Molemmat arvostaa toista todella paljon. Molemmat on ihastuneita (itse olen enemmän kuin ihastunut). Molemmat koittaa olla toisen edessä mahdollisimman asiallinen, ettei toinen pitäisi hölmönä. Kuitenkin molemmat tietää, että tässä on enemmän. Ja se on tullut ilmi ihan irl yhteisessä kanssakäymisessä. Oikeasti se pelätty hölmöyden raja on ylitetty jo ajat sitten (ennen koronaa jo), eikä mitään pahaa tapahtunut. Kummankaan arvostus toista kohtaan ei ole yhtään vähentynyt, eikä ihastus.
Yksi teoria meidän tarinasta
Anonyymi
69808
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Tää teoria kuulostaa oikealta. Hmm. Noinhan se on.
Tässä asiassa olisin mielelläni oikeassa.
Tuo on vasta teoria, mutta vahvin sellainen.
Mielikuvitukselle sopisi kyllä... Jos vain uskaltaisin edes haaveilla tuollaisesta teoriasta.
Jostain syystä luulen, että hän uskaltaisi ajatella noin. Siksi itse uskalsin.
Taitaa vaan olla eri hän.
Tuohon en osaa sanoa mitään. Jos susta siltä tuntuu.
Vaikea täällä on viesteistä tunnistella ja samaa tunnistettakin voi luotettavasti käyttää vain kerran, ellei kyseessä ole joku päivittyvä kellonaika. Kiinostavampaa olisi siirtyä pariaskelin eteenpäin täältä, jos vain hänelle se kävisi.
Enemmänkin ajattelin, että jos tuo aloituksen teoria ei pidä susta yhtään paikkaansa niin sitten et varmaan ole hän. Eteenpäin tahtoisin myös, jos se vaan hänelle sopisi.
Aloitus sopisi täysin mielikuvitukseeni, jos vain uskaltaisin edes palstalla tunnustaa haavelusta. (nainen on "vähän" eri tasoa, kun minä). Totuus palstojen ulkopuolella sotii vastaan, vaikka toisaalta, jotain signaaleita kuvittelin välillä aistivani.
Tuskin olet hän. Vai onko sinulla tiukka linja, että mies koittaa onneaan ilman mitään vastaantuloa? Oma realistisuuden taju estää sen tehokkaasti.
Sun pitää ottaa yhteyttä oikeasti.
Olen tainnut tehdä niin, suoraan ja vähemmän suoraan. Sama työpaikka, joten tulee taas äärimmäisen kiusalliset oltavat vuosikausiksi. Jos oikeasti haluaa, että lähestytään, siihen järjestyy varmaan edes joku sauma välttelemisen sijasta.
Eika se kiusallista voi olla? Tai no ehkä aluksi jos ei oikein ole varma mitä tuntee..
-sivusta
Kiusallisuus perustuu vain siihen, että nainen tekeekin selväksi, että ei olisi kelvannut, vaikka olisi ainut mies koko maailmassa. Näitä näytöksiä on jo nähty. Aikoinaan homma lähti niin huonosti liikkeelle, että pyrin ihan itse polttamaan kaikki mahdolliset sillat mitä vain suinkin pystyin. Hyvin vaikea on uskoa, että sellaisen jälkeen kukaan tosissaan enää olisi kiinnostunut. Ei tarvisi enää uudelleen sitä kokeilla.
Ei kukaan ole eri tasoa kuin sä. Sulla on alemmuuskompleksi. Ei ole mitään tasoja ihmisten kesken. Kaikki synnytään, ollaan ja kuollaan. Olen aloittaja. Yhteydenottojen pyytäjät tuskin aloituksia kirjoittaa.
Omasta mielestäni olen realistinen, on asioita, joissa voin sanoa olevani ihan hyvä ja sitten asioita, joissa en todellakaan ole. Jos on alemmuuskompleksi niin mistähän sellainen johtuisi? En ainakaan halua(pysty) vahvistaa sitä negakokemuksilla, jos merkit muutenkin viittaa siihen, että sellaisia olisi taas luvassa.
Siis tämä nainen jota mietit teki näin? Sanoi että välillenne ei tule mitään vaikka olisit viimeinen mies maan päällä?
Ei todellakaan tehnyt! Eikä muutenkaan nämä "kompleksit" ole mitään yhden tai kahden kokemuksen perusteella syntyneitä juttuja. Häneltä siis tuli mahdollisimman kohtelias, asiallinen ja selkeä EI, mutta sitä ennen olin jostain "merkeistä" itse päässäni kuvitellut, että kiinnostusta voisi olla.
Kysymys tässä siis oli asiallisesta naisesta ja omista utopistista virhetulkinnoistani. Nykyisin olen kehittynyt ihmisenä, enkä enää kuvittele normaalia kohteliaisuutta flirttinä, vaikka henkilö olisikin vastakkaista sukupuolta.
Miten poltit sillat? Ja miksi muutit mielesi?
Kummastuksekseni tämä nainen vielä jälkeenpäin jonkun verran oli yhteyksissä kanssani. Käytännössä vastasin eleilläni/sanoillani kaikkeen niin törkeästi kuin suinkin osasin. Ei käynyt koksaan mielessäkään, että voisin vielä uudestaan ihastua/rakastua häneen.
Miksi? vuosien kuluessa tapahtuneista aloin miettiä, että ehkä hän ei kuitenkaan tarkoituksella halunnut nöyryyttää ainoastaan kehittääkseen omaa itsetuntoaan. Mietin, että oliko kyse erilaisesta tulkinnasta.
Olet/olit töykeä ja kylmä ja mietit miksi sait pakit? Vai olit vasta sen jälkeen kun mielestäsi sait pakit? Aika, jos ei todella, huono tilanne jokatapauksessa.
Olette tunteneet vuosia vai vuosikymmenen?
Tietenkin vasta sen jälkeen, jos keskustelu oli ajautumassa samaan aiheeseen, joka oli niillä suorilla pakeilla minun käsittääkseni jo lopullisesti käsitelty. Eli pyrin vain torppaamaan uudet "vedätykset" mahdollisimman tylysti.
Joitakin vuosia tunnettu ja juu, ei se luottamus itsestään ainakaan enää palaa. Eli katsoo jos joskus keskustelu eskaloituu luonnollisesti siihen suuntaan.
Jankkaminen aiheesta koska sitä ei oltu mielestäni käsitelty?
Tuskin eskalaloituu jos olet tyly.. tai oikeestaan lyhytsanainen.
Nämä ei liity enää aloitukseen. Ihan aiheen vierestäkin. Eihän aloituksessa mitään pakkeja ole annettu, kai sen jokainen lukija ymmärtää.
No aika kauaksi nämä keskustelut täällä kyllä ajautuu.. ajatuksena kuitenkin, jos olisi näin, että jos toinen luulee saannensa pakit sen jälkeen alkanut välinpitämättömäksi/ilkeäksi kun toinen koittanut lähestyä. Molemmat olettaa saanensa toisiltaan pakit vaikka todellisuudessa molemmat olisikin hulluna toisiinsa.
Teoria sopisi omalle puolelleni mutta silti erittäin vaikea uskoa, että toinen olisi "hulluna" jos voi valita ihan kenet tahansa muunkin miehen.
Samaa voisin sanoa miehestä, tainnut sen hänelle myös sanoa. Saisi varmaan kenet vaan kunhan yrittäisi. Teoria sopisi tavallaan myös minun tilanteeseen. Tätä taidetaan kutsua toiveajatteluksi.
Olishan se "kiva" kun 20 vuoden päästä vahingossa kohtaisin hänet ja selviäisi että tilanne kaatui kommunikaatiovirheeseen.. jos jollekin näin oikeasti tapahtuisi, eikä vaan teoriatasolla, niin tapahtuisi varmasti mulle.
Hullu ei ehkä näe kaipaamaansa samalla tavalla kuin kohde itse?
Millon näit hänet tai kuulit hänestä viimeksi?
-sivusta
24.2 nähnyt ja 1.3 laitoin viestiä. Kui?
Kyselin niin tietää ettei ole ainakaan minä.
Just näin.asia on. Monesti sitä on tullut mietittyä.
On se noin. Mäkin luulen niin.
Olisipa tuo erään E- miehen pohdintaa.Niin , totta lie.
Ei ole mielesi tekee tepposia 😂
Hymyä huuleen!
Eli ei täällä kannata sijoittaa jonkun kirjoituksia johonkin tiettyyn ihmiseen, jos ei varmasti tiedä, että hän on kyseessä. Näitä juttuja ei kannata ottaa tosissaan, kaikki satuilua on vaan.
Tämä on ku tuuleen huutaisi kun näille yrittää järkeä puhua.
Näin meillä hänen kanssaan voisi olla, minulla naisella ja hänellä miehellä.
Tiedät sitten molempien puolesta tuon vai haluaisit että olisi näin?
Koska nyt tiedät asian laidan niin miksi et toimi? Siellä reaalielämässä. Sitä tässä sivusta ihmettelen
En tiedä. Googlaa sana teoria. Opit uutta.
tossa sulle: Teoria tarjoaa selittävän kehyksen jollekin havainnolle. Selityksen oletuksista seuraa joukko mahdollisia hypoteeseja, joita voi testata. Teoria voi näin saada tukea tai tulla haastetuksi.
Naiselta on tuo aloituksen teksti.
Melekosta teorisointia näin tiistaina..
Loppuukoha teoretisointi ikuna
Käytäntöökii pitäis joskus koklata.
Vai
Koklaamiset koklattu ajat sitten...
Mikäs vika tiistaissa?
En tiedä, jää nähtäväksi.
Ap.
Tunteita tulee ja tunteita menee, ei niitä kannatta ottaa liian tosissaan.
Kaikkia joskus hölmöttää, kun toisesta tykkää se hölmöyskin menee söpönä hölmöytenä, eikä siihen takerru. Näin ainakin mulla. Ei aina voi kaikesta kaikkea tietää, eikä tarvi.
Jos toinen toista "hölmömpi" jossain, niin mitä sitten, aina voi toiselle nätisti kertoa miten joku juttu on tai tehdään. Täydentää toisiaan. Ei tarvi tehdä numeroa. Ihmisiä tässä vaan ollaa kaikki.
juu ihmisiä vaan
Joo, kuulostaa ihan hyvältä teorialta, todistusaineistoa kannattaa toki kerätä lisää ja mahdollisesti siitä johdettuja ennusteita koetella empiirisesti. Toisen reaktioiden johdonmukaisuus auttaa tietenkin teorian vahvistamisessa. Hölmöily ja mokailu usein vain lujittaa yhteyttä, kun toiselle voi olla oma hassu itsensä, regressio oikeastaan kuuluu rakastumiseen, alun symbioottiseen vaiheeseen. Kuten myös transferenssi, samastuminen ja projektio.
Kerään aineistoa ja kaivan ne todisteet itselleni.
viisas kirjoitus! Näin elämässä usein käy, hölmöyden raja ylittyy komeasti. Mutta tykkääminen on joskus haastavaa, niinkuin oman käytöksen hallitseminen. Onneksi silloin kun kaksi ihmistä toisistaan tykkää, saa olla myös inhimillinen ja haavoittuvainen, se on kauneinta ja rakastettavaa.
https://youtu.be/icb2baV9MgA
Kyllä, viisaita puhut itsekin.
Miksi nainen ei voisi viestiä jollain tavalla kiinnostustaan...helpottaisi aika hitosti asiaa. Tai laittaa vaikka textarin jos mahdollista!??
Nainen yrittää kyllä viestiä.
No en ole ilmeisesti tuo oikea mies,sillä en ole mitään viestin vihjaustakaan saanut/huomannut. Itse asiassa hänellä ei ole minulle ikinä mitään asiaakaan ollut, ei kysymyksiä mistään eikä mitään, moikataan kyllä kohdatessa...
Et sitten ole hän. Olen kysynyt kyllä häneltä jotain joskus.
No jotain on kysynyt mutta aikoja sitten...muuten hänellä ei minulle ole mitään sanottavaa...
>Molemmat arvostaa toista todella paljon. Molemmat on ihastuneita (itse olen enemmän kuin ihastunut).
Näin uskoisin olevan. Häntä arvostan korkealle! Ja hänkin on hiljattain sanonut minua hyväksi tyypiksi.
Hänellä on joskus ollut ainakin ohimeneviä tunteita (hänen omat sanat irl), mutta mikään ei viittaa, että näin olisi enää. Oikeastaan päinvastoin. 😔 Oma tunteeni on rakkautta ja rakastumistau, vaikka se jääkin yksipuoliseksi. Tunteilleni ei voi mitään. Niiden kanssa on tultava toimeen.
>Molemmat koittaa olla toisen edessä mahdollisimman asiallinen, ettei toinen pitäisi hölmönä. Kuitenkin molemmat tietää, että tässä on enemmän. Ja se on tullut ilmi ihan irl yhteisessä kanssakäymisessä. Oikeasti se pelätty hölmöyden raja on ylitetty jo ajat sitten (ennen koronaa jo), eikä mitään pahaa tapahtunut. Kummankaan arvostus toista kohtaan ei ole yhtään vähentynyt, eikä ihastus.
