Poliitikot ovat aikanaan säätäneet sananvapauslain ja lain yksityisyyden suojasta, joka ei koske julkisuuden henkilöitä.
Nämä lait sallivat sen, että julkisuuden henkilöiden yksityisasioista on lupa kirjoittaa melkein ihan mitä tahansa, ilman, että kirjoittajaa saadaan jutuistaan minkäänlaiseen lakisääteiseen vastuuseen.
Lehtien kustantajilla on siis ilo ja kunnia rahastaa tirkistelynhaluisen ja juoruiluintoisen ähäkutti-kansan irtonumerokolikot kilpaa toinen toistensa kanssa rienaten, ja välittämättä hiukkaakaan esim. siitä, millaisen koulukiusaamisen kohteeksi kirjoittelun kohteiden lapset ja jopa sukulaisten lapset saattavat joutua.
Tarttisko asialle tehdä jotain, vai onko kansalaisten suuren enemmistön pakko kärsiä tuulipukukansan sensaationnälän tyydyttämiseksi käydystä roskalehtien juorukilpailusta?
Nämä lait sallivat sen, että julkisuuden henkilöiden yksityisasioista on lupa kirjoittaa melkein ihan mitä tahansa, ilman, että kirjoittajaa saadaan jutuistaan minkäänlaiseen lakisääteiseen vastuuseen.
Lehtien kustantajilla on siis ilo ja kunnia rahastaa tirkistelynhaluisen ja juoruiluintoisen ähäkutti-kansan irtonumerokolikot kilpaa toinen toistensa kanssa rienaten, ja välittämättä hiukkaakaan esim. siitä, millaisen koulukiusaamisen kohteeksi kirjoittelun kohteiden lapset ja jopa sukulaisten lapset saattavat joutua.
Tarttisko asialle tehdä jotain, vai onko kansalaisten suuren enemmistön pakko kärsiä tuulipukukansan sensaationnälän tyydyttämiseksi käydystä roskalehtien juorukilpailusta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei siitä skeidasta kärsi, kun ei osta... eikä lue.
Tietysti lehtiä pitää sensuroida... kun roskajoukkio Kepun edesottamukset ovat uutisissa.
ärsimyksistä todella pääsee, kun ei lue, mutta ao. henkilön omaiset joutuvat kuitenkin niiden pilkan kohteeksi, jotka lukevat.
Sensuuria en ehdota, vaikka jonkinlainen oikeus yksityiselämään pitäisi olla julkisuudenkin henkilöillä. Tai ainakin niin, että jos lehden jutun perusteella lukijat tekevät johtopäätöksen seksisuhteesta, niin lehden olisi kyettävä näyttämään se toteen tai kirjoitettava juttunsa sellaisella tavalla, ettei lukija tuohon johtopäätökseen päädy.
Ei Seuran jutussa kerrota kenenkään panemisista... vain likainen mielikuvitus teetättää siitä panojutun.
Ystäväsi, mainosmaakari, voisi kertoa, että jos mainosteksti aiheuttaa totuuden vastaisia mielikuvia lukijoissa, asiaan puuttuu kuluttaja-asiamies.
Millä perusteilla toimitttajan teksti voi luoda vääriä mielikuvia, kun mainostekstiltä se on oikein laissa kielletty?
Lehdistä kannattaa lukea vain se mikä on präntätty... ei sitä minkä haluaisi lukea.
Jos mainosten laillisuutta arvioidaan sen perusteella, miten kohde tulkitsee mainoksen, niin millä perusteella toimittajan juttuja pitäisi arvioida tuijottamalla pelkästään kirjoitettuihin sanoihin ja selittämällä, että "ei tässä niin sanottu, lukija vain kuvittelee".
Höh... jutussa lukee vain se mitä siinä lukee... rivienväleissä ei lue mitään.