Tuntuu ettei loppua näy tälle huonolle elämän vaiheelle. Milloinkohan tulee vastaan tilanne ettei enää vain jaksa yrittää, ei se ainakaan kaukana ole. Kun ei pysty enää arvostamaan elämäänsä eikä tunne itseään siksi mikä oikeasti, niin onko elämällä enää mitään arvoa? Onko oikein vain luovuttaa ajattelematta muita, olisiko se itsekästä, vai olisiko se oikeutettua? Jokainen päivä on vain tunne olemisesta mukana jossain huonossa mikä ei koskaan johda mihinkään. Tunne joka ei tunnu omalta ja muokkaa jokaista päivää vain huonompaan suuntaan ilman järkevää selitystä tai päämäärää. Entä minä, se ei ole tärkeää, sillä ei ole mitään merkitystä mitä ajattelen ja miten koen kaiken. Haluan vain pois tästä kaikesta joka vaikuttaa itseeni negatiivisesti ja vie pois kaiken kirkkauden. Onko omankäden oikeus sittenkin se paras ja ainoa keino irtautua kaikesta siitä mille ei ole koskaan löytynyt muuta keinoa löytää itsensä uudelleen.
Alan olemaan täysin loppu tähän kaikkeen mitä elämä tuo mukanaan.
Anonyymi
42629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Se on nyt sulla huono elämänvaihe....
Mutta, ymmärrän kyllä kun ei jaksa ennee yrittee miteen.
Eikä kannatakkaan ennee tuon ikäisenä.
Ei minunkaan.
On nyt vaihteeksi helpompoo minulla mutta kyllä tiedän että tulloo niitä huonompiakin kausia.
Tiedän sen, niin on ollut usein aiemminkin.
Taas männään siis kausissa....
Kevät on pitkästä aikoo tunnetasolla yhtäläinen kuin väsyneimpinä aikoina.
Kevätväsymys....
Eikä se kesäkään oikeastaan tuo helpotusta, kuumuus pistee juomoon.
Se helpottoo, ja tupakko sitten huonoon mieleen..
Etsi positiivisia asioita. Pienistä kauniista asioista voi rakentaa oman aurinkonsa elämään. Kyllä niitä aina löytyy, ei tarvi olla suuri asia vaan ihan joku arjen pikkujuttu. Luovuttaminen on väärin, pitää koittaa niitä läheisiä ajatella silti ja olla aiheuttamatta heille loppuelämän surua ja omantunnontuskia. Päivä ja yö kerrallaan, tarpeeksi monta peräkkäin. Ammattiapua kannattaa hakea myös, vaikka itsellä kyllä kokemuksen perusteella vahva mielipide, ettei siitä juurikaan hyötyä ole. Muttei haittaakaan
Ammattiavun hakemisessa on kylläkin sellainen vaara että tulee huijatuksi. Esiintymiskammo muuttuu masennuksi ja kun et saa apua siihen todelliseen ongelmaan voi pää lopulta seota ja elämä on käytännössä ohi sen jälkeen ja satanistit taas ohjeistavat että kannattaa hakea apua ammattilaiselta.
Näinkö sinulle miekkonen kävi? Ja oletko varma, että tämä todella oli primääri syy, että pikkusen esiintymishuimausta, mutta muuten toimiva peli? Kyllä siinä kuule taisi käydä niin, että sinut pelattiin kaikessa hiljaisuudessa ulos ilman kiusallisia aviselkkauksia kun löytyi pätevä syy antaa kenkää.
Mihin ulos? Olen sisällä.
Älykkäät ihmiset siis ne jotka eivät suostu töitä tekemään vaan puhuvat väittävät ettei Jumala anna enempää kuin pystyy kantamaan. Totuudesta ei tietoa näyttäisi olevan valhe. Ehkä sellainen valhe aikoinaan vain möläytettiin kun olisi pitänyt viljaa alkaa kylvämään.
Aloittaja, oletko huomannut, että elämän onni koostuu pienistä asioista ja niitä on jokaisen arkipäivässä, kun tarkemmin ajattelee.
Jokaisen elämään kuuluu myös sekä iloa että kärsimystä ja omaan itseen tutustumista, kuten olet tehnytkin.
