Jos tietäisit, ettet opi koskaan luottamaan?
Miten eläisit elämäsi
Anonyymi
67<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Yksin yksiössä eli kuten tähänkin asti. Ja tiedän aika varmasti, etten opi koskaan luottamaan
Luottamus rakentuu lapsuudessa. Jos siellä
On hyvä pohja luotu, luottamus hajoaa vain hetkellisesti.
Itse ainakin luotan luotettaviin ja niihin luotan täysillä. Epäluotettavat taas blokkaan mäkeen helposti heti ekasta valeesta minkä
Päästää. Enkä luota enää
Luottamuksen kehittyminen ja pysyminen luottamuksen arvoisena ei ole mikään itsestäänselvyys.
Joillekin on helpompi antaa uusi tilaisuus petrata luottamuksen takaisinsaaminen. Itsekään kun en ole ollut täydellinen ja saanut takaisin toisen luottoa, niin on myös ristiriitaista jos en toiselle antaisi uutta mahdollisuutta.
Erehdyksen kautta ansaittu luottaminen vahvistaa. Kaikkea voi oppia!
Samaa mieltä. Osaan antaa anteeksi ja luottaa. Tiedän etten ole itsekään täydellinen.
Olisiko siinä muuta vaihtoehtoa kuin erakon elämä? Mutta ei kai niin voi sanoa, että ei koskaan oppisi luottamaan. Toisiin ihmisiin luottamista voi opetella, jos kyky luottaa on välillä mennyt. Siinä tilanteessa pitäisi ehkä jostain löytää todella luotettavia ja hyväntahtoisia ihmisiä, että kyky luottaa palautuisi. Toisaalta onkohan kukaan ihminen täydellisen luotettava. Pieni epäluulo on toisinaan hyväksi, liiankaan luottavainen ei kannata olla.
Turvaamalla Jeesukseen ja Raamattuun. Mikään ei ole sen varmempaa ja luotettavampaa. Jos tosiasiat ja Raamattu eivät näytä täsmäävän, vika on aina tulkitsijassa, sen olen huomannut. On parempi olla hiljaa, lukea Raamattua, paastota ja rukoilla, kuin tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, joita aivan varmasti tulee katumaan.
Pitäisi taas yrittää hiljentyä. Sulkea some ja keskittyä elämään. Löytämään se kiitollisuuden ja nöyryyden vaihde, jossa ei ole vihaa, eikä turhautuneisuutta. Pelkästään rakkautta. Jeesuksen Kristuksen kautta sen joskus löysin
Pitää elää silleen aika varovaisesti, ehkä kuitenkin joskus toivoa hyvää ja pelätä vain kohtalaista pahaa.
Kannattaako omaa elämää tuhlata varovasti elämiseen? Sehän tarkoittaa elämistä puolella liekillä, tai "kynttilän pitämistä vakan alla".
no eikös se ole sitä normaalia nykyään kun ei voi edes tehdä mitään ja on muiden armoilla mitä voi tehdä
Siihen rooliin ei saa alistua. Sinut on suunniteltu paljon parempaa varten joten älä anna tämän maailman talloa sinua jalkoihin.
Olenkin+elänyt,+yli+20+vuotta.+Koin+useissa+aiemmissa+suhteissa+petetyksi+tulemista+ja+niiden+jälkeen+tiesin,+etten+koskaan+oppisi+enää+luottamaan+100%:sti.+Naimisiin+kuitenkin+päädyin,+lähes+20+vuotta+ollut+ja+vaikka+suhde+on+ollut+täysin+erilainen+positiivisessa+mielessä+kuin+aiemmat,+luotto+on+98%.+Ehkä+jopa+99.+Mutta+aina+on+olemassa+se+pieni+mahdollisuus.
Tietenkin+pohdin+paljon+silloin+aiemmin,+mikä+minussa+on+vikana+kun+joudun+petetyksi.+En+odottanut+täydellisyyttä+(koska+kukaan+ei+ole),+uskollisuutta+kylläkin.++En+halunnut++muuttua+toisten+tahdon+mukaan,+koska+pidin+itsestäni+sellaisena+kuin+olin+ja+pidän+edelleen,+joten+parasta+oli+lopettaa+ne+suhteet.+Itse+en+ole+pettänyt,+joten+sen+ongelman+parissa+ei+minun+tarvinnut+kieriskellä,+sen+saivat+tehdä+ne+toiset+osapuolet+(jos+silloin+nuorena+osasivat).+Päätin+myös+ajatella,+että+se+oli+heidän+tapansa+ratkaista+parisuhteen+ongelmia,+ei+minun.
