Anna, kaunis piilotettu nimesi

Kiva kuulla😄. Olen kyllä arvaamaton, mutta tuskinpa katoan hipihiljaa aamun tunteina. Lähden vasta kun molempien posket punoittavat aamulla uudelleen😉. Pidä vain aikeistani, ei ne pahoja ole. Ei ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kiva kuulla😄. Olen kyllä arvaamaton, mutta tuskinpa katoan hipihiljaa aamun tunteina. Lähden vasta kun molempien posket punoittavat aamulla uudelleen😉. Pidä vain aikeistani, ei ne pahoja ole. Ei ollenkaan.

Joo pidän ja oon jo itsekin hyväksynyt että pidän niistä aikeista enkä pääse tätä pakoon enää 😘 Paras kohdata koko asia ja katsoa missä sitten sen jälkeen ollaan. Jos mun olo sitten vähän edes rauhoittuu koska tää alkaa olla kidutusta. Oon kestänyt tätä kidutusta vaikka kuinka paljon mutta nyt kuori murtui ja tiedät mitä oot tehnyt mulle, joten tuntuu hieman alastomalta, mutta varmaankin tässä kohtaa kestän jo tän että tiedät sen 😊

Älä edes yritä hiipiä pois ennen toista kertaa. Aluksi pitää vaan saada kaikki ne patoumat ulos ja sitten vasta voi hengittää niin kuin ihminen 😅

Luulen ettei mua enää kauheasti yllätä mikään arvaamattomuutesi mutta voithan sä aina yrittää. Tai yllättää. Nyt oon ainakin arvannut jo sitä katoamistemppua 😄 Mitäköhän muita skenaarioita pitäisi miettiä? No selviän kyllä kaikesta mitä eteen tulee. Ei pelota. Yritän enemmänkin selvitä näiden aiheuttamiesi tukalien tunteiden kanssa. Mutta kun haluut hoitaa irl niitä aikaansaannoksiasi niin sit ok 😊

Anonyymi kirjoitti:

Joo pidän ja oon jo itsekin hyväksynyt että pidän niistä aikeista enkä pääse tätä pakoon enää 😘 Paras kohdata koko asia ja katsoa missä sitten sen jälkeen ollaan. Jos mun olo sitten vähän edes rauhoittuu koska tää alkaa olla kidutusta. Oon kestänyt tätä kidutusta vaikka kuinka paljon mutta nyt kuori murtui ja tiedät mitä oot tehnyt mulle, joten tuntuu hieman alastomalta, mutta varmaankin tässä kohtaa kestän jo tän että tiedät sen 😊

Älä edes yritä hiipiä pois ennen toista kertaa. Aluksi pitää vaan saada kaikki ne patoumat ulos ja sitten vasta voi hengittää niin kuin ihminen 😅

Luulen ettei mua enää kauheasti yllätä mikään arvaamattomuutesi mutta voithan sä aina yrittää. Tai yllättää. Nyt oon ainakin arvannut jo sitä katoamistemppua 😄 Mitäköhän muita skenaarioita pitäisi miettiä? No selviän kyllä kaikesta mitä eteen tulee. Ei pelota. Yritän enemmänkin selvitä näiden aiheuttamiesi tukalien tunteiden kanssa. Mutta kun haluut hoitaa irl niitä aikaansaannoksiasi niin sit ok 😊

Huh. Kyllä minulta toinen ja kolmaskin kerta onnistuu, helposti. Jos murran kuoren, en tee sitä hajoittaakseni vaan päästäkseni sisään. Siinä on eroa.
Hoidetaan niitä aikaansaannoksiani irl, kun kohdataan. Ensi viikolla jälkeen?

-Sammon takoja -

Anonyymi kirjoitti:

Huh. Kyllä minulta toinen ja kolmaskin kerta onnistuu, helposti. Jos murran kuoren, en tee sitä hajoittaakseni vaan päästäkseni sisään. Siinä on eroa.
Hoidetaan niitä aikaansaannoksiani irl, kun kohdataan. Ensi viikolla jälkeen?

-Sammon takoja -

Onks tuo lupaus? 😏😊 Aika paljon patoutuneita tunteita. Vaatii paljon hoitoa. Pääset sisään. Ens viikolla hyvä, sovitaan 😊 hyvää yötä ja kauniita unia 😚😘

Anonyymi kirjoitti:

Onks tuo lupaus? 😏😊 Aika paljon patoutuneita tunteita. Vaatii paljon hoitoa. Pääset sisään. Ens viikolla hyvä, sovitaan 😊 hyvää yötä ja kauniita unia 😚😘

Voin luvata oikealle.
Hyvää yötä ja hehkeitä unia😉😘.

-ap-

Anna on nimi toinen,
se vähemmän tunnettu.
Nainen pienikokoinen,
silti aikamoinen,
näkyvä ja pidetty.

Persoonallinen, söpökin.
Vahva ja herkkäkin.
Niitä kaikkea on sekoitus,
Kuin karkkipussin sisällys:
Nallekarkki, suklaa ja salmiakki,
vielä sekaan mynthonpastilli.

-Sammon takoja-

Anonyymi kirjoitti:

Anna on nimi toinen,
se vähemmän tunnettu.
Nainen pienikokoinen,
silti aikamoinen,
näkyvä ja pidetty.

Persoonallinen, söpökin.
Vahva ja herkkäkin.
Niitä kaikkea on sekoitus,
Kuin karkkipussin sisällys:
Nallekarkki, suklaa ja salmiakki,
vielä sekaan mynthonpastilli.

-Sammon takoja-

Ne on palat, jotka loksahtaisi hyvin yhteen. Koska oot ihan yhtä kysymyksiä herättävän persoonallinen sekoitus mutta just toisinpäin. Sulla on pinnassa paaljon voimaa mutta oot sisältä ihan pumpulia 😊🤗 Mulla taas se herkkyys on pinnassa mutta sisällä vahvuutta piilossa. Niissä paloissa on jotain vetovoimaa keskenään. Että voi pyöriä sitä voimaa siinä välillä mutta sun voima ei tunnu ollenkaan sydämettömältä ja mun herkkyys ei hajoa. Jotain sellaista 😊

Ajattelin tulla keräilemään kuoreni palasia kasaan mutta sit tajusin, että sulla menee oman vuoristoratasi kyydissä pari päivää ja unohdat taas kaiken mitä kerroin sulle omista tunteistani 😂 niin kuin yleensä. Joten mun ei tarvi keräillä itseäni enää, voin elää tän sulle hajonneen kuoren kanssa. Mut älä ihmettele sitten jos alan mennä kiukkuiseksi kaikesta mitä aiheutat kun et tajua että tarvitsen lääkettä. Alat helposti vähän ärsyttää mua kun aiheutat kaiken fyysisen tukaluuden ja henkisen sekavuuden muttet oo tässä ottamassa koppia siitä mitä saat aikaan. Muutama kerta lääkettä niin oon jo paljon helpompi sua kohtaan, arvaamaton mies ☺

Sä oot kyllä silti edelleen mulle ihan kysymysmerkki. Oot jotain ihan omanlaistasi. Mun on aina ollut vaikea päästä susta kärryille mutta silti jotenkin olennaisesti pääsen. Oot joskus esim. luonut itsestäsi varsin epäilyttävien motiivien mielikuvan mutta silti samaan aikaan sun (epäilyttävät?) aikeet tuntuu paljon aidommilta kuin kenenkään muun puhtoiset aikeet. Mitä se on ja miksi? 🤔🤯😄 Ootko niin paljon syvempi kuin muut ihmiset vai miksi tunnut tuolta? Tai onko sillä edes väliäkään miksi, koska se tuntuu hyvältä. Ja niin tiedän kyllä sen että niin pääsen vielä johonkin arvaamattomaan tilanteeseen tällä menolla mutta niin se nyt vaan menee.

Anonyymi kirjoitti:

Ne on palat, jotka loksahtaisi hyvin yhteen. Koska oot ihan yhtä kysymyksiä herättävän persoonallinen sekoitus mutta just toisinpäin. Sulla on pinnassa paaljon voimaa mutta oot sisältä ihan pumpulia 😊🤗 Mulla taas se herkkyys on pinnassa mutta sisällä vahvuutta piilossa. Niissä paloissa on jotain vetovoimaa keskenään. Että voi pyöriä sitä voimaa siinä välillä mutta sun voima ei tunnu ollenkaan sydämettömältä ja mun herkkyys ei hajoa. Jotain sellaista 😊

Ajattelin tulla keräilemään kuoreni palasia kasaan mutta sit tajusin, että sulla menee oman vuoristoratasi kyydissä pari päivää ja unohdat taas kaiken mitä kerroin sulle omista tunteistani 😂 niin kuin yleensä. Joten mun ei tarvi keräillä itseäni enää, voin elää tän sulle hajonneen kuoren kanssa. Mut älä ihmettele sitten jos alan mennä kiukkuiseksi kaikesta mitä aiheutat kun et tajua että tarvitsen lääkettä. Alat helposti vähän ärsyttää mua kun aiheutat kaiken fyysisen tukaluuden ja henkisen sekavuuden muttet oo tässä ottamassa koppia siitä mitä saat aikaan. Muutama kerta lääkettä niin oon jo paljon helpompi sua kohtaan, arvaamaton mies ☺

Sä oot kyllä silti edelleen mulle ihan kysymysmerkki. Oot jotain ihan omanlaistasi. Mun on aina ollut vaikea päästä susta kärryille mutta silti jotenkin olennaisesti pääsen. Oot joskus esim. luonut itsestäsi varsin epäilyttävien motiivien mielikuvan mutta silti samaan aikaan sun (epäilyttävät?) aikeet tuntuu paljon aidommilta kuin kenenkään muun puhtoiset aikeet. Mitä se on ja miksi? 🤔🤯😄 Ootko niin paljon syvempi kuin muut ihmiset vai miksi tunnut tuolta? Tai onko sillä edes väliäkään miksi, koska se tuntuu hyvältä. Ja niin tiedän kyllä sen että niin pääsen vielä johonkin arvaamattomaan tilanteeseen tällä menolla mutta niin se nyt vaan menee.

Menet taas henkilökohtaiselle tasolle tietämättä kuka oikeastaan olen. Se on totta, että ajelen välillä vuoristorataani ylös- ja alas, kurveissa paiskaudun vaunun laitaan ja kiroan miksi p- kele taas tällaista kyytiä... Vain täyttämään sisäistä tyhjyyttä ja tunteiden kaipuuta. En ole yksin, mutta yksinäinen sisälläni.

Voit kertoa tunteistasi täällä kyllä, mutta se ei edistä mitään todellista. Kerro niistä face to face, jotta molemmat tiedätte kenelle niitä avaatte. Yleistä jaarittelua tämä palsta vain on, ei henkilökohtainen kommunikaatiokanava. Tämä ystävällisenä muistutuksena, ihan omien kokemusten

Minä kaipaan ehkä aidointa naista, jonka tunnen. Tai luulen tuntevani, ja haluan oppia tuntemaan läpikotaisin. Kuinka syvälle hän uskaltaa minut päästä, se onkin se suuri kysymys. Oon valmis sukeltamaan, jos hän on se meren syvänne.

-ap, Sammon takoja-

Anonyymi kirjoitti:

Menet taas henkilökohtaiselle tasolle tietämättä kuka oikeastaan olen. Se on totta, että ajelen välillä vuoristorataani ylös- ja alas, kurveissa paiskaudun vaunun laitaan ja kiroan miksi p- kele taas tällaista kyytiä... Vain täyttämään sisäistä tyhjyyttä ja tunteiden kaipuuta. En ole yksin, mutta yksinäinen sisälläni.

Voit kertoa tunteistasi täällä kyllä, mutta se ei edistä mitään todellista. Kerro niistä face to face, jotta molemmat tiedätte kenelle niitä avaatte. Yleistä jaarittelua tämä palsta vain on, ei henkilökohtainen kommunikaatiokanava. Tämä ystävällisenä muistutuksena, ihan omien kokemusten

Minä kaipaan ehkä aidointa naista, jonka tunnen. Tai luulen tuntevani, ja haluan oppia tuntemaan läpikotaisin. Kuinka syvälle hän uskaltaa minut päästä, se onkin se suuri kysymys. Oon valmis sukeltamaan, jos hän on se meren syvänne.

