En tiedä taas, onko pohdintani turhaa. Mutta jollain lailla oli kyllä paljon helpompi olla se itsekeskeinen, melko itsekäs ja ennen kaikkea tietämätön ihminen. Silmät avautuivat kaikelle niin äkillisesti. Saman aikaisesti kohtasin omia traumojani ja tunteitani. Onko tällä jokin tarkoitus? Jos on, niin tällä hetkellä hyvin vaikea ymmärtää mikä.
Lopen uupunut olen, eikä minusta ole mitään iloa tai apua kellekään. On se painava tiedon taakka, mutta en tiedä mitä sillä teen. Turhauttaa, masentaa. Eikä tästä pahasta unesta voi edes herätä. Mikään ei kiinnosta, ei huvita, en itke enkä naura. Totaalisen yksinäinen olo. Usko rauhoittaa vain hetkeksi. Olen joutunut punnitsemaan sitäkin. Onko aitoa vai addiktio muiden joukossa?
Lopen uupunut olen, eikä minusta ole mitään iloa tai apua kellekään. On se painava tiedon taakka, mutta en tiedä mitä sillä teen. Turhauttaa, masentaa. Eikä tästä pahasta unesta voi edes herätä. Mikään ei kiinnosta, ei huvita, en itke enkä naura. Totaalisen yksinäinen olo. Usko rauhoittaa vain hetkeksi. Olen joutunut punnitsemaan sitäkin. Onko aitoa vai addiktio muiden joukossa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muutokset ovat aina stressaavia, vaikka olisivat positiivisiakin. Jos koko maailmankuva tai käsitys itsestä muuttuu, se voi vaatia prosessointia.
Ihminen voi tiedostamattaan hakeutua tilanteisiin tai suhteisiin, joissa joutuu kohtaamaan omat käsittelemättömät tunteensa. Opettaja tulee kun oppilas on valmis. Entiseen ei enää ole paluuta ja tuntuu kuin kaikki olisi menettänyt merkityksensä. Eksistentiaalinen kriisi tulee aina jossain vaiheessa vastaan, on vain heittäydyttävä johonkin ja tehtävä siitä merkitys omalle olemassaololleen.
Ota päivä kerrallaan, kyllä elämä kantaa sinua.
Rukoile niin Jumala antaa sinulle voimia ja viisautta.
Kiitos, näin teen! Tänään taas usko vahvempi.