... ellei hän ole itse sisäistänyt uskoa ja tahdo sitä itse.
Nämä katkeruudet lähtevät siitä, että perheissä koitetaan lapsista tehdä uskovaisia vastoin heidän omaa tahtoaan. Tällainen toiminta on syntiä ja väärin. Vanhempien kunnianhimosta ja heidän helvetin peloistaan johtuen voidaan tosiaan syyllistyä tällaiseen. Ja kuten täältä luemme sellaisesta tulee vain väärin kohdeltujen heittelemää kuraa LIIKKEEN niskaan. Kukapa nyt sanoisi julkisesti, että omat vanhempani toimivat näin, sen sijaan leimataan liike syylliseksi.
Pahinta tässä on se, että leimataan tällainen toiminta lestadiolaisuudeksi. Näitä lestadiolaisia on useampia eri ryhmiä.
Uskovien on opeteltava kunnioittamaan aikuisten ja aikuistuvien lastensa tahtoa, vaikka heidän tiensä näyttäisi menevän helvettiin. Voi tulla aika, kun mieli muuttuu, ja tuhlari palaa Jeesuksen luokse, hänen verellään puhtaaksi vihmottavaksi. Mikään laisuushan meitä ei pelasta, se on aina muistettava, vaan Jeesus Kristus.
Room. 4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
Room. 4:19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
***) Room. 4:20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
Room. 4:21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
***) Room. 4:22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
Room. 4:23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
Room. 4:24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, ...
... kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
Room. 4:25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden
Muutamien purkausten takia toistan, kenestäkään ei pidä yrittää tehdä uskovaista, ...
9
85
Vastaukset
- Anonyymi
Aurinkoista pyhäaamua😎
- Anonyymi
Toki mä uskovana ja tällaisten vanhempien vertaisena ymmärrän vanhempien tunteet.
Ikävä kyllä sen oven kahva josta Jeesus voi tulla ihmisen sydämeen, ja jonka takana Jeesus kolkuttaa, on SISÄPUOLELLA.
On ihmeiden ihme kuka saa kohdata sen, että Jumalan sanan kuulemisen kautta syntyy synnintunto ihmisen sisimpään. Synnintunto voidaan toki pelottelemalla kasvattaa, mutta se voi synnyttää vastarteaktion, eli vihan ja kaiken kieltämisen vastaan asettumisen. Jumala ei kutsu tällä tavalla, hän herättää sisimpään synnintunnon lisäksi tarpeen etsiä sovitusta, ja rauhaa Jumalan kanssa.
Ilm. 3:5 Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.
Ilm. 3:6 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'
Ilm. 3:7 Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, ...
***) ... hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: - Anonyymi
Jeesus kysyy aina, "tahdotko". Hän ei toimi ihmisen oman tahdon vastaisesti. Näin ei myöskään uskova voi lapsestaan tehdä uskovaa tämän oman tahdon ja ymmärryksen vastaisesti.
Mitä vanhin voi sitten tehdä? Vai voiko mitään?
Voi, hän voi teoillaan osoittaa varauksetonta rakkautta lapsiaan kohtaan, ja hän voi, ja pitääkin rukoilla lastensa puolesta joka päivä. Hyväksyykö rakkaus siis synnin? Ei hyväksy, Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumalasta, Jumala ei hyväksy sitäkään raskasta syntiä, että vanhin hylkää lapsen joka ei ole uskossa.
Jeesuksen seuraaminen ei ole lihalle ja verelle helppoa, maassta tehty olemuksemme vastustaa luonnostaan Jumalan tahtoa. Kun Jumala sanoo, rakasta lähimmäistäsi mafiosoa ja kerro hänelle Jeesuksesta, silloin liha reagoi heti ja sanoo hyi en ikinä mafiosohan on roisto ja ansaitsee helvetin. Samoin käy kun hurskas kohtaa huumehoureisen tai konttaavan juopuneen henkilön, hyi hyi hyi. Rakkaus ei syty!!! Syttyy inho ja viha.
Tällainen on liha kaikkea kohtaan mikä ei sitä miellytä.
Ei miellytä auttaa köyhää,
ei miellytä majoittaa koditonta,
ei miellytä todistaa rehvakkaille jumalattomille Jeesuksesta joka on heidätkin pelastaakseen kuollut ristillä.