-ap, Sammon takoja-

Oot niin kummallinen, en tajua miksi se häiritsee sua 😄 Se on vaan sana! Sinä, hän, ihan sama. Tottakai tiedän sen ettei ne tarkoita täällä mitään, ne pitää sanoa oikeasti. En tiedä oonko sit jumittanut liikaa tänne vai mistä tuo mielikuva. Oon varmaan jumittanut tänne. Vai onko sanojen vastaanottajakin ollut irl vähän hankala 🤨😄 Mutta pitää joo sanoa asiat kasvotusten. Tää on vaan varaventtiili. Joka oikeasti on silti hyödyllinen koska jos ei tunteita päästäisi ulos, olisiko pystynyt piilottamaan ne itseltäänkin? Tämä ärsyttävä palsta on osoittautunut siis hyödylliseksi. Mutta sen hyöty on joo oikeasti vaan se, että oppii omista tunteistaan ja muiden ihmisten tunteista. Ei muuta, tiedän! 😊 Suljen tän heti kun voidaan selvittää asiat hänen kanssaan. Enkä kaipaa palstailua yhtään jos voin sanoa kaiken suoraan hänelle.

Tuttu sisäinen yksinäisyys. Itsenikin sisällä.

Sä oot sitten tunneihminen ja vuoristoratasi menee kovalla vauhdilla, ehkä siksi koska pärjäät sen vauhdissa. Niin aika oletettavaa että se menee noin. Jokaisella on omat olemassaolon tapansa. Joskus katselin ihmisiä että miten erilaisia tapoja niillä on päästä samaan lopputulokseen. Jotkut esim. laittaa kuuman kahvinsa kädestään hissin kaiteen päälle ihan kiikkerästi. Mä ajattelen itse heti että hissi tärähtää pohjakerroksessa enkä laittaisi sitä siihen. Mutta erilaisellakin tavalla pärjää ihan samoin. Sit se hissi tärähtää ja kahvi lähtee kaatumaan mutta ne nappaa sen ilmassa kiinni niin kuin mitään ei olis tapahtunut. Erilainen tapa, sama lopputulos.

Mä ajattelen liikaa etukäteen niin en heilu kauheasti kaarteissa. Mutta tavallaan tykkään siitä vuoristoradasta, koska omastani puuttuu jotain mitä toinen siihen tuo. Ehkä se on se tunne että vaan hyppää siihen ja päästää kerrankin irti. Seinäänkin on ok paiskautua jos se tapahtui yhdessä. Muunlaiset ihmiset kuin hänenlaiset ei oikein vaikuta muhun mitenkään, koska omat piirteeni on myös vähän äärimmäisiä tavallaan. Siis se ajattelun luoma vaihtoehtoisten tapahtumien ajattelu etukäteen ja sen luoma rauhallisuus kun ne tapahtuu. Tarvii toisen hieman äärimmäisen jotta jotain kehitystä omassa päässä tapahtuu.
Tai erilaisen otteen jotta jotain nytkähtää. En osaa edes selittää sitä.

Vai onko kysymys kuitenkin se, että kuinka syvällä olet jo. Onhan siinä aina sekin vaihtoehto, että hän tekee sulle sen yhteisen yön jälkeisen katoamistempun 😄 jos menetkin ihan liian syvälle häneen. Voisin kuvitella että tunne siitä että toinen ihminen koskettaa niin syvälle sielun syvimpiin sopukoihin ja on myös fyysisesti niin lähellä ja syvällä on sellaista ettei sen jälkeen ole oma pää ihan kasassa enää. Mä saattaisin ainakin tarvita sen jälkeen aikaa vähän ajatella. Katoamistemppu että saan itseni kasaan? No ei, ei mitään katoamisia mutta aikaa käsitellä omia tunteita. Voin laskea irti kontrollista toisen lähellä mutta haluan kyllä kasata itseni taas järjestykseen. Omaksi itsekseni. Enkä tarkoita tällä elämää tai puitteita, vaan omien tunteideni kanssa olemista.

Olisi varmaan paljon helpompaa päästä lähelle joku joka on ihan pinnassa. Ei herättäisi tarvetta suojella omaa sydäntä. Tosin tässä tilanteessa en kyllä päästäisi edes ketään muuta. Hän on ainoa jolla on edes mahdollisuus siihen. En mä ajattelisi tällaisia asioita yhtään kenenkään muun vuoksi kuin hänen. Toivottavasti on edes vähän pahoillaan miten pahasti sai mut kiinni itseensä 😄

Mäkin haluan oppia tuntemaan hänet ja kaipaan häntä. Tuntuu että jotain tyhjyyttä sisältä täyttyisi vaan silläkin että hän istuisi vieressä ja vaan olisi olemassa siinä.

Anonyymi kirjoitti:

Oot niin kummallinen, en tajua miksi se häiritsee sua 😄 Se on vaan sana! Sinä, hän, ihan sama. Tottakai tiedän sen ettei ne tarkoita täällä mitään, ne pitää sanoa oikeasti. En tiedä oonko sit jumittanut liikaa tänne vai mistä tuo mielikuva. Oon varmaan jumittanut tänne. Vai onko sanojen vastaanottajakin ollut irl vähän hankala 🤨😄 Mutta pitää joo sanoa asiat kasvotusten. Tää on vaan varaventtiili. Joka oikeasti on silti hyödyllinen koska jos ei tunteita päästäisi ulos, olisiko pystynyt piilottamaan ne itseltäänkin? Tämä ärsyttävä palsta on osoittautunut siis hyödylliseksi. Mutta sen hyöty on joo oikeasti vaan se, että oppii omista tunteistaan ja muiden ihmisten tunteista. Ei muuta, tiedän! 😊 Suljen tän heti kun voidaan selvittää asiat hänen kanssaan. Enkä kaipaa palstailua yhtään jos voin sanoa kaiken suoraan hänelle.

Tuttu sisäinen yksinäisyys. Itsenikin sisällä.

Sä oot sitten tunneihminen ja vuoristoratasi menee kovalla vauhdilla, ehkä siksi koska pärjäät sen vauhdissa. Niin aika oletettavaa että se menee noin. Jokaisella on omat olemassaolon tapansa. Joskus katselin ihmisiä että miten erilaisia tapoja niillä on päästä samaan lopputulokseen. Jotkut esim. laittaa kuuman kahvinsa kädestään hissin kaiteen päälle ihan kiikkerästi. Mä ajattelen itse heti että hissi tärähtää pohjakerroksessa enkä laittaisi sitä siihen. Mutta erilaisellakin tavalla pärjää ihan samoin. Sit se hissi tärähtää ja kahvi lähtee kaatumaan mutta ne nappaa sen ilmassa kiinni niin kuin mitään ei olis tapahtunut. Erilainen tapa, sama lopputulos.

Mä ajattelen liikaa etukäteen niin en heilu kauheasti kaarteissa. Mutta tavallaan tykkään siitä vuoristoradasta, koska omastani puuttuu jotain mitä toinen siihen tuo. Ehkä se on se tunne että vaan hyppää siihen ja päästää kerrankin irti. Seinäänkin on ok paiskautua jos se tapahtui yhdessä. Muunlaiset ihmiset kuin hänenlaiset ei oikein vaikuta muhun mitenkään, koska omat piirteeni on myös vähän äärimmäisiä tavallaan. Siis se ajattelun luoma vaihtoehtoisten tapahtumien ajattelu etukäteen ja sen luoma rauhallisuus kun ne tapahtuu. Tarvii toisen hieman äärimmäisen jotta jotain kehitystä omassa päässä tapahtuu.
Tai erilaisen otteen jotta jotain nytkähtää. En osaa edes selittää sitä.

Vai onko kysymys kuitenkin se, että kuinka syvällä olet jo. Onhan siinä aina sekin vaihtoehto, että hän tekee sulle sen yhteisen yön jälkeisen katoamistempun 😄 jos menetkin ihan liian syvälle häneen. Voisin kuvitella että tunne siitä että toinen ihminen koskettaa niin syvälle sielun syvimpiin sopukoihin ja on myös fyysisesti niin lähellä ja syvällä on sellaista ettei sen jälkeen ole oma pää ihan kasassa enää. Mä saattaisin ainakin tarvita sen jälkeen aikaa vähän ajatella. Katoamistemppu että saan itseni kasaan? No ei, ei mitään katoamisia mutta aikaa käsitellä omia tunteita. Voin laskea irti kontrollista toisen lähellä mutta haluan kyllä kasata itseni taas järjestykseen. Omaksi itsekseni. Enkä tarkoita tällä elämää tai puitteita, vaan omien tunteideni kanssa olemista.

Olisi varmaan paljon helpompaa päästä lähelle joku joka on ihan pinnassa. Ei herättäisi tarvetta suojella omaa sydäntä. Tosin tässä tilanteessa en kyllä päästäisi edes ketään muuta. Hän on ainoa jolla on edes mahdollisuus siihen. En mä ajattelisi tällaisia asioita yhtään kenenkään muun vuoksi kuin hänen. Toivottavasti on edes vähän pahoillaan miten pahasti sai mut kiinni itseensä 😄

Mäkin haluan oppia tuntemaan hänet ja kaipaan häntä. Tuntuu että jotain tyhjyyttä sisältä täyttyisi vaan silläkin että hän istuisi vieressä ja vaan olisi olemassa siinä.

Jotenkin vieroksun käyttää sinä- muotoa, jos sillä ei tarkoiteta juuri sinua. Olenko liian vanha vai liian kielipoliisi?🤔 Tai sitten kirjoitan liiaksi sydämeltäni, jolloin myös reagoin kaikkeen turhan henkilökohtaisesti. Syynä jompi kumpi, onko sillä edes väliä?

Tapaus Anna on itselle jo tärkeä ja läheiseltä tuntuva nainen, jota aloituksen runoilun mukaisesti hiipi hiljaa sydämeeni. Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan häntä, sitä enemmän hän vetoaa minuun. Hän ei ole kerrasta jalat alta- tyyppiä, sen verran haastava tapaus on kyseessä. Olen myös ajan myötä huomannut kuinka tunteva nainen siellä kuoren alla on. Se jos jokin vetää minua puoleensa. Hän tekee lähes kaiken sydämellään, vaikka sitä ei heti tajuakaan. Aika pakkaus siis. 💙

Anonyymi kirjoitti:

Jotenkin vieroksun käyttää sinä- muotoa, jos sillä ei tarkoiteta juuri sinua. Olenko liian vanha vai liian kielipoliisi?🤔 Tai sitten kirjoitan liiaksi sydämeltäni, jolloin myös reagoin kaikkeen turhan henkilökohtaisesti. Syynä jompi kumpi, onko sillä edes väliä?

Tapaus Anna on itselle jo tärkeä ja läheiseltä tuntuva nainen, jota aloituksen runoilun mukaisesti hiipi hiljaa sydämeeni. Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan häntä, sitä enemmän hän vetoaa minuun. Hän ei ole kerrasta jalat alta- tyyppiä, sen verran haastava tapaus on kyseessä. Olen myös ajan myötä huomannut kuinka tunteva nainen siellä kuoren alla on. Se jos jokin vetää minua puoleensa. Hän tekee lähes kaiken sydämellään, vaikka sitä ei heti tajuakaan. Aika pakkaus siis. 💙

No et ainakaan liian vanha ole 😊 Eikö se jo käsitelty niin hyvin että et saa enää ehdottaa sitä vastaukseksi mihinkään 😄 etkä kauheasti kielipoliisikaan koska et oo kommentoinut mitenkään mun laiskaa pilkunkäyttöä ja epäselviä lauserakenteita. Ja jottei tarvitse kommentoidakaan niin puolustaudun etukäteen että osaan kyllä mutten välitä. Ehkä oot harhaluulopoliisi? 😄 Se voisi olla ihan hyödyllistäkin. Haluun oman harhaluulopoliisin. Ajattelin kyllä itsekin että ehkä se on just tuo tunne/järki -suhtautumistapojen ero.

Mutta siis yritän kyllä tästä lähin muistaa tuon etten saa sinutella.. teitä 😂 en kyllä tiedä mikä olisi sitten sopivaa? Herra Kuningas? Teidän korkeutenne? Ja jos joku väittää että toisen lähestyminen on helppoa ja yksinkertaista, niin joopa joo. Jos edes sinuttelutaso joskus vuosien lähestymisen jälkeen kelpaisi Herra Kuninkaalle 😄 Puuttuu enää se että hoidetaan kaikki kommunikointi kirjekyyhkyjen kautta.

