Oon kokoajan riidoissa joko äidin tai isän tai sitten molempien kanssa. Isä huutaa ja suuttuu pienistä asioista ja vähättelee mun mielenterveysongelmia. Haukkuu ja loukkaa minua jatkuvasti, ja kuvittelee olevansa aina oikeassa, ja minä olen väärässä. En halua olla lähellä isääni. Äitini mielestä minun pitäisi vaan niellä isän puheet koska "hän on kumminkin sun isä ja rakastaa sinua" yms, haluaa ummistaa silmänsä kaikelta mitä isäni minulle aiheuttaa. Molemmat yrittävät estää minua olemasta oma itseni, en esim. saa meikata miten haluan, vaan he päättävät mitä saan tehdä ulkonäölleni ja mitä en. Sanovat, että haen vaan huomiota eikä mulla mitään hätää oikeasti ole. Kaikki, ihan kaikki on aina niiden mielestä mun syytä. Olen puhunut tästä koulussa terkkarille, psykologille, kuraattorille sekä perheneuovonnassa. Kukaan ei tunnu ottavan tosissaan, kun sanon etten yksinkertaisesti halua palata kotiin. Lastensuojelu oli noin vuosi sitten yhteydessä, mutta jättivät asian sikseen.
Olen ihan neuvoton, mitä helvettiä mä voin tehdä? olen viistoista
Olen ihan neuvoton, mitä helvettiä mä voin tehdä? olen viistoista
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisiko sijaisperhe hyvä ratkaisu?
Jos heillä olisi vieläpä samanikäisiä lapsia.
Niin. Se vois olla hyvä.