Maailma tulvillaan valoja ja muuttolintujakin jo näkyy .
Kovasti tullut tänä talvena mietiskeltyä elämää ja sen tarkoitusta ja uskon jotain oppineenikin. Kantapään kautta niin kuin yleensä, mutta ei se haittaa. Asioiden oppiminen ja mielen selkeytyminen ovat joskus vähän tuskallisia prosesseja, mutta nyt on sellainen olo, että elämä voittaa.
Olen löytänyt kaksi jo vuosia sitten unohtamaani harrastusta uudelleen, ne antavat voimaa ja iloa ja sellainen fiilis tänä aamuna, että voisi jopa siivota kaappejakin tai tehdä muuta järjetöntä.
Mistä te muut saatte voimaa ja iloa elämään? (ikävöinti ei ole oikea vastaus)
Kovasti tullut tänä talvena mietiskeltyä elämää ja sen tarkoitusta ja uskon jotain oppineenikin. Kantapään kautta niin kuin yleensä, mutta ei se haittaa. Asioiden oppiminen ja mielen selkeytyminen ovat joskus vähän tuskallisia prosesseja, mutta nyt on sellainen olo, että elämä voittaa.
Olen löytänyt kaksi jo vuosia sitten unohtamaani harrastusta uudelleen, ne antavat voimaa ja iloa ja sellainen fiilis tänä aamuna, että voisi jopa siivota kaappejakin tai tehdä muuta järjetöntä.
Mistä te muut saatte voimaa ja iloa elämään? (ikävöinti ei ole oikea vastaus)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Aamugalluppia :)
Palstaa aktiiviseksi heti aamusta !
Väärä hätyytys!
Palstat ovat tärkeitä paikkoja purkaa ajatuksia. Niiden pitää olla aktiivisia :)
Oikeastaan vain pusuista ja siitä toisesta.
Tottakai kevät lämmittee mieltä mutta harrastoo en oikein ennee jaksa mitään kun elämä on hidastunut.
Mutta edelleen hyvä musiikki sua joskus hyvälle tuulelle.
Samoin monet kirjat ja elokuvat voivat olla hauskoja .
Unohdin listalta ystävät. Olen tämmöinen vähän erakkohenkilö niin oikeita ystäviä ei juurikaan ole. Tuttavia sitäkin enemmän. Ryhdistäydyin ja laitoin aamulla ensi töikseni viestiä eräälle tärkeälle ihmiselle, jonka kanssa vaan jossain vaiheessa arkikiireiden ja ruuhkavuosien ja muiden ontuvien selityksien vuoksi ajauduimme erillemme. Toivon, että hän vastaisi. ap
Kevät tuo joka vuosi jotain hienoa ja tästä se aina alkaa, kesä & syksy ❤️
Kevät on ihan parasta ja suurin osa kaapeista nyt jo siivottu. Viikonloppuna se iski. Vielä keittiö, mutta ensin hiihtämään.
Pääsin ilmaiselle kuntokurssille kylpylään. Sitä on siirretty kornan vuoksi. Tässä odotellessa olen löytänyt netin kuntojumpat ja harrastan niitä vähintäinkin jokatoinen päivä.
Tuollaiset on kivoja.
Elämän tarkoitus ei ole muuta kuin hyppiä kapitalistien pillin ja heidän oppiensa mukaan. Sellaiset jotka eivät itse tee määräävät työtahdin.
Kova on kiire rikastua muiden kustannuksella.
Ääh. Lumi maassa ei tunnu niin keväältä vielä vaikka kevätflunssan olen onnistunut hankkimaan. Huomaa että terveyttä ei osaa arvostaa tarpeeksi. Toisaalta hyvä joutua pysähtymään rutiineista. Elämä on pandemian takia kutistunut..Voimaa ja iloa luonnosta. Mut ihmisiä ikävä. Ja menneitä. Ei oo kauheesti jäänyt aikaa mietiskelylle. Aika valuu viemäriin. Miten sen sais taas itselle merkitykselliseksi. Ja että olisi oma aika ilman syyllisyyttä.
