jos kyse olisikin siitä, että haluat vaan nolostuttaa mut ystäviesi/panoojesi kanssa siitä, että rakastuin suhun ja kuvittelin sullekin tunteita. Ei mitään väliä mulle. Sulla on siinä tapauksessa enemmän nolostumisen aihetta kuin mulla. Empatiakyvyttömät ei pääse kovin korkealle mun arvostuksessa, joten eipä niiden käytöstään mua kosketa.
Olen mä sitäkin miettinyt
Anonyymi
38<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Sukulaissieluni! Ei paljon heilauta muiden mielipiteet ja oon sitä mieltä, että halvat on huvit, jos toisen tunteiden kanssa pitää pelleillä. Mutta jos on pakko niin silloin on, jokainen toimii tavallaan
Juuri näin, jokainen taklaa tyylillään eikä se meitä heiluta.
Ei tulisi ees mieleen ap aloitus
Tarpeeksi kun tapahtuu niin alkaa miettiä eri suunnista.
Minä olen miettinyt sinusta ihan samaa. Omat tunteet on ihan aitoja, en pelleile enkä huijaa, vaan olen ihan tosissani. En halua leikkiä kenenkään tunteilla, koska se olisi moraalitonta. Totuus on se, että minulla oli ja on vieläkin ihan oikeasti tunteita sinua kohtaan. Olen tuhansia kertoja kuvitellut meitä yhdessä ja muistellut sinua. Ne on ihanan lämpimiä muistoja, vaikka kaikki ei silloin mennytkään niinkuin olisi pitänyt. Minä haaveilen sinusta vieläkin, ja toivon, että voitaisiin olla yhdessä vielä joskus.
Ettet vain valehtele meille?!?
Ihan samoin mullakin on aidot tuntee ja haaveet ja kuvitelmat hänestä. Ja lopettaisin täällä pyörimisen, jos noin ei olisi. En vaan välttämättä näe, että sinä olisit hän.
Ai kenelle teille? Sinulle ja kavereillesiko?
Se oli sivusta, joten eipä liity ap.
Kokeile olenko hän.
Saatan olla hän, koska kuulostat tutulta.
No onhan se mahdollista, ootas luen sen uudelleen.
En minä tiedä, mutta olishan musta kiva, jos olisit hän ja noin kirjoittaisit. Koska mä tykkään hänestä ihan hullun lailla.
Sinisilmäisyyskään ei tietenkään oo hyvä, mutta jos aina kaikessa näkee jotain epäilyttävää voi jäädä paljosta paitsi.
Aina ja kaikessa? Johan tässä olen yli vuoden pyörinyt ennenkuin tuli edes mieleen :D
Kaikki vaihtoehdot on hyvä ottaa huomioon jossain välissä.
En ihmettelis enää sitäkään, kusipäitä on muutenkin liikaa tässä maailmassa.
Ei se varsinaisesti kusipäisyyttä ole, ihan inhimillistä toimintaa naureskella ihmisille, joiden ajattelee olevan itseään heikompia ja haavoittuvampia. Näin ne asiat valitettavasti elämässä menevät
Tämä oli sivusta. Aloittaja ei ikinä kiusaisi heikompiaan. Inhimillistä naureskella itseään heikommille? Johan on sairas ajatusmaailma sulla.
Näin se valitettavasti elämässä menee. Tietty nokkimisjärjestys on jo alakoulussa ja myös työpaikoilla ja jokaisessa yhteisössä, myös nettiyhteisöissä. En sano , että olisi hyvä, mutta realistina ja kokemuksen rintaäänellä totean, että valitettavasti on arkipäivää ja todellisuutta
Kyllä varmaan, jos sun lailla ajattelevia on enemmänkin.
"Näin se vaan menee, minkä sille voi"
Luovu ainskin itse siitä, niin se vähenee.
Välillä inhottaa ihmiset just tämän nokkimisjärjestyspelleilyn takia.
Ei ole minun juttuni. Koulussa kiusattiin ihan riittävästi niin en tosiaankaan itse mihinkään vastaavaan lähde mukaan. Mutta ymmärrän kyllä. En missään tapauksessa arvosta ihmisiä, jotka niin toimivat enkä koskaan omaan lähipiiriini sellaisia halua
Luoja sä olet omanlaisesi idiootti
Normaali empatialla varustettu ihminen haluaa suojella ja auttaa heikompaansa. Harvinaisen monella alkaa vissiin olla nurinkurinen tunne-elämä.
Tuo oli musta hyvin sanottu. Hän viestii kuin se olisi hyväksyttävää siksi, että jotkut tekee niin. Tulee mieleen se Käpylän juttu ja suututtaa.
Huonoin tarkoitusperin liikkeellä oleva tahraa vain oman sisimpänsä, ellei se sitten jo ole läpeensä turmeltunut.
Uskon perhosiin, aurinkoon, rauhankyyhkyihin , kukkiin ja maailmankattavaan rakkauteen. Hyvyyden saa aina takaisin, tavalla tai toisella. Läpeensä turmeltuneita ihmisiä ei ole. Peace & Love
Samaa mieltä. Hyvin laitoit tuon sanoiksi.
Tämän takia kannattaa pyrkiä keskusteluissa ajautumaan "yhteisaloitteisiin". Jos toinen vain odottaa nenä pystyssä niin vedätys siitä minullekin tulee ensimmäisenä mieleen.
Voi olla ujouskin syynä vaikeuteen tehdä aloitetta.
Se ujous ja kynnys lähestyä ainakin kasvaa exponentiaalisesti vuosien saatossa, kun on langennut vedätyksiin. Toiset taas tuosta eivät välitä mitään ja sehän onkin oikea pitää mieli terveenä.
Joo, mutta harvoinhan ihmiset tunteilla ketään vedättää. Tuo aloitus oli huono idea, myönnän.
Asioista pitäisi jutella face to face tai puhelimessa.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa.
Kamalaa jos tunteideni kohde ajattelisi noin musta. Tai ylipäätään ajattelisi että olisin kykeneväinen tollaiseen toimintaan, hyi ja hui!
Miten hyvin te sitten tunnette toisenne? Siitähän se on kiinni. Kaikki ajattelee pelkkää hyvää siitä kehen rakastuu, mutta eikö se ole ihan hyvä välillä ravistella omia mielikuviaan?
Ja höpön höpö, miks mä sellaista vaivaa näkisin turhan päiten, nyt kyllä mielikuvitus laukkaa ihan liian lujaa.
Tiedän tuon sanomattakin. Olisin tuon jo peruuttanut, mutta kun en voi.