Niin se on: Vaikka kuinka yritän normalisoida tunteitani sinuun, saat jokaisella tilanteella sydämeni hidastamaan ja kiireen katoamaan. En halua mennä enkä miettiä siinä hetkessä muuta. Koska sinä olet vieläkin se arkeni valo. Tiedoksi vain, jos olet toimieni vuoksi muuta luullut. Sanon sen myös joskus irl, kun tilanne on sopiva.💜
-🔥☢
-🔥☢
Vastaukset 69
Vanhimmat
Minkälaisien toimien takia mahdollisesti voisi luulla toista?
Olen syystä X ottanut etäisyyttä. Ja syystä Y voi näyttää, että eräs toinen olisi tärkeämpi. Eri asioita, eri syistä. Vähän kuin vertaisi sitä mustikkaa ja mansikkaa: toisesta voi leipoa piirakan, toisella koristellaan kakku tai herkutellaan sellaisenaan.
Olet nyt unohtanut että mustikallakin voi herkutella ja koristella. Silmät auki mies.
No tottakai voi herkutella. Mutta mustikka ja mansikka on eri asioita: toinen on terveysruokaa ja superfoodia, toinen taas sokerisen makea, mutta hiukan kielletty hedelmä😉
Mustikka on söpö ja mansikka on sen rinnalla sumopainija
No tässä tapauksessa molemmat on enempi mustikoita. Ei sumoja kumpikaan. Se Mansikka voisi olla vaikka villivadelma: houkuttavan pinkki, mutta villinä kasvava. Varressa myös lyhyitä piikkejä pitämässä tunkeilevat kauempana. Silti niin houkuttavan makea ja vapaasti maisteltava aurinkoisen rinteen villimarja. Maista omalla vastuulla😉
Et sano kuitenkaan. Vaikka olet päiväni👍
Ei ollut sulle
Niin mäki luulin
Toivon olevani hänelle se päivän 👍.
Ehkä olen, ehkä en. Vielä.
👍👍✌
Kyllä, toivottavasti vielä tulee se hetki, jolloin ehdimme sanoa kaiken tarvittavan, tai ehkä katselun riittää.
Pysy kaukana
Helppoa kun olet täysin tuntematon...
Kirjaimet M ja T eivät ole hänen nimikirjaimensa.
"MouseTrap" tulee ihan muusta aiemmasta jutusta.
Mitkä hänen nimikirjaimet ovat? :)
Agatha rikosnäytelmä hiirenloukku perustui tositapahtumiin. Aivan hirveä tarina. Sivusta vaan.
Niin se näytelmä on, mutta hiirenloukkuja on monenlaisia: kaupasta ostettuja jousiräpsyjä sekä itsetehtyjä nokkelia ansoja. Hän on enemmän niiden omatekemien ansojen kaltainen. Houkutin vie ansaan, ja jäät kissan armoille😁
Mouse Trap on ainakin näytelmä, lienee myös elokuvaksikin tehty...
Terveisin, hiljainen sivustahuomauttelija
Olen katsonut sen teatterissa, näytelmänä.
Tämä toinen "MouseTrap" on enemmänkin kuin salamyhkäistä valoa hehkuva labyrintti, jonne ajaudut sisäisen houkuttimisesi perässä. Et löydä tietäsi enää ulos, joten päätät jäädä hapuilemaan eteenpäin. Jospa se aarre löytyy kohta...
-ap
Ainakin samassa labyrintissa, saman sisäisen palon ajamina hapuillaan. Labyrintti on yllättävän haastava. Just kun luulet että alat vähän päästä jyvälle, se kääntyy ylösalaisin. Mut täällä roikutaan 😄 toivottavasti siellä päässäkin labyrinttia pärjäillään.
Mulla kans kova ikävä,ikävä kyllä en jaksa surkutella enää. kun joku lähtee sanomatta mitään ni sill8n lähtee. Miksei ota y htettä kohta. Sen oppinu et ei kannata muuttua kun ei seepratkaan raidoille mitään voi.
Ai vain hiukan kielletty hedelmä? 😄 Taitaa olla kielletyn piirissä ihan kaikki muukin, ei vain hedelmä. Et itsekään sieltä sallituimmasta päästä ole..
Mutta mitä tuo ansa tarkoittaa? 😄 Ja kuka sen on virittänyt ja kelle. Oon ihan yhtä vankina tässä ja se on tapahtunut huomaamatta. Sun olisi pitänyt vaan katsella taivasta silloin alunperin, niin oltais ehkä vältytty tältä! 😁😊
Se nainen on itse eräänlainen ansa: vetää puoleensa kuin kukka mehiläistä, mutta lähelle mennyt tietää olevansa ansassa. Kohtalokas nainen on kyseessä. Sellainen kielletty hedelmä🍑
Ja hän myös keksii kaikenlaisia tsi- juttuja. Mukaanlukien hiirenloukkuja, kertoman mukaan. Siksi MouseTrap, vaikken minä ihan Mikki Hiiri olekaan.