Älä luovuta, elämä on seikkailu, joka kannattaa katsoa loppuun asti.
Masentunut elää aikalailla itsekeskeisessä ajatuksessa. Ehkä jos ajattelet enemmän muita kuin itseäsi niin saat voimaa. On helpompi jaksaa elämän vaikeita asioita kun tietää että niistä on apua myös muille. Hakeudu vaikka vertaistukea antaviinryhmiin.Se että tiedät tekeväsi hyvää muille nostaa myös omaa itsetuntoa.
MIstä tuo masennus nyt tähän taas tuli. Kirjoittaja on ilmeisesti psykiatri kun noin viisaita päätelmiä osaa yhdestä kirjoituksesta tehdä. MInäkin hain apua esiintymiskammoon ja sekin käännettiin masennukseksi. On teillä ainakin kova palkka ja masennuskortin kautta kun saadaan pillerikaupat pyörimään niin lääkeyhtiöt varmasti anteliaasti voitelee.
Ei ihminen pyöreitä ajatusta itsemurhasta jos ei jollain tasolla ole masentunut. Näin käsitän oman käden oikeuden. Kyllä ihmiset syövät liikaa masennus lääkkeitä ja niitä määrätään liian helposti. Toisaalta ne jotka eniten apua kaipaavat eivät sitä saa tai hae.
*pyöritä
Enkä tiedä tilanteestasi tuon taivaallista. Eikä pahemmin kiinnosta. Älä minun selkään sitä kaada. Olen minäkin saanut terveydenhuollosta vaikka mitä paskaa niskaan mutta en silti syytä siitä tuntemattomia. Apua on etsittävä ja haettava ja taisteltava niin kauan että saa sen minkä tarvitsee. On toisia lääkäreitä olemassa eikun uutta putkeen vaan. Ei kukaan puolestasi taistele.
Lääkkeet ei korvaa ja ratkaise ihmisen sisäisiä ristiriitoja eikä poista tunnetiloja siitä ettei olisi oma itsensä.
Olet oikeassa psykiatrina sinua ei varmasti kiinnosta muu kuin rahanteko ja kuinka saadaan lisää asiakkaita tai oikeastaan valtiohan niitä luo automaattisesti sellainen yhteisesti sovittu diili saatanan kanssa.
En ole psykiatri kuvittelet omiasi en ole mistään koskaan niin väittänyt. Ei minua kiinnosta tuntemattoman ihmisen ongelmat itselläni ihan tarpeeksi omissa kädet täynnä. Oli vain vinkki kuinka itse jaksoin jossain vaiheessa elämää kun tuntui että kaikki romahtaa. Tee mitä tee ihan sama se minulle on .
Kyllä se vaan täältä ulkopuolelta näyttää siltä, että sulla kuten aloittajallakin on joku ihan oma "tuskansa" päällään. Väität, ettet muka kuvittele tunnistavasi aloittajaa, mutta heität sanoja sille suuhun ja jauhat intensiivisesti tuota samaa utopiaasi.
Arvaa mitä. Jos lumi on keltaista sitä ei kannata syödä. 🤷
En oo näin vähä-älyistä kommenttia täältä lukenu, vaikka kaikenlaista sontaa täälläkin on.
Jos sun lähipiirissä on joku masentunut, tee palvelus sille pysymällä mahdollisimman kaukana, sä vaan pahennat toisen oloa tuollaisella syyllistämisellä.
Samanlaiset tuntemukset ja ajatukset tällä hetkellä itselläkin kuin aloittajalla. Tuntuu välillä siltä, että vastoinkäymiset vaan seuraavat toisiaan, ja sitä miettii että kuinkahan kauan tässä oikein jaksaa yrittää. Olisi mukavaa saada joltain ihmiseltä myötätuntoa, mutta sitä ei tunnu löytyvän juuri keltään. En ole itse aiheuttanut kaikkia vaikeuksiani, vaan olen joutunut kärsimään yhteiskunnallisten epäkohtien takia. Sitä ei kaikki tunnu huomaavan. Olen esimerkiksi joutunut hoitovirheiden uhriksi, ja kärsimään opiskelupaikan homeongelman takia. Silti tuntuu, että ympärillä olevat ihmiset, ja etenkin vanhemmat, syyllistävät minua kaikesta. Olen kyllä virheitä elämässäni tehnyt, myönnän sen, mutta ei minua silti ihan kaikesta voi syyllistää.