Lihasta ei tule mitään hyvää. Tästä huolimatta usko pohjimmiltaan hyvään ihmiseen elää, vaikka hyvin tiedetään, ettei siinä ole mitään perää. - Anonyymi
Vanhemman rooli on vaikea. Tiedän tapauksia, että vanhemmat ovat hyvin rakastavia lapsiansa ja ympäristöään kohtaan, mutta silti osa lapsista katkeroituu. Tiukkien vanhempien lapset saattavat kaikki seurata uskossa Kristusta ja ei seurakuntaa. Tiukka seurakuntakuri saattaa kuitenkin myös ajaa joitakin katkeruuteen. Kuitenkin vastuu on aina itsellä - sitä ei voi ulkoistaa - ei kasvattajan eikä kasvatettavan vastuuta voi ulkoistaa.
Sen kuitenkin arvelen tietäväni, että Jumala tahtoisi meidän rakastavan enemmän kuin kurittavan. Vaikka kuriakin tarvitsemme, mutta kuri ilman rakkautta on kamalaa ja julmaa - se on voimakas kasvattaja lapsiamme vihaan ja katkeruuteen.
Kristus on rakastanut meitä jokaista niin paljon, että katkeruudetkin ja vihatkin hän on anteeksi antanut - itseasiassa hän ei ole jättänyt mitään anteeksiantamatta.- Anonyymi
Katkeroitumisen kateuden pilkkoutuneen vihan syynä on kielletyt ja kätketyt tunteet. Uskoa ei voi toiselle siirtää, ei vanhempikaan lapsilleen.
Minä tiedän tapauksen, jossa jo edesmennyt, aviossa ollut henkilö, esikoislestadiolainen nai hotelleissa työmatkoilla majoittuessaan vieraita naisia. Tanssi ensin illan ja yritti tuoda naisen naitavaksi huoneeseen, jossa lähiomaiseni oli. Hän kielsi. Hämmästyi kun näki saman henkilön rukoushuoneella helsingissä vaimonsa kera.
Jos usko ei ole sydämessä, ihminen voi elää kaksoiselämää. On edessä toista ja takana toista. Arkena toista ja sunnuntaina uskovainen. Eräs nainen kertoi esikoislestadiolaisen miehen kourineen hänen haarovälejään hesan ruksan eteisessä, sitten meni hartaana penkkiin seuroihin. Naisen oli pakko lähteä kotiin siitä paikasta. Kaikki ei siis ole sellaista mitä näytellään. Hyljätyksi tulemisen pelossa ja häpeän vuoksi ei kehdata tunnustaa todellista mielentilaa. Sitten näytellään muiden edessä harrasta uskovaa.
Ja sitten on tämä josta alussa kerroin, henkilö tulee rehellisesti esiin ja sanoutuu irti yhteisön pelisäännöistä, osoittaa vihansa ja kertoo tunteistaan "uskoon pakotettuna".
Ei, - jos Herra ei huonetta rakenna, sen rakentajat turhaan työtä tekevät. Kun epäuskonsa tunnustanutta varauksetta rakastetaan perheessä (ja seurakunnassakin), kuten muitakin lapsia, voi henkilö ikääntyessään herätä kaipaamaan sitä uskoa joka hänen vanhemmillaankin oli. Elävä usko syntyy Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimasta IHMISEN SISÄLLÄ. Ulkoa päin kannettu vesi ei pysy kaivossa.
Siksi onkin tärkeätä että kaikkialla todistamme uskosta Kristukseen, me joilla tämä uskon lahja on annettu. Emme ole sitä ansainneet, eikä sitä ole kukaan ihminen meidän sisäämme rakentanut, se on Jumalan lahja. Koettelemuksia riittää oman sisimmän, maailman ja paholaisen taholta. Nämä kaikki ovat pelastavaa uskoa vastaan. Tämän päivän uskovia nuoria ajattelen, kun maailma on niin syvälle epäuskoon jo vajonnut, on kaikki välineet toitottamassa epäuskoa ja turvautumista ihmisjärjen päätemiin, himoihin ja haluihin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Katkeroitumisen kateuden pilkkoutuneen vihan syynä on kielletyt ja kätketyt tunteet. Uskoa ei voi toiselle siirtää, ei vanhempikaan lapsilleen.
Minä tiedän tapauksen, jossa jo edesmennyt, aviossa ollut henkilö, esikoislestadiolainen nai hotelleissa työmatkoilla majoittuessaan vieraita naisia. Tanssi ensin illan ja yritti tuoda naisen naitavaksi huoneeseen, jossa lähiomaiseni oli. Hän kielsi. Hämmästyi kun näki saman henkilön rukoushuoneella helsingissä vaimonsa kera.