Onko se sellainen etelän hetelmä se nainen?
Ei ole etelän hetelmä. Pohjoisen villimarja enempi.
Minkäslainen marja on kysymyksessä? :)
Tuossa jo kuvailin villivadelmaksi, kun mansikkaa moitittiin sumoksi. Vadelmaa moni pelkää sisälläpiilevän matovaaran vuoksi, mutta pelkäämätön maistaa siinä aromaattisen luomuherkun.
Onpa kaunis kuvaus. Villivadelmissa on matovaara mutta ovat makeampia kuin puutarhavadelmat, jotka ovat ulkomuodoltaan kauniimpia.
No hän kyllä täyttää myös puutarhavadelman ulkonäkökriteerit. Ei vikaa niissä😊
Harvinaista. Sellaista ei kannata sitten irti päästää.
Taivaalle tähytessä olisi näkynyt pelkkiä tähtiä sitten vain🤩😁😉🙂
On se nykyinen mustikkakin aikanaan ollut villivadelma...ja nykyinen villivadelma muuttuisi mustikaksi ennen pitää.
Jos aloittaja ei alunperinkään nähnyt nyk.mustikkaanyk.mustikkaa villinä vadelmana, on se surullista. Tai mistäpä sitä tietää kuka on mustikan päiväunissa sen paistetellessa sammalmättäällä? Tai kenen haaveissa juuri hän on se ihanan kielletty ja lumoava villivadelma...
Älä aloittaja tuudittaudu siihen, että vain sinulla on kaipauksia...
Ehkä mustikkasi onkin juuri se, jonka sisältä vielä kaiken jälkeenkin löytyy ne universumin etsityimmät salaisuudet. Koska viimeksi katsoit mustikkaa siten?
Se mustikka ei ole mikään nykyinen, vaan toinen jolle osoitan huomiotani. Mustikka ja villivadelma kasvavat saman rinteen eri kohdissa: Mustikka hieman ylempänä metsän laidassa ja villivadelma hieman alempana soraharjun laitaa. Näkevät siksi toisensa, ja sen miten tämä marjastaja niitä katselee.
Marjastaja haluaa varmaankin sanoa että katselee molempia kauniisti ja ne ovat hänen tunteensa joille pitää antaa arvo. Eikä vähätellä sitä mitä tuntee mustikkaa kohtaan koska sekin on aitoa.
Niinhän se menee ettei kukaan ole sama asia kuin yhden henkilön mielikuva. Siksi on myös turha haukkua ketään ja kirjoitella kenestäkään ilkeitä. Koska se on täysin turhaa, kenenkään muun mielikuvaa ei sillä muuta, korkeintaan heikentää omaansa. Se, jota suuttumuksen puuskassa haukutaan voi olla jollekin toiselle naiselle se elämän valo jonka ajatukset, läsnäolo tai pienikin sana kirkastaa koko päivän. Kannattaa arvostaa sitä mitä itsellä on. Ihan oikeasti. Se saattaa olla jotain sellaista mitä joku muu olisi eniten elämässään halunnut.
Aloittajahan on lukemattomissa ketjuissa kirjoittanut kauniisti ja arvostavasti mustikasta. Hän selvästi välittää siitä naisesta eikä mustikkasanakaan ole mitään vähättelyä. Minä ainakin pidän mustikoista ja ne maistuu hyviltä. Ehkä jotain viestistä jää sisäistämättä itsekullakin välillä jos jokin muu osa aiheuttaa liikaa tunnereaktioita.
Aloittaja on kirjoittanut monia kauniita asioita juuri mustikasta.
Tunteet, etenkin isot, on välillä vaikeita. Ja niiden kanssa on joskus niin hankalaa elää että varmaan itsekukin on joskus miettinyt että olisi parempi jos ei eläisi. Vain koska ne tunteet on niin vaikeita. Se että jää kiinni niin syvästi toiseen ihmiseen on sellaista mitä kukaan ei itse valitse. Se vaan tapahtuu ja sen kanssa yrittää selvitä. Jos haluaisi olla kateellinen siitä pirskahtelevasta ilosta, vetovoimasta, intohimosta ja syvästä rakkaudesta pitäisi olla kateellinen myös siitä syvästä tuskasta ja kivusta jonka kautta siihen on päästy. En usko että kukaan vapaaehtoisesti kokisi sitä tuskaa. Jokaisella on tottakai oma tuskansa, ja kaikilla kolikoilla kääntöpuoli.
Mietin yöllä sitä energiaa, että kun jotkut sanoo että se virtaa joidenkin ihmisten välillä äärettömän merkin muotoisena kahdeksikkona. Että ehkä aluksi on vaikeaa siksi että siitä kahdeksikosta puuttuu päädyt ja se on enemmänkin X. Se ei virtaa vapaasti, vaan katkeilee. Ylös on alas ja alas on ylös. Ja se tulee voimakkaasti pääsemättä takaisin. Mutta sitten kun se energia pääsee kulkemaan pohjien kautta sen reitti täydentyy. Jos sen antaa kulkea oman pohjansa kautta, se alkaa puhdistaa. Tulee jotakin hyvää. Siltä se tuntuu. Mähän muuten toivoin vähän aikaa sitten raakaa todellisuutta 😄
No nähtävästi pää on edelleen liikaa pilvissä. Ja nää pilvet on niin tukevia että niistä saa otteen ja voi käyttää tikapuina ja mennä ylösalasylösalas 😄😊 Siis vaan sen takia että voi sanoa itselleen että jalat kävi kyllä koskettamassa maata joskus 5 minuuttia sitten. Mutta ehkä tääkin voi olla näkökulman eriäväisyys, minä näen tukevia pilviä mutta jonkun muun mielestä se on vaan sankkaa sumua mielessä. Mistä sitä tietää. Tai onko sillä mitään väliäkään edes. Oma todellisuuteni on omani.
On oma todellisuutesi totisesti on. Jos jossain näet kateutta, on se sinussa itsessäsi.
MouseTrap on Lontoon yhtäjaksoisesti esitetyin näytelmä.
Hyvä, että sanot. Älä odota liian pitkään ✌🏻
Aloittaja itse taitaa olla poika jolla on heinän korressaan useita metsämansikoita? 🤔😄😊 Sanoit että kaksi vaan mutta tää mielikuva nyt tuli ja jäi kiinni. Mutta on se varmaan osittain totta vaikkei ajankohtaista 😄 Joku selvästi tykkää metsän antimista, mutta tiesitkö ettei villivadelma sovi korteen keräiltäväksi 😋 Se pitää syödä heti siinä keskellä metsää ja teräviä oksia. Et voi kerätä säilöön, mutta toisaalta voit jättää sen kyllä metsään. Se odottaa sua siellä ja tiedät missä se on. Ehkäpä on ollutkin hyvä asia ettet syönyt sitä raakana vaan ehti kasvaa punaisemmaksi 😄 Varmasti raakanakin olisit onnistunut sen syömään jos olisit vähän juossut 😅 Ei se sua karkuun olisi päässyt eikä oikeasti halunnutkaan. Mutta ehkä parempi näin, että mietit syömistä silloin kun molemmat on valmiita. Kerroin vain että olisit varmasti saanut aiemmin, ja saat myös myöhemmin. Eipä vadelma mihinkään katoa.
Jään vielä miettimään tuota mielikuvaa, että sisällä on matoja, ehkä.. 😂 varmaan sekin jollain tavalla voi pitää paikkaansa. Oletko katsonut sisälleen että mitä siellä on? 😂Yleensä ihmiset katsoo ennen kuin syö.
Salasuhteet on märännöspaskaa missä ei mikään kaunis menesty. Matoja täynnä se marja ja pilaantunut.
En oo ap, mutta jokaisella on ne kortit mitkä on jaettu. Ehkäpä ne on kaikilla huonot. Mutta niiden kanssa on vaan elettävä. Ei kenenkään toisen kortit muutu paremmaksi sillä että muut esittää jotain esitystä omistaan. Eikö se ole parempi että kaikki kortit on pöydällä, huonojahan ne jokaisella. En vaihtaisi omiani, mutta ei kenenkään kannata minunkaan korttejani ottaa. Pitkän tuskan ja työn kautta pääsee tilanteeseen itsensä kanssa jossa on ok, vaikkei mikään maailmassa ole ok.
Sehän se on mitä jokaisen kannattaa tehdä. Työ itsensä kanssa. Miettiä miksi sai ne kortit mitkä sai ja miksi on siinä missä on.
Mikään elämässä ei ole sattumaa, vaan tilaisuus ymmärtää jotain itsestään. Kukaan ei ole uhri eikä sivullinen oman elämänsä polulla. Jokaisella on omat oppinsa ja sääli on siksi turhaa. Eri asioita eri ihmisillä. Ehkä joku toinen on tehnyt muille sikamaisia asioita ennen kuin päätti parantaa itsensä ja onnistui siinä. Karmaahan se on jos sai sitten parannuksensa jälkeen vaimokseen jonkun joka rakastaa toista ja tekisi hänelle jotain petollista. Eipä nää sattumia taida olla, vaan tapoja joilla maailma antaa jokaiselle ansioidensa mukaan.
Mikä sinun oppisi omalla polullasi on, kun aihe aiheuttaa tuollaisia reaktioita? Oletko halunnut esim. hoitaa jotain itsessäsi hoivaamalla jotain toista ihmistä? Kysymys voisi varmaan olla, että muistitko hoitaa niin hyvin että hoidettava tuli hyvään kuntoon? Vai olisiko alun alkaenkin vähän väärä tavoite se, että ihmissuhteisiin muodostuu kyseisiä rooleja ja toiselle välinearvo omana hoivattavana. Hoiva voi muuttua huonoksi silloin kun hoivattava ei reagoi mieleisesti. Jos siis perimmäinen tarkoitus on saada itselle hyvä olo toisen hoitamisesta eikä toiselle ehjää oloa. Eikö se kerro siitä kumpi on tavoite jos hoiva huononee synkillä hetkillä?
Jos on kyse jostain tällaisesta niin ehkä voit käsitellä omia tunteitasi ja huolehtia toisesta paremmin. Varmasti hän tarvitsee sitä eniten juuri vaikeimmilla hetkillä. Älä syyttele häntä niistä korteista mitkä hänellä on. Tuskin nekään on hyvät. Jos halusit hoitaa, hoida hyvin nyt. Se on se testi itsellesi.
Myös katkeruus on turhaa koska rangaistus kaikista teoista tulee kyllä lopussa viimeistään, eiköhän se ole hyvin tiedossa. Voidaan vain yrittää kasvaa itsenämme, ei muuta.
Se mustikka on kaunis mustikka, olen joskus nähnyt. Ja vaikuttaa lämpimältä ihmiseltä joka varmasti osaa hoitaa elämäänsä ja on hyväksi ja iloksi läheisilleen. Varmasti moni asia on mustikan kanssa paremmin kuin mitä villivadelman kanssa olisi ollut. Voi olla että olet ihan oikeassa ja vadelma on täynnä matoja.
Jokaisella on joskus se hetki että pitää vaan puhaltaa synkkyys ulos sisältään, jotta asiat edelleen menee paremmalla radalla. Yritä puhaltaa omasi ulos, koska oikein muutakaan et voi. En kirjoita sanaakaan lisää tähän aiheeseen, parempi että olen hiljaa. Mutta kuitenkin, anteeksi.
Se ap:n mustikaksi kutsuma on tavallisen kompleksinen nainen. Missä olet hänet muka nähnyt? Livessä vai somessa, kuten FB? Ei tietääkseni omista sometiliä ollenkaan.
Varmasti eri nainen kyseessä joten ei syytä tarttua sen enempää näihin kevyisiin palstakirjoitteluihin kenenkään. Eihän tällaiselta palstalta kukaan nyt oikeasti kaivattuaan voi löytää 😊 Sotii vastaan kaikenlaisia todennäköisyyksiä 😊 sellaisia asioita kohtaa vain kerran elämässään. Se nyt vaan on tän palstan tapa että kirjoitellaan niin kuin tunnettaisi. Vaikkei oikeasti tunnettais. Aloittaja on kyllä moneen otteeseen kertonut ettei hänelle ole ok kirjoitella niin kuin tunnettaisi. On jatkuvasti sanonut sitä ketjuissaan. Varmaankin koska haluaa vaan tuulettaa ajatuksiaan. Mitä täällä onkin hyvä tehdä. Minä olen häirinnyt häntä näillä tunnisteluilla ja liiallisella tuttavuudella kun hän on selvästi halunnut pitää palstakirjoittelun ihan harmittomana ja anonyyminä ajatusten käsittelynä. 😊
Kertoisitko jotain itsestäsi?
Olen mies, 175/70, siniharmaat silmät, maantienruskeat lyhyet hiukset. Perämeren rannikolta kotoisin ja asun täällä tuulen pieksämällä alueella edelleen. Ikä alkaa jo nelosella. Perus- Matti, olematta Matti.
🎢👍
Oliko tuttua piirrettä,
miehessä mittaa,
taikka silkkaa kierrettä.
Mies ehkä tuttu,
ja tuntematon,
tai nyymi vastustamaton.
Täällä naista mietin,
joskus levyä vaihdan,
silti samaan päädyn.
Kirjoitan ja runoilen,
värit maalailen,
sydäntäni kuuntelen.
- Mr. Somebody
Tutun tunteen outo piirre on se, että se vaan syvenee. Ei osoita heikkenemisen merkkejä. Vahvistuu ja vakautuu mitä enemmän kierrepalloja satelee. Vähän niin kuin oppisi hyppelemään vesisateessa oikeiden pisaroiden alle, vääriä väistellen. Sydän hyppelee vesisateessa, ja kurkussakin. Pyörähtelee ympäri ja osaa kohta heittää kuperkeikkoja ja tanssia itsekseen. Päässyt irti flowtilaan ja uuteen energiatasoon, josta ei kannata luopua. Varas on tuonut jotain takaisin :) Kaikki hyvin mut pitää(kö) lopettaa hymyily. Se antaa väärän vaikutelman. ...all the same.
Miksi lopettaa hymyily? Se säteilee toisille hyvää oloa, se saa pilvisen päivän loistamaan ja se tekee jokaisesta hehkeämmän. Älä lopeta sitä, vaan anna sen loistaa.
Ajattelin jos pitäisi vaan antaa sen säteillä sisäisesti, jos ulkoisesti on vähän liikaa välillä. Mut hyvä sitten 😊 Hymy yhtä vapaana kuin sydän 😊😘 hyvää yötä ja kauniita unia 😊
Mitä toi vuoristorata alaspäin symboli tarkottaa?
Itse ymmärsin sen eräänlaisena tunnisteena aloittajasta. Olen myöntänyt ajelevani omaa tunteiden vuoristorataani ylös ja alas pohtiessani syitä ja seurauksia niihin. Vuoristoratamies siis. Kommentin heittäjä voisi vielä vahvistaa menikö oikein.
-ap
Voi se vuoristoradan alamäki tarkoittaa myös luiskaa, johon olen itseni saattanut. Luiskasta päädyn joko kohtalaiseen turmioon, tai sitten putoan kissamaisesti jaloilleni suoraan naisen eteen. Turmio ei pelota, aikalailla päin -vettiä on elämässä jo moni asia. Ei ole suurempia kulisseja pystyssä pidettäviksi vain egon ja statuksen vuoksi. Etuseinä on vielä pystyssä, mutta sekin hajoilee liitoksistaan...
Jos kertoisin hänelle naiselle kaiken, avaisiko se jotain vai sulkisiko ovesta kurkistusluukunkin? Siinäpä kysymys: Ollako avoin ja rehellinen, vai antaa olettaa jotain ihan muuta? Kumpi on huonompi vaihtoehto?
-🔥☢
Mitä lähemmäs tuut sitä enemmän ovi aukee. Ainakin täältä päästä katsottuna. Voit kertoa ihan kaiken mitä sydämelläsi on. Ei varmasti mene mikään luukku kiinni. Ellei jossain muualla muttei minun toimesta.
Voi helv oikeesti tätä kaikkee, huono olo sun puolesta. Tekee taas vaan mieli haudata pää tyynyyn ja kiljua kun haluaisi vaan halata toista ja kaikki on sekaisin ja etäisyyttä. Miksei just silloin voi vaan halata kun eniten tarvisi. Toivottavasti tiedät että oot ajatuksissa koko ajan. Lähetän tuhat virtuaalihalia jotka ei lämmitä mitään mut kuitenki 😚 Hyvää yötä, ajattele kauniita ajatuksia 😘
Halaus on kyllä tarpeen, oli se virtuaalinen tai aito livehali( mikä sana muuten😂). Otan ne kaikki vastaan mukisematta. Kiitos, ja hyvää yötä sinullekin💟.
-🔥☢
Livehali 😂 En saa sitä sanaa enää pois mun päästä, kiitti 😂
On vähän vaikea kirjoittaa, kun en oikeasti halua kirjoittaa mitään mikä loukkaa ketään. Toisaalta on varmaan vähän vaikea välttyä siltä. Koska en myöskään aio esittää etten välittäisi.
Mutta ehkä se on jotenkin ok, minkä voi vielä ymmärtää että ihmisten on pakko käsitellä sitä tuskaa mikä niiden sisällä on. Vain sillä tavalla mikään voi mennä paremmaksi. Ja siihenhän tää palstakirjoittelu on hyvä keino. Voi vähän purkaa itsestään ajatuksia ja tunteita. Jos vaan lukitsee kaiken sisälleen niin ei mee hyvin.
Ja ehkä jotkut ihmiset ei ymmärrä sitä miten paljon kipua rakkausasiat voi aiheuttaa. Niin sitten ei ehkä näe sitä yhteyttä että paljon paranisi kun voisi käsitellä juuri sen asian. Mutta ihminen kyllä itse tietää ja käsittelee sitä mikä auttaa. Ja se on hyvä asia että käsittelee. Sehän kertoo siitä että haluaa että asiat itsensä sisällä menee paremmaksi.
Ajattelin etten puhu tästä aiheesta mutta sanon nyt kuitenkin jos se auttaisi ketä vaan ymmärtämään että asiat on paljon muutakin kuin vaan flirttailua ja vitsailua. Se hymyily on se mikä auttaa käsittelemään asioita. Ei kukaan jaksaisi käydä läpi vaikeita tunteitaan ellei höpisi myös kevyemmästä. Mutta siellä pinnan alla on aika paljon keskinäisiä asioita mitkä molemmat jollain tasolla tietää tai arvaa. Siis että on käyty aika synkkien pohjien kautta. Mä onnistuin itse joskus olemaan ottamatta itseltäni henkeä pois vain siksi että käytännönongelmat häiritsi toteutusta. Ja sit se toteuttaminen vähän laahasi ja pääsin lopulta yli niistä ajatuksista. En löytänyt sellaista helppoa keinoa joka varmasti tekis sen kerrasta. Ajattelin et hyppään katolta mut vtutti koko ajatuskin kun inhoan korkeita paikkoja. Ja tuli mieleen kaikki ties mistä pudonneet ja selvinneet että mitä jos siitä selviää. Toinen vaihtoehtoni oli että viillän jonkun ison verisuonen reidestä ja sit kaulakiikkuun, jotta varmasti ei jää eloon. Mut miten vaikea kaulakiikulle on keksiä mitään ripustuspaikkaa ja siitä viiltämisestä aloin epäillä että mitä jos mulla ei oo tarpeeks voimaa painaa sitä veistä läpi. Epäonnistumisen pelko jarrutti. Ja onneks ei tullut mieleen parempia keinoja. Ja onneksi se tuska lähti sit purkautumaan sisältä lopulta. Tuskin tää näkyy musta nykyään mitenkään päällepäin millaisissa ajatuksissa oon käynyt. Enkä niistä kyllä oo puhunutkaan. Jollekin sellaiselle ihmiselle voin kertoa kenestä tiedän että ymmärtää sen. Mäkin ymmärrän jos ihmisillä on huono olla. Ja kaiken sellaisen voi kertoa ja kaataa sisältään pois jos tuntuu siltä että se auttaa. Ymmärrän kyllä enkä ajattele mitään negatiivista mistään. Tiedän ihan hyvin miltä se tuntuu. Eikä oo pakko sanoa mitään jos ei halua. Mutta voi aina kertoa kaikesta mistä haluaa puhua.
Mut niin, ehkä se olisi hyvä ihmisten aina ymmärtää ettei asioissa oo kyse vaan jostain itsekkään huvin hakemisesta vaan siitä että yrittää käsitellä jotain minkä ympärille oma sisin on kietoutunut ja sitä sotkua ei muuten saa auki itsestään. Monet teot on tunteiden aiheuttamaa kipua.
Livehalit on vieläkin mun päässä 😂 Onneks, ei tuu enää mitään mistään surullisiin ajatuksiin keskittymisestä kun se sana pomppaa koko ajan päähän. Selvä aivojeni viesti etten pääse eroon livehalista ilman aitoa livehalia 😊
Mulla nousee kyllä kyyneleet silmiin kun ajattelen tätä tilannetta. Oikeesti haluan vaan että sulla olis kaikki hyvin ja rauhallisesti niin tää tuntuu ihan kauheelta. En osaa edes sanoa mitään. Haluisin vaan halata.
Sisäinen paha olo kumpuaa jostain syvemmältä. Se pysyy piilossa rakkauden ja tunteiden liekkien valaistessa kaiken ympäriltään. Vasta kun liekit hiipuvat tai äkisti sammuvat, tulee pimeys ja paha olo saa valtansa. Sisäinen yksinäisyys on pahinta. Se jäytää, ja vie hiljalleen aina syvemmille vesille. Sieltä joko löytää tien ulos, tai sitten päätyy tekemään sen viimeisen ratkaisun yksin. Onneksi löysin lopulta omani, täällä olen minäkin edelleen.😊
En ole noista vaiheista puhunut kuin kerran terapeutille. Kukaan lähiomainen ei tiedä mitään.
On liian totta, että täällä ja muilla palstoilla kirjoitellaan liikaa kaikkea ihan itsekkäistä syistä tai silkassa kiusantekomielessä. Kaikenlaisella diipadaapa- kirjoittelulla voi auttaa itsensä lisäksi muita, tietämättään. Avointa terapiaa, saa osallistua jos haluaa.
En silti kirjoittele lämpimikseni. Tunnen aina vahvasti hänen lähellään, viimeksi tänään. Hetki on yleensä lyhyt, mutta siinä aikakuplassa se tuntuu pidemmältä. Livehalia odotellessa.
Onneksi olet edelleen olemassa, se olisi ihan kamalaa jos et olisi. Pidetään se asia myös niin että oot jatkossakin olemassa. Koska et saa mennä mihinkään ennen livehalia! 😄😊 Saat kuolla vasta vanhana ja onnellisena 😊 Ja se ei siis tarkoita että heti livehalin jälkeen, et oo vielä vanha 😄
Mä en osaa oikein vieläkään kunnolla paikantaa sitä sisäistä huonoa oloa ja yksinäisyyttä. Ehkä just tuosta syystä että se peittyy kaiken alle. Oon aika varma että se on ollut olemassa kuitenkin jollain tavalla jo lapsena koska muistan ajatelleeni jotain "enpä olisi koskaan syntynyt"-ajatuksia joskus ja jotenkin etsineeni jotain tai jotakuta, siihen yksinäisyyteen. Ehken edes ollut mitenkään yksinäinen mutta silti se tunne on ollut aina. Lopulta menin vaan johonkin lukkoon. Hänen kohtaamisensa alunperinkin aukaisi jotain sisäisiä lukkoja ja pääsin kiinni omiin tunteisiini jotka oli menossa varmastikin kohti lukkiutuneisuutta. Oon monesti miettinyt sitä miten outoa se on että joku ihminen voi kääntää sisäisten asioiden suunnan niin vähällä, läsnäololla. Jotain outoa siinä on.
Mutta eipä asiat ikinä oo helppoja. Ja varmasti tosi paljon kaikesta vaikeudesta oli sitä että molemmille oli sisäisesti vaikeaa kaikki ja paljon väärinymmärryksiä ja piti vaan kasvaa. Eikä se oo kenenkään vika. Mutta raskaita polkuja on sitten pitänyt vaan kulkea. Mutta on siitä kyllä hyötyäkin kun käy pohjan kautta. Ehkä näkee asiat syvemmin. Mutta sitä on kyllä outoa välillä ajatella että se pohja on ollut tietyllä tavalla harha ehkä. On ajatellut ettei toinen välitä ollenkaan. Ja se on ollut harhaa koska todellisuudessa ehkä välittikin. Siellä missä olikin. Mutta ehkä ajatteli samoin että toinen ei edes välitä enää ja yritti selvitä oman kipunsa kanssa yli siitä.
Se sisäinen yksinäisyys on siitä vähän vaikea että joskus seura pahentaa sitä. Harvoin tuntuu niin yksinäiseltä kuin seurassa jossa ei ymmärretä. On pakko silloin vaan päästä istumaan yksin johonkin.
Se on hyvä asia jos löytää sanoja puhua asioista ja uskaltaa päästää sitä pois sisältään. Ja se auttaa kun tietää että joku toinen on kokenut samaa. Minuakin auttaa. Ei tunnu yksinäiseltä, vaan ymmärretyltä. Mä en oo puhunut kellekään koska on se iso pala asioista liittyen hänen ja minun välisiin asioihin joka on liian vaikea selitettäväksi kellekään ymmärrettävästi niin tuntuu jo valmiiksi vähän siltä ettei kukaan tunne mua kuitenkaan kun ei tiedä siitä. Vaikka kyllä musta näki päällepäin että olo oli ihan pohjalla. Tiedän sen siitä että sain kerran poliisit ovelleni jotka oli tulleet etsimään ruumista jonkun katoamistemppuni takia. Että tietenkin se jotenkin ulospäinkin aina näkyy kun on huono olla.
Helpottiko sua puhua terapeutille? Riippuu varmasti paljon kyllä terapeutista. Että helpottaako vai pahentaako. Toivottavasti sait puhuttua helpottavassa ilmapiirissä. Jos tulee liikaa huonoja kokemuksia puhumisesta niin se voi lukkiuttaa. Eikä se oo niin helppoa avautua.
Mutta sä kuulostat kyllä siltä että ymmärrät itseäsi hyvin. Mikä sekään ei oo automaatio. Hyvä että ymmärrät 😊 Ehkä palstakirjoittelu-urasta on ollut paljon hyötyä 😁 mulle ainakin on, tunnen omat tunteeni läheisemmin. Oon sinut niiden kanssa. Ei tarvitse kutsua niitä tunteitanikaan kuninkaaksi 😄 Vaikka vahvoja ovatkin siis 😊 Sama olo minullakin hänen lähellään.
Ne omat lukkoni odottavat vieläkin avausta. Pääsin niiden äärelle jo itse, eikä terapiasta ollut enää suurempaa hyötyä. Samat ongelmat seuraavat minua silti edelleen. Kuin tumma varjo, josta en pääse eroon. Voin vain olla katsomatta sitä. Tämä on suurin syy, miksi arkailen tilannetta, jossa lopulta olen päässyt hänen kanssaan kahden keskiseen keskusteluun. Uskallanko oikeasti olla avoin, kun pelkään paljastavani omat negatiiviset puoleni liian aikaisin? Piilevä depressio on lievänäkin kuin vyötärölle kiinnitetty pommi: Kuka sellaisen lähellä osaa olla rennosti, vaikka pommin kantaja sanoisi: "Ei tämä ole viritetty, ihan mukana vaan kun en ole poiskaan saanut. Ota ihan rennosti, ei se räjähdä."
Katselin tänään hänen touhujaan ääneti ja huomaamatta. Aika läheltä, mutta sopivan kaukaa olematta pervo stalkkeri😆. Katselin lyhyesti ja hymyilin itsekseni, lasin takana. Siinä jokin liikahti jälleen sisälläni. Oliko se sydämen ylimääräinen lyönti, vai sen mustan pahan olon möykyn paniikinomainen liikahdus valonsäteen lyödessä sisään? Siinäpä kysymys. Olenko siis sekaisin vai edelleen ihan aidosti ihastunut?