Voimia kaikille! Yritetään kestää päivä kerrallaan ja aina on toivoa paremmasta, elämä helpottaa vähitellen.
Pedon merkki tulee:
https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/suomen-koronarokotustodistus-tehdaan-eu-mallin-mukaiseksi
Otatko sen? Ne ketkä ottavat, palavat helvetissä iankaikkisesti. Ei tämä rokotetodistus itsessään välttämättä ole se merkki, mutta se on alkusoittoa sille. Raamattu kertoo että ilman pedon merkkiä, ihmiset eivät voi tulevaisuudessa ostaa eivätkä myydä. Tämä rokotepassi tulee luultavasti koskemaan ainakin matkustamista, siis ne eivät voi matkustaa keillä ei ole tätä todistusta, elleivät nämä "viisaat" päättäjät ja "asiantuntijat" saa päähänsä, että aletaan heti palvomaan saatanaa ja pakotetaan kaikki mukaan ja luodaan kerralla uusi sosiaaliturvajärjestelmä, jossa tämä pedon merkki toimii identiteetin varmentajana ja maksukorttina.
Miten niin otatko? Pakko ottaa jos pakotetaan.
Jos pakotetaan johonkin se ei tarkoita ettei sitä voi vastustaa. Ostaminen ja myyminen tulee mahdottomaksi ilman sitä merkkiä. Usko Jeesukseen pelastaa. Kaupoissakin alkaa olemaan jatkuvia muistutuksia maskien käytöstä. Tämä pedon merkki tulee olemaan täysin samanlainen ainakin alkuun. Näennäisesti vapaaehtoinen mutta. Ihmiset ottavat sen ja katsovat kieroon niitä ketkä eivät ota. Sen merkin kamaluus ei ole siinä mitä se teknisesti katsoen on vaan siinä, että sen ottaneille ei ole enää mitään keinoa pelastua Jumalan vihalta. Heistä tulee syntien tähden uhratun Jeesuksen, armon, iankaikkisia vihollisia.
Niin no. Kuonokoppaa käytetään eläimellä miksi? Ettei "peto" purisi. Mitä se kertoo kopan käyttäjistä? Hehhehee.... :p
Tuota noin, tuosta pakottamisesta sen verran, että YK-jäsenvaltioissa on voimassa ihmisoikeuksien julistus ja muuta semmoista.
En nyt muista pykälän nimeä enkä numeroa, mutta siellä on säädetty että lääketieteellistä toimenpiteitä ei saa tehdä yhdellekään ihmiselle ilman tämän omaa suostumusta. Tämä koskee siis esimerkiksi rokotuksia.
Kukaan ei voi pakottaa ottamaan rokotuksia. Voi yrittää tietty, mutta sitten on pakottaja jo rikollisilla poluilla.
Ei mulla muuta.
Mä ainakin tekisin itsarin heti, jos uskaltaisin. Mutta vätys oon tässäkin asiassa. Mitään hyvää ei oo elämässä tapahtunut vuosikausiin eikä tule tapahtumaankaan, koska elämähän on pelkää kärsimystä, silloin kun ei itselle, niin vähintään toisille. Yrittäminen vaan lisää taakkaa eikä sillä saa mitään hyvää aikaiseksi. Nyt vaan odotan kotona kuolemaa tulevaksi.
Sinä et tiedä mitä hyvää sinulle on tulevaisuudessa edessäpäin. Koskaan ei saa luovuttaa.
Tottakai tiedän sen. Minä en muutu paremmaksi eikä maailma muutu paremmaksi. Ei ole tulossa mitään hyvää, mitään mistä voisin aidosti ja vilpittömästi iloita. Olen luovuttanut jo ajat sitten. Ei minun elämällä ole minkäänlaista merkitystä itselleni tai muillekaan. Ja vaikka jollekulle olisikin, niin en todellakaan jaksa elää vain siksi, etten pahoittaisi kenenkään mieltä. Ajatus on aivan hullu.
