toisiaan vailla huolen häivää. Vielä tulee kuitenkin se kaunis päivä eteen, kun on aika ottaa vastuuta teoistaan.
Varatut täällä vaan kaipaa
Anonyymi
6395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Erotkoon mun puolesta kaikki. Huonoissa suhteissa menee lyhyt elämä hukkaan. Se on vastuunottoa omasta elämästään ja läheistensä hyvinvoinnista, kun kävelee ulos surkeasta. t. yks sinkku kaipailija
Ei ne uskalla, kun on helpompi pettää niin ei tarvi kantaa sitä vastuuta.
Eiköhän se ole kaikille osapuolille hyväksi, kun kulissit kaatuvat ja voi yrittää aloittaa alusta paremmalla menestyksellä. Elämä opettaa, ainakin toivoisi niin ettei samoja virheitä toistettaisi yhä uudestaan uusien ihmisten kanssa.
Pettäjä harvoin muuttaa tapojaan uudessa suhteessa. Kun on pettämisen imuun päässyt, siitä on vaikea päästä pois. Se on se jännitys ja kiinni jäämisen pelko, joka siinä viehättää ja siihen jää koukkuun. Näin eräs pettäjä mulle kertoi.
Mistä kuvittelet, että varattu kaipaaja on pettänyt? Jos ei tarkoituksellisesti hae seuraa baari tai Tinder tms., vaan tunteet on syttynyt arjessa iskemättä, niin ei niiden syttymiselle kauheasti mitään voi. Tunteiden kohdetta voi toki yrittää väistellä (done), tai yrittää odottaa että se menee ohi (done), mutta ei nuo toimenpiteet sina toimi. Joskus rakkaus on suurempaa.
Se miksi parisuhteessa ihastuu/rakastuu, kertoo paljon itse parisuhteesta. Kyse voi olla ettei tule kuulluksi, ei ole kunnioitusta, tunneyhteys on hävinnyt tai huono, läheisyys ( mukaan lukien seksi) puuttuu. Parisuhteessa pitäisi osata kohdella toista hyvin, usein se on epäonnistunut molemmilta kun ollaan tuossa tilanteessa.
Itse koin suuria, en pettänyt, vaan erosin huonosta suhteesta (3/4 noista listalla olevista puuttui totaalisesti). Kerroin hänelle tunteista, mutta vasta kun ero oli jo käytännössä melkein sovittu. En olisi varmaan kertonut, jos olisin tiennyt hänen seurustelevan. Tietysti, jos ei 1.5v vuoden tuntemisen aikana tuo seurustelua esiin puheissaan kertoo jostakin..., Sen mitä tiedän, hänen suhteensa ei ole ollut välttämättä onnellinen ja riidat oli raastavia. Hänkin on ilmaissut, ettei halua pettää.
Oma ero oli oikea ratkaisu, voin paljon paljon paremmin nyt. Tein oman päätöksen irrallaan hänestä. Minä ja hän emme koskaan tutustuneet syvemmin.
Vähän järkeä päähän syyttelyyn. Palstalla kaipailu ei ole mitään pettämistä!
Mitä se sulle kuuluu? Oletko petetty, jätetty ja kostaja. Muista kun olet rakastunut, niin sinuunkin isketään. Jätä muut rauhaan ja ei tartte ehkä aina olla yksin.
Olen mielummin yksin, kuin suhteessa jossa tarvitsee pettää. En hyväksy pettämistä missään muodossa, enkä kannusta ketään siihen. Tällä palstalla suurin osa kirjoittajista on varattuja ja vaikka minulle tuntemattomia ovatkin, niin surettaa paljon heidän puolisoidensa takia.
Ovat valloittaneet sinkku palstan myös. Narsismi ja uusien uhrien vainoaminen olisi osuvampi nimike.
Pettäminen ei ole oikein. Näin aina.