Mutta+sen+tiesin,+että+vaikka+mitä+tapahtuisi,+voin+luottaa+100%:sti+itseeni,+ja+sehän+se+on+pääasia+tässä+elämässä.+Kenellekään+muulle+ihmiselle+et+ole+tilivelvollinen+viime+kädessä.+Muihin+ihmisiin,+parisuhteessakin,+voit+yrittää+luottaa,+sekin+on+jo+paljon.+Jos+suhde+epäonnistuu,+voit+yhä+hymyillä+peilikuvallesi+ja+viedä+itse+itsesi+ulos+syömään,+lenkille+tai+mitä+vaan,+nauttimaan+elämästä.+<3
Luottamus edessä?
Oppinut ettei kannata luottaa ihmisiin noin vain, tietenkin haluais uskoa ett jokaisessa on jotain hyvää, mutt kun on pettynyt liian monesti, niin on tullut varovaiseksi. Sen oppinut ettei kannata luottaa työpaikkaan liittyvissä asioissa suulliseen lupaukseen vaan pitää asia laittaa paperille ja mieluiten olla todistajien allekirjoituksetkin siinä paperissa. Jo penskana koin pettymyksen, kun uskoin yhden sukulaisen lupaukseen ett antaa mulle yhden huonekalun, antoikin sen jollekin toiselle. Eli minkä lapsena oppii, niin sen opetuksen muistaa vanhempanakin. Mä otankin mulle luvatut asiat nykyään niin, ett annan asian mennä toisesta korvasta ulos, en ota todesta. Miks ottaisin, kun yleensä ne ei ole toteutuneet, tiennyt ettei asiasta puhunut ollut tosissaan. Viime vuonna mulle luvattiin ottaa yhteyttä, jos on tarvetta kesätyöntekijälle, tiesin ett puhui puppua ja olin oikeassa, ei ottanut yhteyttä vaan pisti paikan avoimeen hakuun eli en ollut niin hyvä, ett olisi mulle paikkaa tarjottu, joten en edes vaivautunut hakemaan kyseistä paikkaa. Joskus kannattaa olla luottamatta, uskomatta turhiin höpinöihin, antaa vaan mennä ohi korvien. Ihme olisi, jos joku pitäisi joskus sanansa. Don't trust no-one.
Opit luottamaan kun opit tuottamaan.
Tuotat itse perustarpeesi. Kykenet tuottamaan kaiken.
Tiedät tunnet tarpeesi tuotat sen.
Sinä olet teräs ja betoni safiiri ja mitä vain
Tehtaassa ukkelit tekevät töitä sinulle.
Olet johtaja ja määräät tuotannosta.
Opi juottamaan. Tina ja kolvi.
Mä muuten osaan juottaa, käyttänyt kolviakin 😉😂😂
Pitää oppii luottaan itteensä, siihen että pärjää, heitti elämä eteen sitte mitä tahansa. Hyväksymään epätäydellisyytensä. Realismia ja haaveilua sopivassa suhteessa. Jos tietäis ettei koskaan tulis sellaista itsekompetenssin tunnetta, se olis varmaan aika musertavaakin omalle psyykelle. Ei sen mitään menestystä tartte olla, vaan tavallista elämää, jossa aika ajoin hyviikin hetkii. Mutta sen verta luottamusta pitäis saada uloskinpäin rakennettu, että osais tarvittaessa pyytää apua, turvautua toisiin. Se hetki tulee kaikilla, ennemmin tai myöhemmin. Avunpyyntö on luottamuksen osoitus.
Omat lähisukulaiset ovat sellaisia jotka auttavat.
Hyvin sanottu ja ymmärrän ja ajattelen suht samoin. Mut huomannut omalla kohdalla, et avun pyytäminen on lopulta vaikeaa. Tarkoittaa samalla, et on epäonnistunut omassa elossaan pahasti. Tunnen olevani monella tapaa epäonnistunut, mut missä kulkisi raja, et lähtisin asialla rasittamaan läheisiä ym.? Jos luovuttaisin ja menettäisin elämän ilon, todennäköisesti pakenisin ja piiloutuisin jonnekin kaikelta?