Sehän on hienoa, jos olet miettinyt ja oppinut. Luulen, että korona-aika on tuonut monelle mahdollisuuden ja aikaa miettiä. Talvikin antaa siihen luvan, saa vain olla ja möllöttää!
Kyllä kevät tai ainakin kevättalvi on täällä lumisateista huolimatta. Näillä leveleillä nimittäin satelee vieläkin lunta. Maassa on myös paksu kerros lunta. Kyllä tämä vuodenaika ja pitenevät päivät jo tuo voimaa. Luonnossa liikkuminen ja luonnon seuraaminen on kivaa. Omien asioiden eteneminen, vaikka tehtävät vaatii ja vie aikaa, on aina mukavaa. Luova puuha on aina sellaista, mikä tuntuu mukavalle. Itse saan myös paljon hyvien ystävien tapaamisesta; on kiva päästä jakamaan asioita.
Tavallisista asioista, Monille kai aikas vähäpätöisistä. Työ, aamukahvit sängyssä, aamulla varhain lenkkeily taikka illalla kun jo pimeää, kirpee pakkanen oli sellanen vähänks huippuu tässä olikahan se sit vielä tammikuuta. Se kun on semisti jo näillä leveyspiireillä suomessa harvinaisempaa. Yhä harvemmin täällä pakkanen paukkuu yli 20 asteen lukemisssa.
Se oli kivaa ja vaikken oikein kylmästä tykkää, niin suomen talvessa on oma tunnelmansa. Kovilla pakkasilla puut on valkoiset ja hanki on kuin tuhansien timanttien meri. Töistä hippuloin sillee oisko klo 22 maissa kotiin monesti tammikuussa kävellen muutamia kilsoja ja ihailin paukkuvien pakkasten tähtitaivasta.
Jos ei ois niin paljon rankan iltavuoron jälkeen nukuttanu niin oisin varmaan jääny valokuvaan talvimaisemia, mutta oli väsy ja nälkä ja uusi työpäivä edessä päin muutaman tunnin unien jälkeen eli ei aikaa ja jaksamista siihen.
Kevät on mun vuodenaika. Olen syntynyt keväällä. Syntymävuotenani päivänä jolloin synnyin oli kuulemma järjetön helle. Äitini kuvaili viimeisiä päiviään raskaana äärimmäisen tuskaiseksi koska painoin jo paljon ja oli niin kuuma.
Usein onkin niin että syntymäpäivänäni on jo kuumia helteitä. Useana vuona syntymäpäiväni viikolla vedellään 25-30 asteen helteilläkin jo vaikka kuukausi luetaan vielä kevääseen. Kevät on mulle kuitenkin se aika josta eniten pidän, vaikka onkin myös haastavaa mulle ollut kasvuvuosinani.
Keväässä on paljon iloan aiheita, leskenlehdet, syntymäpäivien tienoille noin suunnilleen ajoittuvat sinivuokot, valkovuokot, puihin tulevat lehdet. Vielä oleva innostus vaihtelusta sääoloihin joka kyllä notkahtaa sitten kesää pidemmälle mennessä jo kyllästymiseen. Liika on liikaa, myös valoa, aurinkoa ja lämpöä.
Kesällä kuitenkin mun harrastuksista eniten voimaa antavat ovat mahdollisia eli pyöräily ja juoksu harrasteet. Joudun talvea kohti ne miinustaan pelkkään kävelyyn, koska mun on vaikee ilman viiletessä harjoittaa sellasta liikuntaa jossa hengitän nopeasti kylmää ilmaa keuhkoihini.
Syksy vuodenaika jota joskus inhosin. Johtuen ehkä eniten siitä että silloin alkoi aina koulu ja piiiiiiiiiiitkä vuosi vasta edessä uutta lukuvuotta. Nykyisin syksyssäkin on oma kauneutensa. Ilmat jälleen viilenee ja astamaatikkona kesän jälkeen se tuntuu helpottavalta kun sen oikein tuntee miten happee on taas ilmassa ja keuhkoilla on bileet.Saa henkee. Syksyn väriloisto on kaunis.