Kuitenkin parisuhde, jossa toinen pettää, on harvoin huono vain pettäjän takia. Useimmin kummankin on syytä katsoa peiliin kum pettäminen tapahtuu. Kun on parisuhteessa, on velvollisuus kohdella toista hyvin, on velvollisuus kuunnella, avata omia tunteita, pitää läheisyydestä ja tunneyhteydestä huolta. Jos pettää oman velvollisuutensa parisuhteen hoidosta, esim. vähättelee, nimittelee, haukkuu, ei päästä lähelle, torjuu säännöllisesti, niin silloin on myös itse osasyyllinen tapahtumiin. Sen sijaan, että ulkoistaa vastuun, kannattaa miettiä myös miten itse toimii.
t. Nainen, joka ei ole pettänyt, mutta on tullut petetyksi.
Eihän pettäminen koskaan oikein ole. Sitä ei voi millään puolustella tai puolustaa. Ihastumisesta taas en oikeastaan tunne edes huonoa omaatuntoa, koska se kertoo vain minulle niistä tarpeista ja puutteista joita omassa suhteessani on.
Antaa aihetta miettiä. ja tiesän kumppanini aikoinaan ihastuneen toiseen yhdessä olessamme, hän oli ihan lento päällä ja sekaisin selosti mulle siitä ihmisestä innoissaan. tajuamatta että näin hänen olevan ihastunut ihmiseen.
Ei se kivaa ollut. Mutta niin joskus käy, on olemassa muitakin joihin voi ihastua ja viehtyä, kun vain se yksi. :)
Tiedän ettei mekään varmasti ikuisesti yhdessä olla. Joku tietoisuus takaraivossa on, mutta sen aika ei ole vielä. Tietyistä merkeistä vaan tiedän, että jos ne niin jatkuu, tämä suhde päättyy vielä joku päivä. Ehkä kun lapset on isompia tai tapahtuu jotain, että ei vaan enää jakseta.
Tai sitten pitää jotain oleellisesti muuttua lähentämään meitä. Ja yksin en siihen kykene.
Totta puhut
Samaa mieltä
Totta
Olet hyvä nainen
Mjaa, en minä ainakaan kaipaa varattuna vailla huolen häivää. Kyllä mä tiedän mikä on varattuna sallittua ja mikä ei.
Tunnen morkkistakin. Mutta mun oloni helpottuu, kun sanon suoraan, että kaipaan jotakin. Tai olen ihastunut johonkin.
Mielummin mä myönnän tämän ääneen, kun teeskentelen ja patoan itseni sairaaksi.
Luultavasti siksi pysyn lestissänikin, kun kohtaan tunteeni takki auki enkä salaten yritä tukehtua siihen.
Mistä tiedät ??
Aha.
Aika ilkeämielistä. Et ymmärrä, että joillekin ihmisille voi olla todella kova paikka rakastua toiseen varattuna ollessaan. Eikä se välttämättä tarkoita sitä, että aina niin tapahtuu, aina rakastuisi uuteen. Mutta joskus niin voi käydä, ja rakastuakin syvästi. Eikä siinä nyt välttämättä tunteettomasti, lennossa ja vain omia haluja ajatellen vaihda uuteen. Asia voi olla todella kipeä, vaikka oikeasti tietä mitä haluaa ja rakastaa, ja mitä tulevaisuudestaan haluaa. Itsellä tuo vastuuntunto on liiankin voimakas, on todella. Mutta en myöskään ole ollenkaan ihminen, joka aina vain eläisi muiden toiveiden mukaisesti. Se ei vain sovi minulle alkuunkaan, ei ole ollenkaan luonteeni mukaista. En kyllä ole kovinkaan miellyttäjätyyppinen, minulle asioiden aitous ja totuudenmukaisuus on tärkeitä asioita.
Eikä ihminen voi päättää, keneen rakastuu, se on hyvin voimakas tunne. Jos olisin itse saanut päättää, en todellakaan olisi halunnut rakastua. Mutta rakastuin, eikä asian kieltäminen auta mitään, päinvastoin. Ja kyllä kaipaan häntä. Enkä jaksa koko ajan tuntea syyllisyyttä. Tunteet ovat tärkeitä. Mutta ei nämä asiat nyt niin mene, että vailla huolen häivää. Oli ajattelemattomasti sanottu. Alkaisi ei ole kenenkään syy, toki teot voi valita. Mutta miten ihmeessä ei haluaisi olla sen kaivattunsa kanssa? Kyllä todella haluaa ja siihen ei syyllisyyden auta. Kyllä Rakkaus on tärkeätä ja sillä on merkitystä kaikkiin asioihin.
