluaa, kunhan lakeja noudattaa, niitä lakeja joissa on järkeä.
Nykymaailmassa ajatellaan että kunnollinen elämä/kunnon ihminen toteuttaa sen saman kaavan tasapäisenä muiden kanssa: koulutus, nousujohteinen ura, puoliso, lapset, omakotitalo, auto ja yleviä hyväksyttyjä harrasteita.Nuhteetonta ja tasaista elämää. Luullaan että se on ainoa oikea tapa. Ei ole.
Tärkeää on pyrkiä elättämään itsensä ja pyrkiä olemaan vahingoittamatta muita. Muuten voi tehdä ihan mitä tahansa! Maailma on iso, maailma on leikkikenttä, maailma on seikkailu! Minä en ole pyytänyt tänne syntymään, joten en ole velkaa kellekään. Havahtukaa, vapautukaa, nauttikaa, kokekaa!