Joulu.. Voi luoja viime joulua tampereella. Keskustori oli kuin satumaa. Mä otin tuhansia kuvia siitä. Se oli kuin joku prinsessa satujen maailma. Joulu on kaunista ja tunnelmallista aikaa. Valoja ja kynttilöitä, koristeita.
Nyt kun ei oo töitä tuon hallituksen ja ministeriön päätöksien takia ja yrittää vähän muutenkin rajottaa menemisiään että sitten kun työt taas kutsuu niin ettei sitten oo kopannu tota koronaa ja ala levittään sitä vahingossa. Työni kuitenkin on niin ihmisläheistä että siinä sairastuu sitten 100-200 sataa ihmistä per päivä mun välityksellä. Tulee kotona puuhasteltua enemmän. Kotookin löytää yllättävän paljon kaikkee mikä piristää.
Uusi resepti mitä kokeilee kokkaillessa taikka jokin piirustus taikka vaan että saa kotinsa siivottua niin että joka puolella tuoksuu puhtaalta,
Kyllähän tuo häikäisee taas, pitkän hämärän jälkeen. Pohjoisen ihmiset ovat saaneet sopeutua kyllä melkoiseen vaihteluun tämän ääriluonnon keskellä. Viime aikoina ihan YouTube, sieltä löytyy vaikka mitä. Ja hieman kyllä neuroosikin alkaisi pyrkiä pintaan, siitä kun lehdissäkin kovasti ollut juttua miten korona innostanut ihmisiä lankojen pariin.
Dave brubeck, take five
https://youtu.be/vmDDOFXSgAs
Neuloosi tietenkin siis, kutomisneuroosi
Ei tuo vielä ihan keväältä tunnu, lunta on tosi paljon. Valoisampaa on ja kohta mennään kesäaikaan. Pitäis ottaa itseään niskasta kiinni ja saada puhtia itseeni, mulla on paha tapa juuttua suruun kiinni ja syödä suruuni. Viime vuonna menetin yhden läheisistäni, masennuin samalla tavalla kuin viimeksikin läheiseni menettäessäni. Olen liikaa tunneihmisiä, anna kaiken mennä liikaa ihon alle. Nyt tuntuu, ett pikkuhiljaa on suru väistymässä, ehkä tämä valoisa aika auttaa asiassa. Tietenkin ikävöin poismenneitä läheisiäni, he ei mielestä unohdu ja joku päivä näen heidät tuolla toisella puolella.
Pitäisi kanssa järjestellä kaappeja, ruveta laittamaan tarpeettomia asioita poiskin, ei hyödytä säästellä, kun ei ole ketään kelle ne joskus jättäisi, roskiin menevät kuitenkin. Hankkia vaikka muutama uusi huonekasvi piristämään mieltä. Pitäisi kuunnella enemmän musiikkia, murehtiessa sekin jäänyt vähemmälle. Olen ruvennut hyväksymään tiettyjä asioita omassa elämässäni, ei tullut ketään kohdalle, eikä ystäviäkään ollut, se vain meni niin. Elän päivän kerrallaan, liikoja haaveilematta, kun ei odota mitään ei tule pettymyksiä.
Kevät näkyy kirkkaana. Ihaninta on auringon paiste, joka saa neulomuksiin väriä. Joskus puistossa näkee tulppaanien puskevan hankien keskellä, kun maa on lämenny siitä kohtaa. Mä saan voimani musiikista.
Ei olla. Jos kiinnostaa areenalla on hyvä kuva, muiden elämä.
Huomasin kyllä. Energiaa riitti töiden jälkeenkin. Kävelin pitkän lenkin ja imuroin siihen päälle. Ei voi tämä energiamäärä johtua kuin auringosta. Imuri ollut esillä torstaista lähtien kun piti imuroida eikä viittiny. Eikä tarvinnut palstaakaan kurkkia ennenku nyt. Hyvä päivä :)