En voi sanoa että se ihan noinkaan on..
Viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä?
Anonyymi
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En usko tuohon minäkään. Mutta ei sellaista voi vihata, jota kohtaan on ihan neutraali. Viha on yleensä ihmisen pään sisäinen juttu ,sille vaan tarvitaan joku kohde ja katkera ihminen sellaisen etsii, vaikka nettipalstalta. Täälläkin käy joku joka etsii vaan jotain kehen purkaa vihaansa. Täysin sivullisiin sitten töräyttää kaiken.
Niinpä. Viha on ensinnäkin hyvin kuluttavaa sille itse vihaajalle, enkä kyllä osaisi koskaan vihata ihmistä joka ei ole perustavanlaatuista pahaa minulle tehnyt, eikä sellaisia ihmisiä oikein ole. En ensinnäkään koskaan päästäisi ketään ihmistä niin pitkälle, että sellaista olisi edes mahdollisuus tapahtua.
Olen kyllä täysin samaa mieltä. Elämän ikävät asiatkin voi hoitaa siten, että vihaa ei pääse syntymään eikä toinen jää katkeraksi. Se miten käyttäytyy ikävissä tilanteissa toista kohtaan on tärkeämpää kuin ne tilanteet itse. Ajattelen vaikka eroja ja miten niistäkin selviää ilman vihaa ja katkeruutta kun kohtelee toista arvostaen. Vaikka parisuhde loppuisi, ei ihmissuhteen tarvitse päättyä eikä arvostuksen.
Juuri näin! Onpas piristävää lukea täältä välillä fiksua tekstiä jonka allekirjoitan täysin :D
Viha on normaali ja eron (tai minkä tahansa kriisin) käsittelyyn ja vaiheisiin kuuluva tunne. Sen funktio on irrottautua exästä.
No mulla onnistui vihaamatta ero ja siksi välit säilynyt toista arvostavina. Irrottautuminen kun taisi tapahtua jo ennen eroa ja siksi erosin.
Voi sitä jäädä ystäviksi vaikka suhde ei onnistuisi, jos mahdollista. Nämä on niin monisyisiä juttuja, riippuen mm. siitä missä merkeissä eroaa ja miksi..
Toki. Hyviin väleihin olen minäkin jäänyt, mutta eroprosessiin kuuluivat silti myös vihan tunteet. Näin ainakin silloin kun kyse on ollut oikeasta rakkaudesta.
Joo, mutta aika usein vihan syy on se miten käyttäydytään. Kerrotaan tylysti yllättäen, että rakastan muuten toista ja muutan pois, tai muuta yhtä yllättävää. Ero pitää hoitaa hienotunteisesti sitä toista kohtaan, joka ei ehkä ole yhtä innokas eroamaan. Kaikkea ei tarvitse kertoa mitä eron taustalla on, jos se loukkaa toista. Huonosti hoidettu tilanne aiheuttaa katkeruutta ja vihaa, jopa sairastumista, jota näillä palstoillakin aika paljon saadaan lukea. Jos toinen esittää asian oikein ja kohtelee hyvin, vihaaminen on hyvin paljon hankalampaa. Ja sehän on vaan sen vihaajan etu, koska viha syö ihmistä ja pilaa elämän ainakin hetkeksi. Suru on normaali osa prosessia, ei viha.
Oletko leikkinyt lääkäriä koskaan?
Niin, aina pitäisi eronkin hetkellä muistaa, että joskus sitä ihmistä on rakastanut ja kohdella häntä tuntevana ihmisenä. Sydänsurut on oikeasti niin perseestä, ja vievät monet ihmiset kuidun partaalle, ei toisten tunteilla saa leikkiä..
Ehkä sulla, mulla syvällisemmät syyt.
Ei tuon tiedon oppiakseen tarvitse lääkäri olla. Sinäkin voit vaikka hakukonetta käyttämällä etsiä tietoa kriisin vaiheista.
Mä uskon tähän.
Niin on siinä varmaan joissain tapauksissa totuuden siemen. Jos rakastaa ihmistä paljon, hänen tekemiset saattaa myös satuttaa siinä määrin, että se viha saattaa syntyä... Hmmm
Just näin kävi mulle. Ja välitän tästä ihan liikaa vielä vaikka vihaankin.
Kyllä se vaan silti on juuri niin että koulukiusaajasta ja kiusatusta tuleekin helposti parhaat ystävät. Ei toki joka tilanteessa.
No jaa, jännä näkökulma, varmaan aika harvinaista.
Pidemmässä suhteessa täytyy sietää erilaisia tunteita samaa ihmistä kohtaan, idealisaatiovaiheen jälkeen toista kohtaan tuntee myös ärsytystä, suuttumusta. Vaatii luottamusta uskoa että kumppani kestää myös vihan. Viha voi kätkeä alleen pelkoja, huolia, häpeää. Jos sitä ei saa ilmaista, se voi tulla esiin passiivis-aggressiivisesti.