Tiedän kyllä, että on toisenlaisiakin ihmisiä, jotka leikkivät asioilla ja pelaavat tunteilla ja ihmisillä. Mutta ei voi syyllistää kaikkia siitä. On erilaisia tarinoita. Joidenkin tarinat voivat olla . . . Hmmm. . .
Hyvinkin erikoisia ja erityisiä. Ja niin merkityksellisiä ❤️
Näinpä. Yhden ihmiselämän aikana ehtii tavata aika paljon erilaisia ihmisiä jopa olla suhteessa jokusen erilaisen ihmisen kanssa.
Kumppani valitaan sen hetkisen elämän pyörteissä, mitkä asiat saa ryhtymään parisuhteeseen kulloinkin kenenkin kanssa.
No ihastuminen sitten tai jopa rakastuminen tapahtuu, kun kohtaat sen jota et vielä ollut kohdannut tai uudelleen kohdatessa ymmärrät, että tuo ihminen saa sut tuntemaan. Liikkumaan jotain sisälläsi. Ehkä näkee sut sellaisena ihmisenä kun oikeasti olet, kohtelee sua lempeästi tms.
On muuten ihastuttava ihminen ja persoona.
Ei se ole ilkeyttä kumppania kohtaan, se on tahatonta tunnetta ja hyvää oloa siitä ihmisestä ja mitä hän sinussa aiheuttaa. Paha olo tulee siitä, jos asiaan liittyy jotakin kiellettyä tai ylitsepääsemätöntä, kuten vaikka vastakaiun puute tms.
Teot on sitten valintaa.
Tekoihin voi liittyä ilkeyttäkin, itsekkyyttä nyt ainakin.
En täysin allekirjoita tuota, että kumppani valitaan sen hetkisen elämän pyörteissä (liikaa tuuliviiriyttä). Toki niinkin, mutta ainakin itselläni siinä on paljon muutakin. On tärkeätä, että siinä on tarpeeksi isoa tunnetta, Rakkautta. Sillä en todellakaan mene naimisiin ajatellen, että erotaan jos sattuu löytymään jotain muuta, parempaa. Sitoudun kyllä paljon vahvemmin. Eikä minulla mitään ihastuksia ja pikkurakkauksia edes ollut siinä rinnalla, en vain mene sellaisiin mukaan, liian pinnallista siihen, miten elämästä ajattelen.
Kunnes sitten kohtasin hänet ja todella rakastuin. Ja kyllä se sai todella jotain ( niin paljon) liikkumaan sisälläni. Ja kyllä, tein kiellettyjä tekoja, jotka ovat itsekkäitä. Mutta en niitä kadu. En minä niin kovin itsekkäästi elämääni ole elänyt, en todellakaan, päinvastoin. Tuo teko oli itsekäs, mutta tietoinen valinta, ja ihan sama mitä muut asiasta ajattelevat. Itse tiedän, mitä tein ja miksi. Ja olkoonkin kaikkien mielestä itsekästä, niinhän se olikin. Hetkeäkään en antaisi siitä pois. Teot ovat todellakin aina valintoja. Ja niiden takana olen kyllä pysynyt. Sille, ettei muuta ollut / tullut, ei ollut minusta kiinni.
Sitten asiat menivät kuten menivät 😥 Tiedän vain, että varmasti tein sen minkä voin, mutta toinen oli täysin välinpitämätön ja halusi rikkoa kaiken välillämme ja kylmästi sen tekikin, todella tunteettomasti.
Enkä edelleenkään pysty tuntemaan pelkästään syyllisyyttä tunteestani, se vain on niin vahva, enkä sitä ole halunnut tai valinnut. Mutta sitä tunnetta en kiellä ja sen mukaan tavallaan myös elän. Mutta en pysty elämään vain niin, että täällä olisin häneen yhteydessä. Se ei riitä minulle, tarvitsen oikea kohtaamista. Ja toki tarvitsisin myös sitä fyysisyyttä, olisi hullua olla haluamatta olla hänen lähellään myös intiimisti, kun näin tuntee. Sillä kaipaan sitäkin niin valtavasti. Toki haluaisin jakaa päivät ja yöt kun hänen kanssaan. Kyllä, nämä asiat merkitsevät minulle niin paljon, koska juuri häntä rakastan.