Itsemurha ei ole ratkaisu se on itsekäs teko.
Jossain vaiheessa voisi ruveta kaduttamaan että luopui elämästä. Ainut olet aloittaja sinä itse joka pystyt muuttamaan elämäsi suunnan uskoisin niin.
Ei sitä kyllä kuolleena taida katua enää yhtään mitään
Oman elämän voi laittaa tauolle, ja keskittyä kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Vuodenaikojen vaihteluun, musiikkiin, kirjoihin, elokuviin, liikkumiseen.....maailmassa paljon hienoa, johon voi paeta tai miksei jäädäkkin. Ei se oma elämä ole parempananakaan loppujen lopuksi kovin erikoista. Niitä ikimuistoisia hetkiä on aika vähän itsekullakkin elämänsä aikana. Minäprojektien luvattuna aikana on kapinallistakin olla sellainen vähän aavemainen haahuilija.
https://youtu.be/Q0AxSOsOo0c
Tässähän on hyvä idea. Kun se huonokin aika kuitenkin menee lopulta ohi, niin sen ajan voisi päättää käyttää näin. Ja yhtäkkiä voisi huomata tehneensä ison elämän muutoksen, ja olisikin onnellinen.
Siinäpä vasta kysymys milloin se huono aika oikein menee ohi kun on jo kestänyt luvattoman kauan.
Se on lohdullista tietää, että on ratkaisu, kun ei enää jaksa.
Itsekin aikanaan suunnittelin hyvin tarkkaan, miten ja missä.
Käytin suunnitteluun paljon aikaa, vain se toi lohtua.
Paikaksi valitsin sen, missä viimeiseksi silloin oli ollut hyvä olla.
Tapa olisi ollut minulle sopiva.
Kun ihmiselle annetaan enemmän paskaa, kuin jaksaa ikinä kantaa, ei silloin latteuksia kaipaa. Ne vain pahentavat asiaa. Fraaseihin, ei jaksa edes vastata. Miksi vaivautua edes? Vain idiootti lataa latteuksia, kun ei muuta keksi.
Kuitenkin asiat muuttuivat ja elämä on nyt hyvin. Paremmin kuin koskaan aiemmin.
Yksi aito ihminen uskalsi pistää itseään säästämättä kaiken tarmonsa likoon. Sain olla just niin heikko, kun halusin. Hän ei syyttänyt, eikä moittinut.
Mistä hän edes ilmestyi? Miten jollakulla voi olla rajattomasti aikaa mulle?
Kysyin 2 vuotta myöhemmin häneltä: Mistä hän tiesi, miten toimia?
- Omasta kokemuksesta.
Äläpä hauku hyvää tarkoittavia ihmisiä. Ne latteudet ja fraasit ovat pelastaneet monia.
Silloin kun on vaikeaa ei huomaa niitä pieniä, iloa tuovia asioita ja on hienoa, että on olemassa sekä vertaistukea että ammattiauttajia, joiden kanssa jutella.
Aina on olemassa muita ratkaisuja kuin itsemurha.
Tarkoitin ihmisiä jotka sanovat fraaseja, päästäkseen tilanteesta pois. Ovat paikalla mutta ei läsnä.
Elämässä voi ihan oikeasti olla tilanteita, josta ei ole ulospääsyä. Siinä ei aurinko tai kauniit asiat paljon paina.
Vaihtoehtona voi olla kuolla nälkään.
Vaihtoehtona voi olla loppuiän kestävät sietämättömät kivut.
Vaihtoehto voi olla makaa likaisissa vaipoissa, loppuelämänsä.
Elämän pitää olla elämisen arvoista.
Pelastaneet miltä? Monet ovat myös katuneet etteivät tehneet sitä, kun oli mahdollisuus. Heikoimmillaankin pitää olla toisille mieliksi, ettei muille tule pahamieli. Ymmärrätkö ironian?
