Tää korona-aika rajoituksineen on kyllä perseestä. Toki ymmärrän korona-rajoitukset, mutta mua vituttaa, että tällainen vitsaus piti antaa meidän keskuuteen. Olen hajonnut yksinäisyyteen ja tylsyyteen. Tähän päälle vielä seurojenkin siirtyminen nettiin, on aivan liikaa. En ole vittu nähnyt aikoihin ketään tuttuja. Syksyllä sai hetken nähdä, mutta vain maskien takaa ja seuroistakin piti poistua mahdollisimman nopeasti pois. Perinteiset hatunjaot jäivät siis pois. Eivät eronneet nettiseuroista juurikaan, kun jengi istui kuitenkin niin kaukana toisistaan ja joka toisen penkkirivin piti olla vieläpä tyhjä. Nyt olen ihan riekale. Vasten tahtoani niin erakko kuin olla ja voi. Voi vittu, kuinka paljon olenkaan kaivannut seuroja hatunjakoineen ja kahvitteluineen! Kahvittelut olivat oikeastaan seurojen kohokohta. Siellä sai jutella muiden uskovaisten kanssa tiestä ja matkasta ja sai tutustua myös uusiin ihmisiin. Nettiseurojen kautta kyllä kuulee Jumalan Sanan, mutta uskovaisten välinen talostelu jää kokonaan pois iltakylineen.
Vittu ku kaipaan niin kovasti seuroja!
Anonyymi
264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minullakin on tunkumaton hinku seuroihin. Ikävää, kun joutuu vain lönnii kotona.
Seuroihin kaipaan minäkin ja erityisesti sen yhden riettaan tarinoita. Jospa piisoniin vielä piästäisii.