Juu, tarkoitan sillä sen hetkisellä pyörteellä sitä elämän ajanjaksoa missä eletään. En tuuliviireyttä. Ympäristöä, tarpeita perustaa kenties perhe jne. Plus että harvalla on valtavaa porukkaa mistä valita, joten valitaan se joka elämän pyörteessä parhaiten sopii ja tunnetta herättää.
Valintaan vaikuttaa pakosti se missä sijaitset, mitä elämältä haluat ja mikä on mahdollista kulloinkin kulloisessakin elämäntilanteessa. Ja ihmisen tarpeetkin muuttuu matkan varrella.
Joo, minäkin valikoin tarkkaan kumppanini. Eddes ihastuminen ei enää saa sokeaksi asioille, jotka hälyyttää varoitusta. Mitä en tosin nuorena osaanut tehdä ja naiviuttani luotin liikaa ihmisiin ja ihmisten hyvyyteen. Tuli turpaan kirjaimellisesti ja opin, että en hosu. Odotan että oloni on varma ihmisen suhteen.
Nuo ne on ikäviä, kun uskoo rakkauden olevan molemmille yhtä iso juttu ja asia, saakin huomata ettei se ollutkaan niin. Siksi juuri mullakin voi olla ihan pakahduttava tunne ja tarve toiseen ihmiseen, mutten etene ennen kun olen aivan vakuuttunut, että toinen ei leiki mun kustannuksellani. Tai että se riski kannattaa ottaa, en halua haaskata elämääni pelleilijöihin.
Enkä tuhlata rakkauttani ihmisiin, jotka tekevät siitä pilaa. Sen verran ylpeä ihminen olen. :)
Ymmärrän mitä tunnet.
Juu, sen hän kyllä aina osasi, perustaa perheen toisen kanssa 😥 Hän ja hänen tarpeensa, välittämättä mistään muusta. Se on kyllä näkynyt hänen teoissaan.
Ja hän olisi aina se, joka leikki, en todellakaan minä!
Leikki, äksyili, ilkeili ja oli ylimielinen. Ja syytti minua (aiheetta) siitä, mikä itse oli! Ja se että itse oli, näkyi hänen kaikissa teoissaan! Minä taas en ollut alkuunkaan sellainen, mutta eipä välittänyt kysyä, tietää tai tutustua. 😕
Voi nyt tuntua ilkeältä, mutta koita ajatella että et menettänyt mitään selllaista mitä ilman ei olisi parempi olla. Jos noin voi toista kohdella, ensin mukana ollen ja sitten ilkeily yms. kertoo faktaa ettet ole sydämessä asti.
En kai sitten ollut ja ole. Voimme unohtaa viimein kaiken.
Toivottavasti löydät jonkun arvoisesi ihmisen. Jolle sinä olet oikeasti tärkeä ja korvaamaton.
Ootte te jotkut kamalan viisaita kun tiedätte noin tarkkaan kirjoittajien tilanteet,
minä en tiedä edes onko kuka kirjoittaja mies vai nainen ellei sitä mainita.
Eipä ol kukkaan maallinen immeinen oikeutettu toist immeistä tuomitsemmaa. Joten haist sie homeihnen khukkanen.
Eipä ap ketään tuomitse, mutta yleensä näin vaan käy. Ihastuminen/rakastuminen ei ole vielä teko, mutta teot tulevat yleensä myöhemmin.
Kysymyksessä ei ole vain rakastuneen elämä. Näin ei saa koskaan ajatella jos on parisuhteessa ja rakastuu uuteen ihmiseen.
Kysymys on sitoutumisesta ja jos siihen ei pysty se olisi hyvissä ajoin kerrottava puolisolle. Pitää antaa myös puolisolle mahdollisuus hyvään elämään, koska hänellekin voi tulla elämässä vastaan sellainen ihminen joka haluaa vain hänet ja pystyy häneen sitoutumaan. Puolidollakin on oikeus onneen, siksi suhteiden salailu ei ole hyväksyttävää.