Jotkut lähisukulaiset auttavat, toiset ei. Eikä apua ole aina tarjolla tarjolla vaikka polvillasi pyytäisit sitä, joskus on vaan pakko pärjätä yksinänsä. Voi joutua maksamaan kovan hinnan siitä, ett pärjää kaikessa mitä elämä on eteen heittänyt, kun on ollut pakko pärjätä ilman tukea. Siinä voi usko elämään karista, haaveet unohtua, kun elämä pistää sut rankkaan paikkaan, välillä joudut pistämään oman elämän nk.narikkaan, kun huolehdit toisista. Kun sitten oikeasti tarvit apuja ja se sulta evätään, sitä romahtaa, mutt suomalainen menee sisulla läpi vaikka harmaan kiven, jos on prkle pakko, puree hampaita yhteen ja rämpii suossa eteenpäin vaikka ei jaksaisikaan, kun et voi lopettaa hommaa keskenkään. Kun on luotto apuun mennyt, on helvetin vaikea uskoa sitten, kun vihdoin viimein sulle tarjotaan sitä apua, köyttä, joka vetää sut pois siitä syvästä suosta, ett sut oikeasti autetaan pois rankasta tilanteesta. Jatkossa olet aina epäilevä tarjotun avun suhteen, et pysty luottamaan. On tuuria, jos sattuu lähipiirissä olemaan hyviä ihmisiä, jotka oikeasti auttaa tarvittaessa, eivät käännä selkää silloin, kun eniten apua tarvit.
Olen jo oppinut luottamaan ja tovi siihen meni...
Suurimman osan elämästäni olen luottanut ihmisiin, mutta muutamat viime vuodet ovat vieneet luottamusta pois. Olen kokenut että elämääni on liikaa puututtu, mikä vaikuttaa luottamuksen syntyyn.
Hyväksyisin sen ja eläisin, kuten tilanteissa parhaaksi katsoisin.
Jos sinulla on tunne, että et voi luottaa ja kellot soivat: juokse.
Itse jäin paskaan suhteeseen, vaikka tietyt merkit näkyivät aika pian. Tässä nyt sitten yritän toipua yksikseni karmeasta pettäjämiehestä. Mitä hän teki eromme jälkeen? Oli heti Tinderissä. Todennäköisesti oli siellä jo suhteemme aikana ja olikin kavereiden mukaan. Karma onneksi hoitaa tuollaiset tyypit!
Olen aina ihmetellyt niitä, jotka pystyvät siirtymään eteenpäin nopeasti eron jälkeen. Jos on ollut merkittävä tunneside toiseen parisuhteessa, eron jälkeen tulisi surra ja hiljentyä ja koota itsensä itseelliseksi itseksi. Voi tuohon tietysti joillakin liittyä sekin, että kaikki ei osaa olla yksin. Pettäminen on aina väärin ja pettäjällä ei ole terveitä rajoja eikä kykyä hillitä ja hallita omaa seksuaalikäyttäytymistään. Pettäjäkin voi muuttua mutta se vaatii aidon itsetutkiskelun ja halun muutokseen ja parisuhde- ja seksuaalikäyttäytymiseen. Eihän kukaan nainen tunne oloaan turvalliseksi sellaisen miehen kanssa, jonka elämän keskipiste on omat himot, vietit ja niiden tyydyttäminen rajoista ja kumppanista piittaamatta. Sellainen mies on pikemminkin taakka ja rasite. Ihan sama tietysti pettäjänaisten kohdalla.
Aikuisuus on sitä, että eri elämänalueet, myös ja etenkin seksuaalisuus, on terveellä tavalla hallinnassa. Jos seksuaalisuuttaan ei hallitse eikä terveellä tavalla rajoita, se hallitsee ihmistä. Parisuhde on se paikka, jossa saa panna menemään kumppanin kanssa, kuinka usein ja miten haluaa. Sen pitäisi aikuiselle ihmiselle riittää.
Jatkan vielä hieman tuota edellistä viestiäni. Jos jompikumpi (tai pahimmassa tapauksessa molemmat) on suhteessa uskoton ja etenkin useamman kuin kerran, uskon, että se luo pysyvän turvattomuuden tilan sinne suhteeseen. Pettäminen halventaa kumppania syvällä tavalla. Pettäminen vaikuttaa läheisyyteen ja haluun ja kykyyn ilmaista tai olla ilmaisematta läheisyyttä pettämisen jälkeen. Pettäminen vaikuttaa pariskunnan seksuaalisuuteen. Pettäminen aiheuttaa tunteiden ristiriitatilanteen. Pettävän kumppanin voi nähdä samaan aikaan rakkaana ja positiivisten tunteiden kohteena mutta mukaan tulee myös negatiivisia kohteita ja kokemus siitä, että toisen toiminta halventaa itseä eikä osaa suhtautua toiseen enää samalla tavalla. Sen vuoksi ja muutenkin kannattaa todella miettiä ennen kuin lähtee pilaamaan pettämisellä omaa suhdettaan. Voi olla, että sitä paluuta takaisin ei tule koskaan ja jos tulee, se vaatii valtavan työn ja ajan luottamuksen palauttamiseksi. Jos pettäjän kanssa aikoo suhteeseen, siis pettäjän, joka edellisissä suhteissa on pettänyt, kannattaa aika tarkkaan kysellä, missä vaiheessa se oma ajatus- ja muutosprosessi on. Osa muuttuu, ei kaikki.
En henkilökohtaisesti pysty ymmärtämään, miten aikuista miestä voi oma "keppi" viedä tai että sille "kepille" annetaan niin suuri valta ja että se "keppi" määrää elämänsuunnan ja on todellinen suunnannäyttäjä valinnoissa. Tuo on tietyllä tavalla todella pelottava asia, jos on holtittoman ja seksistä sairaan ihmisen kanssa parisuhteessa ja joutuu myötäilemään ja elämään varpaillaan, kun sen toisen "keppi" ei ainoastaan määrää sen miehen elämää mutta vaikuttaa samalla parisuhteeseen ja naiseen eri tavoin. Siinä kärsii puoliso ja perhe. Voi naisillakin olla pettämisongelmaa, kun ne omat himot vie yhtälailla. Ihan samat uskollisuusvastuut koskee naisia. Vaikka seksuaalisuus ja se "keppikin" on todella hienoja asioita, elämää ei voi elää "keppi" ojossa juosten pitkin maita ja mantuja joka hemmetin hameenhelman perässä silloin kuin mieli tekee. Mies, joka hallitsee ja hillitsee oman seksuaalisuutensa ja toteuttaa sitä terveissä rajoissa eli uskollisessa parisuhteessa, herättää naisessa luottamusta, turvaa, kunnioitusta ja arvostusta. Miehen tärkein vastuu on vaimo ja perhe. Vaimon tärkein vastuu on mies ja perhe. Jokaisen parisuhteeseen ja avioliittoon astuvan tulisi ymmärtää tuo. ;) ;)
Näin juuri
Luottamukseen vaikuttaa myös se, mitä suustaan päästää.. Jos uhkailee ja vihjailee kokoajan lähtevänsä, eroavansa, jättävänsä, panevansa muita tai sanoo et haluis panna muitakin niin ei siinä enää toiseen voi luottaa ja se suhde murenee käsiin tommosten puheiden takia. Tommonen alentaa kumppanin, tuhoaa toisem itsetunnon, luottamuksen ja koko suhteen. Että miettikää mitä suustanne päästätte. Semmonen ei ole terve parisuhde missä luidaan uhkakuvia ja satitetaan toista henkisesti. Vaikuttaa todellakin sen toisen osapuolen loppuelämään ja pystyykö ikinä enään luottamaan toisiin ihmisiin oli åarisihde tai ei.
Tuollainen uhkailu on henkistä kiusaamista. Vain henkisesti epävakaat harjoittaa tuollaista. Tuollaista ei tarvitse jäädä kuuntelemaan. Mietin tänään tuota seksuaalietiikka-asiaa ja miten siitä kannattaa jo tapailun alkumetreillä puhua tuollaiset asiat läpi. Moni ihminen, etenkin nainen, säästyy paljolta, jos vetää ne omat rajat heti alkuun, kertoo niistä toiselle ja ottaa selvää sen miehen periaatteista: miten mies suhtautuu uskollisuuteen, sitoutumiseen, parisuhteen rajoihin, millainen parisuhdehistoria on ollut ja onko siellä ollut uskottomuutta, minne seksi kuuluu, miten suhtautuu avioliittoon, isäksi tulemiseen, lasten kasvatukseen, miten nopeasti haluaa avioitua. Aika paljolta säästyy, kun kysyy nuo heti ensialkuun ja kertoo ne omat toiveet. Jos noissa asioissa on isoja eroja, kannattaa se tapailu lopettaa siihen. Häntäheikkejä ei kannata perässä roikottaa, jos sellaiseen törmää.