Niinhän se kai menee kun on syttynyt tunteita että toisen kanssa tekemisissä oleminen ja tunteminen vaan vahvistaa niitä. Samalta itsestänikin tuntuu. Tiesin kyllä aina hänestä jollain tasolla sen, että hänessä on jotain täysin erikoista. Ehkä just järjellisellä tasolla tiesin että jotain on ihan eri tavalla. Jokin poikkeama maailmassa. Ja niin onkin. Tiedän sen ihan varmaksi. Niin paljon sitä oon pyöritellyt tunteissani ja ajatuksissa. Muistan kun oon joskus vaan halunnut päästä hänestä yli ja kohtasin opiskelujen kautta joka päivä paljon miehiä (ei siis mitään deittailua vaan normaaleja kohtaamisia) ja oon joskus miettinyt sitä ihan systemaattisesti päässäni jokaisen ihmisen kohdalla että tuonkin kanssa menisi ehkä pari vuotta ihastumisen huumassa ja sitten hän putkahtaisi taas jostain päähäni ja jättäisin kaiken noin vaan hänen vuokseen. Että turha edes yrittää. Mun järki tiesi tosi hyvin. Ja yritin kyllä mennä sitten kauas ja kunnolla mutta ei mitään vaikutusta nähtävästi. Oon vielä enemmän kiinni hänessä kuin ennen.
Vetää puoleensa ihan käsittämättömällä tavalla.

Se on hyvä muuten kun tajuaa sen että toinen tekee asioita sydämestään. On helpompi lukea toista. Ei ehkä tuu väärinymmärryksiä niin paljon. Koska välillä ne sydämestä tehdyt asiat voi olla vähän vaikeita ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti:

No et ainakaan liian vanha ole 😊 Eikö se jo käsitelty niin hyvin että et saa enää ehdottaa sitä vastaukseksi mihinkään 😄 etkä kauheasti kielipoliisikaan koska et oo kommentoinut mitenkään mun laiskaa pilkunkäyttöä ja epäselviä lauserakenteita. Ja jottei tarvitse kommentoidakaan niin puolustaudun etukäteen että osaan kyllä mutten välitä. Ehkä oot harhaluulopoliisi? 😄 Se voisi olla ihan hyödyllistäkin. Haluun oman harhaluulopoliisin. Ajattelin kyllä itsekin että ehkä se on just tuo tunne/järki -suhtautumistapojen ero.

Mutta siis yritän kyllä tästä lähin muistaa tuon etten saa sinutella.. teitä 😂 en kyllä tiedä mikä olisi sitten sopivaa? Herra Kuningas? Teidän korkeutenne? Ja jos joku väittää että toisen lähestyminen on helppoa ja yksinkertaista, niin joopa joo. Jos edes sinuttelutaso joskus vuosien lähestymisen jälkeen kelpaisi Herra Kuninkaalle 😄 Puuttuu enää se että hoidetaan kaikki kommunikointi kirjekyyhkyjen kautta.

Niinhän se kai menee kun on syttynyt tunteita että toisen kanssa tekemisissä oleminen ja tunteminen vaan vahvistaa niitä. Samalta itsestänikin tuntuu. Tiesin kyllä aina hänestä jollain tasolla sen, että hänessä on jotain täysin erikoista. Ehkä just järjellisellä tasolla tiesin että jotain on ihan eri tavalla. Jokin poikkeama maailmassa. Ja niin onkin. Tiedän sen ihan varmaksi. Niin paljon sitä oon pyöritellyt tunteissani ja ajatuksissa. Muistan kun oon joskus vaan halunnut päästä hänestä yli ja kohtasin opiskelujen kautta joka päivä paljon miehiä (ei siis mitään deittailua vaan normaaleja kohtaamisia) ja oon joskus miettinyt sitä ihan systemaattisesti päässäni jokaisen ihmisen kohdalla että tuonkin kanssa menisi ehkä pari vuotta ihastumisen huumassa ja sitten hän putkahtaisi taas jostain päähäni ja jättäisin kaiken noin vaan hänen vuokseen. Että turha edes yrittää. Mun järki tiesi tosi hyvin. Ja yritin kyllä mennä sitten kauas ja kunnolla mutta ei mitään vaikutusta nähtävästi. Oon vielä enemmän kiinni hänessä kuin ennen.
Vetää puoleensa ihan käsittämättömällä tavalla.

Se on hyvä muuten kun tajuaa sen että toinen tekee asioita sydämestään. On helpompi lukea toista. Ei ehkä tuu väärinymmärryksiä niin paljon. Koska välillä ne sydämestä tehdyt asiat voi olla vähän vaikeita ymmärtää.

Ei minua kuninkaaksi tarvitse puhutella. Riittää kun kutsut mua Rehtoriksi😉.
Kun kirjoitat minulle, on sinä- muoto oikein. Kun vastaat johonkin viestiini ja kirjoitat siitä sinun hän- miehestä, on välillä sekavaa käyttää sinää. Ei Rehtorilta tähän muuta tällä kertaa. Lähdenpä saunan lämpöön venyttelemään päivän liikunnasta kiristeleviä kinttujani. Hieronta tekisi niille terää. Näppäräsormiselle ja osaavalle naispuoliselle hierojalle olisi täällä tarvetta. Eikä haittaa vaikka mies tulisi hieronnan päätteeksi raukeaksi😆

-Sammon takoja, ap-

Anonyymi kirjoitti:

Ei minua kuninkaaksi tarvitse puhutella. Riittää kun kutsut mua Rehtoriksi😉.
Kun kirjoitat minulle, on sinä- muoto oikein. Kun vastaat johonkin viestiini ja kirjoitat siitä sinun hän- miehestä, on välillä sekavaa käyttää sinää. Ei Rehtorilta tähän muuta tällä kertaa. Lähdenpä saunan lämpöön venyttelemään päivän liikunnasta kiristeleviä kinttujani. Hieronta tekisi niille terää. Näppäräsormiselle ja osaavalle naispuoliselle hierojalle olisi täällä tarvetta. Eikä haittaa vaikka mies tulisi hieronnan päätteeksi raukeaksi😆

-Sammon takoja, ap-

Riittää siis kun kutsun Rehtoriksi ja teen kokovartalohieronnan siten, että Rehtori on lopulta tyytyväinen, eipä tuo nyt kauheasti ole pyydetty 😉😘

Pääsen todennäköisesti vielä uudestaan ja uudestaan Rehtorin puhutteluun tuosta sinuttelusta, mutta se jää sitten Rehtorin harteille että miten aikoo kouluttaa tavoille 😋 Varmaan onnistut siinä jotenkin, mutta se on vähän haastavaa jos rangaistus alkaa tuntua palkinnolta.

Miten tuo ei nyt yllätä yhtään että lihaskiristelyt on just jaloissa eikä tietenkään esim. hartioissa. Jos katsot silmiin ja pyydät kauniisti niin kyykistyn tietenkin hieromaan kaikki kiristelevät kohdat 😘 Hyvää saunaa 😊 Mulla on kylmä, saisit kyllä vähän lainata ihosi lämpöä.

Anonyymi kirjoitti:

Riittää siis kun kutsun Rehtoriksi ja teen kokovartalohieronnan siten, että Rehtori on lopulta tyytyväinen, eipä tuo nyt kauheasti ole pyydetty 😉😘

Pääsen todennäköisesti vielä uudestaan ja uudestaan Rehtorin puhutteluun tuosta sinuttelusta, mutta se jää sitten Rehtorin harteille että miten aikoo kouluttaa tavoille 😋 Varmaan onnistut siinä jotenkin, mutta se on vähän haastavaa jos rangaistus alkaa tuntua palkinnolta.

Miten tuo ei nyt yllätä yhtään että lihaskiristelyt on just jaloissa eikä tietenkään esim. hartioissa. Jos katsot silmiin ja pyydät kauniisti niin kyykistyn tietenkin hieromaan kaikki kiristelevät kohdat 😘 Hyvää saunaa 😊 Mulla on kylmä, saisit kyllä vähän lainata ihosi lämpöä.

Rehtorin puhuttelu on vakava paikka. Siellä pitää nöyrtyä, myöntää virheensä ja alistua Rehtorin komentoon. Piiskaakin saa jos haluaa, lujasti tai hellästi😆.
Jalat oli jumissa, venyttelin ne saunan lämmössä notkeaksi. Nyt on notkeat nivelet ja lanteet myös. Ei tarvitse sinun turhaan kyykkiä, Rehtori taipuu melkoiseen akrobatiaan😉.

-Rehtorisi-

Anonyymi kirjoitti:

Rehtorin puhuttelu on vakava paikka. Siellä pitää nöyrtyä, myöntää virheensä ja alistua Rehtorin komentoon. Piiskaakin saa jos haluaa, lujasti tai hellästi😆.
Jalat oli jumissa, venyttelin ne saunan lämmössä notkeaksi. Nyt on notkeat nivelet ja lanteet myös. Ei tarvitse sinun turhaan kyykkiä, Rehtori taipuu melkoiseen akrobatiaan😉.

-Rehtorisi-

Onko sulle jäänyt jostain mielikuva etten muka myöntäisi virheitäni ja osaisi alistua Rehtorin tahtoon? 😊 Onpa kiltti puhuttelu jos saa ihan valita että mitä haluaa ja miten haluaa. Just nää puhuttelut saattaa johtaa siihen että on tarvetta aina uusille puhutteluille 😁 oot selvästi saamassa mua tarkkailuluokalle. Sanoin joskus että älä naurata. Nyt hymyilin liian merkitsevästi, hupsistaaa.

Tarvin samaa saunaa ja venyttelyä että pysyn sun akrobatian tahdissa 😊 Mut voi että tarvin myös pokerinaaman etten hymyilisi silmissä asti koko ajan. Hyvää yötä 😊😘

Anonyymi kirjoitti:

Onko sulle jäänyt jostain mielikuva etten muka myöntäisi virheitäni ja osaisi alistua Rehtorin tahtoon? 😊 Onpa kiltti puhuttelu jos saa ihan valita että mitä haluaa ja miten haluaa. Just nää puhuttelut saattaa johtaa siihen että on tarvetta aina uusille puhutteluille 😁 oot selvästi saamassa mua tarkkailuluokalle. Sanoin joskus että älä naurata. Nyt hymyilin liian merkitsevästi, hupsistaaa.

Tarvin samaa saunaa ja venyttelyä että pysyn sun akrobatian tahdissa 😊 Mut voi että tarvin myös pokerinaaman etten hymyilisi silmissä asti koko ajan. Hyvää yötä 😊😘

Pokerinaamaa tarvitaan. Ja pientä kivunsietokykyä, jos Rehtorilla on paha päivä.😉.
Hyvää yötä ja notkeita unia😊

Anonyymi kirjoitti:

Pokerinaamaa tarvitaan. Ja pientä kivunsietokykyä, jos Rehtorilla on paha päivä.😉.
Hyvää yötä ja notkeita unia😊

😂 Voi helv... miten monta kertaa oon ehtinyt suututtaa Rehtorin vuosien aikana menneisyydessä, oon kaivanut hienon kuopan itselleni 😂😂 Onneksi mun kivunsietokyky on hyvä, ehkä selviän tekosteni kanssa siitä pahan päivän käsittelystäkin 😉

Se on kiva tunne kun toinen tuo itsestä esiin jotain sellaista mistä itsekin pitää 😊 Jollain tavalla ne palaset vaan loksahtelee kohdilleen just oikein vaikka muu maailma oliskin vähän vaikeaa. Ehkä se on sitten jokin yhteys sielussa mikä on auki vaikkei sitä itse aina tajuaisi. Ja jotain kulkee koko ajan siinä välillä niin on automaattisesti sillä samalla viivalla asioissa. En tiedä mitä se on mutta tuntuu hyvältä jokatapauksessa 😊

Rannalla istuskelu toisen kanssa olisi parasta, ja niin tarpeen. Mä ainakin lähtisin tietenkin jos kysyttäisi, maanantai hyvä. Ilman rooleja ja kuoria. Siinä on jotain mikä tuntuu niin oikealta kun katselee luontoa, ehkä just se roolittomuus. Ei oo mitään rooleja vaan on vaan maailmassa. Aseistariisuvaa. Vaikka siis ei sitä aseistariisuntaa nyt enää ehkä niin tarvitse tehdäkään, oot jo itse hoitanut sen puolen aika hyvin 😘 Ja voit kyllä tutkia sitten ihan vapaasti ettei ole edes mitään hyvin piilotettua kynsiviilaa. Niin aseistariisunnan pitäisi varmaankin olla onnistunut 😊

Ja varmaan paras että olisi pitkä ilta. Koska jos ajattelee että se on vaan juttuhetki niin se saattaa kuitenkin mennä pitkäksi ja sitten on ongelmia jos unohti välittää ajasta 🤨😄 Fiksumpaa myöntää etukäteen että se on pitkä ilta. Joka silti varmaan tuntuu siltä että se kuuluu liian nopeasti.