Jos usko ei ole sydämessä, ihminen voi elää kaksoiselämää. On edessä toista ja takana toista. Arkena toista ja sunnuntaina uskovainen. Eräs nainen kertoi esikoislestadiolaisen miehen kourineen hänen haarovälejään hesan ruksan eteisessä, sitten meni hartaana penkkiin seuroihin. Naisen oli pakko lähteä kotiin siitä paikasta. Kaikki ei siis ole sellaista mitä näytellään. Hyljätyksi tulemisen pelossa ja häpeän vuoksi ei kehdata tunnustaa todellista mielentilaa. Sitten näytellään muiden edessä harrasta uskovaa.
Ja sitten on tämä josta alussa kerroin, henkilö tulee rehellisesti esiin ja sanoutuu irti yhteisön pelisäännöistä, osoittaa vihansa ja kertoo tunteistaan "uskoon pakotettuna".
Ei, - jos Herra ei huonetta rakenna, sen rakentajat turhaan työtä tekevät. Kun epäuskonsa tunnustanutta varauksetta rakastetaan perheessä (ja seurakunnassakin), kuten muitakin lapsia, voi henkilö ikääntyessään herätä kaipaamaan sitä uskoa joka hänen vanhemmillaankin oli. Elävä usko syntyy Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimasta IHMISEN SISÄLLÄ. Ulkoa päin kannettu vesi ei pysy kaivossa.
Siksi onkin tärkeätä että kaikkialla todistamme uskosta Kristukseen, me joilla tämä uskon lahja on annettu. Emme ole sitä ansainneet, eikä sitä ole kukaan ihminen meidän sisäämme rakentanut, se on Jumalan lahja. Koettelemuksia riittää oman sisimmän, maailman ja paholaisen taholta. Nämä kaikki ovat pelastavaa uskoa vastaan. Tämän päivän uskovia nuoria ajattelen, kun maailma on niin syvälle epäuskoon jo vajonnut, on kaikki välineet toitottamassa epäuskoa ja turvautumista ihmisjärjen päätemiin, himoihin ja haluihin.Olen usein pohtinut tätä tämän päivän tilannetta. Jumala on sulkenut Sanansa maailmalta.
Mediat eivät saa antaa Jumalan Sanalle enää suun vuoroa. Aina ja kaikkialla pitää julistaa vihaa, haureellisuutta, väkivaltaa, alistamista, ihmisen ja tieteen kaikkivaltiutta. Koulutkin on menenetty aikaa sitten.
Jumalan Sana on jäänyt ns. ´neljän seinän sisälle´, jolla tarkoitan eri hengellisiä, aika tavalla sisäänpäin kääntyneitä liikkeitä.
Valitettavasti liian monissa hengellisisissä liikkeissä, kuten kirkoissammekin saarnan merkitys jää ´taiteellisen sisällön´ ja erilaisen rokkaavan musiikin taakse piiloon.
Me kristitytkin, taivaan tien matkalaiset, olemme myös hiljaa. Toivon kuitenkin, että meidän elämän tapamme kertoisivat Jumalan Sanasta osattomille, että meidän toivomme perusta on muualla kuin maailman menossa.
Usko Kristuksen sovitustyöhön pitää meissä näkyä jollakin tavalla. Se näkyy, jos osaamme rakastaa lähimmäisiämme ja rukoilla heidän puolestaan.
Onko enää toivoa? On toki. Niin kauan on toivoa, kun on elämää. Kun elämä loppuu, niin armon aika loppuu.
Kristus toi Armon tähän maailmaan. Hän kärsi, kuoli ja ylösnousi, että me saisimme elämän ja armon. Me rukoilemme, että kaikki ottaisivat tämän ilosanoman vastaan.
Luultavasti tätä ilosanomaa ei voida enää koskaan vapaasti julistaa, mutta että me saisimme voiman sitä julistaa siitä huolimatta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Katkeroitumisen kateuden pilkkoutuneen vihan syynä on kielletyt ja kätketyt tunteet. Uskoa ei voi toiselle siirtää, ei vanhempikaan lapsilleen.
Minä tiedän tapauksen, jossa jo edesmennyt, aviossa ollut henkilö, esikoislestadiolainen nai hotelleissa työmatkoilla majoittuessaan vieraita naisia. Tanssi ensin illan ja yritti tuoda naisen naitavaksi huoneeseen, jossa lähiomaiseni oli. Hän kielsi. Hämmästyi kun näki saman henkilön rukoushuoneella helsingissä vaimonsa kera.
