Pää hajoaa. Mulla on siis ollut kissoja siitä saakka kun synnyin, eikä vastaavaa oo tullut eteen. Olen ihan sekoamispisteessä kahden kissan kanssa. Toinen näistä on asustellut meillä vuosia, eikä mitään ongelmaa, leppoisa mutta kuitenkin leikkisä kissa ja yhteiselo sujui. Ajattelimme hankkia sille kissakaverin kun edellisestä aika jätti jo pari vuotta sitten (hyvin kyllä sujui itsekseenkin) ja johan alkoi tapahtua.
Seitsemän kuukauden aikana meiltä on mennyt koko sisustus uusiksi, sauna raavittu pilalle, vaatteet täynnä reikää, kaks telkkaria tuhottu joista toinen pultattu seinään (en tiedä miten sen näytön onnistuivat rikkomaan..), viimeisimpänä kaatoivat hyllykön lapsen niskaan, en vaan oikeasti taloudellisesti tai henkisesti pysty tähän enää, tässä vaan pieni osa mainitakseni. Meidän asunto pyörii nykyään vain kissojen ehdoilla, lapsikin on alkanut suorastaan pelätä kotiinpaluuta hoidosta noiden takia. Voiko tilanne tästä vielä rauhoittua? Molemmat katit käytetty lääkärillä, eikä fyysistä ongelmaa ole. Heidän yhteispeli sujuu, ovat kuin veljekset, molemmat 5-6 vuotiaita. Meillä ollut useaan otteeseen pentujakin eikä niidenkään tuho ja riehuminen ole ollut tätä luokkaa. :( Yksinään toinen kissoista nukkui ihmisten tahtiin, nyt koko talo naapureineen valvoo (kyllä, kahdesta naapurista on tultu jo useampaan otteeseen sanomaan metelistä) vaikka miten aktivoidaan ja leikitetään päivisin, on nähtävää ympärillä, kiipeily/raapimispuita, leluja hitokseen, seuraa on.. En olis uskonut, mut voin melkein sanoa näin 35 vuoden jälkeen alkaneeni vihata kissoja näiden takia.
Miten paljon täytyy kestää pelkästään lemmikin vuoksi? Kokemuksia vastaavasta?
Seitsemän kuukauden aikana meiltä on mennyt koko sisustus uusiksi, sauna raavittu pilalle, vaatteet täynnä reikää, kaks telkkaria tuhottu joista toinen pultattu seinään (en tiedä miten sen näytön onnistuivat rikkomaan..), viimeisimpänä kaatoivat hyllykön lapsen niskaan, en vaan oikeasti taloudellisesti tai henkisesti pysty tähän enää, tässä vaan pieni osa mainitakseni. Meidän asunto pyörii nykyään vain kissojen ehdoilla, lapsikin on alkanut suorastaan pelätä kotiinpaluuta hoidosta noiden takia. Voiko tilanne tästä vielä rauhoittua? Molemmat katit käytetty lääkärillä, eikä fyysistä ongelmaa ole. Heidän yhteispeli sujuu, ovat kuin veljekset, molemmat 5-6 vuotiaita. Meillä ollut useaan otteeseen pentujakin eikä niidenkään tuho ja riehuminen ole ollut tätä luokkaa. :( Yksinään toinen kissoista nukkui ihmisten tahtiin, nyt koko talo naapureineen valvoo (kyllä, kahdesta naapurista on tultu jo useampaan otteeseen sanomaan metelistä) vaikka miten aktivoidaan ja leikitetään päivisin, on nähtävää ympärillä, kiipeily/raapimispuita, leluja hitokseen, seuraa on.. En olis uskonut, mut voin melkein sanoa näin 35 vuoden jälkeen alkaneeni vihata kissoja näiden takia.
Miten paljon täytyy kestää pelkästään lemmikin vuoksi? Kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Leikkiessäänkö kissat saavat aikaan tuon tuhon? Yksi tosiasia on, että asunto täytyy kissataloudessa sisustaa kissaystävällisesti ja niin ettei vahinkoja pääse syntymään. Oletko kokeillut erottaa kissat toisistaan esim. yöksi? Rauhoittuisiko tilanne ajan myötä, uutta kissaa on myös opetettava talon tavoille. Mites jos kokeilisitte valjasulkoilua?
Mene terveyskeskukseen ja pyydä päästä psykologille. Hätäavuksi saat mielialalääkkeitä yleislääkäriltäkin.
Pelkästään lemmikki?! Kertonee suhtautumisestasi paljon... Ei kai niitä pakko ole kestää, mutta olet mielestäni velvollinen etsimään kissoille hyvän uuden kodin.
Se on se kuuluisa tekemisen puute. Eivät saa liikuntaa ja virikkeitä, ja se purkautuu näin. Osta lelu jolla kissa jahtaa jotain hiirtä, leikitä kumpaakin tunti joka päivä. Käytä päivittäin ulkona. Ruoka, katso onko siinä piilosokereita joka laittaa liikaa virtaa pönttöön suhteessa se kodin aktiivisuus taso.
Varmaan itsekin toimisit noin jos elämästä puuttuisi täysin aktiviteetit?