Uni menneisyyden vaihtoehtoisesta todellisuudesta

Anonyymi kirjoitti:

Ethän sinä täällä varmaan käy tai tuskin tätä ainakaan satut näkemään, mutta enpä tiedä minne muuallekaan kirjoittaisin. Pitää kirjoittaa nyt, kun on vielä suht tuoreessa muistissa. Ehkä joku sivullinen löytää tästä unesta vaikka jotain merkityksiä ja kertoo mulle.

Näin viime yönä unta jonkinnäköisestä vaihtoehtoisesta todellisuudesta tai menneestä vaihtoehtoisesta todellisuudesta. Siinäkin olin mokannut eräässä projektissa, mutta en niin pahasti enkä samalla tavalla. Sen oikean elämän mokan sijaan olin purskahtanut itkuun. Se sun työkaveri, jonka kanssa minäkin olen tekemissä, tuli kyselemään siitä. Paikka jossa olimme oli outo, se muistutti ihan mun vanhan yläasteen sisäpihaa, jossa oltiin aina välitunnilla. Tuo työkaveri vaikutti epänormaalin empaattiselta ja huolestuneelta ja kysyi multa jotain että ”Miten se niin meni? Onko se vähän niin kuin oksentamisen kanssa, että sitä yrittää loppuun asti välttää, mutta joskus se vain tulee?” Totesin siihen jotain että ”Joo, niin se tais olla” ja mietin samalla hiljaa päässäni että miten outoa että tuo työkaveri inhoaa ilmeisesti oksentamista yhtä paljon kuin minä ja yrittää viimeiseen asti välttää sitä, kun normaalit ihmiset oksentelee kun on vähänkin paha olo että se olo lähtisi pois. Työkaveri ei sanonut tuohon mitään sen enempää, mutta pyöri jossain lähistöllä ja jonkun ajan kuluttua aloin selittää sille jotain että ”Se johtui varmaan siitä kun se yksi aiempi osakin epäonnistui ja sitten vielä se viimeinen.” Koko projekti mitä unessa mielessäni mietin oli ihan erilainen, en tiedä oliko se täysin eri projekti vai oliko se toteutettu vain täysin eri tavalla. Tuota ensimmäistä pieleen mennyttä osuutta miettiessä sitä hallitsi musta väri, viimeinen osa oli kokonaan beigeä. Työkaverisi totesi tuohon jotain että ”Aijaa/Ai niinkö tms.” (En enää muista tarkasti mutta jotain lyhyesti)

Jonkun ajan kuluttua, kun olin jo liikkunut sisäpihalla eri paikkaan, tuo työkaverisi tuli sanomaan että ”Pitäiskö meidän ihan tavata ja jutella? Sopia joku aika?” Ihmettelin vähän että onpa outoa että se haluaa tavata ja jutella, ei oo yhtään sen tyylistä. Sanoin vitsailevasti että ”Ai että voit soimata että miksi sulla on se yksi homma vieläkin tekemättä?” ja näytin sellaista soimaavaa elettä ikään kuin jollekin alaspäin. Työkaverisi vastasi tuohon että ”No eiiiii” ja kuulosti ihan mun serkulta. (Oonko muuten koskaan vielä kertonut että mulla tuli tuosta työkaverista aina aluksi mieleen mun serkku. Ulkonäössä on jotain samaa ja ennenkaikkea ääni ja puhetapa on samanlainen. Jälkeenpäin olen myös kuullut että ilmeisesti tuon sun työkaverin syntymävuosi on sama kuin tän mun serkun. Jotenkin siinä työkaverissa on vielä piirteitä, jotka muistuttaa mun serkusta nuorempana eli jotka siitä serkussa on muuttuneet vanhetessa, mutta työkaverissa kai ei, eli serkun ois voinut kuvitella vanhenevan samalla tavalla) Mutta siis takaisin uneen. Heti tuon jälkeen tuo sun työkaverisi totesi että ”X(sinä) vois tulla myös. Meillähän jäi kerran se puhekin tekemättä” Hetken ehdin mielessäni ihmetellä että mikä puhe, kunnes työkaveri totesikin lähes heti edellisen lauseensa perään, että ”Missähän se X viipyy?” ja alkoi pälyillä ympärilleen. Sitten siirryinkin miettimään että jaiks, se tapaaminen olikin siis nyt. Samassa ympäristö oli vaihtunut yläasteen vanhasta sisäpihasta tuntemattomaan suureen ostoskeskukseen. Siinä oli tosin liukuportaat samassa kohden kuin sisaruksen talossa on tavalliset portaat ja yksi seinä samalla kohtaa, mutta muuten se oli kymmeniä kertoja suurempi, valtava ja ihan tuntematon. Liukuportaitakin taisi olla useammat vierekkäin. Tuossa hetkessä tajusin myös että tapaamisen tarkoitushan on oikeasti ystävystyttää meidät ja mua alkoi jännittää ihan älyttömästi. Hetken odoteltuamme näin sun tulevan kauempaa. Sulla oli päällä joku vaalea paita, jossa oli vihreitä kuvioita ja vihreä alaosa. Kun saavuit paikalle huomasin että suakin poikkeuksellisesti jännitti ja ujostutti. Tervehdit mua samalla tervehdyssanalla, jota käytit aina ennen kuin aloit sanomaan sen sijasta ”Moikka!” ja hymyilit ujosti. Sitten käänsit katseen kohti työkaveria odottaen että se sanoo jotain. Uni päättyi tuohon. Valitettavasti. Ois ollut kiva katsella pidempäänkin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä