Erilaisia tapoja ja rutiineita.

Rutiinit ovat tosi tarpeellisia, eikö nuo lie osa elämän hallintaa. Jotkut rutiinit tai tavat saattavat huvittaakin, kun aina tekee jonkun asian tietyllä tavalla vaikka sen voisi ehdä toisinkin.
Luen aina sanomalehden samoin, ensin ne tietyt tärkeät uutiset harppomalla ja sitten vasta muut ja loput vasta iltapäivällä tai luppoaikana.
Siivoan huoneet aina samassa järjestyksessä. Rutiini tuo järjestystä elämään, vatsakin tykkää jos syö säännöllisesti.

"maissii/Eliaana"

Jo koulu-aikoina opettajat ihmettelivät, miten noin nuorella pojalla on tuollainen kyky.
Panivat minut lukemaan aineitani luokan edessä, kirjoittamaan Juhla-pyhiksi kaikenlaista.
Edelleenkin "Runo-Suoneni" sykkii vahvoin iskuin.
Olenkohan jotenkin jämähtänyt?
Nuoruuteenkin?
Rutinoitunut?
Rakastava Hippi?
Vai onko muistini sairastunut. :)

H.

Eipä ole rutiineja kuin herätessä kahvia, eikä sekään ollenkaan aamuisin samaan aikaan. En petaa kuin silloin kun joku tulee käymään. Siivoan sieltä missä näkyy epäjärjestystä. Syön kun on nälkä ja nukun kun nukuttaa. Joskus liikun ja riuhdon monin tavoin kun on energiaa ja joskus laiskottelen vaikka energiaa olisikin, ei vain huvita liikkua eikä mennä minnekään.
En turvattomuutta tunne, joten en usko että rutiinit luovat turvallisuutta. Ehkä toiselle elämän hallintaa. Oma elämä on järjestyksessä, kaikki hoidettu, ympäristökin heti kun joku on rempallaan, totuttua tapoja ei ole. Joskus tunnen outoa levottomuutta, sellaista ettei ole sydämessä rauha. Syyllisyyttä, en tiedä mikä asia. Luulen sen liittyvän tarpeettomuuden tunteeseen ja turhautumiseen. Nämä siis joskus, yleensä on tavallisen rauhallinen olo - ilman rutiineja.

”Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua”. Tässä vanhassa sanonnassa on perää, kun on kyseessä vaikkapa terveyttä ylläpitävät asiat. Hampaiden harjaus, säännöllinen ruokailu, riittävä uni ja liikkuminen ovat opittuja tapoja, arkirutiinia. Mutta eihän kaikkea tarvitse tehdä kaavamaisesti vuodesta toiseen vain tavan tai perinteen vuoksi. En esimerkiksi osta mämmiä pääsiäiseksi, koska sitä ei kukaan kaipaa.

Eläkkeelle jääminen vapauttaa monista rutiineista, koska kiire ei sanele. Rutiineista poikkeaminen tuntuu lomalta ja virkistää, esimerkiksi ruokailun osalta. Korona-aika on joitakin tapoja katkaissut, vesijumpassa vuosikymmeniä käytyäni piti keksiä uutta tilalle, innostuin sauvakävelystä. Läheisten kanssa yhteydenpitoon on tullut uusia tapoja, myös kaupassakäyntiin, kun se tapahtuu vain kerran viikossa. Ehkä osa näistä uusista rutiineista tuli jäädäkseen, kuten käsidesit ja maskit tavallistenkin kausi-influenssien aikana.

Kohta on iltapäiväkahvin aika, itseleivotuttua pullaa on sulamassa. Huomenna on ostosaamupäivä, perjantaina tulee hyvä valikoima tuoretta kalaa. Kukkakimppu kuuluu myös perjantairutiineihin, sillä iltapäivällä teen viikkosiivouksen, ja illalla saunotaan. Lauantai ja tiistaikin ovat saunapäiviä. Maailma ei järky, jos järjestys muuttuu, mutta mukavaa kun on säännöllisesti pieniä kohokohtia arjessa ja välillä juhlatunnelmaa.

Rutiinit luovat jonkinlaisen rungon tai rakenteen arkipäivään ja jos ne jostain syystä häiriintyvät niin olen hetken aikaa neuvoton ja ja jopa levoton, koska en pysty olemaan enää spontaani samalla tavalla kuin nuorempana. Nyt uusin rutiinini on suunnitella "mitä teen tänään" yhdessä parhaan ystävättäreni kanssa messengerissä, minä kerron hänelle mitä aion tehdä tänään ja hän kertoo minulle omista tulemisistaan ja menemisistään, nyt tosin koronan aikaan ne ovat lähinnä olemista kotona, mitä laittaa ruuaksi, huushollin tekemistä. Samalla käymme läpi aamun uutiset, koronatilanteen, katsauksen maailmantilanteeseen.
***
Luin jostain (en kyllä muista mistä) miten tärkeää on sijata sänky joka aamu kun herää, koska se auttaa hahmottamaan päivän rakenteen ja laittaa omatkin ajatukset järjestykseen.

Rutiinit kuuluvat elämääni.

Aamulla herään, loikoilen sängyssä kännykän kanssa. Luen facen ja palstojen antia. Naputan jotain, sinne tänne ja nousen ylös. Ikkuna auki ja petin sijaus, pesurituaalit, kasvot aamuisin kylmällä vedellä, hiusten solmiminen ponnarille, kulmiin väriä ja kahvin keitin päälle. Sitten nousen yläkertaan laitan aamupalan itselleni. Sanomalehti odottaa jo pöydällä. Kumppanillani on omat rutiinit hän käynnistyy kahvilla ja nauttii aamupalan myöhemmin.

Aamupalan jälkeen siirryn päivän ohjelmaan joko suunnitelmien mukaan tai kuten tänään puhelinsoitto muutti suunnitelmat, tuli vilkas päivä erään projektin avustajana.

Ulkoilu on rutiini, joko mökillä touhuilua tai sauvakävelylenkki kirkolla.

Ruokaostosten teko ja päivällisen valmistus ovat mieleisiä rutiineja, tykkään ruuan suunnittelusta ja valmistuksesta. Syömme myöhään, kuuden jälkee illalla. Päivällisen jälkeen keittiön siivous kuuluu kumppanini rutiineihin, itse siirryn omiin illan rutiineihin.

Oikaisen selkäni petille, naputtelut faceen ja tänne, kuuluvat illan rutiineihin ja kymppiuutiset.

Sudokuilla ja pasianssilla tuudittaudun uneen.

Hyvää elämää tämä rutinoitu elämä on 😊

Eläköityminen vakiinnutti tapamme.
Ennen koronaa kuviot olivat hyvin selvät. Korona sekoitti vuosirytmimme ja vaimon viikko-ohjelman mutta ei ole vaikuttanut minuun.
Ainoastaan terveyteen liittyvät asiat ovataiheuttaneet muutoksia.
Hammas- ja silmälääkärit. Vaimon osalta ennakoitavissa ollut oireilu joka sekin oli ohimenevää mutta seurantaa vaativaa.
Viikkorungon laadin taskukalenteriini. Poikkeamat seinäallakkaan.