Enkeleitä onko heitä

Kummallista että juuri minä, joka en usko mihinkään yliluonnolliseen olen kokenut asioita joissa voisi kuvitella enkelien olleen mukana. Kerran pelastin ihmisen hengen kun jokin "olento" neuvoi minua menemään apuun.
Toisenkin kerran kävi niin että erään hyvin tutun henkilön kuolinaikaan heräsin siihen että sänkyni vieressä seisoi samanlainen olento.
Olen selittänyt itselleni näiden olleen ns. selkounia.

Oletkos sinäkin Paloma jo raottamassa ovea tänne mystisempään maailmaan?..))
Tervetuloa vain !

Enkeli-buumi taisi rantautua meille vähän myöhemmin. Tuntuu, että vasta vähän aikaa sitten ilmestyi näitä kirjoja ja ulkomaisia alan gurujakin tuli vieraaksemme.
Siinä vaiheessa olin kyllä itse jättänyt nuo kiinnostuksen aiheet, vaikka en tietenkään niitä väheksy enkä aseta enkeleiden olemassaoloa kyseenalaiseksi.

Virolainen ystäväni on kyllä enkelituntija ja kiinnostavaltahan sekin aihe tuntuu.
Itse, mukavuudenhaluisena, asettaisin enkelit yleisen varjeluksen piiriin ja tuntuisi ainakin lohdulliselta ajatella, että ne sieltä kävin voisivat näkymättömästi ohjailla meidän kulkuamme.
Enkelikokemuksia on kyllä kirjoiksikin koottu. Viimeksi taidettiin tehdä jopa väitöskirja aiheesta, rintamamiesten sodanaikaisista kokemuksista. Harmi etten ottanut tekijää enkä kirjan nimeä talteen.
Niin ettei tässä ihan ohuella jäällä liikuta...

Se ovi minulla on ollut kevyesti raollaan jo kauan, elikkä en ole koskaan tyrmännyt ajatusta kokonaan, mutta skeptikkona en ole koskaan nähnyt minkäänlaista todistusta enkeleiden olemassaolosta ellei sitten voisi ajatella siiven hipaisuna niitä monia kertoja kun olen heittäytynyt uhkanrohkeana tuntemattomaan, kiivennyt oksalle, ja välttynyt katastrofilta koska olen mielestäni onnekas tai "syntynyt onnellisten tähtien alla" (yksi kulunut klisee lisää kokoelmaan).
Luulen että minua häiritsee tavallaan tuo dikotomia raamatullisten enkeleiden ja populäärikulttuurin siivekkäiden välillä. Ovatko enkelit ystäviäni vai vihollisiani? Eikö Lucifer, sielunvihollinen, ole juuri epäsuosioon joutunut enkeli, enkeli joka kapinoi luojaansa vastaan?

Mistähän mahtaa johtua, että maaseudulla löytyy paljon vanhoja vähänkoulutettuja naisia, (vähemmän miehiä) jotka uskovat ja väittävät nähneensäkin vaikka mitä otuksia aina menninkäisistä saunatonttuihin ja tietenkin ilman muuta enkeleitä ja vastaavia? Mutta menepäs juttelemaan jonkun yliopistoja käyneen kanssa ja kysy on hän nähnyt vastaavia olentoja. Vastaus on selvä aivojaan käyttävälle nykyihmiselle. Onko kyse oppineisuudesta ja maailman viisaudesta vai mistä ero johtuu?

Olen tyytynyt siihen, että vajavaisella ymmärryksellä ja aisteilla pystyisin jäsentämään edes omaa uskoani ja ihmisen osaa maailmankaikkeudessa. Voin sanoa uskovani yliluonnollisiin kokemuksiin, vaikka ne yli oman ymmärrykseni menisivätkin. Joskus olen kuullut läheisten keromuksia ja itsellänikin on enkelin siiven kosketuksien tuntemuksia ollut. Kuten äidilleni, myös minulle on pikkulinnuilla ollut joskus lohdullinen, taivaallinen viesti. Uskon, myös, että voimme saada enkelien apua oikeaan aikaan ihmisten muodossa, aivan todella enkeleiltä, ei vain enkelimäisen kilteiltä ihmisiltä. Tämä usko on ehkä perua lapsuuden suojelusenkelistä, sellaisesta joka saattaa lapset rotkon yli vievää siltaa turvallisesti. Lapsille myös selitetään, että kuolleet rakkaat ovat enkeleinä Taivaassa, enkä ole sitä mielessäni täysin kumonnutkaan. Hyvät, siunaavat ajatukset ovat voimana, sanotaan niitä vaikka rukouksiksi tai onnen toivotuksiksi tai kannustukseksi.