Kiitos sanoistasi, puhut asiaa. Häntä heikki toden totta. Lupaukset ja puheet parasta. Itse toimi kuitenkin täysin omien'periaatteiden' ja toiveittensa vastaisesti. Sopi seläntakana muiden kanssa treffejä ja valehteli niistä, piilotteli puhelintaan, salaili asioitaan, ei esitellyt ystävilleen.. Loputon lista. Ennen tätä luotin ihmisiin mutta tämä rikkoi henkisesti niin paljon että en enää luota keneenkään.
Kyllä niiden sanojen ja tekojen tulee olla linjassa. Luultavasti tuollainen tarinoiden sepittäjä ja salailija jatkaa samalla linjallaan seuraavissakin suhteissa. Et varmaan jää ainoaksi uhriksi. Se henkilö varmaan tarinoi ja turinoi jo jollekin muulle tarinoitaan. Ikävä, että tuollainen sattui kohdalle. Nyt ainakin tiedät, millaista miestä et todellakaan halua etkä ansaitse. Negatiiviset kokemukset ihmisistä voi kasvattaa parhaimmillaan ymmärrystä siitä, kuka ja millainen itse on ja millainen ei ole eikä halua olla, mitä ansaitsee, miten haluaa tulla kohdelluksi, mitä haluaa ja mitä ei halua parisuhteilta.
Näin just.. Varmasti on uusia huijattavia kun tuntui olevan jo suhteen aikanakin vaikka toista väitti. Itsekkäästi suunnitteli omaa etuansa ja hyötyä, joka palveli häntä kulloisessa tilanteessa. Näyttää siltä, että näitä tyyppejä on paljon,kun saa jatkuvasti lukea samanlaisista pelimiehistä.
Kukaan ei voi rakentaa toisen ihmisen moraalista selkärankaan, jos sitä ihmisellä ei ole. Parisuhteeseen menevällä se pitäisi olla. Tuollaisen rakentaminen alkaa jo lapsuudessa, jossa vanhemmat laittaa ne rajat. Pelimiehiä analysoidessa pitäisi mennä sinne ihan lapsuuteen ja miettiä, millaiset kotitaustat niillä oli. Ei tietenkään vanhempiakaan voi kaikesta syyttää, sillä jokainen joutuu ottamaan vastuun itsestään ja omasta elämästään viimeistään täysi-ikäisenä. Tie pelimiehestä vastuuntuntoiseen mieheen on pitkä ja kivinen, sillä aikuinen ihminen joutuu itse opettelemaan ja laittamaan itselleen rajat, se vaatii pitkää itsetutkiskelua, nöyrtymistä, halua ja ymmärrystä muutokseen. Jos pelimies on impulsiivinen ja nopean nautinnon perässä, tuo yhtälö on aika vaikea muuttaa. Helpoimmalla nainen selviää, kun kiertää kaukaa tuollaiset eikä missään nimessä mene parisuhteeseen tuollaisten kanssa. Jos haluaa hyvän ja kestävän parisuhteen, sillä kumppanilla pitää olla jo hyvät henkiset resurssit ja muutenkin perusasiat kunnossa.
Henkisillä resursseilla tarkoitan siis henkistä pääomaa: hyvät käytöstavat, elämänkokemusta, tieto siitä, kuka on ja millainen on eli hyvä itsetuntemus, tieto, mitä kumppanilta ja parisuhteelta odottaa, tieto omista vahvuuksista, tieto oman elämän päämäristä ja tavoitteista yksilötasolla, oma elämä sillä tavalla järjestyksessä, että kykenee tasapainoiseen parisuhteeseen.
Kaikki täsmäs...