Kirjoitat ihan asiaa. Nimenomaan suhteiden salailu ei ole kannattavaa, mielummin tekee valinnan ja jatkaa valintansa kanssa. Eikä ahnehdi kaikkea satuttaen lopulta ihan kaikkia.
Sen sijaan ihastumisella en vielä järkyttäisi puolisoa. Ellei se ole todella jo sitä sorttia, että halutaan edetä aivan oikeasti puheista tekoihin.
Ihastuksia voi koittaa vältellä ja ehkä ne ajan kanssa sammuu, jos ei ole valmis valintoihin eikä halua ketään itsensä jalassa roikuttaa. Musta olis epäreilua, että ihminen joka olisi minuun ihastunut roikkuisi minussa, vaikka olen varattu enkä ole valmis lopettamaan parisuhdettani ihastumisen lumoissa. Se on heikolla jäällä kävelyä ja satuttaa liian monia semmoinen hosuminen ja touhu.
Voin osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä, tykätä jopa itsekin ihmisestä joka tunteilee minua kohtaan, mutta sen enempää en voi antaa, koska olen jo parisuhteessa. Enkä rupea leikkimään kenenkään tunteilla ja rakkaudella.
Hyvä tietää totuus ja itse sitten päättää saako ihastumisesta jotain, vaikken voi fyysisesti mihinkään ruveta. Joskus riittää, että joku tietää että tykätään ja se on silleen harmitonta, ettei pelehditä kenenkään selän takana vaikka toisesta tykätään ihmisenä.
Samaa mieltä ap. En ymmärrä miksi varatut täällä kaipaavat toisiaan. Mikseivät mielummin tapaile toisiaan tuolla ihka oikeassa elämässä. On hienoa ap, että yrität avittaa heitä yhteen.
Ajattelet niin kuin teet. Ymmärsit väärin. Etsit oikeutusta.
Mistä tiedät? Vai harjoitatko ip-osoitteiden metsästystä ja ns. stalkkausta.
Jos täällä on ihmisiä, niin kuulumisten vaihtoa ja ajanviettoa, tämä kun ei ole treffipalsta tai ehkä joku sopii jonkun tapaamisen tätä kautta. Sä sen tiedät?
Tuntuu että täytyy olla aika yksinkertainen jos nämä ottaa tosissaan ja kokee vielä ongelmaksi muiden tekemiset. Silloin enemmänkin oma elämänhallinta hukassa .Täysin tuntemattomat kirjoittaa puutaheinää kaipausten kohteet on aakkosten joku kirjain. Aikuiset leikkii kuin teinit. Kaipaavat ehkä jotain tunteet huumaa. Kyllä se pettäminen on asia erikseen kuin viestit nettiin täysin ilman päämäärää.
Sekä vielä lisäksi rakkaus ja tämä sivu eivät osu millään tavalla yhteen. Kyllä ihmiset todella kun rakastuvat hakeutuvat toistensa seuraan oli mikä tahansa. Eivätkä leiki missään nettipalstoilla. Luulisi aikuisten sen tietävän. Monet varmaan roikkuu täällä ihan muista syistä kuin rakkaus.
Oletko selvännäkijä vai perjantain kunniaksi pohdit ikäväpalstan kirjoittajien suhdekuvioita? Kirjoittajien vastuu on kirjoittajalla itsellään, ei oletetuissa parisuhdekuvioissa pätkääkään.
Palstalla pohditaan ties mitä ruokaresepteistä alkaen. Se on ja näyttää olevan ihan jees, koska modet sallii ja itse ovat täysillä mukana. Yhtä lailla palsta ruokkii kaikkia täysin surutta.
Kauniita päiviä tulee jokaiselle, viimeistään kesän korvilla.
Somessa on paljon aiheita, joista pidän ja osaan kommentoin. Ikävää voi ja saa tuntea ties keneen ja vieläpä moneen yhtäaikaa.
Tämä on yksi keskustelun avaus ja hyvin onnistunut. Vastauksia satelee👍
Huomasin. Ilmankos kävin kiinni kuin sika limppuun.