Ajattelen, että määränpäämme on ikirauha ja valo, jossa ei ole enää epätietoisuutta.
"Maa maahan jää, mutt` henki taivahalle ja minkä verran meissä on rakkautta, sen verran meistä jää jääljelle" - Leinon muotoilemiin ajatuksiin voin yhtyä.

Olin katsomassa muistaakseni 1995 Kansallisteatterissa Shakespearen kirjoittamaa Myrskyä. Sen loppukohtaus jäi mieleeni, kun Esko Salminen lausui erityisellä hellyydellä yleisöään katsoen :

"Juhlamme on nyt päättynyt. Näyttelijät
olivat kaikki henkiä ja ovat hälvenneet
jo ilmaan, ilmaan ohueen:
ja niinkuin tämä lumekuvakin
uljaat linnat, pilviin vievät tornit,
ylevät temppelit, myös maapallo suuri
kaikkineen kerran raukeaa
ja harhan lailla jäljettömiin katoaa.

Sama kude meissä kuin unelmissa on,
ja unta vain on lyhyt elämämme."

Ajattelen tuon hyvin lohdullisena : "Meidät on tehty samasta kuteesta kuin unelmamme , ja uneen päättyy lyhyt elämämme". (uudempi suomennos)

Jesse kertoi nais-Enkeleitten olevan taivaallisia siivoojia.
Mies-Enkeleistä hän kieltäytyi kommentoimasta.
Maan-päällä molemmilla on omat tehtävänsä.
Eivät ne kuitenkaan minkään-laisia suojelijoita ole.
Lentää osaavat, vaan tasa-paino on huono.
Etenkin kapeilla silloilla ei niistä varjelijoiksi ole.
-
Se vähä minkä ymmärsin Jessen mahtailevasta paasaamisesta.
Uskoisin jokaisen ihmisen saavan Enkeleiltä ansionsa mukaan.
Mitä saa, siitä ei ole minulla harmainta haisuakaan.
Toivokin vain nopeasti vilahti ohi.

H.

Enkeleitä on monenlaisia, heillä kaikilla on oma tehtävänsä.
Tunnetuimpia ovat arkkienkelit. Mikael, Samuel, Rafael, Uriel, Gabriel, Zadkiel ja Jofiel.
´´Niin ylhäällä, kuin alhaalla: Maailmankaikkeus rakastaa sinua ja näkee sinut tulevaisuudessa henkisesti valaistuneena ihmisenä, riippumatta siitä, millaisia virheitä maan päällä teet.´´

Lähden lapsuuden mielikuvasta enkelit suojelevat vaaran uhatessa. Suojelusenkelitaulukin on kossain mökin ylisillä laatikossa, pitänee ottaa näkysälle. Se on anopin peruja, kotonani ei taulua ollut, mutta muistikirjoissani enkeleitä oli lähes joka sivulla.

Kirjoitin eilen suojelusenkelistä kohdallamme kun jouduimme poikien kanssa lento-onnettomuuteen. Suojelusenkelin mainitsi minua haastatellut toimittaja, joka muisteli kuinka viime tipassa ennen koneen törmäämistä kiitoradan pädyn valotolppiin, kone teki yhtä äkkisen180 asteen käännöksen tulosuuntaan ja sen vasen siipi rysähti aamuhuurteiselle pellolle.
Se oli huikea pyörähdys, vaikka ei sitä siinä tilanteessa tajunnutkaan. Syy oli etuakselin katkeaminen maahantulon väärästäkulmasta ja vauhdista johtuen.

