Ei kaveriksi, ei parisuhteeseen, tai mihinkään muuhunkaan niin eipä ole enää mitään menetettävää. Laitetaan sitten ranttaliksi ja kostetaan kaikille pahoille ihmisille jotka ovat tehneet väärin minua kohtaan. Eivätpä naura enää kun kaikki se kusipäinen pahuus räjähtää silmille niin ehkä oppivat näkemään sen kasvottoman pahuuden jota ovat muihin heijastaneet.
Toisaalta hyvä ettei kelpaa kellekkään
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kostaminen mitään auta. Silloin kun itse voin muutama vuosi äärimmäisen huonosti ja parin vuoden ajan oli sellainen tunne hyvin usein, että kävelenkö työpäivän jälkeen päin punaisia valoja, että saan kaiken elämääni luvatta puuttumisen loppumaan. Joskus niihin aikoihin kävi mielessä sekin että kostaisin joillekin, vaikka se ei ole minulle millään tavalla tyypillistä toimintaa. Ymmärsin että sellainen tunne tuli todella pahasta olosta ja siitä että koin tulleeni väärin kohdelluksi. Kostaminen pahentaa vain sen omaa elämäntilannetta joka siihen ryhtyy.
Kyllä se auttaa usko pois. Tuntuu hyvältä kun tuollaiset elämään puuttujat saa mitä ansaitsee 😉
Oot vaan kohdannu vääriä tyyppejä, niin kuin moni meistä elämän varrella.
Jossain on joku, joka tykkää susta just sellaisena kun oot.
Miten sä kostat kenellekään mitään? Huutelet anonyymina täällä tuntemattomien seassa kostoa. Tämän enempään sulla ei ole kykyjä eikä keinoja. Huutele vaan rauhassa.
Kunpa tietäisit =)
Et ole tavannut sitä oikeaa. Oletko uskaltanut itse avata suusi ja tehdä aloitteita.
Eihän kukaan tiedä, jos et puhu asioistasi. Opettele olemaan avoimempi niin saat ystäviä.
Kostaminen ei auta mitään. Muuta omaa ajatteluasi niin saat mukavia asioita elämääsi.
Pian on kevät ja kesä ja kaikki tuntuu paremmalta. Usko pois!