Kyllä se varmaan välittyy aina ulkopuolellekin kun kahden ihmisen välillä on vetovoimaa. Ei se jäisi huomaamatta keltään. Mikä on siis ihan hyvä asia koska se jo itsessään kertoo kaiken oleellisen. Ei näitä asioita voi selittää ihmiselle joka ei oo nähnyt sitä, mutta ehkä näkemällä sen sitten voi tajutakin. Että miten onnelliseksi toinen ihminen voi tehdä pelkällä läsnäolollaan ja miten sen kanssa vaan loksahtaa niin hyvin yhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Se on kiva tunne kun toinen tuo itsestä esiin jotain sellaista mistä itsekin pitää 😊 Jollain tavalla ne palaset vaan loksahtelee kohdilleen just oikein vaikka muu maailma oliskin vähän vaikeaa. Ehkä se on sitten jokin yhteys sielussa mikä on auki vaikkei sitä itse aina tajuaisi. Ja jotain kulkee koko ajan siinä välillä niin on automaattisesti sillä samalla viivalla asioissa. En tiedä mitä se on mutta tuntuu hyvältä jokatapauksessa 😊

Rannalla istuskelu toisen kanssa olisi parasta, ja niin tarpeen. Mä ainakin lähtisin tietenkin jos kysyttäisi, maanantai hyvä. Ilman rooleja ja kuoria. Siinä on jotain mikä tuntuu niin oikealta kun katselee luontoa, ehkä just se roolittomuus. Ei oo mitään rooleja vaan on vaan maailmassa. Aseistariisuvaa. Vaikka siis ei sitä aseistariisuntaa nyt enää ehkä niin tarvitse tehdäkään, oot jo itse hoitanut sen puolen aika hyvin 😘 Ja voit kyllä tutkia sitten ihan vapaasti ettei ole edes mitään hyvin piilotettua kynsiviilaa. Niin aseistariisunnan pitäisi varmaankin olla onnistunut 😊

Ja varmaan paras että olisi pitkä ilta. Koska jos ajattelee että se on vaan juttuhetki niin se saattaa kuitenkin mennä pitkäksi ja sitten on ongelmia jos unohti välittää ajasta 🤨😄 Fiksumpaa myöntää etukäteen että se on pitkä ilta. Joka silti varmaan tuntuu siltä että se kuuluu liian nopeasti.

Kyllä se varmaan välittyy aina ulkopuolellekin kun kahden ihmisen välillä on vetovoimaa. Ei se jäisi huomaamatta keltään. Mikä on siis ihan hyvä asia koska se jo itsessään kertoo kaiken oleellisen. Ei näitä asioita voi selittää ihmiselle joka ei oo nähnyt sitä, mutta ehkä näkemällä sen sitten voi tajutakin. Että miten onnelliseksi toinen ihminen voi tehdä pelkällä läsnäolollaan ja miten sen kanssa vaan loksahtaa niin hyvin yhteen.

Luonnossa ihminen on aidoimmillaan. Lisäksi rannassa yhtyvät maa, vesi, taivas ja ihmisen virittämä nuotion tuli, eli lämpö. Kaikki klassiset tuhansia vuosia vanhat peruselementit, joiden vaikutus tuntuu vielä nykyaikanakin. Kun ne yhtyvät samassa paikassa, olet elämän peruskysymysten äärellä. Näin koen sen itse.

Siksipä rantanuotio on paras paikka jutella kaikesta mikä sielua jäytää tai mikä sitä sydäntä liikuttaa. Jossain teknologian ympäröimänä olemme kuin haarniskan sisällä. Kannamme miekkaa, kilpeä ja peistä, sekä tunnustamme kilvellä tiettyä väriä. Kuninkaan, ruhtinaan tai jonkun muun. Emme tunnusta niin helposti itseämme, vikojamme, heikkouksiamme tai niitä syviä tuntojamme. Olemme enemmän sitä mitä meiltä odotetaan kuin omia itsejämme. Käsi ylös ne jotka tunnustaa tämän. Omani on jo pystyssä.

Menipä syvälliseksi näin sunnuntaiaamuna... Voisin jutella näistä ja keveämmistäkin jutuista hänen kanssaan vaikka koko yön, aamun sarastukseen asti. Jos sillä keinolla pääsee muurin sisään. Talvella rantanuotio on hiukan kolkko paikka, mutta käykö korvikkeeksi takkatuli, lämmin viltti, kuuma juotava ja lämmin seura? Vai jäänkö odottamaan ensi kesää, sääskiä ja yötöntä yötä?

-Sammon takoja-

Anonyymi kirjoitti:

Luonnossa ihminen on aidoimmillaan. Lisäksi rannassa yhtyvät maa, vesi, taivas ja ihmisen virittämä nuotion tuli, eli lämpö. Kaikki klassiset tuhansia vuosia vanhat peruselementit, joiden vaikutus tuntuu vielä nykyaikanakin. Kun ne yhtyvät samassa paikassa, olet elämän peruskysymysten äärellä. Näin koen sen itse.

Siksipä rantanuotio on paras paikka jutella kaikesta mikä sielua jäytää tai mikä sitä sydäntä liikuttaa. Jossain teknologian ympäröimänä olemme kuin haarniskan sisällä. Kannamme miekkaa, kilpeä ja peistä, sekä tunnustamme kilvellä tiettyä väriä. Kuninkaan, ruhtinaan tai jonkun muun. Emme tunnusta niin helposti itseämme, vikojamme, heikkouksiamme tai niitä syviä tuntojamme. Olemme enemmän sitä mitä meiltä odotetaan kuin omia itsejämme. Käsi ylös ne jotka tunnustaa tämän. Omani on jo pystyssä.

Menipä syvälliseksi näin sunnuntaiaamuna... Voisin jutella näistä ja keveämmistäkin jutuista hänen kanssaan vaikka koko yön, aamun sarastukseen asti. Jos sillä keinolla pääsee muurin sisään. Talvella rantanuotio on hiukan kolkko paikka, mutta käykö korvikkeeksi takkatuli, lämmin viltti, kuuma juotava ja lämmin seura? Vai jäänkö odottamaan ensi kesää, sääskiä ja yötöntä yötä?

-Sammon takoja-

Tää on niin outoa, voisin melkein vannoa että oon itse kirjoittanut nuo ajatukset tulesta, vedestä ja elämän peruskysymyksistä. Kummallista lukea toisen kirjoittamana se mitä omassa päässä pyörii 😊 jään miettimään noita asioita varmaan lähes aina kun pysähdyn katsomaan tulta. Se on jotenkin hypnotisoivaa kuten vesikin. Ja sen tuntee, että ne on ne mitä tarvitsee jotta pysyy hengissä ja kaikki muu on niin paljon turhempaa. Ja se rauhoittaa kun on ne elementit läsnä. Pystyy suhteuttamaan asioita.

Rantanuotio kuulostaa ihan parhaalta paikalta jutella kaikista asioista maan ja taivaan väliltä. Sellaiselta tilanteelta missä ne muurit saa sortua ja on kaikki se näkyvissä mitä sisällä on.
Tykkään siitä roolittomuudesta ja teknologiasta irtipääsemisestä. Ja se ajatus tuntuu hyvältä että antaa toisen päästä niin lähelle.

Kumpi vaan olisi ihanaa, tulisi tarpeeseen ja vastaisi sydämessä olevaan kaipuuseen. Ensi kesä voisi kyllä olla helpompi silleen ajallisesti. Joku lähtee varmaan viikoksi tai pariksi ulkomaille niin silloinhan itse on aikalailla vapaa menemään mihin vaan, milloin vaan. Vaikka tässä maailmassa nyt voi tietty tapahtua mitä vaan ja kaikki suunnitelmat mennä aina uusiksi poliittisten päätöksien vuoksi. Mutta senkin kanssa voi varmaan elää. Ei se nyt kuitenkaan niin vaikeaa oo järjestää sitä hetkeä että voi jutella toisen kanssa. Kun vaan molemmat haluaa niin varmasti onnistuu.
Tuntuu siltä että ajatukset siitä osuu ihan yhteen 😊

Anonyymi kirjoitti:

Tää on niin outoa, voisin melkein vannoa että oon itse kirjoittanut nuo ajatukset tulesta, vedestä ja elämän peruskysymyksistä. Kummallista lukea toisen kirjoittamana se mitä omassa päässä pyörii 😊 jään miettimään noita asioita varmaan lähes aina kun pysähdyn katsomaan tulta. Se on jotenkin hypnotisoivaa kuten vesikin. Ja sen tuntee, että ne on ne mitä tarvitsee jotta pysyy hengissä ja kaikki muu on niin paljon turhempaa. Ja se rauhoittaa kun on ne elementit läsnä. Pystyy suhteuttamaan asioita.

Rantanuotio kuulostaa ihan parhaalta paikalta jutella kaikista asioista maan ja taivaan väliltä. Sellaiselta tilanteelta missä ne muurit saa sortua ja on kaikki se näkyvissä mitä sisällä on.
Tykkään siitä roolittomuudesta ja teknologiasta irtipääsemisestä. Ja se ajatus tuntuu hyvältä että antaa toisen päästä niin lähelle.

Kumpi vaan olisi ihanaa, tulisi tarpeeseen ja vastaisi sydämessä olevaan kaipuuseen. Ensi kesä voisi kyllä olla helpompi silleen ajallisesti. Joku lähtee varmaan viikoksi tai pariksi ulkomaille niin silloinhan itse on aikalailla vapaa menemään mihin vaan, milloin vaan. Vaikka tässä maailmassa nyt voi tietty tapahtua mitä vaan ja kaikki suunnitelmat mennä aina uusiksi poliittisten päätöksien vuoksi. Mutta senkin kanssa voi varmaan elää. Ei se nyt kuitenkaan niin vaikeaa oo järjestää sitä hetkeä että voi jutella toisen kanssa. Kun vaan molemmat haluaa niin varmasti onnistuu.
Tuntuu siltä että ajatukset siitä osuu ihan yhteen 😊

Karkaan rannalle milloin vaan, jos hänet saan mukaani. Vaikka jonnekin, missä on lämpimät yöt ja tähtitaivas. Niitä ei täällä Pohjolassa ole koskaan yhtäaikaa. Hän ja minä, rantahiekka, aaltojen kohahtelu, tähtitaivas, nuotion tuli ja lämmin yö. Vähän kuin viimeisellä rannalla, tai viimeisellä väliasemalla ennen junan lähtöä kohti tuntematonta. Hetki, joka loppuu aina kesken, niin ettei ehdi sanoa kaikkea mitä piti.

-ap

Anonyymi kirjoitti:

Karkaan rannalle milloin vaan, jos hänet saan mukaani. Vaikka jonnekin, missä on lämpimät yöt ja tähtitaivas. Niitä ei täällä Pohjolassa ole koskaan yhtäaikaa. Hän ja minä, rantahiekka, aaltojen kohahtelu, tähtitaivas, nuotion tuli ja lämmin yö. Vähän kuin viimeisellä rannalla, tai viimeisellä väliasemalla ennen junan lähtöä kohti tuntematonta. Hetki, joka loppuu aina kesken, niin ettei ehdi sanoa kaikkea mitä piti.

-ap

Ainakin melkein lämmin kesäyö 😊 Villatakin ja viltin kanssa lämmin yö. En nyt ihan niin viluinen ole etten olis koskaan pitänyt Pohjolan yötä yhtään lämpimänä, vaikka totta ettei se ehkä kovin lämmin ole. Mutta ehkä se on toisaalta ihan hyväkin, on ainakin hyvä syy olla toisen lähellä 😊 Vaikkei siihen kyllä tekosyitä tarvitsekaan 😘

Jokin puolimatkakin voi olla ihan hyvä jos pohjoisessa on liian kylmää ja etelässä voi olla liian kuumaa. Junat kulkee kumpaankin suuntaan.

Mulla on jostain syystä tuollainen mielikuva just siitä viimeisestä rannasta. Mitä ikinä se viimeinen ranta onkaan tai tarkoittaakaan. Luulen että se on noin. Vettä, lämmintä, kaunista. Kertooko se sitten jostain enemmästä kuin mistä tietää, jos ihmisillä on asioista samoja mielikuvia. Ja onko ne mielikuvat olemassa siksi että joskus löytäisi itsensä sieltä. Tai ehkä se on jo matkalle annettu päämäärä.

Piti vielä sanoa siitä sun aamupohdinnasta että mua hymyilytti että olin itse unohtanut kokonaan ilman niistä elämän perusedellytyksistä. Oon aina ajatellut vaan vettä ja tulta. Hyvä että muistutit 😊

Rannalle karkaaminen on ihan paras suunnitelma. Siitä pitää sit vaan pitää kiinni 😊😘

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin melkein lämmin kesäyö 😊 Villatakin ja viltin kanssa lämmin yö. En nyt ihan niin viluinen ole etten olis koskaan pitänyt Pohjolan yötä yhtään lämpimänä, vaikka totta ettei se ehkä kovin lämmin ole. Mutta ehkä se on toisaalta ihan hyväkin, on ainakin hyvä syy olla toisen lähellä 😊 Vaikkei siihen kyllä tekosyitä tarvitsekaan 😘

Jokin puolimatkakin voi olla ihan hyvä jos pohjoisessa on liian kylmää ja etelässä voi olla liian kuumaa. Junat kulkee kumpaankin suuntaan.

Mulla on jostain syystä tuollainen mielikuva just siitä viimeisestä rannasta. Mitä ikinä se viimeinen ranta onkaan tai tarkoittaakaan. Luulen että se on noin. Vettä, lämmintä, kaunista. Kertooko se sitten jostain enemmästä kuin mistä tietää, jos ihmisillä on asioista samoja mielikuvia. Ja onko ne mielikuvat olemassa siksi että joskus löytäisi itsensä sieltä. Tai ehkä se on jo matkalle annettu päämäärä.

Piti vielä sanoa siitä sun aamupohdinnasta että mua hymyilytti että olin itse unohtanut kokonaan ilman niistä elämän perusedellytyksistä. Oon aina ajatellut vaan vettä ja tulta. Hyvä että muistutit 😊

Rannalle karkaaminen on ihan paras suunnitelma. Siitä pitää sit vaan pitää kiinni 😊😘

Aikamoista aivojumppaa tämä vain on. Tiedän, että todellisuudessa hän ei suostu kanssani mihinkään keskustelutuokioon tai tapaamiseen. Joko hän pelkää minun yrittävän hivuttamalla saada häneltä (vahingossa ?) vastakaikua, tai sitten pelkää ajautuvansa johonkin mihin ei ole valmis. Pitää jutella ihan muusta ja varovasti rakentaa yhteyttä vahvemmaksi ennen liikaa tuppautumista. Tämä ihan reaaliteettien myöntämiseksi haaveilun vastapainona. Tylyä, mutta sitähän elämä suurelta osin on.

Anonyymi kirjoitti:

Aikamoista aivojumppaa tämä vain on. Tiedän, että todellisuudessa hän ei suostu kanssani mihinkään keskustelutuokioon tai tapaamiseen. Joko hän pelkää minun yrittävän hivuttamalla saada häneltä (vahingossa ?) vastakaikua, tai sitten pelkää ajautuvansa johonkin mihin ei ole valmis. Pitää jutella ihan muusta ja varovasti rakentaa yhteyttä vahvemmaksi ennen liikaa tuppautumista. Tämä ihan reaaliteettien myöntämiseksi haaveilun vastapainona. Tylyä, mutta sitähän elämä suurelta osin on.

No mutta eikö aivojumppa muka ole hyväksi? Saa vetreät aivot jotka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Samasta syystä harhaluuloihin ajautuminen ja kuplan puhkeamiset on todella hyödyllisiä kokemuksia. Aivot menee joustavammaksi. Yleensähän ihmisille ei voi edes kertoa jotain niin yksinkertaista asiaa kuin vaikka että jokin ala on täynnä korruptiota. Ei ne halua muuttaa niiden mielikuvaa todellisuudesta. Tarvii olla vetreät aivot, jotta muuttaa käsityksiään ja haluaa nähdä asiat niin kuin ne oikeasti on eikä vain niin kuin kuvittelee niiden olevan.

Mä mielummin tipahdan pilvistä ja pidän vetreät aivoni. Ei ne pysy joustavina ilman harjoitusta. Pakko yrittää siis aina nähdä sekin mitä ei just sillä hetkellä näe. Mutta ehkä se on vaan mun mielipiteeni että todellisuus on tärkeämpi kuin säilyttää se oma mielikuva todellisuudesta. Oon mielelläni väärässä jos löydän tilalle oikeampaa tietoa. Mutta tajuan kyllä olevani hieman äärimmäinen tuossa asiassa.

Mä mietin just sitäkin, että voisin kyllä sanoa minun hänelle että voi tulla kotiini jos se on hänelle ok. Siis jos aiheesta joskus juteltaisi. Mutta voisi siis tulla vain sellaisena tiettynä hetkenä jolloin se ei ole järjetöntä hullujen touhua. Ja voi olla silloin aamuun asti. Eipä ainakaan voisi väittää etten päästä häntä lähelle. Tietäisi tasan tarkkaan että päästän enkä edes välitä mikä on oikein ja mikä väärin.

Varmasti se aiheuttaa jonkinlaisia pelkoja että kuitenkin isoista ja vaikeista asioista kyse. Niihin ei voi vain ajautua. Niiden pitää olla selviä päätöksiä. Molemminpuolisesti. Mä en osaa sanoa muuta omasta tilanteesta kuin että haluan jutella hänen kanssaan kasvokkain. Ja jos nyt yhtään osaan päätellä mitään niin tuskin siitä tilanteesta selvittäisi ilman että patoutuneet intohimot purkautuu. Ja se on ok. Haluan sitä. Ja haluan sitä paljon. Vasta sen jälkeen voi miettiä asioita enemmän. Että miltä tuntuu ja mitä sitten vaiko mitään. Miettiä, rauhassa. Ei pistää kaikkea heti sekaisin. Jos se on ok että saa aikaa ajatella rauhassa niin asiat on silloin ok.

En ymmärrä miksi ajattelet noin että hän pelkäisi että hivuttaudut lähemmäs. Onhan se toki senkaltainen tilanne että räjähde ja liekki lähestyvät toisiaan mutta hyvältähän sellainen vaan tuntuu. Pelkäätkö itse sitä tai seurauksia? Voit aina sanoa stop kun siltä tuntuu. Varmasti hän kuuntelee. Teidän pitää kuunnella toisianne. Ja tarkoitan siis nimenomaan kuunnella, ei olettaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aikamoista aivojumppaa tämä vain on. Tiedän, että todellisuudessa hän ei suostu kanssani mihinkään keskustelutuokioon tai tapaamiseen. Joko hän pelkää minun yrittävän hivuttamalla saada häneltä (vahingossa ?) vastakaikua, tai sitten pelkää ajautuvansa johonkin mihin ei ole valmis. Pitää jutella ihan muusta ja varovasti rakentaa yhteyttä vahvemmaksi ennen liikaa tuppautumista. Tämä ihan reaaliteettien myöntämiseksi haaveilun vastapainona. Tylyä, mutta sitähän elämä suurelta osin on.

Huomenta taas 😊 Halusin muuten jo aiemmin kysyä sulta että miten sulla menee oman pokerinaamasi suhteen? Onko kaikki ok?

Anonyymi kirjoitti:

Huomenta taas 😊 Halusin muuten jo aiemmin kysyä sulta että miten sulla menee oman pokerinaamasi suhteen? Onko kaikki ok?

Pokerinaamani on hiukan huono: Luulen olevani cool, mutta naamani paljastaa kuulemma liikaa, ainakin naisille. Ei se haitaksi ole, jos oikea huomaa lämpimän katseen, jopa ne "bedroomeyesit", tai kokee käytökseni huomioivana ja juuri häntä korostavana. Muut nähkööt jos ovat nähdäkseen, en suuremmin välitä omalta kohdalta. Ympäristön vuoksi on pakko hiukan miettiä muiden reaktioita, ettei hän joudu kiusoittelun kohteeksi. Aikuisten päiväkodeissa tapahtuu sitäkin.

-Sammon takoja, ap

Anonyymi kirjoitti:

Pokerinaamani on hiukan huono: Luulen olevani cool, mutta naamani paljastaa kuulemma liikaa, ainakin naisille. Ei se haitaksi ole, jos oikea huomaa lämpimän katseen, jopa ne "bedroomeyesit", tai kokee käytökseni huomioivana ja juuri häntä korostavana. Muut nähkööt jos ovat nähdäkseen, en suuremmin välitä omalta kohdalta. Ympäristön vuoksi on pakko hiukan miettiä muiden reaktioita, ettei hän joudu kiusoittelun kohteeksi. Aikuisten päiväkodeissa tapahtuu sitäkin.

-Sammon takoja, ap

Niin kai se menee että tunteita alkaa olla aika mahdoton peittää kun niitä on tarpeeksi. En mäkään ole oikein onnistunut omiani peittämään. Pokerinaama olisi parempi kuin ei pokerinaamaa jotta olisi vähän rauhaa tilanteissa. Jossain vaiheessa näytti siltä että oma tilanne on vähän sekoamassa niin näin parhaaksi keksiä jonkun selityksen rauhoittamaan epäilyjä. Ehkä poisti ne. Sanoin että eräs henkilö on kuollut. Kun ei tiedä kuka hän on niin ei voi tarkistaa. Ja en edes pystynyt sanomaan sitä asiaa ääneen ilman kamalaa itkuun pillahtamista jota en saanut loppumaan melkein millään, koska se ajatuskin tuntui niin kamalalta ja musertavalta, että näytti varmaan todelliselta. Suuttuu ja mököttää ilmiselvistä tunteistani mutta tuskin kokee enää tarvetta heittää puhelintani ikkunasta jne. Herättää tosin varmaan hieman kysymyksiä liika hymyily. Enkä pelkää mitään liikaa, paitsi että yhteys katkeaisi sekoiluun. Pitää yrittää olla vähän fiksu että asiat pysyy järkevästi. Enköhän osaa sen kyllä. Mun puolesta ei tarvi kenenkään pelätä, pärjään kyllä. En myöskään välitä mistään muiden ihmisten mielipiteistä mitään kunhan kukaan ei onnistu katkaisemaan sitä yhteyttä minun häneen häiritsemällä jotenkin. Ja tietenkin toivon että hänellä on kaikki hyvin.

En osaa pelätä tuollaisia asioita liikoja.
Eikä ne pelot liity siis mitenkään siihenkään että pelkäisin mun ja hänen lähentymistä. En pelkää sitä ollenkaan vaan haluan olla hänen lähellään. Ihan niin lähellä kuin toista ihmistä voi olla.

Pelot pyörii edelleen jotenkin oudosti todellisuudentajun ja harhan ympärillä. Ja sen takia tulee aika suurta tarvetta sille että asiat olisi mahdollisimman aitoa ja todellista. Ei mitään harhaa eikä edes unelmaa. Koska tää kaikki tuntuu jo valmiiksi vähän harhaiselta unelmalta. Haluaisin sille vastapainoksi ihan kunnolla raakaa todellisuutta. En halua upota yhtään syvemmälle mihinkään harhaisiin epätosiin unelmiin. Koska tää on jo valmiiksi vähän niin kuin jostain rakkaudesta kertovasta sadusta tuntea aina vaan näin. Tarvii tasapainoa kun tuntuu jo valmiiksi ihan harhaiselta. En oo kovin kyyninen ihminen mutta tykkään pitää omat jalat maassa. Todellisuudessa kuitenkin. Niin kuin se on.

Toinen asia mihin liittyy pelkoja on se että voisiko oikeasti edes olla jotain enemmän kuin sitä että viettää aikaa yhdessä. Siis enemmän kuin vaan yö yhdessä. Tottakai haluaisin koko sydämestäni sitä että voisi olla ja olisi kaikki mahdollinen. Ja vaikka on esteitä joista jotkut ei ehkä oliskaan ylitettävissä niin mun ajatusten lähtökohta häneen liittyen on se, että haluan hänen kanssaan kaiken mikä vaan ikinä on mahdollista. Vaikka ihan vääriä reittejäkin, jos kaikki muut reitit on kiinni. Kuten varmaan näkyy. Ja toivottavasti oikeasti tietää että on ainoa ihminen koko universumissa jonka vuoksi tekisin tällaisia asioita. Mut näin se vaan on.

Mutta on siis monta mutkaa. Yksi niistä on esim. se, että mulla on niin vahva olo ollut aina siitä että miten lapsien polku on tarkoitettu menevän. Eikä sitä mun valinnat muuta. Näen sen niin nyt, että ne lähtee kuitenkin jos minä jään tänne. Varmaan sellainen perus "raivostuin-ja-vein-lapset,-adios" -kuvio saattais näyttää todennäköiseltä.
Niin on vaan vähän liikaa pohtia tätä kaiken muun ohella. On pidettävä ajatukset vähän yksinkertaisempina. Halusta se ei oo kiinni eikä koskaan oo ollut siitä kiinni. Enkä siis oo mitenkään ahdistunut mutten vaan osaa sanoa juuta enkä jaata enemmästä just tässä kohtaa.

Tuon lisäksi häiritsee se välähdys siitä päivästä jossain hyvin kaukana tulevaisuudessa. Luulen että se on päivä kun molemmat kuollaan. Ja just näihin omiin päänsisäisiin harhoihin on niin raivostuttavaa luottaa. Mutta kun ne on ennenkin olleet oikeassa ja tienneet asioita. Eikä ne mee kuin vahvemmaksi. Sä oot esimerkiksi kirjoittanut palstalla jotain joka oli täsmälleen sama kuin mitä hän sanoi siinä välähdyksessä. En tajunnut aiemmin mitä se edes tarkoitti välähdyksessä siinä asiayhteydessä, mutta tajusin senkin kun sä kirjoitit saman täällä. Tulee tuollaisia outoja muistutuksia. Mitä niistä pitäisi ajatella, en tiedä edes.

Yksityisasiat eivät kuulu arkiseen aherrukseen. Siihen ei ole annettu lupaa ja siksi se ainoastaan ja vain vahingoittaa sisintä. Sellainen aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, koska sellainen toiminta ei kunnioita yksityisyyttä. Ei ole pyydetty apua keneltäkään, ihan itse osataan hoitaa omat asiat. Siksi aikoinaan olisi pitänyt kysyä lupa kaiken aloittamiselle. On pilattu monta vuotta ja saatu ihminen ahdistuneeksi ja hauraaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Yksityisasiat eivät kuulu arkiseen aherrukseen. Siihen ei ole annettu lupaa ja siksi se ainoastaan ja vain vahingoittaa sisintä. Sellainen aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, koska sellainen toiminta ei kunnioita yksityisyyttä. Ei ole pyydetty apua keneltäkään, ihan itse osataan hoitaa omat asiat. Siksi aikoinaan olisi pitänyt kysyä lupa kaiken aloittamiselle. On pilattu monta vuotta ja saatu ihminen ahdistuneeksi ja hauraaksi.

Joka päivä kun sä silmäsi avaat sä toivot että olisi hiljaista, mutta niin ei ole vieläkään tapahtunut. Sä et ymmärrä miksi sua yhä halutaan rikkoa. Sisin on yhä surullisempi.

Ei oo mitään väliä noilla turhilla ihmisillä. Ei kiinnosta ollenkaan.

Jospa se kertoo siitä kenen kanssa sielu on oikeasti naimisissa. Sehän voi olla eri asia kuin miltä paperissa näyttää. Miten tästä maailmasta voisi ymmärtää mitään edes. Vaikka sitä että mitä lupauksia sielut keskenään tekee, miten, miksi ja milloin. Yhden tuollaisen asian haluaisin selvittää että mitä lupauksia sieluni on oikein tehnyt mutta se vaatii hänen läsnäoloaan että siihen saan vastauksen. Ihan läheistä läsnäoloa. Näen sen itse sitten, ehkä 😊

Näin viime yönä unta jossa me oltiin molemmat ihan nuoria ja jossain huoneessa joka ei ollut hyvä. Ja hän oli kiinni jossain töpseleissä ja kun näin sen juoksin vetämään ne irti ja sanoin että herää, herää rakas, meidän pitää päästä äkkiä pois täältä. Hän heräsi hyvin ja sit itsekin heräsin. Mitäköhän tuostakin unesta pitäisi tulkita, välillä ne on outoja mutta on silti kiva olo herätä kun on nähnyt toisen unessa. Tulee mieleen ainakin 10 eri tulkintaa. Se oli vähän outo uni. Sun uni on parempi 😊 Vaikka parempihan se olisi totena kuin unena. Rantahäät kuulostaa just oikealta. Ehkä ne ajatukset on molempien päässä 😊 mutta toteuttajat on ihan sekavia hulluja, koska ei luulisi että on niin vaikeaa elää todeksi asiat mitä molemmat haluu. Vai meneekö se niin että just se on vaikeaa mitä eniten haluu?

Eräälle tietylle miehelle on aina aikaa 😊 vain paikka saattaa joskus vaikuttaa vähän hankalalta. Mutta ei sekään haittaa. Ilmeisesti tällä asialla on vaan sellainen torimainen tsänssi. Siis että koko juttu ja kaikista syvimmät ja herkimmät omat tunteet pitää elää niin kuin torilla koko maailman edessä. Mikä on kyllä vähän outoa, mutta onko ikinä ollut mitään muunlaista tsänssiä 🤔😂 No, ainakin hyvin karaistuu siihen sellaiseen sydän näkyvillä -olotilaan, mikä ei ehkä itselleni oo kaikista luontaisin mutta oon varmaan vaan oppinut sen hyvin. Eipä haittaa.

Mitä itsestään pitäisi kertoa? Vähän vaikea aina muistaa sitä, että toinen varmaan haluaa tutustua enemmän kun itse haluaa vaan kuulla hänestä enemmän 😊 unohtuu ajatella sitä siltä kantilta.
Se on kyllä tietyllä tavalla vähän hassua, kun mä miellän itse itseni niin, että jos ja kun joku ei tiedä ollenkaan mun tunteista häntä kohtaan, niin ei tunne mua oikeasti ollenkaan. Koska se on niin iso osa. Siis tästä syystä en koe että esim. mun äiti tai sisarukseni oikeasti tuntee mua. Koska ei tiedä hänestä mitään. Se on vähän outoa. Mutta niin se jotenkin menee, että kun tietää sen tietää jotain oleellista. Tai niin sen itse koen.

Mutta kai sitä höpistessä ihan hyvin tulee ajatuskulkuja ainakin tutuksi. Siis että molemminpuolisesti hieman sekavaa ja monimutkaista 😄 Vaikka itseasiassa sun ajatukset ei tunnu musta ollenkaan sekavilta tai monimutkaisilta. Vaan helposti ymmärrettäviltä. Mutta itse oot välillä vähän (paljon) vaikeasti ymmärrettävä. Ja sit ehkä kuitenkin jotenkin just samalla sivulla. En tiedä.

Mut niinhän se menee että aitoon ihmiseen on helpompi luottaa. Sä tunnut aidolta. Niin ei haittaa vaikka vähän joskus vaikuttaisi epäilyttävältä, koska se on silti tuhat kertaa luotettavampaa koska on aitoa. On jokin pohjavire, joka on hyvä, jopa rauhoittava. Syvällä tavalla. On helppo lähteä mukaan. Vaikka on niitä ei-rauhoittaviakin ylivirittäviä tunteitakin tarpeeks 😄 jokin syvä luottamus kuitenkin.

Mä vasta myöhemmin kysyin mitä tarkoitti, jos ensin vain vilkaisin vähän hämmentyneesti. 😊

Kalevala on hieno. Vähän vaikeatulkintainen. Mutta taide on, se on vapaus. Senhän ne kaikki diktatuureissakin elävät ihmiset aina oppivat kerta toisensa jälkeen. Muuta vapautta ei maailmassa ole kuin oman luovuutesi luoman viitan alla.

Turhan vähän tullut kyllä luettua Kalevalaa. Luen muutenkin vähän sikinsoikin kaunokirjallisuutta ja filosofiaa. Pitäisi kyllä lukea enemmän, tykkään kirjallisuudesta. Kaunokirjallisuus on jäänyt pitkän aikaa vähemmälle, en edes muista minkä romaanin oon viimeks lukenut. Noin muuten oon viimeisimmäks lukenut Sun Tzun Sodankäynnin taidon. Mulla on ehkä kenties hieman yllättäviä nää lukemiseni. Tai en tiedä, ehkä kaikki nuorehkot naisihmiset lukee näitä? Mistä minä tiedän.

Yritin just miettiä sitä, että mistä kirjasta ylipäänsä oon tykännyt eniten. Mut mulla on vaan viimeaikoina pyörinyt päässä se, että kun joskus reilu 15 vuotta sitten oon lukenut jotain näitä dystopiakuvauksia niin kuin vaikka Uljas uusi maailma, niin se tuntui ihan päättömältä että joku on pystynyt kuvittelemaan, että maailma menisi sellaiseen kamalaan suuntaan. Ja nyt 15 vuotta myöhemmin se tuntuu jo siltä, että se on vähän niin kuin tapahtumassa jo. Somahuumeen sijasta on vaan ehkä somehuume, mutta yhtäkaikki koska ei tarvitse edes kieltää kirjoja kun ei ketään kauheasti kiinnosta lukea niitä. Mut en nyt just saa päähäni mistä kirjasta olisin tykännyt eniten, niitä on niin monta. Mut runoista oon aina tykännyt Edith Södergranista, ja teini-ikäisenä luin paljon Lauri Viitaa. Keskenään ehkä vähän erilaisia mutta hienoja.

Nimiin liittyy kyllä aika outoja sattumia, muistan. Mulla itseasiassa liittyy hänen nimeensä vielä jokin muukin sattuma, ja muitakin just nimisattumia, mutta eipä sitä tai niitä pysty tälleen palstalla selittämään. Mut niinhän sitä sanotaan, että nimi on enne. Ehkä se tarkoittaa jotenkin vielä syvemmin kuin miten se ymmärretään. Siis että ennemerkkejä tulee sitä kautta tai jotain. Tai ylipäänsä ehkä hyvä polttoaine alitajunnalle.

Anonyymi kirjoitti:

Mä vasta myöhemmin kysyin mitä tarkoitti, jos ensin vain vilkaisin vähän hämmentyneesti. 😊

Kalevala on hieno. Vähän vaikeatulkintainen. Mutta taide on, se on vapaus. Senhän ne kaikki diktatuureissakin elävät ihmiset aina oppivat kerta toisensa jälkeen. Muuta vapautta ei maailmassa ole kuin oman luovuutesi luoman viitan alla.

Turhan vähän tullut kyllä luettua Kalevalaa. Luen muutenkin vähän sikinsoikin kaunokirjallisuutta ja filosofiaa. Pitäisi kyllä lukea enemmän, tykkään kirjallisuudesta. Kaunokirjallisuus on jäänyt pitkän aikaa vähemmälle, en edes muista minkä romaanin oon viimeks lukenut. Noin muuten oon viimeisimmäks lukenut Sun Tzun Sodankäynnin taidon. Mulla on ehkä kenties hieman yllättäviä nää lukemiseni. Tai en tiedä, ehkä kaikki nuorehkot naisihmiset lukee näitä? Mistä minä tiedän.

Yritin just miettiä sitä, että mistä kirjasta ylipäänsä oon tykännyt eniten. Mut mulla on vaan viimeaikoina pyörinyt päässä se, että kun joskus reilu 15 vuotta sitten oon lukenut jotain näitä dystopiakuvauksia niin kuin vaikka Uljas uusi maailma, niin se tuntui ihan päättömältä että joku on pystynyt kuvittelemaan, että maailma menisi sellaiseen kamalaan suuntaan. Ja nyt 15 vuotta myöhemmin se tuntuu jo siltä, että se on vähän niin kuin tapahtumassa jo. Somahuumeen sijasta on vaan ehkä somehuume, mutta yhtäkaikki koska ei tarvitse edes kieltää kirjoja kun ei ketään kauheasti kiinnosta lukea niitä. Mut en nyt just saa päähäni mistä kirjasta olisin tykännyt eniten, niitä on niin monta. Mut runoista oon aina tykännyt Edith Södergranista, ja teini-ikäisenä luin paljon Lauri Viitaa. Keskenään ehkä vähän erilaisia mutta hienoja.

Nimiin liittyy kyllä aika outoja sattumia, muistan. Mulla itseasiassa liittyy hänen nimeensä vielä jokin muukin sattuma, ja muitakin just nimisattumia, mutta eipä sitä tai niitä pysty tälleen palstalla selittämään. Mut niinhän sitä sanotaan, että nimi on enne. Ehkä se tarkoittaa jotenkin vielä syvemmin kuin miten se ymmärretään. Siis että ennemerkkejä tulee sitä kautta tai jotain. Tai ylipäänsä ehkä hyvä polttoaine alitajunnalle.

Kalevala on vaikeaselkoinen ja täynnä piilomerkityksiä, jotka ei avaudu nykyihmisille samalla tavalla kuin satoja vuosia sitten eläneille. En ole itsekään lukenut sitä kouluvuosien jälkeen, kai viimeksi lukiossa ysärin loppupuoliskolla. Harmillisen vähän tulee nykyisin luettua, nämä mobiililaitteet ja suoratoistopalvelut 24/7- ryöstää sen lukemiseen sopivan oman ajan.

Sun Tsun Sodankäynnin taito sopii oppimateriaaliksi myös ihmisuhteisiin. Esimerkiksi mietelause "Näytä vahvalta kun olet heikko, ja heikolta kun olet vahva."
Heikkouden peittäminen ei tarkoita öykkäröintiä, vaan kun olet jotenkin rikki, ole hurmaavampi ja käyttäydy vahvemmin kuin koskaan. Vaikka se olisi vaikeaa. En onnistu itse tuossa kuin puolittain, jos sitäkään.

Runous on itsellä jäänyt valtaosin lukematta. Ehkä pitäisi laajentaa sinnekin, ettei nämä palstarunoilut toistaisi liikaa itseään. Tylsä olen, kun en muuta keksi.
Haikuja ehkä?🤔

On vaikea saada häneen henkilökohtaista kontaktia niiden työroolien ulkopuolelta. Jos se yksityisyyden muuri on niin vahva, sanoisi sitten suoraan ettei halua puhua tai lähentyä millään tasolla sillä alueella. Tiedän toki jotain hänestä, mutta ihan persoonan tuntemisen kannalta olisi kiva tietää enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Kalevala on vaikeaselkoinen ja täynnä piilomerkityksiä, jotka ei avaudu nykyihmisille samalla tavalla kuin satoja vuosia sitten eläneille. En ole itsekään lukenut sitä kouluvuosien jälkeen, kai viimeksi lukiossa ysärin loppupuoliskolla. Harmillisen vähän tulee nykyisin luettua, nämä mobiililaitteet ja suoratoistopalvelut 24/7- ryöstää sen lukemiseen sopivan oman ajan.

Sun Tsun Sodankäynnin taito sopii oppimateriaaliksi myös ihmisuhteisiin. Esimerkiksi mietelause "Näytä vahvalta kun olet heikko, ja heikolta kun olet vahva."
Heikkouden peittäminen ei tarkoita öykkäröintiä, vaan kun olet jotenkin rikki, ole hurmaavampi ja käyttäydy vahvemmin kuin koskaan. Vaikka se olisi vaikeaa. En onnistu itse tuossa kuin puolittain, jos sitäkään.

Runous on itsellä jäänyt valtaosin lukematta. Ehkä pitäisi laajentaa sinnekin, ettei nämä palstarunoilut toistaisi liikaa itseään. Tylsä olen, kun en muuta keksi.
Haikuja ehkä?🤔

On vaikea saada häneen henkilökohtaista kontaktia niiden työroolien ulkopuolelta. Jos se yksityisyyden muuri on niin vahva, sanoisi sitten suoraan ettei halua puhua tai lähentyä millään tasolla sillä alueella. Tiedän toki jotain hänestä, mutta ihan persoonan tuntemisen kannalta olisi kiva tietää enemmän.

Mä just edelliseen viestiin ajattelin kirjoittaa sun runoilusta, että siitä näkee ilmiselvän luovuuden. Ne on hienoja, ja näyttää syntyvän vielä aika kivuttomasti vähän mistä aiheesta vain. Mä en itse osaa kirjoittaa, mut tykkään lukea kyllä. Paitsi, että vähän sama ongelma että se lukemiseen sopiva aika menee johonkin muuhun nykyään. Palstalle... 😂 Ei mitään paineita, mutta kunhan pidät sen mielessä että luen näitä sun palstaviestejä Dostojevskin ja Tsehovin sijasta... ☺ No ei vaan, joskus aikaisemminkin kun on pitänyt lukea jotain kirjoja niin oon lukenut yöllä yöunien kustannuksella. Lapset ja kirjan lukeminen ei oikein onnistu. Tosin se on ehkä myös kiinni siitä millaiset lapset on. Mulla on sattumalta sellaiset että jos tulee liian hiljaista, pitää jo juosta kiireesti koska varmaan ne on löytäneet jostain piilottamani tussit ja seinässä on jo iso graffiti ja molemmilla viikset. Pääsen kirjassa just ja just ekalle sivulle. Välillä tulee kyllä mieleen, että kiva asia se luovuus, mutta voisiko edes jotain elämän perusasioita suorittaa siten, että ne tehdään aina samaa tuttua ja toimivaa kaavaa eikä keksitä niitä aina uudelleen. Esim. pissaaminen. Onko siihenkin aina keksittävä uusia luovia tapoja äidin päänmenoksi. Esim. Väärinpäin, yhdellä jalalla, ikkunasta... Argh 🤯 Mutta kai se sit on tuollaista kun luovuus ja miessukupuoli yhdistyy? 😂
Nyt tuli noista venäläisistä kirjailijoista mieleen, että tykkäsin joskus paljon Nikolai Gogolista. Etenkin novelleista Nenä ja Hullun päiväkirja. En oo kyllä lukenut piiiitkään aikaan.

Sodankäynnin taito sopii oppimateriaaliksi ihmissuhteisiin!!?! 😂😂😅 Vai niin... 🤨😉 Oikeasti mietin hetken, että pitäisikö olla sanomatta että oon just lukenut sen, ettei tuu mielikuvaa että käyttäisin sen vinkkejä kaikkialla muuallakin elämässä. Koska ne on tosi hyviä ja sopii mihin vaan, just kuten sanoit. Itse kyllä mainitsit ihmissuhteet, en minä. Hemmetti, mitä muuta tässä pitää alkaa lukea ettei jää kanssasi alakynteen... 😄 Ihmissuhdetaitokirjat Machiavellin Ruhtinas tai joku sissisodan perusteet ABC, for dummies -versio. Ainakin mulle.

Kuinka rikki oikein oot? Koska oot tosi hurmaava. 🤔🤗😘

Miksi ajattelet noin, että hän ei haluaisi lähentyä ja puhua ihan henkilökohtaisella tasolla? Varmasti haluaa. Ehkä hänellä on sama ongelma. Että suhun on vaikea saada kontaktia ilman työroolia. Silloin se ei oo halusta kiinni. Mä tiedän kyllä itsestäni, että oon tosi hankala, koska mun on pitänyt työjutun takia vähän rajoittaa sitä kontaktin saamista itseeni. Mutta se on siis tosiaan vain ja ainoastaan sen vuoksi. En ikinä mitenkään oo halunnut enkä tarkoittanut rajoittaa samalla hänen kontaktiaan itseeni. Sen kontaktin nimenomaan haluaisin saada luotua, ihan millä tavalla vain. Ja kertoisin kyllä ne kaikki asiat hänelle mitä tarvitsee tai haluaa tietää. Tuntuisi kamalalta jos tulkitsisi asian niin että haluaisin pitää hänet kaukana. En todellakaan, päinvastoin! 😊

Anonyymi kirjoitti:

Mä just edelliseen viestiin ajattelin kirjoittaa sun runoilusta, että siitä näkee ilmiselvän luovuuden. Ne on hienoja, ja näyttää syntyvän vielä aika kivuttomasti vähän mistä aiheesta vain. Mä en itse osaa kirjoittaa, mut tykkään lukea kyllä. Paitsi, että vähän sama ongelma että se lukemiseen sopiva aika menee johonkin muuhun nykyään. Palstalle... 😂 Ei mitään paineita, mutta kunhan pidät sen mielessä että luen näitä sun palstaviestejä Dostojevskin ja Tsehovin sijasta... ☺ No ei vaan, joskus aikaisemminkin kun on pitänyt lukea jotain kirjoja niin oon lukenut yöllä yöunien kustannuksella. Lapset ja kirjan lukeminen ei oikein onnistu. Tosin se on ehkä myös kiinni siitä millaiset lapset on. Mulla on sattumalta sellaiset että jos tulee liian hiljaista, pitää jo juosta kiireesti koska varmaan ne on löytäneet jostain piilottamani tussit ja seinässä on jo iso graffiti ja molemmilla viikset. Pääsen kirjassa just ja just ekalle sivulle. Välillä tulee kyllä mieleen, että kiva asia se luovuus, mutta voisiko edes jotain elämän perusasioita suorittaa siten, että ne tehdään aina samaa tuttua ja toimivaa kaavaa eikä keksitä niitä aina uudelleen. Esim. pissaaminen. Onko siihenkin aina keksittävä uusia luovia tapoja äidin päänmenoksi. Esim. Väärinpäin, yhdellä jalalla, ikkunasta... Argh 🤯 Mutta kai se sit on tuollaista kun luovuus ja miessukupuoli yhdistyy? 😂
Nyt tuli noista venäläisistä kirjailijoista mieleen, että tykkäsin joskus paljon Nikolai Gogolista. Etenkin novelleista Nenä ja Hullun päiväkirja. En oo kyllä lukenut piiiitkään aikaan.

Sodankäynnin taito sopii oppimateriaaliksi ihmissuhteisiin!!?! 😂😂😅 Vai niin... 🤨😉 Oikeasti mietin hetken, että pitäisikö olla sanomatta että oon just lukenut sen, ettei tuu mielikuvaa että käyttäisin sen vinkkejä kaikkialla muuallakin elämässä. Koska ne on tosi hyviä ja sopii mihin vaan, just kuten sanoit. Itse kyllä mainitsit ihmissuhteet, en minä. Hemmetti, mitä muuta tässä pitää alkaa lukea ettei jää kanssasi alakynteen... 😄 Ihmissuhdetaitokirjat Machiavellin Ruhtinas tai joku sissisodan perusteet ABC, for dummies -versio. Ainakin mulle.

Kuinka rikki oikein oot? Koska oot tosi hurmaava. 🤔🤗😘

Miksi ajattelet noin, että hän ei haluaisi lähentyä ja puhua ihan henkilökohtaisella tasolla? Varmasti haluaa. Ehkä hänellä on sama ongelma. Että suhun on vaikea saada kontaktia ilman työroolia. Silloin se ei oo halusta kiinni. Mä tiedän kyllä itsestäni, että oon tosi hankala, koska mun on pitänyt työjutun takia vähän rajoittaa sitä kontaktin saamista itseeni. Mutta se on siis tosiaan vain ja ainoastaan sen vuoksi. En ikinä mitenkään oo halunnut enkä tarkoittanut rajoittaa samalla hänen kontaktiaan itseeni. Sen kontaktin nimenomaan haluaisin saada luotua, ihan millä tavalla vain. Ja kertoisin kyllä ne kaikki asiat hänelle mitä tarvitsee tai haluaa tietää. Tuntuisi kamalalta jos tulkitsisi asian niin että haluaisin pitää hänet kaukana. En todellakaan, päinvastoin! 😊

Kaksi poikaa pitää varmasti äidin hypykällä aamusta iltaan. Kokemusta on, 1t 2p verran😊. En sitä täällä mielelläni kerro, sillä saa vain palstan moraalikauhistelijat tuohtumaan.