Suojelusenkeliksi ristin puolestani yhden kentän huoltomiehen, jonka näin ensimmäiseksi koneen ikkunasta ulos katsoessani, hän oli levittävässä valkeaa vaahtoa koneen ympärille, tulipalon ehkäisemiseksi.

Käytin hänestä suojelusenkeli nimeä jatkossa.

Niin, joudumme elämässä selittämättömien tilanteiden eteen, eikä niitä tarvinne edes selittää. Olen elämäni aikana pudonnut useamman kerran suojelusenkelin syliin.

Kuten vanhastaan tunnettua, ja odotettuakin, niin aloittaja teki taas samasta aiheesta oman aloituksen.
"Paremman painoksen" toisen tekemästä aloituksesta. Se ei kai kelvannut, kun oli Anonyymin tekemä?

Mutta koska aloittaja on kertonut olevansa keskustelematta kanssani uskonasioista, niin enpä tämän enempää kommentoi tähän ketjuun vaikka aiheesta olisi kyllä paljonkin sydämelläni.

Käsittääkseni enkelit ovat jonkinlaisia henkiolentoja, joilla ei ole fyysistä hahmoa, mutta jotka voivat tarvittaessa omaksua fyysisen olemuksen. Raamatussa enkelit ovat sotajoukkoa tai lähettiläitä; jossaiin kohtaa varoitetaan että he voivat näyttää pelottavilta, Myös sanansaattajana he ilmestyivät ihmisille unissa. Missä vaiheessa nämä pelottavat enkelit muuttuivat suojeleviksi ja lempeiksi hengiksi, jotka tauluissa suojelevat rotkon yli kulkevaa lasta, pysäyttelevät lentokoneita ennen kuin ne törmää esteisiin kiitoradalla tai siipeen haavoittuneeksi nuoreksi ihmishahmoksi suomalaisen maalaajan tulkinnassa "Haavoittunut enkeli"?

Enkeleitä en unissani , mutta edesmenneitä .-

Gubbe 72

Mistä tunnistaa sanansaattajaenkelin unessa? Voiko se ottaa esim. edesmenneen äidin hahmon?

Suojelua vai hyvää tuuriako on ollut monia monia kertoja elämäni aikana; kerran olin ajaa lapset traktorin kyydissä rotkoon, aivan reunalle pysähtyi, niinikään vene pysähtyi viime hetkessä ennen rantakivikkoa ja lapsenlapseni olivat kyydissä, samoin sienien keitto kattila kaatui kaasupullon päälle asennetun pienen keittoalustan päältä ja pieni ryömivä tyttäreni oli siinä muutaman metrin päässä palaa, mutta kuin taikaiskusta keitos ei levinnyt sinne asti.
En oikein osaa näitä ajatella kuin verjeluksina, enkelitit lie olleet matkassani.
Enkä ymmärrä sitä lapsen kuolleman edellä enkelin muodossa käynyttä äitiäni, kuin enneuneksi ja surua helpottavana tunteena; lapsen sielu läksi uskovan äitivainaan mukaan.

Enkelit eivät ole eläneet maan päällä, toisin, kun henkioppaat.

Juuri tuo, että tapahtuu niin paljon onnettomuuksia ja pahaa aivan pienillekin lapsille. Nousee mieleen kysymys, missä enkeli oli silloin?
Kaiken maailman pahuuden ja onnettomuuksien vuoksi on vaikea uskoa esim. suojelusenkeliin tai muihin meidän ns. suojelijoihimme tai enkeleihin.
Haluaisin uskoa, mutta se on kovin vaikeaa.

Tänään uutinen, on löytyny israelista 2000 vanha raamatullinen pieni käärön palanen jossa luki " totuus " nyt argelogit pähkäilevät mikä totuus, ihmeellistä.

Uskonnolla ei lie mitään tekemistä suojelusenkelien kanssa. Mielestäni kokemus, jossa itse ei ole voinut vaikuttaa selviytymiseensä liitetään suojelusenkeliin, eli suojelusenkeli johti tapahtumia en ihminen.

Palaan lento-onnettomuuskokemukseeni.

Aluksi luultiin, että kapteeni teki ratkaisevat toimenpiteet, pelastakseen matkustajat joten hänestä tehtii sankari ja hän käytti tilannetta hyväkseen pyytämällä esim. minulta kiitoskirjelappusen, jonka sanoi vievänsä esimiehilleen. Uskoin vilpittömästi häneen, kirjoitin kiitoslappusen. Kun tutkimuslautakunnan rabortti myöhemmin tuli julki siitä selvisi, että kapteeni oli tehnyt useampia virheitä laskeutumisvaiheessa. Laskeutuminen meni ns. "pitkäksi" kone iskeytyi voimalla maahan ja lähti heittelehtimään.
Kapteeni ei pystynyt enää siinä vaiheessa vaikuttamaan koneen hallintaan, etuakseli oli poikki. Kone kääntyi itsestään ympäri, eli "suojelusenkeli" oli mukana tapahtumissa.

Eli olisko niin, että selviytymistarinat ovat pienten sattumien ansiota. Niitä sattumia kutsutaan "suojelusenkeleiksi."

Uskon, että ympärilläni on näkymätön todellisuus, me ihmiset ollaan niin rajallisia tai ainakin itse koen joka suhteessa, aistit ovat rajallisia, monet eläimetkin pystyvät aistimaan ihmistä huomattavasti ylempiä tai alempia hertsejä , on ultraa ja infraa säteilynkin puolella. Ihmisellä on mieli ja sielua jne
Näkymättömiin välähdyksiin mahtuvat enkelinikin, siivekkäät enkelit ovat taiteilijoiden näkemys, enkelikokemus voi olla valoa, ääntä, tunnetta ja tuntemuksia.

Ilman suojelusta tai varjelua tuskin olisin selvinnyt elämässäni ja useinkin suojelusenkelini on ollut toinen ihminen ja useinkin olen sen hokannut vasta jälkeenpäin.

Olen ollut monesti kuolevien vuoteen vieressä saattamassa lähteviä ja silloin kokenut enkelikokemuksia, olen tulkinnut ne mitä suurimmassa määrin lohdutukseksi. Enkelini on myös hyvä lohduttaja.

Olen kiitollinen että olen saanut elää normaalin ihmisen elämää, ilman mitään harhoja ja mielikuvitusolentoja.

Mahdollisesti suojelusenkelimme ovat sukua roomalaisten lares/laarit, kodin ja perheen suojelijahengille.
Raamatun enkelit olivat aivan toista sorttia, ei läheskään aina sotaisia, mutta ihmissilmään pelottavia, koska heidän ulkomuotonsa ei ollut inhimillinen. Siksi sanansaattajana ja ilmestyessään ihmisille he aina varoittivat ettei heitä tarvitse pelätä. Tähän samaan luokkaan kuuluvat Lucifer ja jesidien uskonnon riikinkukkoenkeli Melek Taus.

Monet täällä vaikuttaa kuvailevan enkelin hieman samanlaiseksi kuin etiäisen.

En minäkään ole mikään ekspertti henkimaailman asioissa (enkä paljon missään muussakaan) mutta en menisi tyrmäämään suoralta kädeltä etteikö olisi jotain sellaista jota paljas silmä ei tavoita, kaikilla ei vain ole sellaista "hienomekaanista viritystä" jota siihen tarvitaan, että kokisi/aisitisi jne. asioita jotka ovat fyysisen todellisuuden ulkopuolella. (Kuulun itsekin niihin). Herkkyydeksikin sitä voisi sanoa.

"Etiäiset" olisivat olleet tavallaan jonkinlaisia viestintuojia tulevaisuudesta, ennus siitä että joku henkilö oli tulossa. Oliko vain taikauskoa kuin kämmenen kutiaminen tai muut vastaavat fyysiset tuntemukset joilla esivanhempamme ennustivat tulevaisuuden tapahtumia?

Myös tuo suiojelusenkeliperinne voi osittain pohjautua vainajanpalvontaan tai taikauskoon.