Näin se on ja romahdus tulee
Hei
Olemme vanhempi pari. Molemmat olemme pettäneet nuorempina. Se oli virhe, mutta ymmärsimme, että näitä sattuu.
Asiat käsitelty. Molemmat antaneet toiselle mahdollisuuden lähteä kuitenkin olemme yhdessä vielä. Toivon mukaan loppuelämän, koska rakastetaan ja arvostetaan toisiamme.
Elämässä asiat ei ole mustavalkoisia vaan väriä riittää.
Vastuun kannamme pettämisistä siltä osin että lupasimme toisille olla edelleen yhdessä ja ilman ulkopuolisia suhteita.
Hyvää elämää kaikille.
Höpö höpö taitaa vaan täällä olla ne eronneet tytön hupakot jotka varattuja kaipaa. Iästä viis oli sitten mies vaikka yli 30v vanhempia 😠 painukoot helvettiin vaan.
Hyvässä suhteessa ei ole tarve pettää.
Varatutkin ovat ihmisiä. Tuntevat, rakastavat. Omaansa tai jotain toista. Kärsivät h e l v e t i l l i s i ä omantunnontuskia tunteistaan ja luvattomista tunteistaan. Koittavat elää elämäänsä parhaan taitonsa mukaan kulloisissa olosuhteissa. Älkää tuomitko tai dissatko varattuja. Ihmisiä ovat. Tuntevia ja hengittäviä. Elossa
Kyllä, ja pahempiakin tekoja elämässä on kuin rakastua varattuna. Paljonkin pahempia. Ja kun sitä rakkautta ei voi itse päättää . . .
Ja pitäisikö varattuna sitten aina vain elää vastoin tunteitaan, toisen kanssa, jolle tilanne myöskään ei ole oikein.
Vähän eri asia on sitten pelimiehet ja tuuliviirit, jotka aina vain etsivät rakkautta omien tarpeidensa tyydyttämiseksi . . .
En ole pelimies enkä tuuliviiri . Olen ahdistunut ihminen parisuhteessa, taistelen omatuntoni kanssa ja yritän selvitä päivän kerrallaan, Hengissä ja suurin piirtein ehjänä.
Ehkä tilanteesi siitä selviää. Koitahan selvitä omatuntosi kanssa. Muista, ettet itse voi päättää, keneen rakastut / rakastat. Eikä itselleen voi valehdella, kyllä sitä on itsekseen asioita katsottava rehellisesti. Ja tavallaan ymmärrän kyllä joskus valheetkin (vaikka itse inhoan niitä), kun niillä yrittää suojella toista. Ei valheet silti oikein ole. Tilanteet eivät kuitenkaan ole helppoja, eikä saa olla liian ankara itselleen. Mutta tilanteet kyllä selviää ajan kanssa ( toivottavasti piankin) koita ottaa asiat leppoisammin, elämää tämä vain on.
No niin on , tiedän. . Vihaan itseäni, koska olen idiootti
Olet yhteydessä häneen vai pidät loitolla?
Minun on pakko pysyä etäällä . Ensiksikin en vo kun naimisissa ja toisekseen tämä on ihan yksypuoleista enkä halua ahdistella
Oletko varma yksipuolisuudesta?
Eikä lähestyminen ole ahdistelua, tiedät kyllä sen itsekin. Ei saa turvautua tekosyihin.
Olen . En ahdistele viattomia sivullisia. Omat tunteeni ovat oma ongelmani ja pärjään niiden kanssa itsekseni
Vai päättänyt näin?
Onhan se jos toinen sen niin tuntee.. Et sä sitä voi tietää. Jotkut ei vaan pidä ulkopuolisen lähestymisestä. Että älä turhaa yllytä tuntematonta lähestymään.. Itse en ainakaan pidä jos tuntematon tulisi lässyttämään rakkaudesta. Itse kyllä ahdistuisin ja varsinkin varattuna.
Pelkään
Että tunteet on molemminpuoleiset?
Tiedän ettei ole.
Älä viitsi kiusata minua enempää, oon tarpeeksi hajalla jo nyt
Olet asian selvittänyt ettei ole mutta pelkäät silti?
Liitot vaikeita kun joka toinen on pettynyt ja sekaisin.
Normaaliahan se on.
Ja parisuhteet.