Rakkauteen verrattuna nolostuminen tai torjunta on pikkujuttu, Ei asiallisuus ole minua enää pidätellyt. Enkä välitä muiden kuin läheisten mielipiteistä! Läheisiin taas minulla on vankka luotto. He tarvitsevat toki aikaa tottua, ja se pitää heille toki antaa, mutta tiedän heidän haluavan minun olevan onnellinen. Tiedän saavani läheisten tuen.
Tässä on omalta puoleltani enemmän. Enemmän kuin koska aiemmin tässä elämässä! Eikä tunne häviä tosiankaan, vaikka mitään toivoa ei ole.
Olen omasta hölmöydestäni luopunut jo 2019 kesäkuun lopussa kunnon rytinällä. Mitään pahaa ei tapahtunut, totta. Eikä edes meidän välinen vuorovaikutus muuttunut. Minua ei pidättele oma hölmöys tai muiden mielipide! Ja on hyvin vaikea edes kuvitella että hän nolaisi minut, enkä minä tekisi sitä hänelle myöskään! Ei sellaista tehdä kun toista arvostaa.
Minua ei pidättele elämäntilanteet, ne saataisiin järjestymään, jos oikeasti haluttaisiin! Eikä suhteissa ole tiettyjä muottia millä ne on pakko toteuttaa. Rakkaus on asia, jonka takia kannattaa yrittää ja joustaa asioissa, jotka ei ole oikeasti kynnyskysymyksiä. Minua ei pidättele enää uskollisuuden velvollisuus. Ei koska, en ole enää pitkään aikaan ollut suhteessa (hänkin se tietää).
Sen sijaan minua pidättelee se, että hän on joskus sanonut: En ainakaan tällä hetkellä ja en voi, se ei olisi oikein. Ja erityisesti se, että tämän hetkinen vastineet ei osoita aiemman mielipiteen muuttuneen. Siitä olen kyllä kummissani, että hänen eleet ja hänen oma pyrkimys kanssakäymiseen ei ole linjassa sanojen kanssa: lämmin rakastava syvään ja pitkään katsova katse, se kun hän hieroi rintalihastaan tai parran sänkeään korostetun seksikkäästi. Muistan myös sanoja myötä ja vastamäestä, heittoja lasteni adoptoimista ja muuta pientä ja heittoja, että tunnun tutulta kuin perheenjäsen. 🙃 😆♥️ Voi olla toki, että näin itse mitä halusin ja tulkitsin oman haaveeni kautta, koska itse tunsin voimalla ja hän sai minut kuumenemaan eleillään.
Kyllä minä hänet vieläkin haluan täysillä, en vain saa mitä haluan. 😬
Oletteko tunteneet jo siis vuosi sitten maaliskuussa? Harmi, tämä olisi ollut viesti joka olisi ollut kiva omia.
Enemmän nähtiin vuosi sitten ennen koronaa kuin nyt.
Milloin olet omasi kohdannut?
Mikä estää tutustumista ja kommunikointia ?
Aikaa on kulunut liian paljon tunteista voi muodostaa kysymyksen "Voiko tutustua ? Haluasitko nähdä joku päivä".
Hyvä teoria. Itse sanoisin että en tiedä mitä tunnen mutta sitä on paljon. Taisi miehen arvostus minua kohden vaan poistua..
Arvostan tätä sinun toiveikasta versiota. Kaunis kirjoitus.
Arvostus on tärkeimpiä asioita kahden ihmisen välillä.
Eräässä toisessa tarinassa, miedän tarinassamme arvostus hiipui hiljaa pois ja kun niin pääsee käymään ei jäljellä ole enää mitään.
Toivon teidän arvostuksenne toisianne kohtaan säilyvän ja vain vahvistuvan.
On iso isku kun ihminen jota on arvostanut osoittaakin ettei ole sen arvostuksen arvoinen.
Tiedän tunteen.
Samaa mieltä, ihastuttu, hulluteltu, mokailtu ja kiukuteltu on jo monta vuotta, silti rakastunut oon vain enemmän.. Kaiken anteeksi annan ja aina vain rakastan. Loistavalleni 💗
Ei vuosia. Tämä aloitus koskee ihan tätä nykyistä elämää eikä mennyttä.