Oletko kaveriainesta?

... kavereita voi olla useita. Kynnys kutsua jotakuta ystäväksi tai kaveriksi voi olla liian korkea.

Jos harrastaa erilaisia asioita, voi olla tekemisissä monien kanssa ja soitella kullekin harvemmin kuin jos on vain yksi kaveri, minkä kanssa pitäsi tehdä kaikki.

Olen nähnyt tällaisen toimivan käytännössä.

Mun yksinäisyyden syy on minä itse. Yksinäisyys ei edes haittais ellei mulla olis heikosta itsetunnosta johtuvia lieveilmiöitä. Heikko itsetunto on myös tod.näk. syykin siihen että oon yksinäinen.

Oon huomionkipeä ja tykkään päteä. Olen myös epäluuloinen; ajattelen usein pahinta -varsinkin siitä mitä ihmiset ajattelee musta. Lyhyesti sanottuna harhainen paskiainen.

Siinäpä pääasiallinen syy, miksi kukaan ei jaksa olla kanssani ystävä, ainakaan pitemmällä aikavälillä ja aktiivisesti tekemisissä.

Mulla on kuitenkin paljon tuttuja sekä kavereita. Osa kavereistani tietää kyllä minkälainen olen, mutta se ei haittaa heitä, jos emme näe koko ajan. Osan taas pidän tarkoituksella etäällä, kaveritasolla, etteivät he huomaa minkälainen oikeasti olen; he suhtautuisivat minuun negatiivisemmin, ehkä poistuisivat kokonaan elämästäni.

Juuri epäluuloisuus on pahinta yksinäisyydessä. Luulottelen asioita. Onneksi en kuitenkaan ihan mahdottomia,mutta kuitenkin sen verran että stressaannun; en saa unta, nukun huonosti, en voi keskittyä, en halua seuraa jne jne. Tämä ruokkii aika pitkälti itseään ja johtaa myös masennukseen, jos menettää kontrollin. Edes seksin ja läheisyyden puute ei haittaa niin paljon kuin se mitä teen itselleni pääni sisällä.

Pahinta heikossa itsetunnossa on se, että sitä on todella hankala parantaa kokonaan. Osa-alueilla tapahtuu kyllä muutosta, mutta silti yllätyn aina välillä kun luulen että mulla meneekin hyvin sen kanssa. Toimeni voivatkin vain johtua siitä pahasta. Esim. Olen kiinnostunut asioista ja vaikuttamisesta plus järjestelyistä. Suurin kicksi niistäkin on se, että tunnen itseni tärkeäksi, haluan tulla huomatuksi.. ei esim. siitä, että sen tekeminen tuntuisi hauskalta ja luonnolliselta.

Ehkä paras vaihtoehto mullekin on se että olen vain kaverisuhteissa ihmisten kanssa. Työmaailma olis mukava, kun se leikkaa 8 tuntia päivästä pois ja sinne on pakko mennä saadakseen rahaa. Hyvin ymmärtäväinen tyttö saattaa olla tuolla jossakin, mutta epäilen, että löytäessänikin sellaisen, ottaa hän mieluiten jonkun muun, helpomman ihmisen.

Jotkut sanovat, että elämä täällä on tosiasiassa Se Helvetti, jonne olemme joutuneet syntiemme takia ja monesti kyllä tuntuu siltä, mutta pakko kai se on kituuttaa seuraavat 40 vuotta ennen kuin pääsee irtautumaan tästä raadosta ja saa nähdä miten se asia olikaan. :)

Onko täällä ketään samanlaista hyypiötä?