On kummallista, miten suuri vaikutus jollain ihmisellä on omaan sisäiseen oloon. Ihan kuin suora yhteys sinne, mihin toiset yrittää koskea onnistumatta. Minun yksillä sukulaisillani on juuri se vaikutus. Olen nähnyt pikkuserkkujani alkuvuodesta ja he saavat sen aikaan.
Oon nähnyt sen ennenkin, ja taas. Mussa on kaikesta ulkoisesta ja sisäisestä rauhasta huolimatta sellainen huono puoli, että otan ja oon aina ottanut liikaa kierroksia yhteiskunnallisista asioista. Joistakin. Ehkä yleisemmin liittyen teemoihin vapaus ja oikeudet/holhoaminen ja orjuus, oikeudenmukaisuus/kusetukset ja korruptio, piiloitetut tavoitteet yms.
En ole siis politiikasta riitelijä, koska en edes äänestä. Se on syvempää tyytymättömyyttä koko systeemiin eikä siihen mikään äänestäminen auta.
Tunnen helposti sellaista puhdasta kiehuvaa raivoa, jota en saa poistettua sisältäni kuin päämäärätietoisesti pyrkimällä kohti keinoja tuhota kaikki se sonta, jota yhteiskunnan rakenteissa on.
Joita ne rakenteet ovat. Olen kai niitä manifestien kirjoittelija -tyyppejä. Tai kapinan agitaattoreita. Jotenkin se raivo on purettava.
Oon ollut uponneena vähän liian syvälle niihin ajatuksiin. On kai raskasta tuntea jatkuvaa raivoa. Se ei varmaan ole omalle itselle hyväksi, vaikka sillä saisikin jotain yhteiskunnallista muutosta joskus aikaan. Joo, muutos tarvitsee polttoaineekseen hiukan raivoa, mutta itse tarvitsin siltä taukoa. Huomaan sen itsekin nyt. Hän teki taas hetkessä sen, mitä muut tuloksetta yrittivät. Nosti mut sieltä pinnalle. Noin vain. Helposti. En vieläkään ihan tajua, mikä tää vaikutus on. Niin luonnollisesti. Hymyilen, kun mietin asiaa. Tuskin edes itse tietää omaa vaikutustaan, kuinka syvää se aina on. Toivottavasti arvaa, vaikkei tietäisi. Tärkeä kaikinpuolin <3
Oon nähnyt sen ennenkin, ja taas. Mussa on kaikesta ulkoisesta ja sisäisestä rauhasta huolimatta sellainen huono puoli, että otan ja oon aina ottanut liikaa kierroksia yhteiskunnallisista asioista. Joistakin. Ehkä yleisemmin liittyen teemoihin vapaus ja oikeudet/holhoaminen ja orjuus, oikeudenmukaisuus/kusetukset ja korruptio, piiloitetut tavoitteet yms.
En ole siis politiikasta riitelijä, koska en edes äänestä. Se on syvempää tyytymättömyyttä koko systeemiin eikä siihen mikään äänestäminen auta.
Tunnen helposti sellaista puhdasta kiehuvaa raivoa, jota en saa poistettua sisältäni kuin päämäärätietoisesti pyrkimällä kohti keinoja tuhota kaikki se sonta, jota yhteiskunnan rakenteissa on.
Joita ne rakenteet ovat. Olen kai niitä manifestien kirjoittelija -tyyppejä. Tai kapinan agitaattoreita. Jotenkin se raivo on purettava.
Oon ollut uponneena vähän liian syvälle niihin ajatuksiin. On kai raskasta tuntea jatkuvaa raivoa. Se ei varmaan ole omalle itselle hyväksi, vaikka sillä saisikin jotain yhteiskunnallista muutosta joskus aikaan. Joo, muutos tarvitsee polttoaineekseen hiukan raivoa, mutta itse tarvitsin siltä taukoa. Huomaan sen itsekin nyt. Hän teki taas hetkessä sen, mitä muut tuloksetta yrittivät. Nosti mut sieltä pinnalle. Noin vain. Helposti. En vieläkään ihan tajua, mikä tää vaikutus on. Niin luonnollisesti. Hymyilen, kun mietin asiaa. Tuskin edes itse tietää omaa vaikutustaan, kuinka syvää se aina on. Toivottavasti arvaa, vaikkei tietäisi. Tärkeä kaikinpuolin <3
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.