Vai oikein vertaistukea ja ammattiauttajia. En oikein jaksa uskoa, että jos sinua kidutettaisiin, tietäisit sen jatkuvan, niin ajattelisit, ihanaa kun on muitakin. Kyllä sinä ajattelisit, vain sen kivun loppumista, hinnalla millä hyvänsä. Tuntisit myös nöyryytystä ja häpeää. On myös empatiakyvyttömyyttä, pelkuruuttakin, paeta ammattiauttajien ja vertaistuen verhon taakse. Ihmisten ei tarvitse olla ihmisiä ihmisille, koska meillä on instituutiot eri tilanteisiin. On päivähoito ja palvelukodit. Ammattiauttajat yms. Empaattisuus on kadonnut. Siksi ihmiset ottavat lemmikkejä. *Pyyteetöntä rakkautta* . Ei rakkauden pidäkään olla pyyteetöntä. Itse tykkään kun saan antaa ja saan, mielin määrin rakkautta. Ei toista ilman toista. Eikä sitä suljeta lukkojen taakse, kun on muuta tekemistä.
Sitä minäkin pelkään joka aamu, oletko hengissä.
Se persoona muuttuu ajan myötä
Olet vain rehellinen , ei siinä muuta tarvita, jos haet apua.
Tuo menee vain huonommaksi, jos itse aiot hoitaa
Jos sinulla on läheinen, josta olet huolissasi, kannattaisko käydä?
Ihmisten pitäisi auttaa toisiaan enemmän ja myös ottaa apua vastaan, kun joku sitä tarjoaa ja myös pyytää apua, kun sitä selvästi tarvitsee.
Ei ole tarkoituskaan selvitä elämässä kokonaan yksin. Harva meistä on erakko, jos totta puhutaan.
Rakkaus on ikuista, se ei ole kadonnut maailmasta.
Tässä olet oikeassa. Ajatelkaapa kuinka monesta asiasta ihminen selviää pienellä anteeksiannolla. Kaikkea eikannata ottaa tahallisena, kun ei tunneasioissa ole aina järkeä. Niihin tulee järki ainoastaan kokemuksen ja oppimisen kautta. Kuka tahansa voi mokata.
On suoranaista tyhmyyttä ajatella että ihmisten väliset transaktiot ovat vain kostoa tai pahuutta, ja että keskustelulla ei voisi vaikuttaa mihinkään. Mihin sekin johtaa? Juurikin lisääntyvään ihmisten huonovointisuuteen ja välittämisen vähentymiseen.
Jokaisen henkinen kasvu vie aikansa mutta juuri tuo että ollaan mukana kuuntelemassa on avain siihen ettei elämästä tule kenellekään toivotonta. Laiskuus ihmissuhteissa on erittäin huono asia. On hyvä ajatella asiat myös toisinpäin eli opetella empatiaa. Sivusta.
Tuttu tunne tsemppiä😳
Tämmöistä viisautta, Vapaa-ajattelijain liiton sivuilta7Kimmo.
Lapsi kehittyy identiteetti ja persoonallisuus, kertomus ja psyykkinen rakenne nimeltään minä
Individualistinen yhteiskunta ruokkii tuota minäkeskeistä maailmankuvaa
Huolenpito itsestä, omasta minästä korkein arvo.
Protestanttisen uskonnon yksilökeskeisyys, synti nostaa omaksi Jumalakseen ihmisen
Minä on hybristä tavaratkin minän jatkeita
Jotkut sairaudet, vanhuus murentavat tuon minuuden, taas hetkessä eläminen kuin lapsella ilman persoonallista tarinaa
Minätön on synnitön, syyntakeeton, hyvän ja pahan tuolla puolen
Ei eläinkään tarvitse tarinoita elääkseen
Kun Yhteiskunta, kulttuuri ja muut pönkittävät minää, maailmalla on mieleiseni mieli
Myös kollektiivinen minä
Narsistinen loukkaus kun toiset minät eivät tue omaa Minää
Olisi radikaali käänne vapautua minästä ennen dementiaa ja kuolemaa
Egon bodaus, poikkeavuuden välttely
Buddhalaisuus: minättömyyden ja itsettömyyden tavoittelu
Camus: "Minän tuhoaminen on ehdottomasti ainoa vapaa teko, mikä meille on sallittu"
Itsetyytyväisyys on minäkultin tavoite
Ihminen ilman minää voi saavuttaa tyyneyden