Tässä vielä sanoitin uudelleen tutun kappaleen ja tein uuden aloituksen tämän keskustelun kirvoittamana. Tätä voi niille pettureille laulella. ;) ;)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16867532/keppi-vie-ja-keppi-tuo#comment-107298600
Kauhean pitkät pohdinnat ja turhaan. Pettäjä pettää koska ei välitä. Ei ole mitään himoa minkä perässä hän menisi tai hairahtuisi, vaan se seksikumppani kulloinkin on hänelle täysin yhdentekevä. On se sitten puoliso tai joku muu niin sillä ei ole pettäjälle merkitystä koska pettäjä ei sitoudu kumppaniinsa seksuaalisesti, ei henkisesti, hän vain tyydyttää omia tarpeitaan. Oli ne sitten tarve hallita, kiduttaa tai kostaa puolisolle henkisesti, nauttia nöyryyttämisestä tai mikä nyt kutakin huvittaa. Ei raiskaajakaan raiskaa seksin takia vaan saadakseen valtaa ja nöyryyttääkseen. Pettäjällä ei ole sen ylevämmät tarkoitukset kuin raiskaajallakaan, vain uhri on sillä kertaa ihminen jonka kanssa ei harrasteta seksiä.
Kyllä jollekin muulle voi olla rakennukseksi nuo viestit. Mielelläni kirjoitan perusteellisesti ja pitkästi tärkeistä asioista. Olen samaa mieltä noista asioista, joita tuossa tuot esille. Pettäjä, raiskaaja jne on seksistä sairas ihminen. Raiskaajamiehistä varmaan suurin osa on usein häpäisty ja raiskattu lapsena tai nuorena, mikä sitten johtaa vääristyneeseen ja häiriintyneeseen seksuaalisuuteen. Ei kaikista raiskatuista todellakaan tule raiskaajia mutta suuri osa miesraiskaajista on oletettavasti raiskattuja jossain kohtaa elämässään. Sellaisella ihminen on häiriintynyt seksuaalisuus, joka oireilee vastenmielisenä seksuaalisuuden toteuttamisena, muotoina ja käytöksenä.
Luulen kuitenkin, että ihminen itse myös jossain määrin siitä kärsii, vaikkei kaikki sitä aina tunnista tai tunnusta. Luulen, että ihminen kärsii, jos ei hallitse itseään terveellä tavalla ja jos kantaa käsittelemättömiä, kipua tuottaneita asioita sisimmässään. Uskon itse myös muutoksen mahdollisuuteen mutta se edellyttää paljon ihmiseltä itseltään. Joillekin olisi parempi vetäytyä selibaattiin ja olla yksin ilman parisuhdetta, johon joistakin ei ole. Tuo vaan on niin iso päätös, että edellyttää itsetutkiskelun ja järkiintymisen.
Ajattelen ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää. Jos joku yksilö sitten osoittautuu luottamuksen pettäjäksi, sellaiseen suhtaudutaan sitten asiaan kuuluvalla tavalla. Olen luonnostaan aika luottavainen, tosin luottavaisuuttakin on jonkin verran rapistanut kokemus epäluotettavista, elämän negativiisista kokemuksista ja tapahtumista jne. Olen silti pääosin luottavainen ja suuntaudun sen vuoksi positiivisesti elämään ja tulevaisuuteen.
Oma perusturvallisuuden tunne on melko vahva: minulla oli hyvä lapsuus hyvien aikuisten kanssa, joihin pystyi luottamaan ja jotka opetti terveellä tavalla luottamusta ja luottamaan. Toinen oma perusturvallisuuden ja luottamuksen rakennusaine on oma maailmankatsomus tai usko tai miksi sitä nyt haluaa nimittää, jossa on luottamus hyvään, oikeudenmukaisuuteen, oikeuteen, oikeuden toteutumiseen lopulta jne. Kolmas oman perusturvallisuuden rakennusaine on vahva itseluottamus ja käsitys omasta arvosta ja kokemus siitä, että on onnistunut elämässä itselleen merkittävissä asioissa tarpeeksi monta kertaa sekä käsitys omista lahjoista ja kyvyistä. Oman itsen ydin koostuu noista asioista, jotka on vahvoja tekijöitä. Vaikka elämä muuten heittelisi ja suuria vastoinkäymisiä tulisi ja on tullut se, se "itsen" ydin on sen verran vahva takaa sen, että kestää joskus epävarmuutta ja karikkoja.
**Se olikin oikein tuolla tekstissä. Pitäisi jaksaa lukea lause loppuun! ;) ;D
On se kiva, että kirjoittajan omaan viestiin viittaavat kommentit poistetaan. Nämä siis oli omia kommentteja omaan pidempään yllä olevaan tekstiin. Tarkastan kommenttini aina lähettämisenkin jälkeen.