Se on niin hyvä että pystyt kirjoittamaan noin hyvin ajatuksistasi, kyllä ne lukot varmasti vielä aukeaa kun niitä käsittelee 😊 vastailen aamulla kun kirjoitan kuitenkin niin pitkästi, hyvää yötä ja kauniita unia 😊 Toivottavasti jakselet siellä, yritän lähettää paljon positiivisia ajatuksia ja virtuaalivälittämistä.
Oikeasti+se+niistä+omista+negatiivisista+puolista+stressaaminen+on+turhaa.+Ei+oo+mitään+mikä+ei+olisi+ihan+ok.+Etenkin+silloin+kun+on+vahvoja+tunteita+niin+on+ihan+helppoa+sellaisten+asioiden+kanssa+ja+välittäminen+kantaa+😊+Mutta+silloin+tietenkin+itselle+on+vaikeaa+kun+omat+pelot+nousee.+Kyllä+mäkin+mietin+omia+huonoja+puoliani+enemmän+kuin+muulloin.+Oon+ajatellut+että+ne+ajatukset+johtuu+varmaan+siitäkin,+että+kun+toisesta+välittää+paljon+haluaa+jotenkin+olla+avoin+kaikesta.+Se+on+oikeasti+tosi+erilainen+tilanne+kun+välittää+valmiiksi+oudon+vahvasti+mutta+tutustumista+on+tekemättä.+Ei+oo+helppo+järjestys+itselle,+mutta+kyllä+sen+kanssakin+pärjää.
Utuinen aurinko paistoi,
ristiriita mieltä raastoi:
Samanlaista valoa näen,
kun häntä katselen.
Ei kirkasta loistetta,
vaan utuista hehkua.
Syynä onko mieli oma,
vai todellisuus kova:
Hänet lähellä haluan,
mutta yksin hajoan.
En tilaisuutta ehkä saa,
ja mihin se voisi johtaa?
Mies liian sidottu olen,
ja tyyppi vääränlainen.
En karski enkä lihaksikas,
helppo tai varakas.
Vain omanlainen,
mies aito pohjoinen.
Hölmö täällä vain haaveilee,
omaa tauluaan maalailee.
Elämä menee menojaan,
kun miettii vain tuntojaan.
Tartu hetkeen aurinkoiseen,
elä, meni syteen tai saveen.
-Mr. Somebody
Luota elämään ja tarkoitukseen. Polut hankaloituu ja alkaa sulkeutua siksi että joku joka tätä kaikkea hallitsee päättää niin. Ettei ole oikea aika. Älä taistele tuulimyllyjä vastaan. Se oikea aika tulee vielä joskus. Ihan viimeistään lopussa. Joskus se hankaloituminen tapahtuu oman sidoksesi kautta, se voisi tapahtua myös mun sidoksen takia. Älä tunne siitä huonoa oloa. Aika kaikelle. Ja tarkoitus kaikella. Mikään ei katoa mikä on vahvaa.
Mutta muista että vääränlainen et oo. Oikeanlainen eikä kukaan ole oikeampi. Se lämmittää koko sydämen miten oikeinlainen. Kaikki "viatkin" on just tasan tarkkaan ne joita rakastaa jo valmiiksi eikä edes tunnu vioilta. On asettunut linjaan energioissa. Vain kiinni ja vaikeita, molemmat. Ja Jumalalla jotain opetettavaa miksi ollaan omissa kohtaloissamme kiinni. Vain Jumala voi avata reittejä. Ja sulkea. Ei se ole kiinni ihmisistä. En voi sanoa enää mitään mitä haluaisin sanoa. Mutta kaikki se on sydämessä. Huolehdi nyt sun elämästä ja läheisistä. Sano niille kauniita asioita. Huolehdi ettet hajoa koska mä en voi nyt huolehtia. Vain yritän tyhjyyteen eikä se auta. Stressaan sun takia. Korjaa se ettei sua satu ❤
Reitit ja tarkoitukset on itse itseään perustelevia. Olen tässä, koska olen. En ole tuolla, koska en ole. Voi niitä perustella suuremmalla voimalla, mutta turhaan. Elän hetkessä, ehkä liikaakin. Se vain on helpompaa kuin yrittää nähdä kauemmas, ja järjestellä kaikkea sitä varten.
Älä turhaan stressaa mun takia, en ole todellisuudessa hajoamassa. Voin lopettaa nämä palstailut milloin vain, jos vain päätän niin. En pidä näillä avautumisilla järjen rippeitäni kasassa. Se pysyy muutenkin elämän vuoksi, sekä läheisten että arjen työn. Kiitos sanoistasi silti 💙.
-🔥☢
Yhdellä oli tuli hännän alla, räiske oli melkoista sen käytyä ansaansa pilkkopimeässä. Pilkko-pimeässä
Hmm, pilkkopimeässä olen itsekin hortoillut. Menin jopa ansan suulle, kunnes tajusin ettei se ollut minua varten. Silti kaipasin sinne, sen hehkun vuoksi. Valo pilkkopimeässä.
Isoveli valvoo...
B) B)