Jos usko ei ole sydämessä, ihminen voi elää kaksoiselämää. On edessä toista ja takana toista. Arkena toista ja sunnuntaina uskovainen. Eräs nainen kertoi esikoislestadiolaisen miehen kourineen hänen haarovälejään hesan ruksan eteisessä, sitten meni hartaana penkkiin seuroihin. Naisen oli pakko lähteä kotiin siitä paikasta. Kaikki ei siis ole sellaista mitä näytellään. Hyljätyksi tulemisen pelossa ja häpeän vuoksi ei kehdata tunnustaa todellista mielentilaa. Sitten näytellään muiden edessä harrasta uskovaa.
Ja sitten on tämä josta alussa kerroin, henkilö tulee rehellisesti esiin ja sanoutuu irti yhteisön pelisäännöistä, osoittaa vihansa ja kertoo tunteistaan "uskoon pakotettuna".
Ei, - jos Herra ei huonetta rakenna, sen rakentajat turhaan työtä tekevät. Kun epäuskonsa tunnustanutta varauksetta rakastetaan perheessä (ja seurakunnassakin), kuten muitakin lapsia, voi henkilö ikääntyessään herätä kaipaamaan sitä uskoa joka hänen vanhemmillaankin oli. Elävä usko syntyy Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimasta IHMISEN SISÄLLÄ. Ulkoa päin kannettu vesi ei pysy kaivossa.
Siksi onkin tärkeätä että kaikkialla todistamme uskosta Kristukseen, me joilla tämä uskon lahja on annettu. Emme ole sitä ansainneet, eikä sitä ole kukaan ihminen meidän sisäämme rakentanut, se on Jumalan lahja. Koettelemuksia riittää oman sisimmän, maailman ja paholaisen taholta. Nämä kaikki ovat pelastavaa uskoa vastaan. Tämän päivän uskovia nuoria ajattelen, kun maailma on niin syvälle epäuskoon jo vajonnut, on kaikki välineet toitottamassa epäuskoa ja turvautumista ihmisjärjen päätemiin, himoihin ja haluihin.Onkohan kaikki totta?!
Aamen. Myös hengellinen maailma, siis kristinuskoa tunnustavat, on langennut etsimään autuutta tästä maailmasta, suurista tunteista, hyvistä fiiliksistä. Ihmisen lihallista mieltä kiihotetaan rytmisen voimakkaan musiikin avulla, okkultistisin menoin saadaan aikaan "ihmeitä", joihin ihmiset sitten alkavat uskomaan ja luottamaan. Ristin ja itsensä kieltämisen sijasta etsitään ajallisia parantumisia, rahaa onnea ja hyvää elämää. Henki henki he huutavat. Mielikuvitustaan ja harhojaan he nimittävät pyhäksi hengeksi, harhoissaan he ovat matkanneet tuonpuoleiseen ja keskustelleet siellä olevien kanssa. Moni raukka on langennut uskomaan tällaisiin harhoihin, kuvittelu on lihalle kivaa, kun pääsee vähän todellista arkeaan pakoon mielikuvitusmaailmaan.
Kristinuskoa tällainen usko ei kuitenkaan ole.
Mitä sitten yliopistojen teologiaan tulee, niin se tähtää ihmisjärjen voittoon, uskoo että järki on paras ratkaisemaan hyvän ja pahan ongelman, selittämään Jumalan, selittämään ettei Jumalaa oikeasti ole.
Luterilaisuus kansankirkossamme on aika pitkälle jo ateistien johtama. Nämä ateistit väittävät, ettei ole syntiinlankeemusta, nän ihmisjärki tulkitsee itseään.
Neitseestä syntymisen he kieltävät ateistien tavoin, samoin kieltävät syntien sovitukseksi uhratun Jumalan pojan Jeesuksen. Raakalaismaiseksi barbarismiksi nimittävät syntiemme sovitukseksi uhratun viattoman uhrin.
Harhaoppeja siis riittää, mielikuvitus jolla näitä epäjumalia luodaan on käytännössä lähes rajaton. Ainoa mihin ihmiset eivät usko, on Jumalan sana. Eivät usko, koska se paljastaa millaisia raukkoja ja roistoja me ihmiset olemme.
Mutta samalla he jotka kieltävän syntiinlankeemuksen, hylkäävät EVANKELIUMIN. Tuon UHRIN, jonka kautta syntisistä tulee Jumalalle Luojalleen kelvollisia, ja ajallisestikin vastuullisia, muidenkin tarpeet huomioivia ihmisiä.- Anonyymi
Juuri näin, lisää tällaista tekstiä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p551806Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,431593- 511542
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.41485Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis51468Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin51384Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä71298Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta111263Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla31142Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni31113