Kuten nytkin, kaukana hänestä kehen en pysty luottamaan.
Oppia ikä kaikki ja eipä muuta, tavataan sitten kun eläkkeellä on aikaa jos sittenkään...
Jos aika on niin kortilla että eläkettä pitää ootella niin tuskin se toinen laittaa elämäänsä
pauselle siihen asti.
Silloin on uskallusta vielä vähemmän tapaamiseen kuin ennen eläkeikää, siitähän tuossa taitaa oikeasti olla kyse. Kenenkään elämä ei todellisuudessa ole niin hektistä että yhtään aikaa ei riittäisi toisen ihmisen tapaamiseen. Onhan sitä täällä aikaa nettipalstallakin pasteerailuun.
Karkuunko lähdit? Ehkä epäilet kaikkia jostain ilman syytä.
Jatkoa.. Tämä oli siis tolle, joka eläke ikään asti odottelee.. Jos on sillonkaan aikaa..
Teidän jälkeenne, ei pysty luottamaan kehenkään. Yhtä vittumaisia, sadistisia juonittelijoita. En oo tavannut missään. Ja jos kaikki teistä sitten tykkää, niin ei kai muun laisia ole. Mutta asenne muutettu, tunteeton, kylmä ja kova. Ei satu ja elämä näyttää normaalille.
Olen yli 50v mies. En ole ennen koskaan pystynyt luottamaan keneenkään, täydellisesti. En etenkään 30v aviossa, enkä vanhempiini, enkä sisaruksiini.
Luulin etten koskaan voi luottaa.
Mutta nyt parin vuoden aikana tielleni on tullut 2 täysin luotettavaa ihmistä.
Toinen rakkaani. Toinen pomoni.
Se on kummallinen tunne.
Jaa
Hyvä kysymys joka avarsi. En enää pelkäisi vaan ottaisin kaikki riskit ja kolhut sellaisina kuin ne on. Jos pelkää, ei voi kokea hyvääkään.
Kirkonkirjoihin kirjautuisin välittömästi ymmärrettyäni asian. Tyytyisin viileihin ja ananaksiin vain.
Yksinäisiä susia on.
Metallica nothing else matters
https://youtu.be/tAGnKpE4NCI
Yhdessäkin voi kuitenkin olla yksin.
En ole ajatellut sitä niin ettenkö voisi luottaa yksittäiseen ihmiseen. Luottamattomuus on liittynyt siihen, että liian paljon ihmisiä on ollut "mukana kertomassa" ja vaikka sen aiheuttama ahdistus on tuotu esille se ei silti ole loppunut. Sellainen toiminta on häirinnyt mielenrauhaa.
Et ole ainut... minuakin vainottu yms
Luottaa vain siihen että kehenkään ei voi luottaa. Minulla ei ole mitään syytä luottaa ja aina on todistettu että olin oikeassa. Luotan ihmisten pahuuteen ja petollisuuteen, mutta en ota siitä stressiä. Ihmisen voi poistaa elämästään jos se ei siihen sovi.
Etkö halua olla onnellinen
Miten onnellisuus tähän liittyy? Ei onnellisuus liity muihin ihmisiin mitenkään. Tietenkin olen onnellinen. Mitä vähemmän on ihmisiä elämässä sitä onnellisempi on.
No voi kuule, sen verran pahasti on joskus yhteiskunnan turvaverkot pettäneet alta, että toisaalta olen jopa iloinen, että kaiken irvokkuus näyttäytyi kuin valot päälle pilkun jälkeen. Mikään ei juuri yllätä tai varsinkaan säikäytä enää.
Sitten jos mennään tämänhetkiseen tilanteeseen, niin minusta kenelläkään ei ole mitään asiaa mussuttaa minulle luottamuksesta instituutioihin, valtioon tai yksittäisiin ihmisiin, sillä pidän ajatuskokonaisuuksistani ihan itse huolen.
Sana
Tulkaa hänen luokseen,
elävän kiven luo,
jonka ihmiset ovat hylänneet
mutta joka on Jumalan valitsema
ja hänen silmissään kallisarvoinen.
Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä
hengelliseksi rakennukseksi,
pyhäksi papistoksi,
toimittaaksenne hengellisiä uhreja,
jotka ovat Jumalalle otollisia
Jeesuksen Kristuksen tähden.
1.Piet. 2: 4–5
Repent