En ole kovin rikki, mutta riittävästi toteuttaakseni tuon oman ajatelmani. Yritän olla huomioiva, kohtelias ja helpostilähestyttävä, mutta ei se näy johtavan mihinkään. Annat kolme, saat ehkä puolikkaan. Senkin joskus aikojen päästä. Ei halua olla tyly, mutta ei halua antaa mitään myönnytystä, etten tulkitse sitä myönnytyksenä. Siinä kai se totuus lopulta on. Hiljainen torjunta, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Olenko liian varovainen haaveilija, jota ei voi ottaa vakavasti? Vai johtuuko kaikki työn asettamista kehyksistä? Tiedän, että sen vuoksi minunkin pitäisi pitää "hygieeninen etäisyys", mutta toisaalta työn vuoksi joudumme hänen kanssaan työskentelemään melko tiiviisti Ja ei, kyse ei ole johtaja- sihteeri- työsuhteesta😆.

Anonyymi kirjoitti:

Kaksi poikaa pitää varmasti äidin hypykällä aamusta iltaan. Kokemusta on, 1t 2p verran😊. En sitä täällä mielelläni kerro, sillä saa vain palstan moraalikauhistelijat tuohtumaan.

En ole kovin rikki, mutta riittävästi toteuttaakseni tuon oman ajatelmani. Yritän olla huomioiva, kohtelias ja helpostilähestyttävä, mutta ei se näy johtavan mihinkään. Annat kolme, saat ehkä puolikkaan. Senkin joskus aikojen päästä. Ei halua olla tyly, mutta ei halua antaa mitään myönnytystä, etten tulkitse sitä myönnytyksenä. Siinä kai se totuus lopulta on. Hiljainen torjunta, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Olenko liian varovainen haaveilija, jota ei voi ottaa vakavasti? Vai johtuuko kaikki työn asettamista kehyksistä? Tiedän, että sen vuoksi minunkin pitäisi pitää "hygieeninen etäisyys", mutta toisaalta työn vuoksi joudumme hänen kanssaan työskentelemään melko tiiviisti Ja ei, kyse ei ole johtaja- sihteeri- työsuhteesta😆.

Oon joskus itse miettinyt paljon sitä, että miten ihmiset on toistensa seurassa niin eri tavoin. Että miten vaikea tietyllä tavalla on lukea toisia, koska jokaisella on vähän omat tapansa. Itsehän kyllä tietää omat tunteensa eikä aina muista ettei ne oo yhtä selviä toiselle. En mäkään koe saavani hänestä oikeasti selvää. Ajaudun joskus kanssa miettimään että ehkä hän tarkoittaa hiljaisesti torjua minua? Ja sit en oo varma kuitenkaan. Mietin aina sitä että pitäisikö mun tulkita hänet irl niin. Luulen kyllä itseni tuntien että hyppään helposti siihen tulkintaan, niin yritän järjellisesti vähän hillitä sitä. Mutta hän on kyllä mulle aikalailla kysymysmerkki. En ole ihan selvillä.

Toki voi se myös olla niinkin että oon vähän hukassa itsekin koko tilanteessa. Mutta tarkoitus ei missään nimessä ole torjua häntä. Just päinvastoin. Ja jos jostain syystä haluaisin torjua (mitä en halua) niin sanoisin sen kyllä ihan hellästi, ymmärrettävästi ja suoraan. Mutta kun en tunne torjuntahalua. Koen kyllä että voin sanoa hänelle kaikki asiat suoraan.

Aivan, ehkä totesit itse sen ongelman. Ehkä ongelma tosiaan on liian varovainen haaveilu, jota on vaikea ottaa tosissaan. Siis että jos puuttuu jotain konkretiaa. Tulee sellainen outo olo että ei oo mitään todellista. Ja voihan se molemminpuolisestikin tuntua siltä.
Mitä myönnytyksiä haluaisit?

Äiti on onneks jo pikkuhiljaa karaistunut ja onnistuu suurinpiirtein juomaan kahvinsa rauhassa vaikka kuulostaa siltä, että olohuone on tulessa. Pojat on poikia, niin kai se vaan menee. Siinäkin mielessä kyllä, että toisella tuottaa edelleen suuria vaikeuksia hyväksyä, että äidin tissi ei ole hänen omaisuuttaan. Vaikkei ruokatarjontaakaan ole. Kuulen aina kun meen jonnekin, vaikka vaan kauppaan että "mulla tulee ikävä sun tissiä" Pojat.. 😂 Mitä tuollaisellekaan tekee, pitää varmaan vaan siirtää äidin tissiltä suoraan vaimon tissille.
Hyvä että tiedät millaista on 😊 mutta totta että ei varmaan kannata näillä palstoilla näistä höpistä.

Mitä, puuttuuko sulta siis sihteeri? Kuten kai automatisaation vuoksi kohta kaikkialta. Oon todella laiska ja välinpitämätön vastaamaan puhelimeen, mutta mielelläni sekoitan paperisi, aikataulusi ja työpöytäsi, jos sitä kaipaat 😄 Herra Johtaja 😘

Anonyymi kirjoitti:

Oon joskus itse miettinyt paljon sitä, että miten ihmiset on toistensa seurassa niin eri tavoin. Että miten vaikea tietyllä tavalla on lukea toisia, koska jokaisella on vähän omat tapansa. Itsehän kyllä tietää omat tunteensa eikä aina muista ettei ne oo yhtä selviä toiselle. En mäkään koe saavani hänestä oikeasti selvää. Ajaudun joskus kanssa miettimään että ehkä hän tarkoittaa hiljaisesti torjua minua? Ja sit en oo varma kuitenkaan. Mietin aina sitä että pitäisikö mun tulkita hänet irl niin. Luulen kyllä itseni tuntien että hyppään helposti siihen tulkintaan, niin yritän järjellisesti vähän hillitä sitä. Mutta hän on kyllä mulle aikalailla kysymysmerkki. En ole ihan selvillä.

Toki voi se myös olla niinkin että oon vähän hukassa itsekin koko tilanteessa. Mutta tarkoitus ei missään nimessä ole torjua häntä. Just päinvastoin. Ja jos jostain syystä haluaisin torjua (mitä en halua) niin sanoisin sen kyllä ihan hellästi, ymmärrettävästi ja suoraan. Mutta kun en tunne torjuntahalua. Koen kyllä että voin sanoa hänelle kaikki asiat suoraan.

Aivan, ehkä totesit itse sen ongelman. Ehkä ongelma tosiaan on liian varovainen haaveilu, jota on vaikea ottaa tosissaan. Siis että jos puuttuu jotain konkretiaa. Tulee sellainen outo olo että ei oo mitään todellista. Ja voihan se molemminpuolisestikin tuntua siltä.
Mitä myönnytyksiä haluaisit?

Äiti on onneks jo pikkuhiljaa karaistunut ja onnistuu suurinpiirtein juomaan kahvinsa rauhassa vaikka kuulostaa siltä, että olohuone on tulessa. Pojat on poikia, niin kai se vaan menee. Siinäkin mielessä kyllä, että toisella tuottaa edelleen suuria vaikeuksia hyväksyä, että äidin tissi ei ole hänen omaisuuttaan. Vaikkei ruokatarjontaakaan ole. Kuulen aina kun meen jonnekin, vaikka vaan kauppaan että "mulla tulee ikävä sun tissiä" Pojat.. 😂 Mitä tuollaisellekaan tekee, pitää varmaan vaan siirtää äidin tissiltä suoraan vaimon tissille.
Hyvä että tiedät millaista on 😊 mutta totta että ei varmaan kannata näillä palstoilla näistä höpistä.

Mitä, puuttuuko sulta siis sihteeri? Kuten kai automatisaation vuoksi kohta kaikkialta. Oon todella laiska ja välinpitämätön vastaamaan puhelimeen, mutta mielelläni sekoitan paperisi, aikataulusi ja työpöytäsi, jos sitä kaipaat 😄 Herra Johtaja 😘

Ei mulla sihteerille tarvetta ole, mutta sellainen monipuolinen apulainen tai tehtävien jakaja olis kiva. Joku joka jaksaa organisoida minua paremmin, innostuu vieläkin exelöimään asioita sekä hoitaa omatoimisesti kaikenlaisia juttuja. Onko se sitten noheva sihteeri vai kolleega?🤔😆
Haitaksi ei ole jos on ihan vetävännäköinen ja puhelias nainen. Tykkään toimia naisten kanssa, siitä on paljon kokemusta työelämästä. En ole hoitoalalla, jos se tulee ensin mieleen. Osaan kyllä hoidella, mutten ole hoitaja😁

Anonyymi kirjoitti:

Ei mulla sihteerille tarvetta ole, mutta sellainen monipuolinen apulainen tai tehtävien jakaja olis kiva. Joku joka jaksaa organisoida minua paremmin, innostuu vieläkin exelöimään asioita sekä hoitaa omatoimisesti kaikenlaisia juttuja. Onko se sitten noheva sihteeri vai kolleega?🤔😆
Haitaksi ei ole jos on ihan vetävännäköinen ja puhelias nainen. Tykkään toimia naisten kanssa, siitä on paljon kokemusta työelämästä. En ole hoitoalalla, jos se tulee ensin mieleen. Osaan kyllä hoidella, mutten ole hoitaja😁

Eli siis mies joka on hoidellut kaikki työpaikan naiset? Sori, niin tuon luin 😂 Kuulostaa... luotettavalta 😄 Noh, ehkä kokemus on vain hyväksi. En siis laske sitä haitaksi 😄

Mutta että organisoija, voi voi... 🤔😄 Mulla on edelleenkin käytössä esim. vain päänsisäinen kalenterini. Nyt siellä on kyllä tilaakin, mutta en oo siirtynyt fyysisen kalenterin käyttöön silloinkaan kun oli aika täyttä. Mietin sitä kyllä välillä että varmaan pitäisi koska joidenkin tapaamisten ja aikataulujen unohtaminen olis ollut aika huono. Mut pärjäsin vielä päänsisäisellä. Vaikutan ehkä järjestyksessä olevalta ja pysyn aikatauluissa mutta kyllä jokin luova hulluus pyörii sisäisesti. Tosin se kyllä aiheuttaa sen että mitä sekavampi asia ja eniten muuttujia kuviossa, niin yleensä mä oon just se joka saa siitä kiinni ja jotenkin järjestykseen koko homman. Lähtee vaan pyörimään siellä sekavien ajatusten kanssa ja pikkuhiljaa menee palat kohdilleen. Mutta metodit ei ehkä oo ihan tyypillisimpiä järjestyksen ihmisen metodeja.

Miksi kaipaat puheliasta naista? Eikö miehet yleensä oo tyytyväisiä että nainen on hiljaa ja tuo kaljaa, miksi vaadit vielä puhumaankin 😄 Onkohan se fiksua 🤔 mä oon ok vielä silleen puolitutussa jutustelussa koska haluun lähinnä kuulla mitä muut ajattelee. Ja kevyessä juttelemisessa. Mutta kaikkien läheisten kanssa oon saanut puhekiellon ties mistä kaikista aiheista. Korona, uskonto, politiikka, filosofia, sota, rauha, yhteiskunta, rakenteet, universumi, lähes kaikki. Koska se mitä ajattelen kaikesta on vähän outoa. Ne ei halua kuulla. Mua pidetään fiksuna mutta liian outona. En saa "koskea" mihinkään niille tärkeään ajatukseen mistä ne haluaa pitää kiinni.
Ihmiset ei halua että niiden mielikuva todellisuudesta alkaa rakoilla.

Tai sitten vaan tarvisin oikein kunnolla jauhoja suuhun kun pääsen liian kovaan vauhtiin, mutta sitä ei oo vielä kukaan tajunnut.
No joo, mutta ehkä tästä syystä ymmärrän kyllä pitää ajatukseni aikalailla omana tietonani. Tosin olis kyllä kiva joskus se tunne, että joku jaksaa ne eikä suhtaudu niihin siten että yritin just vetää kaikilta ajatuksilta maton alta. Ja siis ne jauhot säälimättä suuhun silloin kun niille ilmiselvää tarvetta on 😄