Varmaan suht yleinen "tarina".
Sitähän ajatteli vielä reilu parikymppisenä,että pari kaveria ja eukkoja nyt aina saa.Ja aina löytyy vkloppu kaljoittelu ymym, seuraa halutessaan. No nyt reilu 10-vuotta myöhemmin 35vuotiaana eronneena/ lapsettomana,olen herännyt tilanteeseen.
Kaikki kaverit "kadonneet" perhe-elämään.
Tulee joo jossain whatsapissa juteltua väillä ja kahvilla käytyä tyyliin max. kerran kuukaudessa mutta, siinä se kaikki yhteinen tekeminen nykyään.
Töissä itsellä vielä lähes kaikki työkaverit tyylin tuota lähes 50 tai ikäryhmää niin eipä sieltäkään löydä kuin työkavereita. Itellä menee nykyään arki hyvin pitkälti niin että arkisin töissä ja vkloput kotona. Tätä nyt siis jo ollut lähemmäs 10 vuotta.
Välillä tulee käytyä lähikuppilassa kaljalla vkloppuisin tai jonkun tindermuidun kanssa kaljalla/kahvilla. Siinäpä oma "sosiaalinen" elämäni nykyään. Jotenkin yksin ei jaksa edes lähteä mihinkään, jostain ulkomaanreissuista nyt puhumattakaan.
Varmaan miljoonas lanka aiheesta, mutta tälläistä ajatusvirtaa, tuli nyt vaan mieleen kirjoitella.
Sitähän ajatteli vielä reilu parikymppisenä,että pari kaveria ja eukkoja nyt aina saa.Ja aina löytyy vkloppu kaljoittelu ymym, seuraa halutessaan. No nyt reilu 10-vuotta myöhemmin 35vuotiaana eronneena/ lapsettomana,olen herännyt tilanteeseen.
Kaikki kaverit "kadonneet" perhe-elämään.
Tulee joo jossain whatsapissa juteltua väillä ja kahvilla käytyä tyyliin max. kerran kuukaudessa mutta, siinä se kaikki yhteinen tekeminen nykyään.
Töissä itsellä vielä lähes kaikki työkaverit tyylin tuota lähes 50 tai ikäryhmää niin eipä sieltäkään löydä kuin työkavereita. Itellä menee nykyään arki hyvin pitkälti niin että arkisin töissä ja vkloput kotona. Tätä nyt siis jo ollut lähemmäs 10 vuotta.
Välillä tulee käytyä lähikuppilassa kaljalla vkloppuisin tai jonkun tindermuidun kanssa kaljalla/kahvilla. Siinäpä oma "sosiaalinen" elämäni nykyään. Jotenkin yksin ei jaksa edes lähteä mihinkään, jostain ulkomaanreissuista nyt puhumattakaan.
Varmaan miljoonas lanka aiheesta, mutta tälläistä ajatusvirtaa, tuli nyt vaan mieleen kirjoitella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko tyytyväinen tilanteeseesi? Ellet, mitä pitäisi olla 35-vuotiaana?
Minä elin tuon ikäisenä elämäni parasta aikaa. Biletys ja tarkoitukseton porukoissa hilluminen oli ohi. Työ, perhe ja opiskelu piti kiireisenä. Usko tulevaisuuteen oli valtava ja syystäkin.
Nyt on opiskelut opiskeltu, työelämä takana, perhe omillaan. Nyt olisi aikaa harrastuksille ja juhlinnalle mutta korona...
Eihän tuo ihan huonolta kuulosta. Elämähän pyörii pitkälti työn ympärillä kenellä töitä sattuu olemaan. Vapaalla voi harrastaa yksin tehtäviä juttuja. Eräs tuntemani 30 ikäinen mies etsii aina itseään nuorempia kavereita sitä mukaa, kun entiset perheellistyvät.
Ei kannata huolestua, yksinäisyys ei ole sairaus. Parasta olla itsensä hyvä ystävä, kun tulee ikää, haluaakin olla useimmin yksin. Nuorena olin välillä todella yksin, kuten myös vanhemmiten, ei sitä tarvii hävetä, yksin osaan nyt olla. Elämä opettaa.:)