Mies, miten käyttäydyt ihastuneena?

Annan naisen ymmärtää, että juuri häntä niin intensiivisesti katselen ja hänet haluan. Eräs nainen tietää tämän. Katseemme yhtyivät (2) ja niissä paloi lemmen liekki.

Jos kuvittelen saavani jotain vastakaikua niin näköjään tuijotan silmiin friikin tavoin, vaikka muuten en yleensä katso silmiin. Ei tosiaan kiinnittänyt huomiota siihen ennen kuittailua.

Mua kiinnostaa tietää käyttäytyykö miehet ja miehenaivoiset eri tavalla ihastumisen alkuvaiheessa verrattuna siihen kun sitä on jo jatkunut pidempään? Itse naisena olen alkuun jopa röyhkeä tuijottelija mutta sitten ajan kuluessa iskee ujous 🤔

En oo yhtään järjissäni Kaadan bensaa lietson paloon itseäni
https://m.youtube.com/watch?v=EaUyBoYkg0k

Kysyn kahville, jotta saan tietää hänestä enemmän.

Vähän riippuu, miten hyvin sen toisen tuntee. Alussa nyt tietenkin tuijottelut, sitten pikku rupatellua niistä näistä, muuten pysyn kyllä kivikasvona, kuten kaikkien ihmisten kanssa.
Vahvasti introvertti mies kun olen, ihmisseuraa en niin mahdottomasti kaipaa.

Sitten kun sitä ihastumisen kohdetta oppinut tuntemaan paremmin, kun jutellut niitä näitä niin alkaa sitä hymyäkin joskus löytymään ja jossain vaiheessa saatan kysästä ulos.
Tähän menee kyllä aikaa vähintään kuukausi ellei parikin, mitään hoppua kun en ikinä pidä, pitää analysoida mitä se toinen viestii sanattomasti elekielellä ja minkälainen persoona sitten on pohjimmiltaan.
Viimeinen jonka kanssa kävin treffailemassa, totesin suoraan että kiinnostais kyllä tutustua enemmänkin ja jatkaa pitemmälle tätä hommaa, mutta nainen ei halunnut alkaa mihinkään vakavempaan, juttu kuihtui siihen sitten.

Mutta sitten voi käydä kuten uusimman ihastuksen kanssa kävi, ihan viime vuoden alusta, nainen tuijotteli, itse tuijotin takaisin. Kävin juttelemassa, mutta oliko sitten nainen niin paniikissa, vai eikö ollut kiinnostanut kun ei katsonut edes kohti kun puhuin ja vastasi vain muutamalla sanalla.
Tulin siihen tulokseen että ei taida kiinnostaa tarpeeksi ja en käynyt juttusilla enää, eikä tullut nainenkaan juttelemaan, mutta jatkoi tuijotusta vielä viikon pari, sitten iskikin korona, paikat suljettiin ja tarina jäi sikseen, vuosi aikaa viime näkemästä.

Laitan kuvan pjeniksestäni silmäniskuhymiön kera, ja om meinaa naista tullut!

Kiinnostaisi kuuöla lisää...

Haen katsekontaktia kokoajan, sitte ku saan sen, nii en kuitenkaan uskalla pitää sitä yllä

Kattelen silmiin siihen asti kunnes jännite käy ilmeiseksi kummallekkin, näin otaksun. Sen jälkeen sitä sitte alkaa välttelemään ja arkailemaan, vilkuilemaan vaan syrjäsilmällä ja ohimennen. Ja sitten se onki ihan tuurista kiinni, sattuuko sellaista tilannetta koskaan, jossa kumpikin yhtä aikaa tarpeeksi rohkea ja vastaanottavainen, että jonkinlainen askel lähentyä koskaan tapahtuisi. Siksi ihmiset juo sitä viinaa, niitä rohkaisuryyppyjä.

Heh, miehen aivoiset. Sittenhän minäkin voin tähän vastata.

Miten käyttäydyt ihastuksesi kohteen seurassa?

-Alkuun voi olla vähän ujostelua, sanatkin jopa hukassa. Mitä enemmän ihastunut, sitä enemmän sekaisin. Riippuu tietysti vastapuolenkin olemuksesta miten relax osaa olla.

Annatko ihastumisen näkyä avoimesti vai piilotteletko viimeiseen asti, miksi?

- En mä pysty peittelemään ihastumistani. Ilmeet ja silmät paljastaa mut välittömästi, jos katsekontaktiin päätyy ihastuksen kanssa.

Jännitätkö, pakenetko, sanotko kaiken suoraan, oletko kivikasvoinen vai yhtä hymyä?

-Varmasti jännitän, mutta en mä pakene enkä peräänny, jos olen ekan askeleen jo kohti ottanut. Hymyilen, hymy on muutenkin mulla herkässä. Mä en ole murjottaja tyyppiä enkä ilmeetön.

Tuijotatko vai vältteletko katsetta?

-Voin vähän vältelläkin, jos kohti katsominen on liian kuumottavaa. Pois katsominen saa ajatukset kokoontumaan. Tuijottelu taas saa ajatukset laukkaamaan. Jos mä tuijottelen kääntämättä katsetta yhtään pois, se on sen merkki että haluaisin jo kosketella. Jotain intensiivisempää ja intiimimpää, kun juttelu.

Valkoisia valheita, vähättelyä, vuodattamista, kehumista, epäröintiä? Mitä oikein ajattelette?

- Ihan normaalia arkista elämää, kiinnostaa tietää mitä toinen ajattelee, mistä pitää, mitä on nähnyt ja kokenut. Vastaavasti samaa voi itsestään kertoa. Mut mielummin nenätysten keskityn kuuntelemaan, kun säestämään puheellani.

Riippuu vähän myös missä yhdessä ollaa toisen seurassa, mitä oheistoimintaa siihen liittyy.

Nuorena saattoi vähän "jäätyä" ihastuksen lähellä tai edessä mutta ei enää, vanhuus iski.